Lue keskustelun säännöt.
Periytyykö add/adhd geeneissä vai tuleeko se "tyhjästä" sattuman oikusta?
22.07.2019 |
Onko asiaa tutkittu geenitasolla, tietääkö joku?
Kommentit (93)
Eläkää raittiisti niin parempi mahdollisuus saada normaali & terveellinen jälkikasvu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Add voi myös aiheuttaa huonot kasvuympäristöt. Vanhempien jatkuva riitely ja siitä seuraava pelossa eläminen, huutaminen, väkivalta, traumat.
Traumaoireilu on eri asia kuin neurologinen ominaisuus kuten vaikkapa ADHD. Ihan käsittämätöntä että edelleen jotkut uskovat että vanhempi voisi vaikkapa välinpitämättömyydellään aiheuttaa autismia. Ei. ADHD tutkimuksissa myös poissuljetaan muita sairauksia jotta ei tehdä virhediagnoosia jolloin hoito olisi vääränlaista. Toki ADHD-potilas voi olla myös traumatisoitunut jostain, masentunut, ahdistunut, kokenut väkivaltaa jne. Mutta nämä asiat eivät aiheuta ADHD:ta.
Huonot kasvuympäristöt aiheuttavat aivoille peruuttamatonta vahinkoa. Samanlaista vahinkoa mitä sodassa ihmisten psyykkeelle tapahtuu. Tutkimuksia löytyy englanninkielellä.
Silti kyseessä on eri asia kuin ADHD. Postraumaattinen stressireaktio ei ole sama kuin ADHD ja kyseisiä diagnooseja hoidetaan eri tavalla.
Molempien oireet ovat kuitenkin hyvin samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Add voi myös aiheuttaa huonot kasvuympäristöt. Vanhempien jatkuva riitely ja siitä seuraava pelossa eläminen, huutaminen, väkivalta, traumat.
Traumaoireilu on eri asia kuin neurologinen ominaisuus kuten vaikkapa ADHD. Ihan käsittämätöntä että edelleen jotkut uskovat että vanhempi voisi vaikkapa välinpitämättömyydellään aiheuttaa autismia. Ei. ADHD tutkimuksissa myös poissuljetaan muita sairauksia jotta ei tehdä virhediagnoosia jolloin hoito olisi vääränlaista. Toki ADHD-potilas voi olla myös traumatisoitunut jostain, masentunut, ahdistunut, kokenut väkivaltaa jne. Mutta nämä asiat eivät aiheuta ADHD:ta.
Sehän tässä on ongelma, että traumaoireilu voi ulospäin vaikuttaa samalta kuin neurologinen oireilu. Yksi syy voi olla esimerkiksi stressi, joka vaikuttaa aivoihin. Neurologisessa häiriössä stressi pahentaa oireilua ja stressiähän adhd voi kokea mistä tahansa. Vaikka vääränlaisesta vaatemateriaalista, vilkkuvista valoista, kovista äänistä, sosiaalisesta paineesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Add voi myös aiheuttaa huonot kasvuympäristöt. Vanhempien jatkuva riitely ja siitä seuraava pelossa eläminen, huutaminen, väkivalta, traumat.
Et usko, miten hartaasti toivoin lapseni tutkimusten aikana, että ne oireet olisivat johtuneet jostain, mitä minä tein! Sittenhän minä olisin voinut vaan lakata tekemästä sitä, ja ne olisivat menneet pois. Ehkä ne olisivat vaatineet vähän terapiaa, mutta ne olisivat menneet pois! Sitten mun lapsi olisi taas alkanut kelvata maailmalle, opettajille, harrastusryhmille, työnantajille, sukulaisille, naapureille, kaverien vanhemmille ja hän olisi voinut olla onnellinen. Kumpa se olisi ollut minun syyni!
Mutta ei. Se oli jotain, minkä helpottamiseksi saamme taistella koko loppuelämämme ja mikä keksii aina uusia tapoja vetää maton alta jos yhden ongelman onnistuu selättämään,
Koska jokainen ihminen/suku on perimältään erilainen, myös taipumus ko. piirteisiin/diagnoosiin vaihtelee; ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan, että kyse olisi "geenien määräämästä" ominaisuudesta tai sairaudesta. Eli voimme varmuudella puhua vain TAIPUMUKSESTA.
