Mitä moukkamaista olet nähnyt tapahtuvan juhlissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajan vaimo alkoi ennen hautajaisia jakaa arkun kantajien paikkoja ja jätti tarkoituksella yhden, vainajan lapsista, vainajalle läheisimmän, perheen ilman paikkaa. Pyysi aluksi kantajaksi omaa veljeään ja kun tämä ei raihnaisuutensa vuoksi kyennyt, niin pyysi tämän poikaa, joka ei ole mitään sukua ja tuskin tunsi vainajaa. Sitten vasta järjestyi tämän yhden lapsen perheelle arkun kantajan paikka, kun he ilmoittivat jäävänsä pois koko hautajaisista, jos ei paikka järjesty. Lapsi ilmoitti, että hänellä on välit vainajan kanssa niin selvät, ettei tuollainen teeskentelytilaisuus sitä muuksi muuta.

Jouduin itsekin nolosti järjestämään kantajia äitini hautajaispäivän aluksi, kun osa vieraista - ja sopimistani kantajista perui tulonsa sairastuttuaan.

Yritin ennakoida kantaja-asiaa 80-vuotiaalle isälleni, ehdotin että pyydetään hautaustoimistosta kantajat, mutta idea ei kelva

Iso-tätimme kuoli.

Hänen lähemmäs 50-vuotias tyttärensä oli pukeutunut valkoiseen bleiseriin ja mustaan minihameeseen, ihan tyylikäs asu sinänsä, mutta ei ehkä hautajaisasu. 

Tytär oli hyvin iloinen ja herahteli nauruunkin välillä  ja harmitteli kovaan ääneen miten toinen hänen pojistaan haisee valkosipulille, siis täh? .

Nämä aikuiset poikansa itkivät arkun ääressä ja surivat mummoaan. 

Kun läksimme autoilla kahvitilaisuuteen, tämä aikuinen tytär laittoi autoradion päälle, josta kuului railakasta viihdemusiikkia.

Vainajan iäkäs sisko itki ja pyysi, että radio pantaisiin kiinni.

"Ai et sä pidä musiikista?" tämä tytär ihmetteli.

En tiedä onko tämä moukkamaista vai vaan noloa. Poikani 4-v kävi ystäväni häissä ottamassa huomaamattani palasen hääkakkua. Siis ennen hääparin kakunleikkausta. En kehdannut ystävälleni kertoa kuka sen tempun teki.

No just se on moukkamaista, kun joku juo itsensä känniin. Kaiken muun voi ohittaa olankohautuksella  mutta se känniörvellys, yökh

Vierailija kirjoitti:

Iso-tätimme kuoli.

Hänen lähemmäs 50-vuotias tyttärensä oli pukeutunut valkoiseen bleiseriin ja mustaan minihameeseen, ihan tyylikäs asu sinänsä, mutta ei ehkä hautajaisasu. 

Tytär oli hyvin iloinen ja herahteli nauruunkin välillä  ja harmitteli kovaan ääneen miten toinen hänen pojistaan haisee valkosipulille, siis täh? .

Nämä aikuiset poikansa itkivät arkun ääressä ja surivat mummoaan. 

Kun läksimme autoilla kahvitilaisuuteen, tämä aikuinen tytär laittoi autoradion päälle, josta kuului railakasta viihdemusiikkia.

Vainajan iäkäs sisko itki ja pyysi, että radio pantaisiin kiinni.

"Ai et sä pidä musiikista?" tämä tytär ihmetteli.

Saanko tietää, miksi alapeukutit?

Vierailija kirjoitti:

Iso-tätimme kuoli.

Hänen lähemmäs 50-vuotias tyttärensä oli pukeutunut valkoiseen bleiseriin ja mustaan minihameeseen, ihan tyylikäs asu sinänsä, mutta ei ehkä hautajaisasu. 

Tytär oli hyvin iloinen ja herahteli nauruunkin välillä  ja harmitteli kovaan ääneen miten toinen hänen pojistaan haisee valkosipulille, siis täh? .

Nämä aikuiset poikansa itkivät arkun ääressä ja surivat mummoaan. 

Kun läksimme autoilla kahvitilaisuuteen, tämä aikuinen tytär laittoi autoradion päälle, josta kuului railakasta viihdemusiikkia.

Vainajan iäkäs sisko itki ja pyysi, että radio pantaisiin kiinni.

"Ai et sä pidä musiikista?" tämä tytär ihmetteli.

Viulumusiikkiako silloin automatkallakin olisi pitänyt kuunnella?

