Virolaiset kauhistelevat suomalaisten lihavuutta

Eiköhän se avainsana ole lisääntynyt sisätyö, olemattomaksi käynyt liikunta ja yleinen pasivoituminen.

Kyllä kun minä olin ysärillä pieni, oli ihan tavallistä että syötiin aamupalana sokerihuurrettuja muroja ja mehua ja välipalana oli pullaa. Päivittäin oli lupa ottaa yksi pieni villevallaton jäätelökin herkkuna. Karkkipäivä ehkä oli kerran viikossa, mutta sokeria meni vaikka kuinka mehun, jugurtin, murojen ja keksien ja pullan kautta.

Silti ei ollut lihavia lapsia kuin se 1-2 per luokka. Meilläkin koko perhe hoikkaa sakkia vaikka syömiset oli vähän mitä oli jos nykypäivän suosituksia katselee. Ja niistä satunnaiista lihavistakaan lapsista aniharva oli hälyttävän lihava, nykymittapuulla enemmänkin vain tukeva.

Silloin lapset vielä liikkuivat paljon, oli ihan luontevaa mennä useammankin kilometrin päähän kavereitten kanssa aivan päivittäin leikkimään ja pyöräilemään ja ulos touhuamaan. Joskus harvakseltaan pelattiin jotain sisällä, mutta valtaosan ajasta muistan että ulkoiltiin ja leikittiin ulkoleikkejä.

Nyt ne lapset istutetaan taaperoikäsestä alkaen tabletti kouraan pelaamaan tai kattomaan leffoja sun muita ja leikit on muuttuneet pitkälti joko sisällä pelaamiseksi tai pihalla istuskeluksi känny kourassa. Pelit ja some koukuttaa vahvasti.

Ei siinä tarvitse ihmetellä että lastenkin lihavuus lisääntyy - nykyään ruokavalioon kiinnitetään valtavasti paljon enemmän huomiota lastenkin kohalla verrattuna omaan lapsuuteeni ysärillä. Vaan kun ei se auta jos lapsi liikkuu aivan olemattoman vähän, sitten riittää aika herkästi se satunnaisempikin herkkupäivän herkku ja runsaampi kotiruoka lihottamaan.

Mitä jos vaikka laitatte sen ruokapuolen kuntoo ja koitatte keksiä jonku yhteisen liikunnallisen harrastuksen nii että koko perhe osallistuu siihe. Kyllä sitä aikaa varmasti löytyy. Ihmiset vaa tuppaa aina keksimään kaikenmaailman tekosyitä.

Tämä on jokin outo stereotypia, jota faktatieto ei tue. Se, että suomalaiset junttimiehet (toksisella tavalla maskuliiniset) ovat ysärillä kohdanneet parempaa elintasoa kaivanneita itseään huomattavasti nuorempia prostituoituja tai suomalaisen miehen etsijöitä tai jotain siltä väliltä ja verranneet näitä "kamaliin suomalaisiin akkoihin", tai se, että jotkut alemmuuskompleksiset mutta hoikat virolaiset naisyksilöt koettavat nostaa itseään lähtemällä tähän suomalaisia halventavaan diskurssiin mukaan, ei ole koko totuus. Miksi tätä yhä halutaan pitää yllä, ja keitä se hyödyttää? Kovin suuria eroja painossa ei meidän kahden maan välillä ole. Keskimäärin lievä ylipaino on yleistä, iso osa on normaalipainoisia ja sitten on selkeästi ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Puolen kilon karkkipussit, 6x1,5 limupakkaukset, sipsit ja pizzat. Kävin juuri maakuntamatkalla ja totesin saman, että isomahaisia on paljon kokonaisia perhekuntia. Ällöttää, kun 150-kiloinen äiti tuputtaa possua muistuttaville lapsilleen jätskiä ja berliinin munkkia saatesanoilla; syö nyt, kun et ole tänään syönyt mitään. Yök..

Olen elänyt lapsuuteni 60-luvulla, eikä silloin aikuiset syöneet karkkeja, enintään jotain Sisu-pastilleja. Lapset osti irtokarkkeja yksitellen. Maksoivat 1 pennin/ kpl. Suklaata syötiin lähinnä jouluna ja pääsiäisenä. Toki muuten ruoka oli rasvaisempaa, ei esim. ollut rasvattomia maitoja. Margariini vasta teki tuloaan.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se avainsana ole lisääntynyt sisätyö, olemattomaksi käynyt liikunta ja yleinen pasivoituminen.

