Lue keskustelun säännöt.
Jaksoin lähihoitajan työtä vanhuspuolella alle 2kk
18.07.2019 |
Sitten lopetin ja lähdin täysin muihin hommiin. Huhhuh. Kaikkeen te suostutte.. :D
Ja ne työvuorot..voi luoja! Jotain 6-7 päivän työputkia yhden päivän vapailla, illasta aamuun- vuoroja. Työyhteisössä ihmeellistä kyräilyä vaikka yrittää olla kaikille mukava.. lisäksi todella raskasta siirtelyä, vuodepesuja, nostureilla nostelemista, raskasta perushoitoa.
Ei todellakaan ole minun juttuni, mitä ihmettä edes kuvittelin!
Kommentit (182)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajissa on ikävää kohta eläkkeelle jäävää naista, jotka aiheuttavat pahaa ilmapiiriä töissä. Haukutaan takana, hymyillään edessä, valikoidaan työkavereita.
Kertoo jotain näistä ihmisistä itsestään.
Vanhukset ansaitsevat parempaa, ovat täysin hoitajien armoilla.
Vierailija kirjoitti:
6-7 päivän työputki ;)
Voi luoja mitä valittajia sitä onkin. 3 viikkoa on työputki. Jossain porauslautalla voidaan olla putkeen kuukausi pari töissä. Joka päivä!
Sinccis
Reissuhommat vaatii omanlaisen luonteen ja nukutaan työkavereiden kanssa samoissa huoneissa tai parakeissa. Ei omaa rauhaa töiden jälkeen. Kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tuo, että vieläkin joku kuvittelee hoitotyön olevan kutsumusammatti. No ei ole, vain palkan takia käyn töissä. En liikauttaisi eväänikään jos ei maksettais. Ja suurin osa vanhuksista on tosi inhottavia.
No siellä taas yksi... Minä tarkoitan, että EI KETÄ TAHANSA hoitamaan/koulutukseen, vaan seula jossa erottuu ne raudasta ja teräksestä tehnyt todella halukkaat tekemään tätä työtä. Oikeita ihmisiä alalla on, ei tämä helvetti muuten pyörisi. Valtavan suuri kunnioitus jaksajille!!! Ja edelleen tarkoitan sitä, että nuo raatajat ovat niitä oikeita teräsbetonista valettuja sisupusseja.
Onneksi menin ensin katselemaan hoitopuolelle sijaiseksi, kun mietin hoitoalan opiskeluja. Kiitän itseäni vieläkin, että otin selvää asioista. Lähihoitokoulutettuna olisi minuakin heitelty karenssin uhalla sinne ja tänne.
Perheestä ei varmaankaan kannata nuorempien enää unelmoida, ainakaan ilman vahvaa tukiverkkoa, vuorot vaihtuvat lennosta, kun joku sairastuu ja lähtee ties kuinka pitkäksi aikaa potemaan. Mun sijaistettavat hoitajat olivat useita kuukausia poissa, eikä mitään vakavia sairauksia ollut, eikä leikkauksia, joten pään takia sieltä yleensä lähdettiin (varmaa tietoa, syväkurkut kollegat muistivat kertoa ja haukkua nämä). Yksikin joka kerran, kun tuli kiertopalkintona eräs äärimmäisen vaikea housuunsa paskova ja seinille kuseksiva hoidokki omalle kontolle. Jos noin äärirajoilla on, on tehtävä se tietty ratkaisu.
Yksi hoitsu taas lähti pari krt vuodessa "lataamoon" ja se sanottiin minullekin suoraan ihan ensimmäisenä, kun aamulla oven avasin eka kertaa. Oli selvästi jossain vikaa, puhui ihan omiaan ja tiimityötä ei voinut ajatellakaan. Yritti omia asiakkaitaan minullekin pukata jollain ihmesyillä aina illoissa. Yksi ihana ihminen varotti tästä tyypistä. Näitä ihanuuksiakin kun joskus löytyi katkeran paskasakin joukosta.
Jokainen käy palkan takia töissä. Mutta näissä räjähdyspesäkkeissä ei herkkikset pärjää. Tunnen useita nuoria, jotka ovat lähteneet kirkuen jatkokouluttautumaan, viimeksi mieheni siskon tytär.
Hoitoalalla on salassapitovelvollisuus, joka koskee myös henkilökunnan asioita. Kusauttaisin hoitajat, jotka puhuvat toistensa sairauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> illasta aamuun- vuoroja
Täh? Ei ainakaan kotihoidossa tuollaisia ole. Yöllä periaatteessa nukutaan.
Luuletko tosiaan, että hoitoalalla ei olisi yövuoroa, siis illasta aamuun? Toki tässä yhteydessä viitattiin typerään iltavuoro-aamuvuoro-systeemiin, joka on jostain syystä vakiintunut käytäntö hoitoalalla. Voin kertoa, että se kyllä syö ihmistä, kun pääset lähtemään kotiin klo 22, ja seuraavana aamuna sun pitää olla työpaikalla taas viimeistään klo 7.00. Ei siinä ehdi normaaliunia nukkumaan, kun matkoihin ja ilta-ja aamutoimiinkin menee oma aikansa.
