Perhematkat ja miehen osallistumattomuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö naiset ikinä opi. "Otin puolisoksi keskustelukyvyttömän, itsekeskeisen, sohvalla makaavan mieslapsen, joka ei koskaan ole ollut kiinnostunut lapsista, eläimistä tai kotitöistä. Nyt meillä on 5 lasta ja 3 koiraa ja joudun yksin hoitamaan kaiken."

No tähän nyt on pakko miehenä todeta, että yksikään mies ei ole lähtökohtaisesti kiinnostunut "lapsista, elämistä tai kotitöistä". Osa meistä vaan on olosuhteiden pakosta mukautunut hoitamaan niitäkin, mutta mikään oletusasetus se ei suurimmalle osalle miehistä ole.

Nyt kuule, näin naisena on todettava että eipä ole moni nainenkaan. Ei ole kotityögeenejä naisillakaan, ja hoivavietti on myytti, johon miehet mielellään uskovat. Arkisia asioita tehdään, koska ne on tehtävä, eikä niitä jätetä laiskuutta jonkun toisen tehtäväksi. Jos kotityöt olisivat jotenkin mielenkiintoisia, niitä kutsuttaisiin kotiharrastuksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Sanoo että minulta ei onnistuu paremmin (pakkaaminen, ruokien mietintä, kaupassakäynti jne.), joten turha hänen on olla siinä välikädessä, kun joutuu kuitenkin kysymään minulta.

Jos pakotan hänet tekemään jonkun tietyn asian, tekee sen niin huonosti, että voi sanoa, katso nyt, en osaa.

Ap

Niin? Itse olisin ajat sitten todennut, että aivan sama vaikka minulta sujuu paremmin, on silti molempien vanhempien tehtävä pakata lastensa kamat ja muutenkin huolehtia asioista.

Miksi päästätte nuo vapaamatkustelut tuohon pisteeseen?

Mä en ole koskaan soittanut anopille enkä laitellut viestejä. Olen pyytänyt puhelinnumeron hätätapauksia varten enkä ole koskaan sitä tarvinnut. Toisaalta mieheni onkin aina huolehtinut äidistään ja heillä on hyvät välit. Mulle opetettiin että pitää katsoa miten mies äitiään kohtelee, se on tärkein.

En ole koskaan ymmärtänyt miksi anopit ja miniät sopii keskenään vierailuista.. Ei mitään järkeä. Jos anoppi haluaa nähdä lapsiamme niin tietenkin soittaa pojalleen!

Meillä on kaksi poikaa jotka on osallistuneet kotitöihin aina. Myös kuopus 3v osaa imuroida, kokata, leipoa, tiskata, pyyhkiä tasot ja pestä pyykkiä (ikätason mukaisesti), emme aio kasvattaa passattavia miehiä. Toisaalta heillä on roolimallina isä, joka tekee noita kaikkia ja ottavat meistä molemmista mallia. Ja luojan kiitos monessa normaalissa perheessä myös näin.

Tuollaisiahan miehet ovat....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vaikka ei olisi kyse ns ”miesvauvasta”, aina ei standardit kohtaa ja silloin täytyy joko hyväksyä ns toisen taso tai tehdä itse.

Meillä mies pakkaisi kyllä lasten kamat, mutta pakkaa aina pelkästään rumia, hänen mielestään ”käytännöllisiä” vaatteita. Kun meidän reissuilla on aina myös tilanteita, joissa haluaisin lapsille jotain ”kivaa” päälle, pakkaan aina (ihan narisematta) minun + kolmen lapsen kamat. Mies vastaavasti hoitaa itsenäisesti omat osa-alueet kaikille meistä, esim pelastusliivit, laskettelukamat. Toki onhan ne usein helpompi nakki.

Samoin ruokien suunnittelusta vastaan pääosin niin saan listalle suosikkejani (esim Kasvisruokia).

Rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen. Jos se lopputulos on tekoa tärkeämpi tehdään itse. 

Kysäisepä vaikka esimieheltäsi kumpi on tärkeämpää, tekeminen vai lopputulos? Minä arvostan enemmän hyvin maalauttua seinää kuin sellaista, jossa on maalaamattomia länttejä ja roiskeita katossa sekä luen mieluummin sellaista uutista, joka ei vilise kirjoitusvirheitä. Taksissakin haluan päästä päämäärääni, mutta en myöhässä tai peläten, kun taksikuski ajaa päin punaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisiahan miehet ovat....

Pojat on poikia.

Vierailija kirjoitti:

Missä on appi? Jossain vajan uumenissa? Kalassa? Siinä sulle vastaus, muksi olette anopin kanssa kaksin.

Appi oli seuramiehenä. Jutteli ja hauskuutti lapsia. Aluksi kävi hakemassa tervetuliais-maljat anopille, minulle ja lapsille (kun ihmeteltiin missä mies on).

Appi oli läsnä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä vaan jätän osan hommista tekemättä ja delegoin sen miehelle, kyselen tarvittaessa kuuteen kertaan, onko tehty ja annan tehdä omalla tyylillään turhaan arvostelematta. Olen tosin itse niin laiska ja passattu, että enempi mies vaarassa muuttua tuollaiseksi tossuksi kuin minä. :'D Onneksi olen nyt aikuisiällä sentään oppinut ottamaan vastuuta ja kantamaan oman puoliskoni kekoon yhteisissä asioissa.

Minä en edes kysele sitä kuutta kertaa, koska minulla on omien tavaroiden ja asioiden muistamisessa kylliksi.

Kerro ap konkreettisesti miten nuo tilanteet menee niin yritän auttaa. Siis miten pakkaaminen jää sinulle, miten mies jättää sinut vanhempiensa ja lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö naiset ikinä opi. "Otin puolisoksi keskustelukyvyttömän, itsekeskeisen, sohvalla makaavan mieslapsen, joka ei koskaan ole ollut kiinnostunut lapsista, eläimistä tai kotitöistä. Nyt meillä on 5 lasta ja 3 koiraa ja joudun yksin hoitamaan kaiken."

No tähän nyt on pakko miehenä todeta, että yksikään mies ei ole lähtökohtaisesti kiinnostunut "lapsista, elämistä tai kotitöistä". Osa meistä vaan on olosuhteiden pakosta mukautunut hoitamaan niitäkin, mutta mikään oletusasetus se ei suurimmalle osalle miehistä ole.

Tarkoittaako nyt "kiinnostunut lapsista, eläimistä ja kotitöistä" että on kiinnostunut rutiinien raadannasta ja perhe-elämän perustoimintohen ylläpidosta? Harva nainenkaan niistä on kiinnostunut, mutta valitettavasti moni tyttö kotona opetetaan hoitamaan ne. Pojat on päästetty vähemmällä. Itse olen omat poikani opettanut tekemään kaikkia "rutiineja" ja ihan ekan yhteisen yön aamusta lähtien antanut myös mieheni tehdä kotitöitä. Homma sujuu, kun hyväksyn toisen tavan tehdä ne, enkä koko ajan mäkätä.

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap konkreettisesti miten nuo tilanteet menee niin yritän auttaa. Siis miten pakkaaminen jää sinulle, miten mies jättää sinut vanhempiensa ja lasten kanssa?

En nyt ehdi kirjoittaa pitkään, mutta esim. tuo jättö. Tulemme sisään, tervehditään toisiamme. Kannan kylmälaukun ja ruokakassin keittiön samalla appivanhempien kanssa jutellen. Laitan tavaroita jääkaappiin ja näen miehen vilahtavat ikkunan ohi uikkareissa. Appi tulee tervetuliais-maljojen kanssa. Ihmetellään missä mies on ja huomataan että sup-lauta on kadonnut.