Jokaisen yksilön/suvun ympäristö on erilainen, ja toistaiseksi - kun "ADHD-geeniejä" ei ole tiettävästi olemassa" - tietomme on, että ADHD:n ratkaisee perimän suhde ympäristöönsä. Mitä herkempi perimä, sitä helpommin ympäristö "aiheuttaa" ADHD:n; mitä vinoutuneempi ympäristö, sitä herkemmin se aiheuttaa ADHD:n myös sellaisille yksilöille, joiden herkkyys ei ole äärimmäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taipumus voi periytyä, mutta meneekö taipumus epigenomissa vai genomissa on sitten eri juttu. Joidenkin evoluutiopsykologien näkemyksen mukaan kyse voi olla tietoähkystä ja evoluutiosta, eli osa ihmisistä ei kestä jatkuvaa tietotulvaa ja alkavat oirehtia eri tavoin. Eli ADHD jne voivat olla luonnon tapa kokeilla uudenlaista Homo evolutis-tyylistä ratkaisua luontoon. Taustalla voi olla myös monia muita herkistäviä tekijöitä.
Kaksi erinomaista aiheeseen liittyvää videota, miljoonia kertoja katsottuja ovat:
"RSA ANIMATE: Changing Education Paradigms" ja https://www.ted.com/talks/juan_enriquez_will_our_kids_be_a_different_sp… "Throughout human evolution, multiple versions of humans co-existed. Could we be mid-upgrade now? Juan Enriquez sweeps across time and space to bring us to the present moment -- and shows how technology is revealing evidence that suggests rapid evolution may be under way."Jälkimmäisessä myös pohdintaa geenien osuudesta yleisellä tasolla.
En tiedä miten periytyy, mutta mun add diagnosoitiin vasta kun mun esikoinen sai add diagnoosin. Kahdella muulla lapsellani ei tätä ole, ei ole myöskään omilla vanhemmillani eikä isoveljelläni. Isäni suvussa on varmaan ollut, mutta ei sitä silloin ennen vanhaan olla diagnosoitu. Tiedän kuitenkin isän veljiä, jotka ovat kertomusten mukaan olleet "tyhmiä, kovapäisiä ja aina ongelmissa" eli adhd/add diagnoosia vanhaan tyyliin kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alttius periytyy, esim. äidin tupakointi odotusaikana vaikuttaa ADHD:n (ja muidenkin käyttäytymishäiriöiden) syntyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Add voi myös aiheuttaa huonot kasvuympäristöt. Vanhempien jatkuva riitely ja siitä seuraava pelossa eläminen, huutaminen, väkivalta, traumat.
Traumaoireilu on eri asia kuin neurologinen ominaisuus kuten vaikkapa ADHD. Ihan käsittämätöntä että edelleen jotkut uskovat että vanhempi voisi vaikkapa välinpitämättömyydellään aiheuttaa autismia. Ei. ADHD tutkimuksissa myös poissuljetaan muita sairauksia jotta ei tehdä virhediagnoosia jolloin hoito olisi vääränlaista. Toki ADHD-potilas voi olla myös traumatisoitunut jostain, masentunut, ahdistunut, kokenut väkivaltaa jne. Mutta nämä asiat eivät aiheuta ADHD:ta.
Huonot kasvuympäristöt aiheuttavat aivoille peruuttamatonta vahinkoa. Samanlaista vahinkoa mitä sodassa ihmisten psyykkeelle tapahtuu. Tutkimuksia löytyy englanninkielellä.
Tämä vahingon peruuttamattomuus ei muuten ole mitenkään yksiselitteisesti todistettu eikä hyväksytty toteamus. Ja silloinkin kun on, puhutaan sen tason traumasta, jonka aiheuttaa muutama vuosi 1990-luvun romanialaiseen lastenkotisänkyyn ilman ihmiskontakteja häkitettynä - ei mistään, mitä riitaisa koti aikaan saisi.
Riitaisasta kodista, alkohlistivanhemmista ja jopa pahoinpitelystä ja hyvöksikäytöstäkin selviää (pitkällä ja asiantuntevalla) terapialla, ellei sitten ole fasd.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Add voi myös aiheuttaa huonot kasvuympäristöt. Vanhempien jatkuva riitely ja siitä seuraava pelossa eläminen, huutaminen, väkivalta, traumat.
Et usko, miten hartaasti toivoin lapseni tutkimusten aikana, että ne oireet olisivat johtuneet jostain, mitä minä tein! Sittenhän minä olisin voinut vaan lakata tekemästä sitä, ja ne olisivat menneet pois. Ehkä ne olisivat vaatineet vähän terapiaa, mutta ne olisivat menneet pois! Sitten mun lapsi olisi taas alkanut kelvata maailmalle, opettajille, harrastusryhmille, työnantajille, sukulaisille, naapureille, kaverien vanhemmille ja hän olisi voinut olla onnellinen. Kumpa se olisi ollut minun syyni!
