Lue keskustelun säännöt.
Säälin ylipainoisia, koska heillä on usein sairauksia? Säälitkö sinä
Kommentit (80)
Lähinnä säälin kuinka he ovat perse hiessä tällä helteellä, kun meinaa normaalipainoisellakin olla tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole mitään sairauksia? Kilpirauhasen vajaus mutta se on hoidettavissa.
En ketään pelkästään ylipainon takia sääli, ellei ole jo siinä kunnossa että makaa vaan sängyssä ja paskat tulee vaippaan.
Itse olen BMI:n mukaan sairaalloisen ylipainoinen (BMI 41) mutta en koe olevani kenenkään sääliä kaipaava. Mitään todettuja sairauksia minulla ei ole eikä kipuja eikä vaivoja. Pärjään hyvin normaalissa arjessani, kun työnikin on kevyttä istumatyötä. Olen menestynyt elämässäni hyvin eikä minulta puutu mitään. Rumanpuoleinen pallero toki olen mutta ei sillä itselleni ole niin väliä. Olen ihan tyytyväinen elämääni, joten hassua se olisi jos joku kuluttaisi elämäänsä meikäläisen säälimiseen kun en edes itse sääli itseäni.
Sääli on sairautta, joten mene ja tiedä...
Sääli onkin oivallinen tapa yrittää nostaa sitä omaa egoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä säälin sinua kun sinulla ei ole muuta tekemistä kuin sääliä muita.
Sääli on empatiakäsityksenä ylimielisen holhoava. Säälivä pitää ongelmaisia avuttomana ja voimattomana massana ja kykenemättömänä tekemään itse mitään ilman paremman ohjausta ja apua. Säälivä haluaakin ohjata avuttoman uhrinsa elämää mielestään oikeaan suuntaan ja tarjota tälle apua vaikka väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoinen voi laihduttaa, mutta ylimielisyyteen ei auta mikään.
Ylipaino on oma valinta. Mitäpä sitä säälimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipaino on täysin omaa syytä. Miksi pitäisi sääliä? Eihän tupakoitsijaakaan, joka kuolee keuhkosairauteen, säälitä. Sanotaan vaan, että mitäs poltit. Sama asia laardipalloilla.
En sääli. Itse ovat syöneet itsensä siihen kuntoon.
T. entinen läski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on mulla verenpaine korkealla ja tiedän kyllä, että jos laihtuisin niin sais varmaan heittää pillerit mäkeen. Mutta muuta ylipainosta johtuvaa vaivaa ei ole. Harvoin mulla on mitään perusflunssaakaan, viimeisimmästä antibioottikuuristakin on jo 5 vuotta. Silloinkin sain virtsatulehduksen, kun tapasin isom*aisen miehen ja harrastettiin pari vrk aika rajua seksiä. Huh sitä rynkytystä, mutta seuraukset kärsin ihan mielelläni :D
Ylipainosta on kuitenkin mahdollista päästä eroon - vaikka se voi hankalaa ollakin - mutta ylimieliseen, kylmään ja epäinhimilliseen asenteeseen on PALJON vaikeampi vaikuttaa, kun sellainen ihminen harvemmin tajuaa että mitään pitäisi muuttaa... ylipainoinen kyllä TIETÄÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin vuosia ylipainoinen ja terve kuin pukki. Olen sitä edelleen. Ei kaikki ylipainoset ole sairaita.
Nykyään olen normaalipainoinen, koska harrastan liikuntaa ja syön terveellisemmin kuin ennen. En tehnyt elämäntapamuutosta tosin painon perusteella vaan sen vuoksi että voin myös sen jälkeen itse paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole mitään sairauksia? Kilpirauhasen vajaus mutta se on hoidettavissa.
Mulla ei ole sitäkään. Ainoa lääke on särkylääke päänsärkyyn ja kuukautiskipuihin. Ja kävelen ja pyöräilen näin helteelläkin, vaikka hiki virtaa. Ei muutama ylikilo liikkumista estä!
K kirjoitti:
Ylipaino on oma valinta. Mitäpä sitä säälimään.
Että oikein valinta. Joku vielä hoikkana valitsee, että minäpä muuten haluankin tulla ylipainoiseksi! Ei varmasti kukaan niin valitse, tässä hoikkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa, vieläpä terveysriskit tietäen.
Ylipainoiseksi tullaan usein kiireisen elämän pyörteissä vahingossa. Valinta voi olla hemmotella itseään karkeilla, jäätelöllä tai siiderillä. Mutta ei niitä syödessä mietitä että minäpä tässä suoritan tavoitettani tulla lihavaksi ihmiseksi. Ei mietitä sitä hetkeä pidemmälle, hetken nautintoa edemmäs. Voidaan myös pettää itseään uskottelemalla, että enhän minä näitä niin usein syö, tai kulutan sitten lenkillä kalorit. Kunnes jonain päivänä vaaka ja peili näyttävät vastaansanomattoman selkeästi että ylipainoa tosiaankin on. Ilman että on missään vaiheessa valinnut haluta tulla ylipainoiseksi.
Laihduttaminen taas... No, tutkimusten mukaan 95% yli 10 kg pudottaneista lihoo takaisin 2 vuoden kuluessa, se kertonee siitä kuinka helppoa homma on...
Minä säälittää ihmiset jotka ovat niin tuhdissa kunnossa että liikkuminen näyttää vaikealta. Tulee mieleeni se aika kun oma painoindeksi oli yli 35 ja enkä edes tajunnut miksi jalat koko ajan ovat niin kipeät ja väsähdän niin helposti. Paino oli noussut niin hitaasti etten ollut kiinnittänyt huomiota muutokseen. Kun sitten lopetin painonhallintaani vaikuttaneen lääkityksen ja sain painoa pudotetuksi noin 15 kiloa tuntui kuin olisin saanut siivet selkääni. Jalat eivät enää kipeytyneet ja väsyneet, teki mieli kävellä tai juosta joka paikkaan. Nykyään olen edelleen normaaleissa mitoissa vaikken hoikka olekaan ja liikunta kuuluu aktiivisena osana elämääni. Jouduin aloittamaan lääkityksen uusiksi mutta olen tehnyt kovasti töitä ja tarkkaillut painoani etten pääse uusiksi lihomaan. Yli 30 kilon pudotus ei ollut helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole mitään sairauksia? Kilpirauhasen vajaus mutta se on hoidettavissa.
Mulla ei ole sitäkään. Ainoa lääke on särkylääke päänsärkyyn ja kuukautiskipuihin. Ja kävelen ja pyöräilen näin helteelläkin, vaikka hiki virtaa. Ei muutama ylikilo liikkumista estä!
Ja tuo vähänkin särkylääke olisi korjattavissa ruokavaliolla.
Enemmän minua säälittää yläpäästään vialliset, jotka näkee lihavissa sairauksia. Todellisuudessa jos menette katsomaan HUS:n klinikoita, 99% siellä olevista ovat normaalipainoisia tai laihoja ja usealla on rätti päässä, tai jotenkin muuten vieraan oloisia ihmisiä. Heitä minä säälin todella paljon.
Sääli on sairautta.