Mitä jos ei halua hautajaisissa lukea mitään kukkavihkon laskemisen yhteydessä?
Onko se kauhean epäkohteliasta? Minulla on sosiaalista pelkoa, ja pelkään myös että itken sen verran että en saa sitä luettua. Sekä, että tervehdykseni on toisten mielestä tyhmä ja ettei siitä saa mitään selvää.
Kommentit (28)
Ei ole pakko sanoa mitään, eikä ole epäkohteliasta. olet hetken arkun äärellä ja lasket sitten kukat
Eikä se ole edes halusta kiinni. Itse halusin, en pystynyt enkä miettinyt mitä muut siitä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko sanoa mitään, eikä ole epäkohteliasta. olet hetken arkun äärellä ja lasket sitten kukat
Kun kukat on laskettu, katsotaan eturivissä istuvia omaisia ja nyökätään heille osanoton osoitukseksi.
Pyri kuitenkin jotenkin osoittamaan kunnioitusta. Seisot hartaana hiljaa arkulla ja sitten lähtiessäsi nyökkäät kunnoittavasti omaisille.
Jos menet puolisosi kanssa, pystyykö hän lukemaan?
Ei ole pakko lukea. Voi vaan olla hetken hiljaa arkun ääressä ja sitten laskea kukat.
Itse asiassa tuo hiljaisuus arkun luona kukkia laskiessa on paljon vaikuttavimman oloista ja vahvemman tunnelatauksen tuntuista kuin sönkötys ”Mirkku-isotätiä ja lapsuuden lettukestejä aina lämmöllä muistaen, Niina-perheineen”.
Kun äitini siunaustilaisuus oli alkamassa, tuli pappi juttelemaan. Hän antoi ohjeeksi, että ei ole pakko puhua mitään, on vain hetken hiljaa ja laskee sitten kukat.
Minusta tuo värssynluku on ihan turhaa hautajaisissa. Miksi sellainen itsensä esiintuominen on edes keksitty aikoinaan? Runonlausuntaa...
Toisekseen, en tiedä mitä siihen pitäisi kirjoittaa? Siis jotkuthan laittaa jonkun värssyn ja luettelee perheenjäsenten nimet, mutta haluaisin sanoa jotain vähän henkilökohtaisempaa. En tiedä pitääkö/voiko sanat ikäänkuin kohdistaa "sinulle" (vainajalle), vai edesmenneen perheelle? Ap
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, en tiedä mitä siihen pitäisi kirjoittaa? Siis jotkuthan laittaa jonkun värssyn ja luettelee perheenjäsenten nimet, mutta haluaisin sanoa jotain vähän henkilökohtaisempaa. En tiedä pitääkö/voiko sanat ikäänkuin kohdistaa "sinulle" (vainajalle), vai edesmenneen perheelle? Ap
Netistä löytää vaikka kuinka paljon värssyjä. Ei siinä kohtaa yleensä heittäydy henkilökohtaisiksi. Muistotilaisuudessa voi käyttää puheenvuoron, jossa kertoo henkilökohtaisia muistojaan.
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, en tiedä mitä siihen pitäisi kirjoittaa? Siis jotkuthan laittaa jonkun värssyn ja luettelee perheenjäsenten nimet, mutta haluaisin sanoa jotain vähän henkilökohtaisempaa. En tiedä pitääkö/voiko sanat ikäänkuin kohdistaa "sinulle" (vainajalle), vai edesmenneen perheelle? Ap
Ennemmin kaiketi edesmenneen perheelle. Eli kuten tuossa yllä joku kirjoitti niin rakasta Mirkku-tätiä muistaen tyylisesti ei ”sinua rakas täti muistaen”.
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, en tiedä mitä siihen pitäisi kirjoittaa? Siis jotkuthan laittaa jonkun värssyn ja luettelee perheenjäsenten nimet, mutta haluaisin sanoa jotain vähän henkilökohtaisempaa. En tiedä pitääkö/voiko sanat ikäänkuin kohdistaa "sinulle" (vainajalle), vai edesmenneen perheelle? Ap
"X:n muistoa kunnioittaen Y"
Kirjoita mitä haluat, yleensä mainitaan vainajan nimi. Hyvällä maulla, ei tyyliin "Masaa älyttömästi kaivaten Jaska", mutta menee sekin ellei muuta keksi.
Niin. Voi olla aivan hetken hiljaa tai sanoa vaikkapa "Kiitos yhteisistä vuosista" tai "Osanottoni".
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo värssynluku on ihan turhaa hautajaisissa. Miksi sellainen itsensä esiintuominen on edes keksitty aikoinaan? Runonlausuntaa...
Ja uudelleen esiintyminen vielä haudalla.
Olen ollut hautajaisissa jossa on erikseen sanottu alussa että kukat lasketaan hiljaisuudessa. Tietenkin ne tekstit kuitenkin kerätään kukista talteen ja lähisuku lukee ne sitten rauhassa myöhemmin.
Tilaisuus oli oikein kaunis ja siitä jäi hyvä muisto. Jos/kun joudun joskus itse järjestää hautajaisia niin ajattelin tehdä samanlaisen päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen, en tiedä mitä siihen pitäisi kirjoittaa? Siis jotkuthan laittaa jonkun värssyn ja luettelee perheenjäsenten nimet, mutta haluaisin sanoa jotain vähän henkilökohtaisempaa. En tiedä pitääkö/voiko sanat ikäänkuin kohdistaa "sinulle" (vainajalle), vai edesmenneen perheelle? Ap
Yleensä sanat kohdistetaan vainajalle, mutta hän-muodossa. Värssyissä voi olla sinä-muoto tyyliin "lähdit niin varhain..." Jos kirjoittaa värssyn, perään voi laittaa "X:n muistoa kunnioittaen" tai "X:ää lämmöllä kaivaten" tms. Halutessaan voi vielä mainita oman suhteensa vainajaan. Esim. "Kirsiä lämmöllä muistaen Kaisa-täti" tai "Kummitädin muistoa kunnioitten Kaisa"
Olen menettänyt sen verran useamman läheiseni, miehestäni alkaen, että tärkeintä minulle on ollut se, että halutaan osallistua hautajaisiin ja muistaa vainajaa.
Minua ärsyttää aivan suunnattomasti, miten hautajaisista tehdään elossa olevien mieleinen kuin mitä vainaja olisi halunnut ja kaakatetaan kaikenlaisia kliseisiä muistosanoja mitä olettaa vainajan läheisten niitä toivovan.
Minuun on aina tehnyt vaikutuksen mukana olevien surun aitous, osanoton lämpö ja siihen riittää kädenpuristus, halaus tai vain pelkästään" haluaisin sanoa sinulle jotakin, mutta en vain osaa".
Arkun äärellä ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos ei halua tai kykene. Kevyt nyökkäys arkkuun päin ja omaisille on aivan riittävä.
Enhän minäkään osannut muuta kuin nojata kädelläni mieheni arkkuun ja taipua kaksin kerroin. ikävästä En edes kyennyt itkemään.. Sain soperrettua hyvää yötä ja nähdään, mutta siinäpä kaikki.
Arkun ääressä olemisesta ei anneta pisteitä. Tunteita saa kokea.
Ei ole pakko lukea jos ei pysty. Omaiset varmasti ymmärtävät.