Mies miettii huomiseen asti

Eroa. Mies vaikuttaa epätasapainoiselta, pärjäät paremmin ilman.

Paska ukko. Otan osaa. Kannattaa jättää se itse, eikä odotella jotain huomisia miehen päätöksiä.

Minkä tasoisia lupauksia mies on rikkonut? Tuonut vääriä tarvikkeita kaupasta, tehnyt ohareita vai kadonnut kolmeksi päiväksi teille tietämättömille?

Onko raskaus myös miehen toive?

Miksi odottelet hänen päätöstään? Päätä sinä, että olet paremman arvoinen

Älkää vastatko u.leille

Jaksat ja pärjäät kyllä, koska on pakko. Mun lapsen isä kuoli 3 viikkoa ennen lapsen syntymää autokolarissa. Ei mulla ollut sellaista vaihtoehtoa, että en pärjäisi. Tai toki olisin voinut antaa lapsen suoraan synnäriltä adoptoitavaksikin, mutta en halunnut. Vaikeaahan ne alkuajat olivat, kun ei elämäänsä ollut suunnitellut menevän niin. Rehellisesti voin myöntää, että mulla ei ole lapseni ensimmäisistä elinkuukausista oikein mitään muita muistoja kuin valokuvat. Sen verran sumussa sitä kulki. 

Pärjäät varmasti ilman kiukuttelevaa miestäkin.

Tunnen yhden totaaliyhoon, siis sellaisen jolla ei koskaan ole ollutkaan miestä. Kaikista tuntemistani perheistä hänen pieni kahden hengen perheensä tuntuu tasapainoisimmalta ja rennoimmalta.

Mies ei halua nalkuttajan kanssa yhteen. Muuten tuota on vaikea käsittää. Vaikea on kyllä käsittää sitäkään, että lapsi on jo kohta täysiaikainen ettekä ole edes kokeilleet yhdessä asumista - yhteen muutto ja vauvan tulo ei ole mikään optimaalinen yhdistelmä. 

Mikähän olisi miehesi versio asiasta, jos hän tänne kirjoittelisi?

Raskaus on miehenkin toive. Hän ei kylläkään ole koskaan asunut kenenkään kanssa. Mies on tehnyt ohareita mm. ei kunnioita sovittuja aikoja jos olemme jotain sopineet. Saattaa "unohtua" muualle. Monessa asiassa olen kokenut jääväni kakkoseksi. Vaikken siitä nyt usein mainitsekaan. Harrastukset vievät miehen energiat ja meidän yhteinen aika on vähissä. Saunailtoja kavereiden kanssa on välillä useasti. Tosiaan kuten mainitsin, niin meillä on mennyt hyvin. Nyt tämä riita ei vain lopukkaan näköjään sopuun vaikka mitä yritän. Sanoin miehelle, että eikö voitais odottaa lapsen syntymään ennen kuin ero. Mietittäis siis silloin sitten uudelleen. Koen itseni niin hylätyksi. Emmekä ole edes mitään nuoria. Minulla on aiemmasta liitosta iso lapsi, joten tiedän mikä työ vauvassa/taaperossa on ja siihen tarvitaan kyllä molempia vanhempia jos suinkin mahdollista.

aloittaja kirjoitti:

Raskaus on miehenkin toive. Hän ei kylläkään ole koskaan asunut kenenkään kanssa. Mies on tehnyt ohareita mm. ei kunnioita sovittuja aikoja jos olemme jotain sopineet. Saattaa "unohtua" muualle. Monessa asiassa olen kokenut jääväni kakkoseksi. Vaikken siitä nyt usein mainitsekaan. Harrastukset vievät miehen energiat ja meidän yhteinen aika on vähissä. Saunailtoja kavereiden kanssa on välillä useasti. Tosiaan kuten mainitsin, niin meillä on mennyt hyvin. Nyt tämä riita ei vain lopukkaan näköjään sopuun vaikka mitä yritän. Sanoin miehelle, että eikö voitais odottaa lapsen syntymään ennen kuin ero. Mietittäis siis silloin sitten uudelleen. Koen itseni niin hylätyksi. Emmekä ole edes mitään nuoria. Minulla on aiemmasta liitosta iso lapsi, joten tiedän mikä työ vauvassa/taaperossa on ja siihen tarvitaan kyllä molempia vanhempia jos suinkin mahdollista.

Niin siis sinä vaadit miestä muuttamaan tähänastisia vanhanpojan elämäntapojaan. Ajattelitko, että yhteenmuuton ja vauvan syntymisen jälkeen hänestä sukeutuisi kelpo koti-isä, ja saunaillat ja harrastukset supistuis yhtäkkiä minimiin? Että et kokisi enää itseäsi hylätyksi? Tässähän sinä nyt vain koitat muuttaa miestä mieleiseksesi, ja kun hän ei muutu, niin vika on hänessä? Miten helposti ajattelit vuosikaudet yksin asuneen miehen sopeutuvan yhtäkkiä perhearkeen?

