Lue keskustelun säännöt.
Vaimo rankaisee minua, jos annan hänelle lahjan
19.07.2019 |
Perhe-elämämme on minusta muuten hyvää, mutta on tämä erikoinen ilmiö liittyen lahjoihin. Olemme nelikymppisiä ja kouluikäiset lapset, oltu yhdessä pitkälti yli kymmenen vuotta. Suhteen alkuaikoina annoin aina lahjan esim. Jouluna ja syntymäpäivänä ja vaimo suhtautui niihin neutraalisti paketin saadessaan (tai muuna aikana joskus kukkia). Petasi kuitenkin lahjan saantia "oletko ostanut minulle lahjan" ja jotenkin tuntuu, että lahjat ovat tärkeitä hänelle.
Viime vuosina vaimo on aina lahjan saamisen jälkeen tehnyt minulle jotain inhottavaa, vittuillut, kieltäytynyt tylyllä ja kylmällä tavalla seksistä, keksinyt jonkun keinon loukata minua. Viimeksi kun toin ihan muuten vaan eräänä päivänä kukkia, hän heti haukkui nuo leikkokukat.
Olen havaitsevinani, että mitä parempi lahja sitä ikävämmin hän minua rankaisee. Olen siis nyt lopettanut kokonaan lahjojen ostamisen hänelle pari vuotta sitten. Laitan kyllä syntymäpäivänä kakun kahvipöytään, ja sen kanssa ei ole ongelmia. Suhde on selvästi parempi, kun lopetin lahjojen antamisen.
Ajatuksia mistä voisi olla kyse?
Kommentit (20)
Ehkä sun lahjat ei ole hänen mielestään hyviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää kiitollisuuden velkaan, ja joutuis sitten lahjomaan sua.
Minun mies on tuonut minulle kaksi kertaa kukkia extemporee. Molemmilla kerroilla hänen omatuntoa on kolkuttanut. Yhdessä 15v, enkä muuten saa lahjoja kuin jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä annoit lahjoiksi? Ne olivat ehkä pettymyksiä, huonoja lahjoja, osoittivat kenties, ettet yhtään tunne vaimoa ja tiedä, mistä hän tykkää ja mitä toivoo.
Siinä pitkälti yli kymmenen vuoden aikana ette ole oppineet vielä puhumaan toisillenne, niin ettei tarvitsisi random mammoilta netissä kysellä, mikä sitä sinun akkaasi vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin normaalia.
On tutkittu fakta, että naiset ovat kiinnostuneempia sinusta silloin, kun tunteesi on epäselvät.
Kun annat lahjan, niin nainen tietää että rakastat häntä. Eli ei kiinnosta kun tunteet on selvät, eli ei syytä antaa seksiäkään.
Anna tunteittesi olla epäselvemmät, niin alkaa suhde luistamaan ja seksi luistamaan.
Tieteellinen tutkimus tässä, eli ei ollut mikään vitsi:
https://www.psychologicalscience.org/news/releases/he-loves-me-he-loves…
Minkälaisia lahjoja olet antanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä pitkälti yli kymmenen vuoden aikana ette ole oppineet vielä puhumaan toisillenne, niin ettei tarvitsisi random mammoilta netissä kysellä, mikä sitä sinun akkaasi vaivaa?
Tosi monista asioista voidaan kyllä puhua, mutta tämä vaikuttaa olevan sillä lailla tunteikas asia, että pitää varoa mitä sanoo. Vaimo ei itse halua puhua tästä.
Ap
Itse en tykkää saada lahjoja. Tuntuu että olen kiitollisuudenvelassa siitä?!?
Tykkään kyllä itse antaa lahjoja, enkä todellakaan odota mitään vastineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia lahjoja olet antanut?
Hopeakoru, silkkiyöpaita, suklaarasia, kukkakimppu...
Ap
Outoa käytöstä. Tosin oma kokemukseni on, että mieheni antaa outoja lahjoja, en myöskään tykkää kun kaapit täyttyvät turhalla. Tosin näin ei kai teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia lahjoja olet antanut?
Hopeakoru, silkkiyöpaita, suklaarasia, kukkakimppu...
Ap
Todella outoa sitten. Nuo ovat neutraaleja, kivoja lahjoja, joista useimmat miehet voisivat ottaa oppia.
Saiko hän lapsena lahjoja, tai miten häntä muistettiin erityispäivinä, tai ylipäätään kohdeltiin?
Minulle tuli tästä mieleen, kun poikakaverini yritti syntymäpäivänäni ehdottaa erityistä tekemistä. Siitä tuli minulle paha olo, ja jostain ihme syystä ehkä "säälin" häntä siitä, että yritti jotain hienoa minulle. Vaikutin varmaan kylmältä ja tylyltä, oikeasti olin surullinen. Päivästä tuli sitten minun toiveestani tavallinen päivä muiden joukossa.
