Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten tärkeää on olla riittävä kaunis/komea?
21.07.2019 |
Voiko oikeasti rakastua ilman, että huolehtisi hyvin omasta fysiikastaan ja että kumppanikin pitäisi hyvää huolta omastaan?
Kommentit (5)
On se todella tärkeää. Itse putosin elämän kärryiltä jo yläaste iässä kun ulkonäköni ei enää riittänyt. Kaverit alkoi katoamaan kun olikin tärkeää olla suosittu, ja siihen ei sopinut paksu ja finninaamainen ystävä. Kukaan ei ole ollut minusta kiinnostunut elämäni aikana. Olen nyt 3 kymppinen ja täysin syrjäytynyt, myös mielenvikainen, ja syyllinen tähän on melkolailla rumuus jonka takia minua ei koskaan hyväksytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se todella tärkeää. Itse putosin elämän kärryiltä jo yläaste iässä kun ulkonäköni ei enää riittänyt. Kaverit alkoi katoamaan kun olikin tärkeää olla suosittu, ja siihen ei sopinut paksu ja finninaamainen ystävä. Kukaan ei ole ollut minusta kiinnostunut elämäni aikana. Olen nyt 3 kymppinen ja täysin syrjäytynyt, myös mielenvikainen, ja syyllinen tähän on melkolailla rumuus jonka takia minua ei koskaan hyväksytty.
Luulet vain että syynä on nimenomaan ulkonäkö ja syökset vain itsesi negatiivisuuden kierteeseen. Ruokit itse itseäsi.
Vaikka todellinen syy on se että monikaan ei halua kaveria joka ei pidä edes itsestään, silloin ei kykene kehittymään tai muodostamaan terveitä suhteita/rajoja muiden kanssa.
Muut ihmiset eivät välttämättä ollenkaan sen syväälisemmin tiedosta tätä, ja ajattelevat vain nopeasti sinussa olevan jotain outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se todella tärkeää. Itse putosin elämän kärryiltä jo yläaste iässä kun ulkonäköni ei enää riittänyt. Kaverit alkoi katoamaan kun olikin tärkeää olla suosittu, ja siihen ei sopinut paksu ja finninaamainen ystävä. Kukaan ei ole ollut minusta kiinnostunut elämäni aikana. Olen nyt 3 kymppinen ja täysin syrjäytynyt, myös mielenvikainen, ja syyllinen tähän on melkolailla rumuus jonka takia minua ei koskaan hyväksytty.
Luulet vain että syynä on nimenomaan ulkonäkö ja syökset vain itsesi negatiivisuuden kierteeseen. Ruokit itse itseäsi.
Vaikka todellinen syy on se että monikaan ei halua kaveria joka ei pidä edes itsestään, silloin ei kykene kehittymään tai muodostamaan terveitä suhteita/rajoja muiden kanssa.
Muut ihmiset eivät välttämättä ollenkaan sen syväälisemmin tiedosta tätä, ja ajattelevat vain nopeasti sinussa olevan jotain outoa.
Aijjaa, no kumma kun vielä ala-asteella kelpasin kyllä kaveriksi. Ei se luonteeni siinä siirtymisessä muuttunut, vaan ihmiset alkoivat kiinnostumaan ulkonäöstä. Miten kukaan voisi pitää itsestään kun muutkaan eivät pidä? Niin päin se menee. Kun jotain haukutaan ja syrjitään lapsuus erilaisen ulkonäön takia, ei tälle kehity hyvää itsetuntoa ja lakaa inhoamaan itseään. Olet yksinkertainen ja luultavasti itse elänyt normaalin näköisen hyväksynnän täyteistä elämää, helppo sieltä latoa niitä faktoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voisi pitää itsestään kun muutkaan eivät pidä? Niin päin se menee.
Jos on huono itsetunto. Sen kuinka paljon pidät itsestäsi ei kuulu olla riipuvainen muista.
Minä olin koulukiusattu ja olen sittemmin ollut terapiassa.
Alue: Aihe vapaa
Yksilöllistä.
Työelämässä ulkonäöstä on hyötyä. Työkaveri puhui kavereidensa kanssa koko pävän eikä vastannut puheluihin jne. Hän makasi päällikön kanssa, joten hänestäkin tuli päällikkö. Loogista, vaikka tökeröä.