Miten olisi pitänyt toimia!

Ap

Saanko avauta.

Kuulostaa tutulta, vaikka meillä mies sentään esim. laittaa ruokaa (kunhan saa päättää itse mitä ja milloin) ja hoitaa sopimiset vanhempiensa kanssa. Mutta ei siivoa juurikaan tai imuroi tai pyykkää. Jos tekee ruokaa ei siivoa jälkiä, vaikka sotkee. Jos käy kaupassa, jättää kassin lattialle ja ruuat lämpenee.  Jättää likaiset vaatteensa lattialle vaikka olen sanonut asiasta. Pitää varmaan jättää joskus hänen pyykkinsä pesemättä ja ruuat koko päiväksi kauppakassiin lattialle että menisi jakeluun. Puhuminen ei mene perille ja odottelu tai muistuttaminen ei auta.

Pihatöitä tai autoa meillä ei ole, joten niistä ei ole hänelle vaivaa.

Ihmettelen kyllä miten hän kehtaa jättää minulle kaikki hommat. Itseäni nolottaa jos toinen joutuu tekemään enemmän tai jos toinen siivoaa ja itse vain loikoilen. Mutta miestä ei näytä haittaavan???

Kieltäydyn kyllä joistakin hommista jotka aikuisen pitää itse hoitaa.  Vaikka en ole niitä ennekään hoitanut, niin silti hän valittaa jos on kiire, tavarat hukassa tai jääneet johonkin, matka tai lääkäri varaamatta, ei muista aikataulujaan tms. En ymmärrä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap konkreettisesti miten nuo tilanteet menee niin yritän auttaa. Siis miten pakkaaminen jää sinulle, miten mies jättää sinut vanhempiensa ja lasten kanssa?

En nyt ehdi kirjoittaa pitkään, mutta esim. tuo jättö. Tulemme sisään, tervehditään toisiamme. Kannan kylmälaukun ja ruokakassin keittiön samalla appivanhempien kanssa jutellen. Laitan tavaroita jääkaappiin ja näen miehen vilahtavat ikkunan ohi uikkareissa. Appi tulee tervetuliais-maljojen kanssa. Ihmetellään missä mies on ja huomataan että sup-lauta on kadonnut.

Miten olisi pitänyt toimia!

Ap

No esim siten että et kanna mitään kasseja vaan annat miehen kantaa. Ja sanot jo etukäteen, että on viimeinen kerta ikinä kun sinä osallistut tuollaiseen retkeen jos mies enää häviää paikalta ilman, että on sinun kanssasi sovittu. Kai sille miehelle voi puhua?

Jos tämä on tyyli niin sitten huonosti tehty asia/pakattu laukku/ihan-mikä-tahansa puertaan ja aloitetaan alusta. Toistetaan niin kauan että onnistuu. Mökillä et päästä vellihousua liukenemaan vaan isket sille kassit käteen tai soppakauhan tai annat lapsen syliin ja käskytät eli kerrot mitä seuraavaksi pitää tapahtua. Kyllä minäkin lähtisin mieluummin suppailemaan järvelle kuin alkaisin kuoria pottuja mutta perhe täytyy ruokkia. Erona se että meillä ei vapaamatkustajia sallita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Sanoo että minulta ei onnistuu paremmin (pakkaaminen, ruokien mietintä, kaupassakäynti jne.), joten turha hänen on olla siinä välikädessä, kun joutuu kuitenkin kysymään minulta.

Jos pakotan hänet tekemään jonkun tietyn asian, tekee sen niin huonosti, että voi sanoa, katso nyt, en osaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Sanoo että minulta ei onnistuu paremmin (pakkaaminen, ruokien mietintä, kaupassakäynti jne.), joten turha hänen on olla siinä välikädessä, kun joutuu kuitenkin kysymään minulta.

Jos pakotan hänet tekemään jonkun tietyn asian, tekee sen niin huonosti, että voi sanoa, katso nyt, en osaa.

