Pitkään sinkkuna olleet naiset, miksi ette kelpaa miehille?

Olen 42 -vuotias kahden lapsen yh. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Heille ei kelpaa ne tavalliset miehet. Treffipalstoilla on samat naamat vuodesta toiseen.

Itse en edes ole Tinderissä tai treffipalstoilla, sillä en usko sielläkään kelpaavani kenellekään, koska en ole oikeassakaan elämässä kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo reilusti keski-ikäinen mutta vastaan kuitenkin. Olin nuorempana todella ujo ja siksi torjuin monta lähestymisyritystä. Hyvin harvat parisuhteeni ovat olleet katastrofeja, koska ne jotka ovat sinnikkyydellään päässeet murtamaan panssarini, ovat olleet jotain muuta kuin ovat alkuun esittäneet. Väkivalta ja muut ikävämmät asiat ovat tulleet tutuiksi. Kokemattomuus on tehnyt minusta naiivin ja itsesuojeluvaisto on ollut heikko. Omaa vikaa kaikki.

Nyt olen melkoisen kyyninen ja uskon eläväni loppuajan yksin. Ei sekään tunnu vaikealta, kun kokemuksia paremmasta ei oikein ole.

Näin se yleensä menee. Ne miehet jotka painaa hulluna päälle eivät ole niitä parhaita. Tämä on nähty

mies51v

Lasteni isä jätti minut vajaa 40v, alkuun pohdin kysymystä pitääkö minun hankkia mies, en kaivannut seurustelua vaan perhe-elämää. Tajusin, että 12v ja 13v lapseni eivät ehkä naps vaan hyväksy uutta miestä perheenjäseneksi, varsin selväksi asia tuli kun mies esitteli heille syyn miksi oli kotoa muuttanut.

Päätin, että katsotaan kun lapset ovat tottuneet silloiseen elämään.

Muutama tuttu mies lähestyi, yksi naimisissa, toinen oikeastaan täysin alkoholisoitunut, kolmas exn vanhapoika kaveri, joka heti ilmoitti rakastaneensa minua lähes 20v.

Tuossa vaiheessa tajusi, että oikeasti ikäiseni miehet taitavat olla tuollaisia, jos ei sitten nappaa juuri eronnutta ja pääse laastariksi, sekään ei kiinnostanut.

Nyt kun on 10v kulunut huomaan, että jos mies juttelee kanssani olen vähän yrmy, ettei vaan tule toiselle mieleen että olisin kiinnostunut, nuorempana kun usein huomasin lähettäneen ihan vääränlaisia viestejä ihan vain olemalla iloinen itseni ja olemalla toisesta kiinnostunut ihmisenä, tuon miehen kaverin "rakkauskin" oli tuollaisesta peräisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useinmiten  naiset, jotka jää sinkuiksi ovat ujoja ja eivät osaa antaa vinkkiä miehille lähestymiseen.

En tarkoita suoraa yhteyden ottoa vaan antamalla merkkejä kiinnostuksesta.

Tämä pitää kohdallani täysin paikkansa. Kiinnostavan miehen läsnäollessa suunnilleen lamaannun. Yritä siinä sitten jotain merkkiä antaa...

Sitten taas jos en ole kiinnostunut, käytökseni on huomattavasti rennompaa. Tämän on useampikin mies tulkinnut kiinnostukseksi, vaikka juuri se päinvastainen käytös on sitä. Mutta eiväthän miehet voi tätä tietää.

En ole nainen enkä vastaa teidän puolesta. Mutta olisi varmaan parempi kysyä tätä miehiltä.? 🤔

Itse joudun totemaan yhden "nopean" kiertoon palautuksen jälkeen. Että kyseinen nainen ei ollut ollut pitkissä parisuhteissa eikä osannut miettiä parisuhteen kannalta asioita. Eli jatkoi sinkkuelämää ei jakanut mitään tietoa mitä tekee milloinkin. Odottelin toista kotosalla että toinen tulis töistä jne. Mutta nainen olikin mennyt kavereitten kanssa syömään jne. Ja illalla tuli myöhään jolloin vasta kertoi että kävi kavereitten kanssa syömässä ja....

Itse olen nauttinut niin paljon aikuista parisuhde elämää että sai mennä kiertoon. Enkä jäänyt katselemaan että oppisiko toinen parisuhteisiin ja katsomaan asioita jonnekin muualle kuin omaan napaan.

Näin 25 vuoden parisuhde “uhrauksien“ jälkeen. Haluan suositella naisille jotka eivät saa pidettyä parisuhdetta. Miettikää asioita miten toivoisitte toisen toimivan teitä kohtaan parisuhteissa. Ja voisin melkein suositella että otatte edes jonkun parisuhteen jotta opitte parisuhde elämää.. Jokainen parisuhde opettaa itsestänne uusia juttuja ja myös mitä tarvitsette parisuhteissa. Ja väitän että parisuhteet/yhdessäasumiset parantavat tulevaisuudessa loppuelämän parisuhteiden kiinni pitämisessä.

