Miten ystävyyssuhteet muuttuu, kun ystävät menee naimisiin ja saavat vat lapsia ja itse olen ns.vanhapiika

Yhtä lukuunottamatta kaikki ystävyyssuhteet ovat kariutuneet, kun kaverit ovat hankkineet lapsia. Ystäväpiirissäni on tätä nykyä enimmäkseen vapaaehtoisesti lapsettomia ja parikymppisiä.

Sama homma mutta ymmärrän että kun on neljäkin lasta niin ei siinä ehdi paljoa kavereiden kanssa harrastamaan. Nyt kun ystävien lapset ovat isompia niin sitä aikaa alkaa taas löytyä eli joitakin vanhoja ystävyyssuhteita on rakennettu uusiksi.

Lapset tuo kiireen elämään, jota lapseton ei ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuo kiireen elämään, jota lapseton ei ymmärrä

Kyllä joskus ymmärtävät, onhan se pyykki-, siivous-, ruuanlaitto-, tarhasta haku-, harrastuksiin kuskaamis rumba aivan eri maata kuin mitä se on kun elää itsekseen. Itsellä onneksi kävi niin että todelliset ystävät ymmärsivät tuon ja ovat olleet ns "odottamassa" ja nähdään taas useammin nyt kun aikaani on lasten kasvamisten myötä vapautunut omiin puuhiin enemmän

Miksi edes käyttää sanaa vanhapiika? Ei sovi nykyaikaan ollenkaan ja piikoja ei ole olemassakaan. On vain joukko niin itsenäisiä miehiä kuin naisiakin, jotka tekevät omia, itsenäisiä valintoja. Ikävä juttu että ystäväsi eivät ole osanneet huomioida sinua elämänmuutoksiensa keskellä. Toivottavasti he ottavat sinuun vielä yhteyttä. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin yritä tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka ovat samanhenkisiä kuin sinä.

Jos olisit perheellinen ystäsvyyssuhteisiin ei olisi sitäkään vähää aikaa. Naisia kiinnostaa ensisijaisesti puoliso ja sen jälkeen lapset.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuo kiireen elämään, jota lapseton ei ymmärrä

Kyllä minä ymmärrän, että lapset tuovat kiirettä elämään. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Mutta mitä se ymmärtäminen auttaa? Jos toisella ei ole minulle aikaa, sitten sitä aikaa ei ole, eikä ystävyydelle ole edellytyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuo kiireen elämään, jota lapseton ei ymmärrä

Kyllä minä ymmärrän, että lapset tuovat kiirettä elämään. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Mutta mitä se ymmärtäminen auttaa? Jos toisella ei ole minulle aikaa, sitten sitä aikaa ei ole, eikä ystävyydelle ole edellytyksiä.

Laittavat perheensä etusijalle. Vaikka olisi lapset muuttaneet poiskin.

Sulla on ihan helvetin hauskaa naistenilloissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuo kiireen elämään, jota lapseton ei ymmärrä

No enpä tiedä. Ei kiitos taas tätä "lapsia hankkinut ymmärtää elämästä ja lapseton ei". Mulla on ollut lapsettomana, vaikeista olosuhteista lähteneenä jumalaton kiire koko ajan ihan vain oman elämän järjestämisen kanssa samaan aikaan kun kivan lapsuuden elänyt kaveri on mukavasti elellyt ison turvaverkon kanssa, ja sitten kaveri on hankkinut lapsia ja yhtäkkiä tietääkin "oikeasta elämästä" jotain ja luennoi minulle nenäänsä pitkin asioista, jotka olen jo ajat sitten kokenut sillä välin kun hän on elänyt mukavaa kaksikymppisen elämää: kiire, väsymys / unenpuute, oman ajan niukkuus, riittämättömyyden tunne etc. Lakatkaa putkiaivot oikeasti ajattelemasta, että lapsen hankkiminen on ainoa mahdollinen elämää vakavasti rajoittava asia. Teette itsestänne vain tosi naurettavan tragedioita kokeneiden silmissä.

Se vanhapiika termi ei ole oikea koska et ole neitsyt eli piika. Sinkku on oikea termi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes käyttää sanaa vanhapiika? Ei sovi nykyaikaan ollenkaan ja piikoja ei ole olemassakaan. On vain joukko niin itsenäisiä miehiä kuin naisiakin, jotka tekevät omia, itsenäisiä valintoja. Ikävä juttu että ystäväsi eivät ole osanneet huomioida sinua elämänmuutoksiensa keskellä. Toivottavasti he ottavat sinuun vielä yhteyttä. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin yritä tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka ovat samanhenkisiä kuin sinä.