Ap

Ai mies ei osaa. No voi hitsin pimpulat. Eipä tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa ruokahuolto, tavarat, suunnitelmat ym. itse seuraavat 50 vuotta samalla kun mies menee sup-lautailemaan ja ties minne.

Vai mitenhän tuota osaamistasoa saisi parannettua, mitäs arvelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Sanoo että minulta ei onnistuu paremmin (pakkaaminen, ruokien mietintä, kaupassakäynti jne.), joten turha hänen on olla siinä välikädessä, kun joutuu kuitenkin kysymään minulta.

Jos pakotan hänet tekemään jonkun tietyn asian, tekee sen niin huonosti, että voi sanoa, katso nyt, en osaa.

Ap

Ai mies ei osaa. No voi hitsin pimpulat. Eipä tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa ruokahuolto, tavarat, suunnitelmat ym. itse seuraavat 50 vuotta samalla kun mies menee sup-lautailemaan ja ties minne.

Vai mitenhän tuota osaamistasoa saisi parannettua, mitäs arvelet?

Mies ei suostu harjoittelemaan. Muuttuu marttyyriksi kun "yrittää" jotain pakotettuna ja väärin menee ja sanon tästä (nätisti).

En tiedä, onko "tasoni" asioiden hoidossa väärä, kun toivoisin, että kuudesta ihmisestä yli kaksi voisi syödä miehen ehdottamaa ruokaa. Tai eläinten tavaroista kuljetuslaatikoiden lisäksi olisi mukana hihnat, kupit ja ruoka.

Ap

Tässä ap:nkin tapauksessa mies on se, jossa  oikeasti on vika ja joka toimii väärin, mutta silti ainakin koko ensimmäinen sivu haukkuu vain ja ainoastaa ap:tä. Ap vika, mitäs passaa.  Mutta eikö aikuisen miehen pitäisi jotakin tajuta itsekin? No ilmeisesti ei, vaan aviopuolison pitää kouluttaa. 

Se toki on totta, että miehet kyllä ilman omantunnontuskia heittäytyy vapaamatkustajiksi jos heille vain tilaisuus annetaan.  Mutta eikö tämäkin ole miehen vika? Itse naisena en koskaan voisi vain katsoa vierestä, kun toinen yksin huolehtii kaikesta, vaan ilman käskyä/pyyntöä auttaisin toista. (Tai livistäisi omiin harrastuksiin ja jättäisin  toisen yksin tekemään kaikki hommat). Miksi miehet ovat niin välinpitämättömiä rakkaitaan kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Tässä ap:nkin tapauksessa mies on se, jossa  oikeasti on vika ja joka toimii väärin, mutta silti ainakin koko ensimmäinen sivu haukkuu vain ja ainoastaa ap:tä. Ap vika, mitäs passaa.  Mutta eikö aikuisen miehen pitäisi jotakin tajuta itsekin? No ilmeisesti ei, vaan aviopuolison pitää kouluttaa. 

Se toki on totta, että miehet kyllä ilman omantunnontuskia heittäytyy vapaamatkustajiksi jos heille vain tilaisuus annetaan.  Mutta eikö tämäkin ole miehen vika? Itse naisena en koskaan voisi vain katsoa vierestä, kun toinen yksin huolehtii kaikesta, vaan ilman käskyä/pyyntöä auttaisin toista. (Tai livistäisi omiin harrastuksiin ja jättäisin  toisen yksin tekemään kaikki hommat). Miksi miehet ovat niin välinpitämättömiä rakkaitaan kohtaan?