Kyllä kun minä olin ysärillä pieni, oli ihan tavallistä että syötiin aamupalana sokerihuurrettuja muroja ja mehua ja välipalana oli pullaa. Päivittäin oli lupa ottaa yksi pieni villevallaton jäätelökin herkkuna. Karkkipäivä ehkä oli kerran viikossa, mutta sokeria meni vaikka kuinka mehun, jugurtin, murojen ja keksien ja pullan kautta.

Silti ei ollut lihavia lapsia kuin se 1-2 per luokka. Meilläkin koko perhe hoikkaa sakkia vaikka syömiset oli vähän mitä oli jos nykypäivän suosituksia katselee. Ja niistä satunnaiista lihavistakaan lapsista aniharva oli hälyttävän lihava, nykymittapuulla enemmänkin vain tukeva.

Silloin lapset vielä liikkuivat paljon, oli ihan luontevaa mennä useammankin kilometrin päähän kavereitten kanssa aivan päivittäin leikkimään ja pyöräilemään ja ulos touhuamaan. Joskus harvakseltaan pelattiin jotain sisällä, mutta valtaosan ajasta muistan että ulkoiltiin ja leikittiin ulkoleikkejä.

Nyt ne lapset istutetaan taaperoikäsestä alkaen tabletti kouraan pelaamaan tai kattomaan leffoja sun muita ja leikit on muuttuneet pitkälti joko sisällä pelaamiseksi tai pihalla istuskeluksi känny kourassa. Pelit ja some koukuttaa vahvasti.

Ei siinä tarvitse ihmetellä että lastenkin lihavuus lisääntyy - nykyään ruokavalioon kiinnitetään valtavasti paljon enemmän huomiota lastenkin kohalla verrattuna omaan lapsuuteeni ysärillä. Vaan kun ei se auta jos lapsi liikkuu aivan olemattoman vähän, sitten riittää aika herkästi se satunnaisempikin herkkupäivän herkku ja runsaampi kotiruoka lihottamaan.

Ei se sokeri ole normaalipainoiselle yhtään sen terveellisempää kuin ylipainoisellekaan. En siis ihailisi 90-lukua tässä asiassa mitenkään. Onneksi nykyään sokerin vaarallisuuteen suhtaudutaan vakavammin.

Minäkin olin lapsi 90-luvulla, ja meidän pienessä kyläkoulussa ylipaino oli lapsilla hyvin yleistä. Asuin maalla. Sinä olit ilmeisesti kaupunkilaislapsi, jos ylipaino oli koulussanne noin harvinaista.

Virolaiset ovat oikeasti lihavampia kuin suomalaiset. Faktaa löytyy helposti googlettamalla.

Unkarilaiset ovat Euroopan lihavimmat.

"Meilläkin koko perhe hoikkaa sakkia vaikka syömiset oli vähän mitä oli jos nykypäivän suosituksia katselee."

Kyllä ne ravintosuositukset olivat silloin 90-luvullakin lähes samat kuin nykyään. Sinä et vain lapsena tajunnut sitä.

Uskoisin syypään olevan ennen kaikkea ravinnossa. Esim. kyllä pikkupojat ovat yhä taipuvaisia liikkumaan, mutta kun joka vuosi kasaantuu lisää painoa, niin ilohan siitä menee viimeistään 4-luokalla.

Säälittää ne ylipainoiset lapset, jotka puuskuttaa hiki päässä jo 5 min hippaleikin jälkeen. Epämiellyttäväähän se heille on. Puhumattakaan siitä, että huomaavat olevansa muita heikommassa kunnossa. Puhun nyt niistä pehmoisista rakenteista. Ne vantterat lihaskimppulapset on erikseen, heilläkin massaa, mutta urheilusuoritukset luokan parhaimmistoa.

Sitä aina pohdin, että eikö edes lasten takia vanhemmat taistele ylipainoa vastaan? Nyt herätys!

No ehdotan bmi-maaottelua, olisi Pohjoismaiden ja Baltian liiga tms. Myös nuorten ja lasten sarja. Terveysolympialaiset joka neljäs vuosi, maiden innovaatiot kilpailisi omassa sarjassaan. Mikä maa pystyy parantamaan kansanterveyttä nopeimmin?

Vähän Pisa-tutkimus tyyliin.