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halua nalkuttajan kanssa yhteen. Muuten tuota on vaikea käsittää. Vaikea on kyllä käsittää sitäkään, että lapsi on jo kohta täysiaikainen ettekä ole edes kokeilleet yhdessä asumista - yhteen muutto ja vauvan tulo ei ole mikään optimaalinen yhdistelmä. 

Meillä erillään asuminen on ollut pakkoa tähän asti välimatkan ja töiden vuoksi. Nyt toki sitten halusimme saman katon alle vauvan vuoksi ja kun se on muidenkin asioiden kannalta mahdollista.

Kuulostaa siltä että mies haluaa erota mutta ei uskalla sitä suoraan sanoa, koska ajoitus on kieltämättä huono. Mies on kyllä oikeasti jo päätöksensä tehnyt, suosittelisin että kriisiytät tilanteen ja pakotat miehen ilmoittamaan just nyt, haluaako hän jatkaa kanssasi vai ei. Lastahan ei enää voi estää tulemasta, joten jossain määrin joudutte kuitenkin olemaan tekemisissä.

aloittaja kirjoitti:

Raskaus on miehenkin toive. Hän ei kylläkään ole koskaan asunut kenenkään kanssa. Mies on tehnyt ohareita mm. ei kunnioita sovittuja aikoja jos olemme jotain sopineet. Saattaa "unohtua" muualle. Monessa asiassa olen kokenut jääväni kakkoseksi. Vaikken siitä nyt usein mainitsekaan. Harrastukset vievät miehen energiat ja meidän yhteinen aika on vähissä. Saunailtoja kavereiden kanssa on välillä useasti. Tosiaan kuten mainitsin, niin meillä on mennyt hyvin. Nyt tämä riita ei vain lopukkaan näköjään sopuun vaikka mitä yritän. Sanoin miehelle, että eikö voitais odottaa lapsen syntymään ennen kuin ero. Mietittäis siis silloin sitten uudelleen. Koen itseni niin hylätyksi. Emmekä ole edes mitään nuoria. Minulla on aiemmasta liitosta iso lapsi, joten tiedän mikä työ vauvassa/taaperossa on ja siihen tarvitaan kyllä molempia vanhempia jos suinkin mahdollista.

Ja oletat että ikänsä yksin ollut mies tottuu noin vain perhearkeen?

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Raskaus on miehenkin toive. Hän ei kylläkään ole koskaan asunut kenenkään kanssa. Mies on tehnyt ohareita mm. ei kunnioita sovittuja aikoja jos olemme jotain sopineet. Saattaa "unohtua" muualle. Monessa asiassa olen kokenut jääväni kakkoseksi. Vaikken siitä nyt usein mainitsekaan. Harrastukset vievät miehen energiat ja meidän yhteinen aika on vähissä. Saunailtoja kavereiden kanssa on välillä useasti. Tosiaan kuten mainitsin, niin meillä on mennyt hyvin. Nyt tämä riita ei vain lopukkaan näköjään sopuun vaikka mitä yritän. Sanoin miehelle, että eikö voitais odottaa lapsen syntymään ennen kuin ero. Mietittäis siis silloin sitten uudelleen. Koen itseni niin hylätyksi. Emmekä ole edes mitään nuoria. Minulla on aiemmasta liitosta iso lapsi, joten tiedän mikä työ vauvassa/taaperossa on ja siihen tarvitaan kyllä molempia vanhempia jos suinkin mahdollista.

Niin siis sinä vaadit miestä muuttamaan tähänastisia vanhanpojan elämäntapojaan. Ajattelitko, että yhteenmuuton ja vauvan syntymisen jälkeen hänestä sukeutuisi kelpo koti-isä, ja saunaillat ja harrastukset supistuis yhtäkkiä minimiin? Että et kokisi enää itseäsi hylätyksi? Tässähän sinä nyt vain koitat muuttaa miestä mieleiseksesi, ja kun hän ei muutu, niin vika on hänessä? Miten helposti ajattelit vuosikaudet yksin asuneen miehen sopeutuvan yhtäkkiä perhearkeen?

Hyviä pointteja, mutta miehelläkö ei ole mitään vastuuta yhdessä tehdystä lapsesta ja mies voi missä vaiheessa tahansa vain häippäistä eikä nainen saa sanoa siihen mitään? Miehelläkin varmaan olisi ollut monta paikkaa sanoa, että ei lasta halua, jos näin asia olisi, eikä vasta sitten kun vauva on syntymässä vähän yli kuukauden päästä?