Vierailija kirjoitti:

Kihlajaisjuhlissamme, hienossa ravintolassa aitini (joka siis oli vieraana, kun ei viitsinyt omalle tyttarelleen kihlajaisjuhlia laittaa), sanoi suureen aaneen heti kun oli istuttu poytaan, "etta saali kun hanen tyttarensa oli menossa naimisiin nain moukamaisen ja alaluokkalaisen perheen poikaan. Puhui niin kovaa, etta varmasti jokainen poydassa istuva varmasti kuuli hanen kommenttinsa.

Itkua siina sitten pidattelin ja aika hiljaista poydassa oli sen jalkeen. Juhlat loppuivat lyhyeen. Perhe oli menestynyt ja varakas, ei heissa mitaan vikaa ollut, perheen aiti oli hammaslaakari ja isa toimitusjohtaja.

En vielakaan ymmarra miksi aidin piti sanoa nain.

Kannattaa varmasti pitää tämä mamma poissa häistäsi. Ihminen voi olla hyvinkin myrkyllinen ja ikävästi juuri teille läheisille. Olen pahoillasi puolestasi. Itselläni on vähän samanlainen äiti.

Minä itse olen ollut moukka vuonna 1986.

Silloin oli juhlavaatteiden muotiväri valkoinen, huomaan kun katson yhteiskuvaa koulumme ylioppilaista.

Yhdellä tytollä on vaaleansininen asu ja toisella tytöllä punaiset housut. Muilla kokovalkoiset.

Abi-vuoden hanttihommina  ostin huikean kallista  valkoista raakasilkkiä, josta teetin kauan haaveilemani tunika+ housupuvun, se oli malliltaan vieläpä hieman erikoinen, huomattavasti silloista muotia edellä ja olin siitä kovin ylpeä.

Sain syksyllä kutsun häihin ja totta kai puin tuon hienon  valkoisen raakasilkki-asun (muuta juhlavampaa asua ei ollut).

Jälkeenpäin sain kuulla (morsian kertoi) miten vieraat olivat tyrmistyneitä, että olin ilennyt tulla valkoisissani hääjuhlaan.

Ihan oikeasti en ollut edes kuullut tuosta säännöstä, ei edes äitikään tiennyt.

Häpesin. 

Nykyään otan selvää hyvinkin tarkasti mitä ja miten pukeudun. Ja jos sopivia ryysyjä ei löydy, pysyn poissa.

Jos minulla itselläni on ollut suurempia juhlia, vieraat saavat tulla vaikka kylpytakissa.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisten jälkeen perhe (ei lähiomaisia, vaan vieraita) otti kukat mukaansa kaikilta pöydiltä. Menivät sitten keittiön puolelle. En tiedä, mitä sanoivat, mutta saivat tähderuuat mukaan. Heillä oli oikein omat astiat mukana tätä varten. Lähiomaisille ei jäänyt kukkia eikä ruokaa. Muut lähiomaiset tälle nauroivat, mutta minä en nähnyt tässä mitään hauskaa.

No onhan se niin että kun moukkuus menee tarpeeksi pitkälle, se harmittamisen sijasta huvittaa. Onhan se nyt aika hupaisaa että joku kehtaa olla noin nolo.

Hautajaisissa pappi etuili ruokajonossa. Haki jo lisää ruokaa, kun jotkut odottivat vielä ensimmäistä lautasellista.

Toukan    salaatissa 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä moukkamaista vai vaan noloa. Poikani 4-v kävi ystäväni häissä ottamassa huomaamattani palasen hääkakkua. Siis ennen hääparin kakunleikkausta. En kehdannut ystävälleni kertoa kuka sen tempun teki.

4v osaa itse leikata kakusta palan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tämä moukkamaista vai vaan noloa. Poikani 4-v kävi ystäväni häissä ottamassa huomaamattani palasen hääkakkua. Siis ennen hääparin kakunleikkausta. En kehdannut ystävälleni kertoa kuka sen tempun teki.

4v osaa itse leikata kakusta palan?

Miksei osaisi.?

Vierailija kirjoitti:

Ensin rohkaistaan olemaan oma itsensä. Sitten kun teet niin, kaikki valittaa. Mitä hautajaisissa on väliä mitä on kenenkin päällä, pääasia kait ettei tulla alasti. Kaikilla ei ole kaapissa joka etiketin mukaisia tamineita, pitääkö silloin jäädä pois tilaisuudesta? Sitäkin ihmeteltäisiin suureen ääneen. Opetelkaa hyväksymään erilaisuus.

Vanhempi rouvashenkilö juhlapöydällä olleista tarjoiluvadeista "nuo ja nuo saa vielä pois, en syö tuollaista" 

Kyllä minullekin on opetettu, että hautajaisiin ei meikkiä/huomaamaton meikki, ei koruja tai pienet korut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlissa oli tarjolla karjalanpiirakoita, jotka oli päällystetty valmiiksi voilla. Siis paksu kerros pelkkää voita, ei munavoita eikä muita päällisiä. 