Erinomainen kysymys. Liittyyköhän tämä siihen, että mieheen on jotenkin kasvatuksen myötä sisäänrakennettu hierarkian tunto? Joten kaikessa, mitä tehdään ja kaikessa mitä elämässä tapahtuu, tärkeintä on se että kuka on kenen yläpuolella. Jos mies tekee jotakin yhteistä hyvää lisäävää, hän asettuu omassa mielikuvituksessaan muiden alapuolelle. Jos taas joku muu (eli nainen), tekee jotain yhteiseksi hyväksi, nainen asettuu miehen mielikuvituksessa hänen alapuolelleen. Koska miehen perimmäisenä tavoitteena on olla hierarkiassa korkealla, ja koska yhteisestä hyvästä huolehtiminen on alastatuksen juttuja, hän kieltäytyy itse tekemästä, ja vaatii sen sijaan naiseltaan tekoja. Rakkaus on siten sivuseikka kamppailtaessa siitä mikä on todella tärkeää, statuksesta. Mies ei voi koskaan olla tasa-arvoisessa suhteessa, koska se on hänen näkökulmastaan häntä alistava. Hänenhän kuuluisi olla siellä ylemmällä oksalla.

Eli miehen koko elämä on kamppailua statuksesta, jopa omaa rakkaintaan vastaan, ja siksi hän asettuu laiskaksi palveltavaksi palleroksi sohvalle, ja antaa naisen passata, ja on tyytyväinen.

Voisiko olla näin? Vastatkaapa tähän, rakkaat miehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Sanoo että minulta ei onnistuu paremmin (pakkaaminen, ruokien mietintä, kaupassakäynti jne.), joten turha hänen on olla siinä välikädessä, kun joutuu kuitenkin kysymään minulta.

Jos pakotan hänet tekemään jonkun tietyn asian, tekee sen niin huonosti, että voi sanoa, katso nyt, en osaa.

Ap

Ai mies ei osaa. No voi hitsin pimpulat. Eipä tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa ruokahuolto, tavarat, suunnitelmat ym. itse seuraavat 50 vuotta samalla kun mies menee sup-lautailemaan ja ties minne.

Vai mitenhän tuota osaamistasoa saisi parannettua, mitäs arvelet?

Mies ei suostu harjoittelemaan. Muuttuu marttyyriksi kun "yrittää" jotain pakotettuna ja väärin menee ja sanon tästä (nätisti).

En tiedä, onko "tasoni" asioiden hoidossa väärä, kun toivoisin, että kuudesta ihmisestä yli kaksi voisi syödä miehen ehdottamaa ruokaa. Tai eläinten tavaroista kuljetuslaatikoiden lisäksi olisi mukana hihnat, kupit ja ruoka.

Ap

No sitten hoitaa sukulaisvierailunsa ihan itse. Miksi tämä ei sinulle käy? Miksi sinä lähdet sinne mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Klassinen kuvio. Ap nalkuttaa miehelle, kun mies tekee kaiken huonommin kuin itse. Mies antaa ap:n tehdä pakkaamiset ja kaupassakäynnit, eikä sekään kelpaa ap:lle.

Jos miehessä olisi  munaa, niin hän opettelisi tekemään kaiken paremmin, kuin ap. Mutta eihän siinä ole, vaan heti täytyy luovuttaa ja jättää kaikki tekemättä. mitenkähän tuolla tyylillä pärjää noin muuten elämässä? Jos ei heti onnistu ja joku joutuu neuvomaan, niin suututaan ja ei tehdä sitten kostoksi ollenkaan. Niin aikuismaista.

Ps jos aikuisen "osaaminen" esim lapsen tavaroiden pakkaamisessa on se, että lapselta puuttuu suunnilleen kaikki vaatteet, unilelu ja ehkä tarvittavat lääkkeet, niin pakkohan sitä on neuvoa. Ja siitä sitten mies suuttuu. Kumpi on tärkeämpää, se että mies luulee pakkaavansa hyvin, vaikka kaikki puuttuu mutta miehellä on hyvä mieli, kuin se, että lapsella on tarvittavat kamppeet reissussa mukana, kun miestä on neuvottu pakkaamisessa. (Edes se eka kerta)