Mitä jos ei halua hautajaisissa lukea mitään kukkavihkon laskemisen yhteydessä?

Minä en edes mennyt arkulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo värssynluku on ihan turhaa hautajaisissa. Miksi sellainen itsensä esiintuominen on edes keksitty aikoinaan? Runonlausuntaa...

Ja uudelleen esiintyminen vielä haudalla.

Mikä esiintyminen? Haudalla vain viedään ne kukat havujen päälle, ei siellä enää puhuta mitään.

Mieheni hautajaisissa en saanut kyllä sanaa suustani. Seisoin hetken ja laskin kukat. 

En minäkään pystynyt mitään puhumaan äitini hautajaisissa siinä arkun äärellä. Mies luki sen värssyn, jonka olin laittanut. Mutta on ok vaikka ei sano yhtään mitään. Ja siellä haudalla ei kyllä enää tarvitse mitenkään "esiintyä". 

Minä en pystynyt veljeni arkun äärellä sanomaan mitään. Seisoin siinä hetken, laskin ruusun arkun viereen ja vein ensin sormet huulten päälle ja siitä arkulle. Vähän kuin antaisi viimeisen suukon isoveljen poskelle. 

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen, en tiedä mitä siihen pitäisi kirjoittaa? Siis jotkuthan laittaa jonkun värssyn ja luettelee perheenjäsenten nimet, mutta haluaisin sanoa jotain vähän henkilökohtaisempaa. En tiedä pitääkö/voiko sanat ikäänkuin kohdistaa "sinulle" (vainajalle), vai edesmenneen perheelle? Ap

Itse halusin isäni kukkavihkoon sanat, jotka tulivat suoraan minun omasta sydämestäni, ei mitään valmiiksi tehtyä värssyä netistä.

Vain yksissä hautajaisissa olen ollut, jossa ihmiset eivät sanoneet sanaakaan arkun äärellä, se tuntui todella pahalta, kyseessä oli vielä nuoren ihmisen yllättävä kuolema. Muissa hautajaisissa on aina jotain sanottu.

Mieheni hautajaiset oli niin sanotut hiljaiset hautajaiset. Arkulla ei siis kukaan sanonut mitään. Puheita pidettiin aterian jälkeen.