Öh, me lapsettomat emme ole mikään yhtenäinen "joukko niin _itsenäisiä_ miehiä ja naisia, jotka tekevät omia _itsenäisiä_valintoja_". Minä ainakin olen yksinäinen, pakosta itsenäinen, vanhapiika, jonka bipolaari ja naama on turn off miehille enkä siksi pääse nauttimaan perhe-elämän rakkaudesta. Tyytymistä tämä on monelle eikä aina itsenäisen ihmisen itsenäinen valinta. Kyllä on yksinäisen ihmisen yksinäinen ajautuminen minun tapauksessani. Mielellään olisin työ- ja rakkauselämässä menestyvä sankaritar, mutta onneksi on edes vapaaehtoistyö, että voin kokea jotain merkityksellisyyttä.

Huomattu on. Jos soitan, ystävä ei vastaa puhelimeen. Jos lähetän tekstarin, niin ystävä ei vastaa siihen, jos siinä ei lue vähintäänkin jotain sellaista että olen joutunut onnettomuuteen ja loukkaantunut pahasti.

Väkisin tässä tilanteessa tulee mieleen, että onko se perhe-elämä todella niin rankkaa ettei ehdi pitää yhteyttä keneenkään. Sitä on aika vaikea uskoa, tuskin kukaan jaksaisi sellaista elämää pitemmän päälle. Olisiko kyse kuitenkin siitä, että ystävä ei vain enää halua olla ystävä? Mutta kun useampi hyvä ystävä samaan aikaan käyttäytyy samalla tavalla, niin on myös vaikea uskoa, että he kaikki yhtäaikaa olisivat saaneet minusta tarpeekseen. Ei tunnu järkevältä jatkaa yksipuolista viestittelyä, mutta ei myöskään tunnu järkevältä katkaista suhteita ihmisiin, joiden kanssa olen ollut ystävä lapsesta asti ja jotka ovat minulle tärkeitä. On minulla sellaisiakin ystäviä, joilla on aikaa, mutta heitä on vain muutama enkä haluaisi elämäni pyörivän pelkästään heidän ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes käyttää sanaa vanhapiika? Ei sovi nykyaikaan ollenkaan ja piikoja ei ole olemassakaan. On vain joukko niin itsenäisiä miehiä kuin naisiakin, jotka tekevät omia, itsenäisiä valintoja. Ikävä juttu että ystäväsi eivät ole osanneet huomioida sinua elämänmuutoksiensa keskellä. Toivottavasti he ottavat sinuun vielä yhteyttä. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin yritä tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka ovat samanhenkisiä kuin sinä.

Öh, me lapsettomat emme ole mikään yhtenäinen "joukko niin _itsenäisiä_ miehiä ja naisia, jotka tekevät omia _itsenäisiä_valintoja_". Minä ainakin olen yksinäinen, pakosta itsenäinen, vanhapiika, jonka bipolaari ja naama on turn off miehille enkä siksi pääse nauttimaan perhe-elämän rakkaudesta. Tyytymistä tämä on monelle eikä aina itsenäisen ihmisen itsenäinen valinta. Kyllä on yksinäisen ihmisen yksinäinen ajautuminen minun tapauksessani. Mielellään olisin työ- ja rakkauselämässä menestyvä sankaritar, mutta onneksi on edes vapaaehtoistyö, että voin kokea jotain merkityksellisyyttä.

En ole nähnyt naamaasi, mutta viestisi sävy on aika luontaantyöntävä. Oletko maksimoinut muut kuin ulkoiset avut? Koska ei-hyvännäköisten kannattaa se tehdä, että saavat jonkun. Ja kun saavat, on luultavasti kestävämpää kuin mallinaamalla hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes käyttää sanaa vanhapiika? Ei sovi nykyaikaan ollenkaan ja piikoja ei ole olemassakaan. On vain joukko niin itsenäisiä miehiä kuin naisiakin, jotka tekevät omia, itsenäisiä valintoja. Ikävä juttu että ystäväsi eivät ole osanneet huomioida sinua elämänmuutoksiensa keskellä. Toivottavasti he ottavat sinuun vielä yhteyttä. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin yritä tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka ovat samanhenkisiä kuin sinä.