Hyvä ajatus että odottakaa siihen asti kunnes lapsi on syntynyt ja päättäkää sitten mitä teette. Ajattele nyt lasta ja itseäsi ja jätä miehen käytös omaan arvoonsa. Tarvitset nyt voimia synnytykseen. Toivottavasti miehesi kasvaa henkisesti kun hänestä tulee isä. Jos ei niin päätös on sinun.

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kirjoitti:

Raskaus on miehenkin toive. Hän ei kylläkään ole koskaan asunut kenenkään kanssa. Mies on tehnyt ohareita mm. ei kunnioita sovittuja aikoja jos olemme jotain sopineet. Saattaa "unohtua" muualle. Monessa asiassa olen kokenut jääväni kakkoseksi. Vaikken siitä nyt usein mainitsekaan. Harrastukset vievät miehen energiat ja meidän yhteinen aika on vähissä. Saunailtoja kavereiden kanssa on välillä useasti. Tosiaan kuten mainitsin, niin meillä on mennyt hyvin. Nyt tämä riita ei vain lopukkaan näköjään sopuun vaikka mitä yritän. Sanoin miehelle, että eikö voitais odottaa lapsen syntymään ennen kuin ero. Mietittäis siis silloin sitten uudelleen. Koen itseni niin hylätyksi. Emmekä ole edes mitään nuoria. Minulla on aiemmasta liitosta iso lapsi, joten tiedän mikä työ vauvassa/taaperossa on ja siihen tarvitaan kyllä molempia vanhempia jos suinkin mahdollista.

Niin siis sinä vaadit miestä muuttamaan tähänastisia vanhanpojan elämäntapojaan. Ajattelitko, että yhteenmuuton ja vauvan syntymisen jälkeen hänestä sukeutuisi kelpo koti-isä, ja saunaillat ja harrastukset supistuis yhtäkkiä minimiin? Että et kokisi enää itseäsi hylätyksi? Tässähän sinä nyt vain koitat muuttaa miestä mieleiseksesi, ja kun hän ei muutu, niin vika on hänessä? Miten helposti ajattelit vuosikaudet yksin asuneen miehen sopeutuvan yhtäkkiä perhearkeen?

En sanoisi, että vaadin hänen muuttamaan tapojaan. Olisi vain niin kiva vähän enemmän viettää aikaa yhdessä muutakin kuin nukkuen. Nyt kun vielä voisi viettää ns. rauhassa iltaa. Ymmärrän, että hänellä on tärkeitä juttuja elämässä. En ole itsekään mikään takertuja-tyyppi. Nautin yksinolostakin. Mutta nämä asiat eivät kyllä itse riitaa aiheuttaneet.

Miehesi tuntuu kyllä todella pa... maiselta kun ei ota huomioon sinun vointiasi tässä vaiheessa kun lapsi syntyy kohta. Tämä on kyllä vakavan keskustelun paikka. Itse jättäisin ukon kasvamaan ja pohtimaan käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että mies haluaa erota mutta ei uskalla sitä suoraan sanoa, koska ajoitus on kieltämättä huono. Mies on kyllä oikeasti jo päätöksensä tehnyt, suosittelisin että kriisiytät tilanteen ja pakotat miehen ilmoittamaan just nyt, haluaako hän jatkaa kanssasi vai ei. Lastahan ei enää voi estää tulemasta, joten jossain määrin joudutte kuitenkin olemaan tekemisissä.

Yritin tänään kriisiyttää tilanteen ja hänen antamaan vastauksen. Mies ei suostunut, koska ei ole varma. Halusi, että rauhoitun, menen kotiin ja ilmoittaa huomenna. Itkin niin paljon, ettei vissiin halunnut että lähden ajamaan juuri erouutisen saatua. En ymmärrä mitä yksi yö tässä välissä antaa hänelle varmuutta. Ehkä hänen mielestään turvallisempi ilmoittaa soittamalla ja kun olen kotona.

Älä ainakaan muuta yhteen miehen kanssa (asuuko esikoisesi vielä kotona? Veisikö muutto hänet kauas koulusta ja kavereista?)

Mies joka uhkailee viimeisillään raskaana olevaa naista erolla, on k*sipää. Viimeinen mitä sä tarvitset vauvan kanssa on lupauksia rikkova, uhkaileva k*sipää. Yksin pärjää kyllä, kuten moni tässä jo todistaa. Keskity nyt vauvaan ja itseesi ja jätä miehen sekoilu omaan arvoonsa. Ehkä teistä joskus tulee jotain mutta nyt ei ole aika itkeä miehen perään, maanitella häntä takaisin tai vääntyä solmulle miellyttääkseen häntä. Vauva tarvitsee sut terveenä ja itsenäisenä.