-M38

Ps. Pelkään pahoin että tuo kiertoon laitettu saattaa jäädä vanhaksipiiaksi, ellei löydä kumppania joka on myös yhtä kokematon.

Vierailija kirjoitti:

Olen liian passiivinen käymään edes treffeillä. Lisäksi olen vasta nyt tajunnut mitä odotan puolisolta ja suhteelta. Tätä ennen olen ollut vähän tuuluajolla eikä miehet ole sen takia kiinnostaneet. Ehkäpä vielä tämän kesän aikana jaksan lähteä treffeille, todennäköisesti en kun yksin on niin ihana olla.

N24

Täytyy keksiä uusi tapa kuitata viestit..

Itse odotan vain ihmistä, jonka kanssa tulevaisuuden toiveet ja luonteet osuisivat jotenkin yksiin. Ulkonäköni kyllä herättää useissa kiinnostuksen, mutta melko omalaatuisen persoonani takia on vaikea kuvitella jakavani elämää kenen tahansa kanssa. Lisäksi viihdyn sen verran hyvin sinkkunakin, etten väkisin ole suhteessa suhteen vuoksi. Mielelläni kyllä jakaisin elämän jonkun itselle sopivan kanssa. 

Aloituksessa siis tehtiin olettamus, että jos on ollut pitkään sinkkuna, niin ei kelpaa miehille. Ei aina pidä paikkaansa.

N24

Ehke heillä on tietyt standardit miesten suhteen joista eivät jousta? Itse olen siitä syystä sinkku mies, en huoli läheskään kaikkia jotka haluaisivat seurustella kanssani. Viimeksi kelpuutin tyttökaveriksi mallin näköisen saksalaisen blondin joten standardit korkeat.

Veikkaan syiksi mt ongelmani, köyhyyteni, ulkonäköni.

Itseasiassa mä kyllä kelpaan miehille, mutta vain seksiin. Ja koska itse en ole (varsinkaan enää) pätkääkään kiinnostunut irtopanoista saati (sala)seksisuhteista niin sitten olen mieluummin kokonaan ilman.

N42

Ei kyse ole kelpaamisesta vaan en vain ole etsinyt ketään. En käy treffeillä enkä etsi seuraa aktiivisesti. Olen ihan tyytyväinen näin.

Sopivaa ei ole osunut kohdalle.

En ole sinkku, mutta ulkopuolisena arvioin tuntemiani ikisinkkuja ikähaarukassa 35- 50 v. Suoraan tunnen neljä. He ovat kaikki kivoja naisia - siis näin naisena ajattelen. Keskustelevia, vuorovaikutustaitoisia, koulutettuja.

- yksi on uskovainen, eikä hänelle kelpaa kuin uskovainen mies, ja miehen pitää olla ensimmäisellä kierroksella. Ei taida siis olla edes seurustellut.

- yksi on äärimmäisen nipo. Kontrollifriikki. Vaatimustaso on sitä luokkaa, että virheetöntä miestä vaikea löytää. Rikas ja menestynytkin pitää olla.

- yksi on kiukkupussi, joka raivoaa helposti. Seurustelee aika ajoin, mutta suhteet aika lyhyitä. En tiedä mihin suhteet lopulta kaatuvat. On syönyt koko ikänsä masennuslääkkeitä, eli ehkä tämä vaikuttaa.

- yksi on todella ujo ja arka, joka ajattelee, ettei hän kelpaa kenellekään. Hän jänistää aina, kun joku mies on kiinnostunut. On myös vähän erilainen tyyppi, eli perusmies ei ole hänestä kiinnostunut.

Ehkäpä ikisinkut on luokiteltavissa näihin neljään kategoriaan...?

Minusta ei ole kukaan kiinnostunut. Miehet tykkäävät kyllä pilailla ja leikkiä kanssani. Usein huvittaa kun treffeilläkin huomaa ettei mies viihdy yhtään 😂 Niin läpinäkyvää. Millainen olen? Ihan tavallinen töissä käyvä perusnätti nainen, aika suorapuheinen ja fiksu.

N23

Nuorena naisena p*skinta deittimarkkinoilla on se että kaikki miehet kyllä juoksee perässä mutta kukaan heistä ei kunnioita nuorta naista. Ei kiinnosta seksilelun rooli.

Monesti vielä vanhemmatkin miehet on kiinnostuneita sen takia kun nuorella naisella ei ole niin paljon vaatimuksia eikä heitä tarvitse ottaa niin vakavissaan kun eivät kuulemma halua vielä perhettä.

Jotenkin absurdia että nuorta naista pidetään kaikista halutuimpana miesten keskuudessa mutta heille halutaan myös antaa vähemmän.

N22

Olin aina ennen parisuhteessa. Nyt olen tarkoituksella ollut sinkku 5v jotta voisin keskittyä omiinkin haaveisiim ja miettiä mitä tai kenet edes haluan, oppia selviytymään yksinkin.

Nyt sitten kun olen vähän tunnustellut deittimarkkinoita (olen kohta 30), mutta en mitenkään hirveän kiinnostuneesti, olen huomannut että miestarjonta on nykyisin jotenkin... eh.. kaventunut?

