Vaivaa ystävän treenaaminen. Milloin pitää huolestua?
Ystävä on kyllä aina ollut liikunnallinen ja harrastaa useampaa lajia. Erosi puoli vuotta sitten, ja nyt tuntuu, että ei ehdi tekemään mitään muuta kuin treenaamaan ja palautumaan ja olemaan. Uuden lajin aloitti heti eron jälkeen ja siihen hurahtanut nyt sitten muiden lisäksi ihan kokonaan. Koko ajan uutta tavoitetta kohti edellisen saavutettuaan, tuntuu ettei mikään riitä ja ei elä enää yhtään ns. taviselämää edes siinä määrin, että kävisi ravintolassa tai ehtisi kahville. Elämä on gluteenitonta, sokeritonta ja mitä -tonta ja hypetystä sykkeistä ja mistä ties liibalaabasta, mikä ei kerro itselleni mitään.
Ei siinä, ymmärrän että erokin tuonut buustia touhuun ja tykkää purkaa energiaa mielekkäisiin asioihin. Vaikuttaa muuten tosi iloiselta ja aurinkoiselta ja terveeltä silloin kun lyhyesti ehdimme näkemään, mutta tuntuu että kuilu elämäntyylissä kuihduttaa ystävyytemme pian kokonaan. Ja vituttaa, kun ei voida viettää aikaa enää entiseen malliin ja tunnen itseni ihan paskaksi ihmiseksi hänen rinnallaan kun en enää kelpaa.
Onko tää nyt ohimenevää vai alanko ottaa hajurakoa ko. ystävään. Harmittaa, kun tuntuu että on ihan pihalla entisen niin hyvän ystävän asioista :(
Kommentit (23)
No annapa ajan näyttää muten käy. Saahan sitä treenata.
Anna kaverin puida eronsa ja rakentaa itsensä uudelleen. Jokainen meistä tekee sen omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Ei laihtunut, mutta polttanut sanomansa mukaan rasvaa ja näkyykin jo kropassa. Oli ennestään jo lihaksikas, mutta nyt sellainen lihaksikas kuivan kesän orava. Sama kai se minkä näköinen on, mutta pointti oli se, että pelkään menettäväni hänet kokonaan ja/tai että tuosta meno on jonnekin syömishäiriöön tms. vaikka terve nyt onkin ja terveellisesti syö. Ennen pidettiin myös illallisia puolin ja toisin, nyt en edes kehtaa kutsua kahville/välipalalle/päivälliselle kun en tiedä mitä syö ja mitä ei ja onko taas pois hänen treeniajastaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Ei laihtunut, mutta polttanut sanomansa mukaan rasvaa ja näkyykin jo kropassa. Oli ennestään jo lihaksikas, mutta nyt sellainen lihaksikas kuivan kesän orava. Sama kai se minkä näköinen on, mutta pointti oli se, että pelkään menettäväni hänet kokonaan ja/tai että tuosta meno on jonnekin syömishäiriöön tms. vaikka terve nyt onkin ja terveellisesti syö. Ennen pidettiin myös illallisia puolin ja toisin, nyt en edes kehtaa kutsua kahville/välipalalle/päivälliselle kun en tiedä mitä syö ja mitä ei ja onko taas pois hänen treeniajastaan..
Kutsu kutsu. Oleellista ei ole se, suostuuko hän joka kerta, vaan tekemäsi ele. Oletko itse kokenut eron? Se on rajua kyytiä ja vaatii tietynlaisia vaiheita jotka täytyy rauhassa kokea. Jos ystäväsi on sinulle tärkeä, lähetä ne tietyt signaalit mutta huolehdi omasta elämästä samalla että et fiksoidu vain häneen. Minusta on kuitenkin parempi että hän treenaa kuin että joisi pari viskipulloa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Mikset treenaa hänen kanssaan?
Ko. lajit täysin oman mukavuusalueen ulkopuolella/ei kiinnosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Ei laihtunut, mutta polttanut sanomansa mukaan rasvaa ja näkyykin jo kropassa. Oli ennestään jo lihaksikas, mutta nyt sellainen lihaksikas kuivan kesän orava. Sama kai se minkä näköinen on, mutta pointti oli se, että pelkään menettäväni hänet kokonaan ja/tai että tuosta meno on jonnekin syömishäiriöön tms. vaikka terve nyt onkin ja terveellisesti syö. Ennen pidettiin myös illallisia puolin ja toisin, nyt en edes kehtaa kutsua kahville/välipalalle/päivälliselle kun en tiedä mitä syö ja mitä ei ja onko taas pois hänen treeniajastaan..