Niin ne alunperin kuuluukin syödä.

Tämän on minulle opettanut puolisoni suku, karjalan evakot.

Nimenomaan näin. Meillä mummolassa ei koskaan lämmitetty piirakoita eikä laitettu munavoita. Vasta täällä Länsi-Suomessa olen tapaan tutustunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso-tätimme kuoli.

Hänen lähemmäs 50-vuotias tyttärensä oli pukeutunut valkoiseen bleiseriin ja mustaan minihameeseen, ihan tyylikäs asu sinänsä, mutta ei ehkä hautajaisasu. 

Tytär oli hyvin iloinen ja herahteli nauruunkin välillä  ja harmitteli kovaan ääneen miten toinen hänen pojistaan haisee valkosipulille, siis täh? .

Nämä aikuiset poikansa itkivät arkun ääressä ja surivat mummoaan. 

Kun läksimme autoilla kahvitilaisuuteen, tämä aikuinen tytär laittoi autoradion päälle, josta kuului railakasta viihdemusiikkia.

Vainajan iäkäs sisko itki ja pyysi, että radio pantaisiin kiinni.

"Ai et sä pidä musiikista?" tämä tytär ihmetteli.

Viulumusiikkiako silloin automatkallakin olisi pitänyt kuunnella?

    Oletko oikeasti noin typerä vai keljuiletko? 

Ei tässä nyt musiikki-instrumentista ollut kyse eikä musiikin tyylilajista.

Vainajan sureva sisko ei halunnut, emmekä me muutkaan, kuunnella Lea Lavenin Rotunaista.

Mutta rauhallista viulumusiikkia, sitä oli voinut vaikka kuunnella, jos kerta se se autoradio oli pakko panna heti soimaan.

Mutta turhapa tätä on sinulle selittää, munasit itsesi perusteellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso-tätimme kuoli.

Hänen lähemmäs 50-vuotias tyttärensä oli pukeutunut valkoiseen bleiseriin ja mustaan minihameeseen, ihan tyylikäs asu sinänsä, mutta ei ehkä hautajaisasu. 

Tytär oli hyvin iloinen ja herahteli nauruunkin välillä  ja harmitteli kovaan ääneen miten toinen hänen pojistaan haisee valkosipulille, siis täh? .

Nämä aikuiset poikansa itkivät arkun ääressä ja surivat mummoaan. 

Kun läksimme autoilla kahvitilaisuuteen, tämä aikuinen tytär laittoi autoradion päälle, josta kuului railakasta viihdemusiikkia.

Vainajan iäkäs sisko itki ja pyysi, että radio pantaisiin kiinni.

"Ai et sä pidä musiikista?" tämä tytär ihmetteli.

Viulumusiikkiako silloin automatkallakin olisi pitänyt kuunnella?

 

En ole tuon tädin hautajaisista kertoja mutta kiinnitin huomioni tuohon  "viulumusiikkiin" .   Viululla soitettu musiikki voi olla hyvinkin railakasta.

Jotkut haluavat surra hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso-tätimme kuoli.

Hänen lähemmäs 50-vuotias tyttärensä oli pukeutunut valkoiseen bleiseriin ja mustaan minihameeseen, ihan tyylikäs asu sinänsä, mutta ei ehkä hautajaisasu. 

Tytär oli hyvin iloinen ja herahteli nauruunkin välillä  ja harmitteli kovaan ääneen miten toinen hänen pojistaan haisee valkosipulille, siis täh? .

Nämä aikuiset poikansa itkivät arkun ääressä ja surivat mummoaan. 

Kun läksimme autoilla kahvitilaisuuteen, tämä aikuinen tytär laittoi autoradion päälle, josta kuului railakasta viihdemusiikkia.

Vainajan iäkäs sisko itki ja pyysi, että radio pantaisiin kiinni.

"Ai et sä pidä musiikista?" tämä tytär ihmetteli.

Viulumusiikkiako silloin automatkallakin olisi pitänyt kuunnella?

 

  

Ei tässä nyt musiikki-instrumentista ollut kyse eikä musiikin tyylilajista.

Vainajan sureva sisko ei halunnut, emmekä me muutkaan, kuunnella Lea Lavenin Rotunaista.

Mutta rauhallista viulumusiikkia, sitä oli voinut vaikka kuunnella, jos kerta se se autoradio oli pakko panna heti soimaan.

Mutta turhapa tätä on sinulle selittää, munasit itsesi perusteellisesti.

Aika noloa loukkaantua siitä että joku haluaa kuunnella musiikkia. Muutakin kuin virsiä tai viulumusiikkia hautajaisten jälkeen.