Siis mua on nuoremmatkin yrittäneet saada treffeille, mutta aina näistä jätkistä löytyy jokin "pimeä puoli". Osa niistä pimeistä puolista ollut tosi häiritseviä. Ihan jo hirvittää ett mitä tos seuraavassakin mahtaa olla "vialla".

En koskaan ennen uskonut tällaiseen stereotypiaan, ett miestarjonta jotenkin muuttuu iän myötä ja jotain tosi ahdistaviakin tyyppejä alkaa tulla vastaan. Aattelin sen olevan sellaista "vain leffoissa" tapahtuvaa.

Olen tässä pohtinut tarviinko miestä lainkaan. Ja ennen en voinut kuvitellakaan olevani yksin (piiiitkä parisuhde taustalla).

En tiedä, onko mussa mitenkään sillai vikaa. Mielestäni olisin hyvä kumppani jollekin, mut toki täydellinenkään en ole.

Mä luulen, että naiset, jotka eivät löydä miestä itselleen eivät edes tiedä millaista miestä he tarvitsevat.

Kun tunnistaa ne omat tarpeet ja mikä itelle on tärkeetä, kumppanin valinta helpottuu yllättävästi.

Ja jos täytyy kysyä, että miksi en kelpaa suhteeseen, niin juuri siinä se vika on. Se on merkki epävarmasta ja huono itsetuntoisesta ihmisestä. Tietysti kaikki kelpaavat suhteeseen, mutta pitää olla omanlainen kumppani. Mistäs osaat etsiä jos et tunne itseäsi?

Sitten nämä "ottajia olis mut en huoli" tarkoittaa sitä, että ne miehet, joista itse tykkää, eivät kiinnostu hänestä. Eli ei haluta pariutua omanlaisensa kanssa, joten odottavat sitä oman tasoisekseen kokemaansa miestä. Toimii, jos ymmärtää oman tasonsa ja sitten vaan odottelee kohtaloaan.

Jotkut suhaavat Tinderissä ja käyvät kymmenillä deiteillä ja lopulta väsyvät ghostaamiseen jne. ja syyttävät miehiä pelaamisesta, vaikka miehet ovat yhtä hukassa. Kyllä ne ghostaavat miehetkin haluaa kumppanin, mutta eivät tunne itseään, joten sarjadeittailevat. Sarjadeittailu puuduttaa.

Itse opin kantapään kautta, että oikeasti kannattaa odottaa, että löytyy mies, joka saa just ne mun sukat pyörimään jaloissa. En suostunut treffeille miesten kanssa summamutikassa, olen tainnut kolmen vuoden aikana käydä viisillä deiteillä, joista kaikki jäivät yhteen kertaan paitsi tää viides.

Ulkoisesti just mun tyylinen mies ja komea, mutta luonne on sen verran jäärä ja vaatii naiselta korokkeelta alas astumista, että ymmärrän miksi on ollut sinkku. Suurin osa naisista haluaa jotain palvontaa ja deiteillä maksamista ja ritarin elkeitä mieheltä. Itsepäisyys ei ole ominaisuus, jota monet arvostaa. Mä annan mielelläni periksi asioissa, jotka ei ole mulle tärkeitä. Voin hyvinkin muuttaa tiettyjä toimintatapoja, jos ne on toiselle tärkeitä. Ja mies on myös tehnyt samaa, jos joku on mulle tärkeää, ei se siitä jääräpäisesti pidä kiinni. 

Musta on mahtavaa, kun miehellä on mielipiteitä ja pitää omat linjansa. Ei tartte arvailla mitään tai pelätä, se on vaan kun juna joka kulkee raiteillaan. Luotettavuus tulee rutiineista ja toistoista, voin luottaa siihen että se tekee mitä sanoo. Meillä on tosi helppo olla yhdessä koska tää ei ole missään vaiheessa ollut liian hyvää ollakseen totta, vaan perusvarmaa ja siksi aivan ihanaa.

Hirmu moni esittää jotain herrasmiestä alussa ja lopulta paljastuu jotain muuta. Siksi tuntuukin, että ehkä naiset eivät nykyisin arvosta sitä, että mies on oma itsensä, vaan pitäisi olla joku naisen tunne-elämän aukkojen täyttäjä ja mahtua naisen valamaan muottiin? Arvostakaa ihmisiä yksilöinä, ne on jo valmiita perustuksiltaan, etenkin jos on tälleen 30+ niin kun ite. Tiettyjä juttuja voi muuttaa jos perusteet sille on, mutta perustuksia ei. Mutta se muuttuminenkin on tapahduttava, koska itse haluaa, ei väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska jän nä mi es

No koska? Voi tätä someajan kieltä.

Täällä ei saa sanoa tuota kiellettyä sanaa jmies. Jumalat on sen synniksi tuominneet.

Mikähän pelle tätä foorumia moderoi, kun j-mies on bannattu. Per ke le sentään, jän nä mii es, se se on!

Ei per ke le sentään, myös kil tt i m ies on bannattu! Voi herranjumala