Kutsu kutsu. Oleellista ei ole se, suostuuko hän joka kerta, vaan tekemäsi ele. Oletko itse kokenut eron? Se on rajua kyytiä ja vaatii tietynlaisia vaiheita jotka täytyy rauhassa kokea. Jos ystäväsi on sinulle tärkeä, lähetä ne tietyt signaalit mutta huolehdi omasta elämästä samalla että et fiksoidu vain häneen. Minusta on kuitenkin parempi että hän treenaa kuin että joisi pari viskipulloa päivässä.
Totta kai tämäkin. Ärsyttää ja harmittaa tällä hetkellä jälleen, kun perui tapaamisen. Ja ärsytän jo itseänikin, kun näistä harmistun.
Hyvä kysymys, en varmaan nyt vain osaa asettua ystäväni asemaan oikealla tavalla. Hyvä kun täällä on muita takomassa järkeä päähän :)
Sori ap, mut tulee sellainen kuva että sinua harmittaa kun kaverisi jaksaa urheilla, syödä oikein ja pitää itsestään huolta. Itse et jaksa tehdä samaa ja haluaisit kaverisi olevan vähän laiskempi niin voisitte yhdessä ottaa rennosti.
Yritin tapailla tuollaista naista. Mahdotonta koska hänellä ei ole aikaa muille kuin treenaamiselle ja ystävilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Ei laihtunut, mutta polttanut sanomansa mukaan rasvaa ja näkyykin jo kropassa. Oli ennestään jo lihaksikas, mutta nyt sellainen lihaksikas kuivan kesän orava. Sama kai se minkä näköinen on, mutta pointti oli se, että pelkään menettäväni hänet kokonaan ja/tai että tuosta meno on jonnekin syömishäiriöön tms. vaikka terve nyt onkin ja terveellisesti syö. Ennen pidettiin myös illallisia puolin ja toisin, nyt en edes kehtaa kutsua kahville/välipalalle/päivälliselle kun en tiedä mitä syö ja mitä ei ja onko taas pois hänen treeniajastaan..
Kutsu kutsu. Oleellista ei ole se, suostuuko hän joka kerta, vaan tekemäsi ele. Oletko itse kokenut eron? Se on rajua kyytiä ja vaatii tietynlaisia vaiheita jotka täytyy rauhassa kokea. Jos ystäväsi on sinulle tärkeä, lähetä ne tietyt signaalit mutta huolehdi omasta elämästä samalla että et fiksoidu vain häneen. Minusta on kuitenkin parempi että hän treenaa kuin että joisi pari viskipulloa päivässä.
Totta kai tämäkin. Ärsyttää ja harmittaa tällä hetkellä jälleen, kun perui tapaamisen. Ja ärsytän jo itseänikin, kun näistä harmistun.
Hyvä kysymys, en varmaan nyt vain osaa asettua ystäväni asemaan oikealla tavalla. Hyvä kun täällä on muita takomassa järkeä päähän :)
Ymmärrän että peruminen turhauttaa. Ottaisin itsekin sen tosi henkilökohtaisesti. Ja kuitenkin tuollaisen eron kokeneena tiedän millaista vuoristorataa se on ja miten se vaikuttaa haluun olla muiden kanssa tekemisissä. Sillä on ihan tosi vähän tekemistä juuri sinun kanssa ja ihan hirveästi sen kanssa miten paha olla ystävälläsi on. Et voi sitä korjata mutta yritä miettiä mistä asioista hänessä pidät ja lempeästi tuo niitä esiin. Se auttaa paljon enemmän kuin kaunan kehittäminen. Tsemppiä teidän suhteeseen!
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Miksi oletetaan aina, että laihtuminen on iloinen asia ja aiheuttaa kateutta?. Mitä jos tässä tapauksessa ystävällä ei ole laihdutettavaa ja laihtuminen ei ole terveydelle eduksi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Ei laihtunut, mutta polttanut sanomansa mukaan rasvaa ja näkyykin jo kropassa. Oli ennestään jo lihaksikas, mutta nyt sellainen lihaksikas kuivan kesän orava. Sama kai se minkä näköinen on, mutta pointti oli se, että pelkään menettäväni hänet kokonaan ja/tai että tuosta meno on jonnekin syömishäiriöön tms. vaikka terve nyt onkin ja terveellisesti syö. Ennen pidettiin myös illallisia puolin ja toisin, nyt en edes kehtaa kutsua kahville/välipalalle/päivälliselle kun en tiedä mitä syö ja mitä ei ja onko taas pois hänen treeniajastaan..