En lapsena tuntenut olevani rakastettu, vaan ylimääräinen, rahareikä. On vaikea ottaa konkreettisia rakkaudenosoituksia nyt aikuisena vastaan. Mutta ristiriitaisesti, jos välittämistä ei osoiteta mitenkään, sekään ei kivalta tunnu. Poikakaverini meinasi jättää minut syntymäpäivänäni yksin (koska en vaikuttanut innokkaalta viettämään sitä), ja se tuntui pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä pitkälti yli kymmenen vuoden aikana ette ole oppineet vielä puhumaan toisillenne, niin ettei tarvitsisi random mammoilta netissä kysellä, mikä sitä sinun akkaasi vaivaa?
Tosi monista asioista voidaan kyllä puhua, mutta tämä vaikuttaa olevan sillä lailla tunteikas asia, että pitää varoa mitä sanoo. Vaimo ei itse halua puhua tästä.
Ap
Minä en osaa ilahtua lahjoista. Olen pragmaattinen, käytännönläheinen ja köyhissä oloissa kasvanut nainen. Minun historiani vain sotii sitä vastaan, että vähäiset roposet käytettäisiin leikkokukkiin ruuan tai taloustarvikkeiden sijasta. Ja kyseessähän on täysi ajatusvirhe - rahasta ei ole pulaa.
Jos vaimosi hyväksyy ruokalahjat ja esim. luonnonkukat lahjoiksi, niin hänellä on varmaan sama ajatusvirhe kuin minulla. Ylelliset lahjat pistävät ahdistamaan, vaikka en itseäni huonoitsetuntoisenakaan pidä. Surku sinulle, kun yrität parhaasi mukaan hemmotella vaimoasi, jolla on tuollainen oikku.
Vierailija kirjoitti:
Saiko hän lapsena lahjoja, tai miten häntä muistettiin erityispäivinä, tai ylipäätään kohdeltiin?
Minulle tuli tästä mieleen, kun poikakaverini yritti syntymäpäivänäni ehdottaa erityistä tekemistä. Siitä tuli minulle paha olo, ja jostain ihme syystä ehkä "säälin" häntä siitä, että yritti jotain hienoa minulle. Vaikutin varmaan kylmältä ja tylyltä, oikeasti olin surullinen. Päivästä tuli sitten minun toiveestani tavallinen päivä muiden joukossa.
En lapsena tuntenut olevani rakastettu, vaan ylimääräinen, rahareikä. On vaikea ottaa konkreettisia rakkaudenosoituksia nyt aikuisena vastaan. Mutta ristiriitaisesti, jos välittämistä ei osoiteta mitenkään, sekään ei kivalta tunnu. Poikakaverini meinasi jättää minut syntymäpäivänäni yksin (koska en vaikuttanut innokkaalta viettämään sitä), ja se tuntui pahalta.
Epäilen, että lapsena vaimo sai kiintymyksen osoitusta vanhemmiltaan lähinnä lahjojen muodossa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä pitkälti yli kymmenen vuoden aikana ette ole oppineet vielä puhumaan toisillenne, niin ettei tarvitsisi random mammoilta netissä kysellä, mikä sitä sinun akkaasi vaivaa?
Tosi monista asioista voidaan kyllä puhua, mutta tämä vaikuttaa olevan sillä lailla tunteikas asia, että pitää varoa mitä sanoo. Vaimo ei itse halua puhua tästä.
Ap
Minä en osaa ilahtua lahjoista. Olen pragmaattinen, käytännönläheinen ja köyhissä oloissa kasvanut nainen. Minun historiani vain sotii sitä vastaan, että vähäiset roposet käytettäisiin leikkokukkiin ruuan tai taloustarvikkeiden sijasta. Ja kyseessähän on täysi ajatusvirhe - rahasta ei ole pulaa.
Jos vaimosi hyväksyy ruokalahjat ja esim. luonnonkukat lahjoiksi, niin hänellä on varmaan sama ajatusvirhe kuin minulla. Ylelliset lahjat pistävät ahdistamaan, vaikka en itseäni huonoitsetuntoisenakaan pidä. Surku sinulle, kun yrität parhaasi mukaan hemmotella vaimoasi, jolla on tuollainen oikku.
Vaimon lapsuudenkodissa ei ollut rahasta pulaa eikä meilläkään. Tässä on silti käytännön ehdotus, jota jossain vaiheessa kokeilen, kiitos! Oikkua ei näet ole tullut jos olen esim. leiponut kakun tms. , päinvastoin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Täysin normaalia.
On tutkittu fakta, että naiset ovat kiinnostuneempia sinusta silloin, kun tunteesi on epäselvät.
Kun annat lahjan, niin nainen tietää että rakastat häntä. Eli ei kiinnosta kun tunteet on selvät, eli ei syytä antaa seksiäkään.
Anna tunteittesi olla epäselvemmät, niin alkaa suhde luistamaan ja seksi luistamaan.
Tieteellinen tutkimus tässä, eli ei ollut mikään vitsi:
https://www.psychologicalscience.org/news/releases/he-loves-me-he-loves…
Tässä kommentissa on vähän erilainen näkökulma kuin muilla, ja minusta sille on ihan turhaan annettu paljon alapeukkuja. Luin linkin takana olevan artikkelin, ja siinä on hyvällä tutkimusmetodilla saatu kiinnostava tulos. Olen tavallaan noudattanut kommentin ohjetta kun en ole enää antanut lahjoja.
Ap
Eikö tosiaan kellään muulla ole kokemusta tällaisesta?
Ap