Öh, me lapsettomat emme ole mikään yhtenäinen "joukko niin _itsenäisiä_ miehiä ja naisia, jotka tekevät omia _itsenäisiä_valintoja_". Minä ainakin olen yksinäinen, pakosta itsenäinen, vanhapiika, jonka bipolaari ja naama on turn off miehille enkä siksi pääse nauttimaan perhe-elämän rakkaudesta. Tyytymistä tämä on monelle eikä aina itsenäisen ihmisen itsenäinen valinta. Kyllä on yksinäisen ihmisen yksinäinen ajautuminen minun tapauksessani. Mielellään olisin työ- ja rakkauselämässä menestyvä sankaritar, mutta onneksi on edes vapaaehtoistyö, että voin kokea jotain merkityksellisyyttä.

En ole nähnyt naamaasi, mutta viestisi sävy on aika luontaantyöntävä. Oletko maksimoinut muut kuin ulkoiset avut? Koska ei-hyvännäköisten kannattaa se tehdä, että saavat jonkun. Ja kun saavat, on luultavasti kestävämpää kuin mallinaamalla hankittu.

Ensimmäisenä sanoinkin, että maanisdepressio on minussa luotaantyöntävää. Päälle psykoosialttius, on hyvin raskasta itsekin itseni kanssa. En ole täysin luopunut toivosta parisuhteen saamiseksi, mutta lapsijuna alkaa olla mennyt ja varmaan parempi niin. Olen kuitenkin sporttikummina muutamalle, joten elämäni on ihan kivaa. En ole kuitenkaan päässyt toteuttamaan täysin haaveilemaani elämää ja itsenäisten velojen on turha ylenkatsoa muiden ihmisten "laumasieluisia" haaveita perheellistymistä. Se on monen lapsettomankin unelma ja tahattomasti junasta jääneet ovat nimenomaan vanhojapiikoja. Emme vain ole "yhteinen joukko", se oli asiani.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuo kiireen elämään, jota lapseton ei ymmärrä

Ilmeisesti lapset tuo mukanaan myös sen, että se lapsia saanut unohtaa ja lakkaa ymmärtämästä että lapsettomallakin voi olla kiireitä ja elämää. Eräs ystäväni sai lapsia ja tapaamisten sopimisesta pidemmänkin ajan päähän tuli mahdotonta, kun aina oli muskaria, mammatapaamista ja leikkitreffejä. Minun ehdottaessani tapaamisaikaa 9 kerralla kymmenestä hänellä oli jo jotain muuta. Kun hän joskus löysi kalenteristaan vapaan raon minua varten ja minulla sattuikin olemaan esimerkiksi töitä tai muuta pakollista menoa silloin, sain osakseni mökötystä ja "tylsää"-kommentteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes käyttää sanaa vanhapiika? Ei sovi nykyaikaan ollenkaan ja piikoja ei ole olemassakaan. On vain joukko niin itsenäisiä miehiä kuin naisiakin, jotka tekevät omia, itsenäisiä valintoja. Ikävä juttu että ystäväsi eivät ole osanneet huomioida sinua elämänmuutoksiensa keskellä. Toivottavasti he ottavat sinuun vielä yhteyttä. Jos näin ei kuitenkaan käy, niin yritä tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka ovat samanhenkisiä kuin sinä.

Öh, me lapsettomat emme ole mikään yhtenäinen "joukko niin _itsenäisiä_ miehiä ja naisia, jotka tekevät omia _itsenäisiä_valintoja_". Minä ainakin olen yksinäinen, pakosta itsenäinen, vanhapiika, jonka bipolaari ja naama on turn off miehille enkä siksi pääse nauttimaan perhe-elämän rakkaudesta. Tyytymistä tämä on monelle eikä aina itsenäisen ihmisen itsenäinen valinta. Kyllä on yksinäisen ihmisen yksinäinen ajautuminen minun tapauksessani. Mielellään olisin työ- ja rakkauselämässä menestyvä sankaritar, mutta onneksi on edes vapaaehtoistyö, että voin kokea jotain merkityksellisyyttä.

En ole nähnyt naamaasi, mutta viestisi sävy on aika luontaantyöntävä. Oletko maksimoinut muut kuin ulkoiset avut? Koska ei-hyvännäköisten kannattaa se tehdä, että saavat jonkun. Ja kun saavat, on luultavasti kestävämpää kuin mallinaamalla hankittu.