Mutta ei. Se oli jotain, minkä helpottamiseksi saamme taistella koko loppuelämämme ja mikä keksii aina uusia tapoja vetää maton alta jos yhden ongelman onnistuu selättämään,
Taustalla on kuitenkin vain yksi ominaisuus, joten kun se helpottaa, kaikki helpottuu samalla. Vaikka vauva-aika ratkaisee, miten aivojen kehitys tapahtuu (perimän puitteissa), niin aivot ovat hyvin plastiset ja ihminen voi aikuisenakin eheytyä perustavanlaatuisesti.
Ehkä tärkeää on se, ettei lasta kohdella sairaana. Luottamus, vaikeuksista huolimatta, lisää itsetuntoa ja auttaa kehitystä hyvällä tavalla. Se voi olla vuosien projekti, koska aivojen muuttaminen on hidasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Add voi myös aiheuttaa huonot kasvuympäristöt. Vanhempien jatkuva riitely ja siitä seuraava pelossa eläminen, huutaminen, väkivalta, traumat.
Traumaoireilu on eri asia kuin neurologinen ominaisuus kuten vaikkapa ADHD. Ihan käsittämätöntä että edelleen jotkut uskovat että vanhempi voisi vaikkapa välinpitämättömyydellään aiheuttaa autismia. Ei. ADHD tutkimuksissa myös poissuljetaan muita sairauksia jotta ei tehdä virhediagnoosia jolloin hoito olisi vääränlaista. Toki ADHD-potilas voi olla myös traumatisoitunut jostain, masentunut, ahdistunut, kokenut väkivaltaa jne. Mutta nämä asiat eivät aiheuta ADHD:ta.
Huonot kasvuympäristöt aiheuttavat aivoille peruuttamatonta vahinkoa. Samanlaista vahinkoa mitä sodassa ihmisten psyykkeelle tapahtuu. Tutkimuksia löytyy englanninkielellä.
Tämä vahingon peruuttamattomuus ei muuten ole mitenkään yksiselitteisesti todistettu eikä hyväksytty toteamus. Ja silloinkin kun on, puhutaan sen tason traumasta, jonka aiheuttaa muutama vuosi 1990-luvun romanialaiseen lastenkotisänkyyn ilman ihmiskontakteja häkitettynä - ei mistään, mitä riitaisa koti aikaan saisi.
Riitaisasta kodista, alkohlistivanhemmista ja jopa pahoinpitelystä ja hyvöksikäytöstäkin selviää (pitkällä ja asiantuntevalla) terapialla, ellei sitten ole fasd.
Millä perusteella rajaat trauman näin tiukasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää, MILLAINEN VAUVAN JA TAAPERON KOHTELU mahdollisesti aiheuttaa ADHD:n. Tai millaiset olosuhteet, koska harvemmin asia on kai noin yksiselitteinen.
Äidin jokainen lapsi syntyy eri olosuhteisiin. Jokaisen lapsen perimä ilmenee sisaruksiin nähden eri tavalla. Siksi yhdellä sisaruksella voi olla ADHD, toisella ei: ympäristössä on jotain erilaista, tai lapsen perimä suojaa/kärsii eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti näyttää periytyvän. Tosin tässäkin sairaudessa voi ilmetä joko negatiiviset tai positiiviset piirteet.
Vierailija kirjoitti:
Taipumus voi periytyä, mutta meneekö taipumus epigenomissa vai genomissa on sitten eri juttu. Joidenkin evoluutiopsykologien näkemyksen mukaan kyse voi olla tietoähkystä ja evoluutiosta, eli osa ihmisistä ei kestä jatkuvaa tietotulvaa ja alkavat oirehtia eri tavoin. Eli ADHD jne voivat olla luonnon tapa kokeilla uudenlaista Homo evolutis-tyylistä ratkaisua luontoon. Taustalla voi olla myös monia muita herkistäviä tekijöitä.
Kaksi erinomaista aiheeseen liittyvää videota, miljoonia kertoja katsottuja ovat:
"RSA ANIMATE: Changing Education Paradigms" ja https://www.ted.com/talks/juan_enriquez_will_our_kids_be_a_different_sp… "Throughout human evolution, multiple versions of humans co-existed. Could we be mid-upgrade now? Juan Enriquez sweeps across time and space to bring us to the present moment -- and shows how technology is revealing evidence that suggests rapid evolution may be under way."Jälkimmäisessä myös pohdintaa geenien osuudesta yleisellä tasolla.