Halusin kokeilla maratonin juoksemista joku vuosi sitten. Ystäväni oli samanlainen, kuin sinä. Kauhea vinkuminen, että älä treenaa enää, oot kuin kuivan kesän orava ja ruman näköinen ja sullon varmaan anoreksia. Ota kakkua ja pullaa mun kans kaverina. Et kai taas mene lenkille, oot tylsä ja ruman näköinen. Miksi sinun piti hurahtaa tommoiseen, lähtisit bilettään mun kans. Ottaisit pullaa ja kakkua, että lihoisit.
Ystävyys katkesi tuon tavoitteen myötä. Olin yllättynyt, kuinka koville ystävälläni otti, että halusin kerran elämässäni kokeilla rajojani. Ja pakkohan siihen oli treenata, kun ei sitä maratonia voinut juosta kahvittelemalla kakun kanssa ja ryyppäämällä. Halusin kokeilla vain, että pystynkö siihen. Mutta ystävälleni se ei sopinut. Hän ei kannustanut, vaan kitisi ja haukkui koko ajan. Painoni toki tippui muutama kilon treenatessani ja se tuntui ystävästäni olevan maailman kauhein asia.
Se kakun ja pullan tuputus ja mollaaminen ahdisti niin, että katkaisin välit ja juoksin maratonini ja olin onnellinen, että kykenin sellaiseen suoritukseen, mitä en olisi tuosta noin vain uskonut.
Liikunta jäi harrastukseksi ja sen myötä löysin onneksi uusia ystäviä. Entinen ystäväni kai edelleen ahtaa kakkuja suuhunsa ja bilettää. Ei kiinnosta enää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Ei laihtunut, mutta polttanut sanomansa mukaan rasvaa ja näkyykin jo kropassa. Oli ennestään jo lihaksikas, mutta nyt sellainen lihaksikas kuivan kesän orava. Sama kai se minkä näköinen on, mutta pointti oli se, että pelkään menettäväni hänet kokonaan ja/tai että tuosta meno on jonnekin syömishäiriöön tms. vaikka terve nyt onkin ja terveellisesti syö. Ennen pidettiin myös illallisia puolin ja toisin, nyt en edes kehtaa kutsua kahville/välipalalle/päivälliselle kun en tiedä mitä syö ja mitä ei ja onko taas pois hänen treeniajastaan..
No nyt on kesä, menkää piknikille. Kumpikin tuo omat eväät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Ei laihtunut, mutta polttanut sanomansa mukaan rasvaa ja näkyykin jo kropassa. Oli ennestään jo lihaksikas, mutta nyt sellainen lihaksikas kuivan kesän orava. Sama kai se minkä näköinen on, mutta pointti oli se, että pelkään menettäväni hänet kokonaan ja/tai että tuosta meno on jonnekin syömishäiriöön tms. vaikka terve nyt onkin ja terveellisesti syö. Ennen pidettiin myös illallisia puolin ja toisin, nyt en edes kehtaa kutsua kahville/välipalalle/päivälliselle kun en tiedä mitä syö ja mitä ei ja onko taas pois hänen treeniajastaan..
Halusin kokeilla maratonin juoksemista joku vuosi sitten. Ystäväni oli samanlainen, kuin sinä. Kauhea vinkuminen, että älä treenaa enää, oot kuin kuivan kesän orava ja ruman näköinen ja sullon varmaan anoreksia. Ota kakkua ja pullaa mun kans kaverina. Et kai taas mene lenkille, oot tylsä ja ruman näköinen. Miksi sinun piti hurahtaa tommoiseen, lähtisit bilettään mun kans. Ottaisit pullaa ja kakkua, että lihoisit.
Ystävyys katkesi tuon tavoitteen myötä. Olin yllättynyt, kuinka koville ystävälläni otti, että halusin kerran elämässäni kokeilla rajojani. Ja pakkohan siihen oli treenata, kun ei sitä maratonia voinut juosta kahvittelemalla kakun kanssa ja ryyppäämällä. Halusin kokeilla vain, että pystynkö siihen. Mutta ystävälleni se ei sopinut. Hän ei kannustanut, vaan kitisi ja haukkui koko ajan. Painoni toki tippui muutama kilon treenatessani ja se tuntui ystävästäni olevan maailman kauhein asia.
