10-vuotias poika maannut koko kesän sohvalla
ja räplännyt puhelinta, pelannut pleikalla ja katsonut leffoja. Kavereita on nähnyt muutaman kerran. Ei kiinnosta ulkoilu tai muu aktiviteetti. Istuu sisällä ja syö sipsejä, huoneen oven pitää olla kiinni. Laivalla käytiin kerran. Onko tämä nyt jotain esimurrosikää tai jotain?
Kommentit (31)
On sitä ääripään ongelmia ;D
Sain maanitella tuon ikäisiä edes hetken olemaan kotona. Aina oli kavereiden kanssa jotain menoa ja tietysti harrastusenot.
Reippaita nuoria aikuisia ovat eli varamaan ilman mitään hatun nostoa, niin parempi kuitenkin nåin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivisuus ei ole synonyymi rentoutumiselle. Aktiivista rentoutumista tapahtuu mm. metsässä ulkoilemalla ja liikunnan avulla. Omat lapset, jotka mielellään myös jumahtaisivat kännyköille vein tänään kirjastoon, lupasin 50c jokaisesta luetusta sadasta sivusta. Lahjoin kävelemään kaupalle lupaamalla jäätelöt. Retkeillään ja vastapainoksi saa "löhöpäiviä". He tietävät kuka meillä maksaa puhelinlaskut ja kuka kontrolloi netin / pleikan käyttöä. Tänään vielä minä, mutta kunhan kasvavat ja oppivat niin kyky oman toiminnan ohjaamiseen kasvaa. Siihen saakka se on aikuisen tehtävä.
En minä ainakaan rentoudu tippaakaan metsässä ulkoilemisesta. Sen sijaan rentoudun matematiikan parissa ja se taas voisi olla esim. sinulle kaikkea muuta kuin rentouttavaa.
Jestas, niinhän siinä lukee: mm = muun muassa, ei 'vain ja ainoastaan'
Vierailija kirjoitti:
Passiivisuus ei ole synonyymi rentoutumiselle. Aktiivista rentoutumista tapahtuu mm. metsässä ulkoilemalla ja liikunnan avulla. Omat lapset, jotka mielellään myös jumahtaisivat kännyköille vein tänään kirjastoon, lupasin 50c jokaisesta luetusta sadasta sivusta. Lahjoin kävelemään kaupalle lupaamalla jäätelöt. Retkeillään ja vastapainoksi saa "löhöpäiviä". He tietävät kuka meillä maksaa puhelinlaskut ja kuka kontrolloi netin / pleikan käyttöä. Tänään vielä minä, mutta kunhan kasvavat ja oppivat niin kyky oman toiminnan ohjaamiseen kasvaa. Siihen saakka se on aikuisen tehtävä.
Tämä kuulostaa vähän optimistiselta. :) Kyllä meilläkin vielä alakouluiässä lapset sai tekemään vaikka sun mitä ilman suurempaa vääntöä, mutta yläkoulun alettua homma on vaatinut paljon enemmän vaivannäköä.
Vierailija kirjoitti:
On sitä ääripään ongelmia ;D
Sain maanitella tuon ikäisiä edes hetken olemaan kotona. Aina oli kavereiden kanssa jotain menoa ja tietysti harrastusenot.
Reippaita nuoria aikuisia ovat eli varamaan ilman mitään hatun nostoa, niin parempi kuitenkin nåin.
MIstä noita harrastusenoja? Sellainen olisi tosi hyvä. Ilmeisesti hän vie ja tuo harrastuksista? Vai suositteleeko niitä jopa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivisuus ei ole synonyymi rentoutumiselle. Aktiivista rentoutumista tapahtuu mm. metsässä ulkoilemalla ja liikunnan avulla. Omat lapset, jotka mielellään myös jumahtaisivat kännyköille vein tänään kirjastoon, lupasin 50c jokaisesta luetusta sadasta sivusta. Lahjoin kävelemään kaupalle lupaamalla jäätelöt. Retkeillään ja vastapainoksi saa "löhöpäiviä". He tietävät kuka meillä maksaa puhelinlaskut ja kuka kontrolloi netin / pleikan käyttöä. Tänään vielä minä, mutta kunhan kasvavat ja oppivat niin kyky oman toiminnan ohjaamiseen kasvaa. Siihen saakka se on aikuisen tehtävä.
Tämä kuulostaa vähän optimistiselta. :) Kyllä meilläkin vielä alakouluiässä lapset sai tekemään vaikka sun mitä ilman suurempaa vääntöä, mutta yläkoulun alettua homma on vaatinut paljon enemmän vaivannäköä.
Aloituksessa puhuttiin 10-vuotiaasta.
Siitä lapselle oma p.e.d.o.n.a.l.l.e. kaveriksi. :) Varmasti kaikenlaista aktiviteettia luvassa.
Kaikki ihmiset ei ole urheilijoita, ja jotkut nyt vaan viihtyy parhaiten omissa oloissaan kuten minä.
Kaikki ei voi olla luokan presidenttejä ja priimuksia, joistain nyt vaan tulee hylkiöitä, ihan vaikka siitä syystä että ei ole kunnollista kännykkää, itsekkin olin katkera kun kaikilla muilla oli matopeli ja mulla oli jotain ihan typeryyksiä, ja tuolloin ysärin lopulla oli ihan eri saatavuudet kuin nykyään.
Nykyään minulla on itse rakennettu teho pc, silti kouluajan hylkiö maine risoo, ja ei jäänyt kavereita näiltä ajoilta, en minä mitään laumaa olisi halunnutkaan, muutama kunnollinen kaveri riittäis mieluummin.
Kyllä se nyt vaan kannattaa antaa mahdollisuus harrastaa tätä nykypäivän ammattia, eli pelaamista. Onpa sit edes joku taito millä voi tienata elantonsa.
Pelaaminen on rinnastettavissa vaikka jääkiekkoiluun ammattina, jääkiekko on vain ollut pidempään hyväksyttyjen joukossa.
Jääkiekossa voi napsahtaa kiekko naamaan ja se on sitten kerrasta poikki, pelaaminen on näin ollen terveellisempi valinta.
Sen aktiviteetin, jonka vanhempi keksii ja johon patistaa, täytyisi olla lapselle miellyttävää (tai ainakaan ei epämiellyttävää ja stressaavaa), koska lapsi on lomalla.
Esim. minulle olisi ollut kamalaa ja stressaavaa, jos minut olisi laitettu kesälomalla jollekin leirille, mutta marjametsään tai leirintäaluereissulle perheen kanssa tykkäsin mennä.
Ehdota erilaisia aktiviteetteja lapselle, tai ehkä hänelle itselleenkin tulee joku idea.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En minä ainakaan rentoudu tippaakaan metsässä ulkoilemisesta. Sen sijaan rentoudun matematiikan parissa ja se taas voisi olla esim. sinulle kaikkea muuta kuin rentouttavaa.