Entä jos ADHD on äärimmäinen esimerkki kehityksestä, jonka mukaan "hullussa maailmassa" on ehkä eduksi olla ei-tunneälykäs?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Add voi myös aiheuttaa huonot kasvuympäristöt. Vanhempien jatkuva riitely ja siitä seuraava pelossa eläminen, huutaminen, väkivalta, traumat.
Et usko, miten hartaasti toivoin lapseni tutkimusten aikana, että ne oireet olisivat johtuneet jostain, mitä minä tein! Sittenhän minä olisin voinut vaan lakata tekemästä sitä, ja ne olisivat menneet pois. Ehkä ne olisivat vaatineet vähän terapiaa, mutta ne olisivat menneet pois! Sitten mun lapsi olisi taas alkanut kelvata maailmalle, opettajille, harrastusryhmille, työnantajille, sukulaisille, naapureille, kaverien vanhemmille ja hän olisi voinut olla onnellinen. Kumpa se olisi ollut minun syyni!
Mutta ei. Se oli jotain, minkä helpottamiseksi saamme taistella koko loppuelämämme ja mikä keksii aina uusia tapoja vetää maton alta jos yhden ongelman onnistuu selättämään,
Halaus sinulle! Meillä on 9-v ADHD-lapsi ja niin uskomattoman raskasta on ollut. Kun yksi ongelma lapsen osalta hieman helpottaa, niin kymmenen seuraavaa on jo jonossa. Vanhemman osa ei tässä ole häävi, loputonta jaksamista ja taistelutahtoa vaaditaan byrokratian koneistossa ym.
T: Väsynyt äiti
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti näyttää periytyvän. Tosin tässäkin sairaudessa voi ilmetä joko negatiiviset tai positiiviset piirteet.
Suvun traumat periytyvät, tavalla tai toisella. Emme tiedä, mitä kautta ADHD annetaan seuraaville sukupolville. Ja kuinka tarkkaan edes pystymme rajaamaan perimää ja ympäristöä?
huono sanavalinta edellisessä viestissäni ("annetaan"), ei sitä tietoisesti tehdä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Add voi myös aiheuttaa huonot kasvuympäristöt. Vanhempien jatkuva riitely ja siitä seuraava pelossa eläminen, huutaminen, väkivalta, traumat.
Traumaoireilu on eri asia kuin neurologinen ominaisuus kuten vaikkapa ADHD. Ihan käsittämätöntä että edelleen jotkut uskovat että vanhempi voisi vaikkapa välinpitämättömyydellään aiheuttaa autismia. Ei. ADHD tutkimuksissa myös poissuljetaan muita sairauksia jotta ei tehdä virhediagnoosia jolloin hoito olisi vääränlaista. Toki ADHD-potilas voi olla myös traumatisoitunut jostain, masentunut, ahdistunut, kokenut väkivaltaa jne. Mutta nämä asiat eivät aiheuta ADHD:ta.
Huonot kasvuympäristöt aiheuttavat aivoille peruuttamatonta vahinkoa. Samanlaista vahinkoa mitä sodassa ihmisten psyykkeelle tapahtuu. Tutkimuksia löytyy englanninkielellä.
Tämä vahingon peruuttamattomuus ei muuten ole mitenkään yksiselitteisesti todistettu eikä hyväksytty toteamus. Ja silloinkin kun on, puhutaan sen tason traumasta, jonka aiheuttaa muutama vuosi 1990-luvun romanialaiseen lastenkotisänkyyn ilman ihmiskontakteja häkitettynä - ei mistään, mitä riitaisa koti aikaan saisi.
Riitaisasta kodista, alkohlistivanhemmista ja jopa pahoinpitelystä ja hyvöksikäytöstäkin selviää (pitkällä ja asiantuntevalla) terapialla, ellei sitten ole fasd.
Millä perusteella rajaat trauman näin tiukasti?
En rajaa traumaa, vaan huomautan, että kuvaamaasi muutosta aivoissa on löydetty vain tietynlaisten tiukasti rajattujen äärimmäisten traumojen jälkeen..
Silti kyseessä on eri asia kuin ADHD. Postraumaattinen stressireaktio ei ole sama kuin ADHD ja kyseisiä diagnooseja hoidetaan eri tavalla.