Se kakun ja pullan tuputus ja mollaaminen ahdisti niin, että katkaisin välit ja juoksin maratonini ja olin onnellinen, että kykenin sellaiseen suoritukseen, mitä en olisi tuosta noin vain uskonut.
Liikunta jäi harrastukseksi ja sen myötä löysin onneksi uusia ystäviä. Entinen ystäväni kai edelleen ahtaa kakkuja suuhunsa ja bilettää. Ei kiinnosta enää
Olen kai sitten täällainen paska pullakaveri.
ap
Miksi olisit huolissasi toisen treenaamisesta. Ole mieluummin huolissasi omasta treenaamisesta + elämästä jos sinulla ei ole muuta huolenaihetta kuin se miten ystävä treenaa. Hanki elämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.
Ei laihtunut, mutta polttanut sanomansa mukaan rasvaa ja näkyykin jo kropassa. Oli ennestään jo lihaksikas, mutta nyt sellainen lihaksikas kuivan kesän orava. Sama kai se minkä näköinen on, mutta pointti oli se, että pelkään menettäväni hänet kokonaan ja/tai että tuosta meno on jonnekin syömishäiriöön tms. vaikka terve nyt onkin ja terveellisesti syö. Ennen pidettiin myös illallisia puolin ja toisin, nyt en edes kehtaa kutsua kahville/välipalalle/päivälliselle kun en tiedä mitä syö ja mitä ei ja onko taas pois hänen treeniajastaan..
Halusin kokeilla maratonin juoksemista joku vuosi sitten. Ystäväni oli samanlainen, kuin sinä. Kauhea vinkuminen, että älä treenaa enää, oot kuin kuivan kesän orava ja ruman näköinen ja sullon varmaan anoreksia. Ota kakkua ja pullaa mun kans kaverina. Et kai taas mene lenkille, oot tylsä ja ruman näköinen. Miksi sinun piti hurahtaa tommoiseen, lähtisit bilettään mun kans. Ottaisit pullaa ja kakkua, että lihoisit.
Ystävyys katkesi tuon tavoitteen myötä. Olin yllättynyt, kuinka koville ystävälläni otti, että halusin kerran elämässäni kokeilla rajojani. Ja pakkohan siihen oli treenata, kun ei sitä maratonia voinut juosta kahvittelemalla kakun kanssa ja ryyppäämällä. Halusin kokeilla vain, että pystynkö siihen. Mutta ystävälleni se ei sopinut. Hän ei kannustanut, vaan kitisi ja haukkui koko ajan. Painoni toki tippui muutama kilon treenatessani ja se tuntui ystävästäni olevan maailman kauhein asia.
Se kakun ja pullan tuputus ja mollaaminen ahdisti niin, että katkaisin välit ja juoksin maratonini ja olin onnellinen, että kykenin sellaiseen suoritukseen, mitä en olisi tuosta noin vain uskonut.
Liikunta jäi harrastukseksi ja sen myötä löysin onneksi uusia ystäviä. Entinen ystäväni kai edelleen ahtaa kakkuja suuhunsa ja bilettää. Ei kiinnosta enää
Olen kai sitten täällainen paska pullakaveri.
ap
Pullakaverin vai kannataa hankkia pullakaveri ei treenikaveria ystäväkseen.
Ehdottomasti kiellät häntä treenaamasta ja kerrot, että ero on parempi käsitellä viinin ja kakun voimalla. Ja miehetkin tykkää enemmän pyöreistä naisista. Näin saat karsittua häneltä vahingollisen harrastuksen pois ja saat ystäväsi ja hänen aikansa ihan itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Pullakaverin vai kannataa hankkia pullakaveri ei treenikaveria ystäväkseen.
No tätähän nyt kipuilen, kun ennen ehti treenaamisen lisäksi välillä antaa aikaa myös minulle. Ei enää.
ap
Onko laihtunut? Olisit iloinen etkä kateellinen ystäväsi puolesta. Pääsee näyttämään ex:ällekin mitä menetti. Jos kerta on vielä iloinenkin niin miksi yrität pilata toisen onnen? Ehkä sille on syynsä miksei halua nähdä sinua enää.