Ensimmäisenä sanoinkin, että maanisdepressio on minussa luotaantyöntävää. Päälle psykoosialttius, on hyvin raskasta itsekin itseni kanssa. En ole täysin luopunut toivosta parisuhteen saamiseksi, mutta lapsijuna alkaa olla mennyt ja varmaan parempi niin. Olen kuitenkin sporttikummina muutamalle, joten elämäni on ihan kivaa. En ole kuitenkaan päässyt toteuttamaan täysin haaveilemaani elämää ja itsenäisten velojen on turha ylenkatsoa muiden ihmisten "laumasieluisia" haaveita perheellistymistä. Se on monen lapsettomankin unelma ja tahattomasti junasta jääneet ovat nimenomaan vanhojapiikoja. Emme vain ole "yhteinen joukko", se oli asiani.

Niin, mutta kuulostat siltä kuin vastuu asian korjaamisesta olisi jollakuulla muulla. Miksi olisi? Kuka sinun huoltajasi on?

Minä olin ensimmäinen joka sai lapsen läheisistä ystävistä, eikä se muuttanut mitään. Mulla ei ole lasten takia koskaan ollut mikään kiire minnekään, lapset saa otettua mukaan tai jätettyä isänsä hoteisiin jos johonkin pitää mennä. Ja lapset myös nukkuivat hyvin muuallakin kuin kotona ja syöminenkin onnistui missä vaan ja koska vaan, ei ole niin tiukkaa rytmiä ollut koskaan. 

Joillekin kavereille se tuntui olevan vaikea lähteä kotoa lasten kanssa oikein koskaan, varsinkin ne jotka tekee kahden vuoden sisään kaksi lasta, se on paljon hankalampaa kuin kaksosten kanssa.

Mutta kuten moni sanoo, yleisesti ottaen aikuisuus tuo sellaisia kiireitä ihmisen elämään jo ihan työelämänkin takia ettei jaksa niin hyvin pitää yhteyksiä kavereihin. Mutta tosiystävä on sellainen jonka kanssa voi jatkaa juttua siihen mihin viimeksi jäätiin vaikka ei olisi nähty moneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on. Jos soitan, ystävä ei vastaa puhelimeen. Jos lähetän tekstarin, niin ystävä ei vastaa siihen, jos siinä ei lue vähintäänkin jotain sellaista että olen joutunut onnettomuuteen ja loukkaantunut pahasti.

Väkisin tässä tilanteessa tulee mieleen, että onko se perhe-elämä todella niin rankkaa ettei ehdi pitää yhteyttä keneenkään. Sitä on aika vaikea uskoa, tuskin kukaan jaksaisi sellaista elämää pitemmän päälle. Olisiko kyse kuitenkin siitä, että ystävä ei vain enää halua olla ystävä? Mutta kun useampi hyvä ystävä samaan aikaan käyttäytyy samalla tavalla, niin on myös vaikea uskoa, että he kaikki yhtäaikaa olisivat saaneet minusta tarpeekseen. Ei tunnu järkevältä jatkaa yksipuolista viestittelyä, mutta ei myöskään tunnu järkevältä katkaista suhteita ihmisiin, joiden kanssa olen ollut ystävä lapsesta asti ja jotka ovat minulle tärkeitä. On minulla sellaisiakin ystäviä, joilla on aikaa, mutta heitä on vain muutama enkä haluaisi elämäni pyörivän pelkästään heidän ympärillään.

Joillekin se on oikeasti liian raskasta että on raskaana kaksi kertaa peräkkäin ja sitten on kaksi eri ikäistä vaippapyllyä siinä ja esikoinen on mustasukkainen jne. Tämä on yksi syy miksi lapset pitäisi tehdä isommalla ikäerolla, pääsee huomattavasti helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin ensimmäinen joka sai lapsen läheisistä ystävistä, eikä se muuttanut mitään. Mulla ei ole lasten takia koskaan ollut mikään kiire minnekään, lapset saa otettua mukaan tai jätettyä isänsä hoteisiin jos johonkin pitää mennä. Ja lapset myös nukkuivat hyvin muuallakin kuin kotona ja syöminenkin onnistui missä vaan ja koska vaan, ei ole niin tiukkaa rytmiä ollut koskaan. 

Joillekin kavereille se tuntui olevan vaikea lähteä kotoa lasten kanssa oikein koskaan, varsinkin ne jotka tekee kahden vuoden sisään kaksi lasta, se on paljon hankalampaa kuin kaksosten kanssa.

Mutta kuten moni sanoo, yleisesti ottaen aikuisuus tuo sellaisia kiireitä ihmisen elämään jo ihan työelämänkin takia ettei jaksa niin hyvin pitää yhteyksiä kavereihin. Mutta tosiystävä on sellainen jonka kanssa voi jatkaa juttua siihen mihin viimeksi jäätiin vaikka ei olisi nähty moneen vuoteen.

Hyvä postaus. Lisää näitä. :)