Onko oikeasti tuollainen käytäntö nykypäivänä, että iltavuoron jälkeen heti aamuvuoroon? Tuohan ei todellakaan ole turvallista, siinähän saattaa mukavasti vaikka nukahtaa rattiin kun liian vähän lepoa saaneena lähtee autoilemaan. Vuorotyö on muutenkin terveydelle haitallista, sehän lyhentää elämää lähemmäs kymmenen vuotta.
Kyllä on, myös muualla kuin hoitoalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuspuolelta voi lähihoitaja kokeilla siirtyä töihin esim vammaistyöhön tai mielenterveyspuolelle. Henkilökuntamitoitukset ovat monissa paikoin isommat kuin vanhuspuolella.
Plussaa myös, että työkokemusta karttuu eri sektoreilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää tuo, että vieläkin joku kuvittelee hoitotyön olevan kutsumusammatti. No ei ole, vain palkan takia käyn töissä. En liikauttaisi eväänikään jos ei maksettais. Ja suurin osa vanhuksista on tosi inhottavia.
No siellä taas yksi... Minä tarkoitan, että EI KETÄ TAHANSA hoitamaan/koulutukseen, vaan seula jossa erottuu ne raudasta ja teräksestä tehnyt todella halukkaat tekemään tätä työtä. Oikeita ihmisiä alalla on, ei tämä helvetti muuten pyörisi. Valtavan suuri kunnioitus jaksajille!!! Ja edelleen tarkoitan sitä, että nuo raatajat ovat niitä oikeita teräsbetonista valettuja sisupusseja.
Onneksi menin ensin katselemaan hoitopuolelle sijaiseksi, kun mietin hoitoalan opiskeluja. Kiitän itseäni vieläkin, että otin selvää asioista. Lähihoitokoulutettuna olisi minuakin heitelty karenssin uhalla sinne ja tänne.
Perheestä ei varmaankaan kannata nuorempien enää unelmoida, ainakaan ilman vahvaa tukiverkkoa, vuorot vaihtuvat lennosta, kun joku sairastuu ja lähtee ties kuinka pitkäksi aikaa potemaan. Mun sijaistettavat hoitajat olivat useita kuukausia poissa, eikä mitään vakavia sairauksia ollut, eikä leikkauksia, joten pään takia sieltä yleensä lähdettiin (varmaa tietoa, syväkurkut kollegat muistivat kertoa ja haukkua nämä). Yksikin joka kerran, kun tuli kiertopalkintona eräs äärimmäisen vaikea housuunsa paskova ja seinille kuseksiva hoidokki omalle kontolle. Jos noin äärirajoilla on, on tehtävä se tietty ratkaisu.
Yksi hoitsu taas lähti pari krt vuodessa "lataamoon" ja se sanottiin minullekin suoraan ihan ensimmäisenä, kun aamulla oven avasin eka kertaa. Oli selvästi jossain vikaa, puhui ihan omiaan ja tiimityötä ei voinut ajatellakaan. Yritti omia asiakkaitaan minullekin pukata jollain ihmesyillä aina illoissa. Yksi ihana ihminen varotti tästä tyypistä. Näitä ihanuuksiakin kun joskus löytyi katkeran paskasakin joukosta.
Jokainen käy palkan takia töissä. Mutta näissä räjähdyspesäkkeissä ei herkkikset pärjää. Tunnen useita nuoria, jotka ovat lähteneet kirkuen jatkokouluttautumaan, viimeksi mieheni siskon tytär.
Hoitoalalla on salassapitovelvollisuus, joka koskee myös henkilökunnan asioita. Kusauttaisin hoitajat, jotka puhuvat toistensa sairauksista.
Minä olen aina salassapitovelvollisuuttani noudattanut. On aika vaikeaa ja uskaliasta sijaisen mennä "viisaampiaan" ja vuosikymmeniäkin samaa työpaikkaansa hallinnoineita neuvomaan. Monet näistä vieläpä esimiehen suosikkeja.
Tiedät varmaankin mitä tällä alalla on joukkovoima ja sakin hivutus? Opin aika nopeasti kantapään kautta, että kannattaa antaa olla. Asiakkaiden hyvinvointiin pistin kaikki liikenevät paukkuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitotyö olisi ihan mukavaa jos ei olisi öitä eikä viikonloppuja. Miksiköhän ei voisi olla vakiyökkköjä ja viikonlopputyöntekijöitä, muilla aloilla sellainenkin kuitenkin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niihin työvuoroihin pitäisi saada järkeä. Onko syynä osastonhoitajat joiden varpaille ei astuta? Ja se slogan ”hoitotyö on vuorotyötä” - ja siihen loppuu keskustelu.
Millaisen työvuorolistan haluaisit. Haluaisin nähdä näiden valittajien tekemän vuorolistan. Kun listassa nyt vain on 6 vapaata ja iltoja pitää tehdä, aamuja ja öitä.
Tuntuu, että listoista valittaminen on meilläkin se aina suosituin puheenvuoro. Istutaan kahvilla ja valitetaan ja tullaan aamulla töihin ja valitetaan. Tullaan iltaan ja valitetaan. Jos on öitä, valitetaan. Jos ei ole öitä, valitetaan.
Esimerkiksi eräs toivoi, ettei ole illasta aamuun. Hänelle tehtiin lista : aamu, ilta, ilta, yö, yö 2 vapaata. aamu aamu ilta 2 yötä.
Ei kelvannut, vaan alkoi itkeminen, kun joutuu vapaalta tulemaan aamuun, ei sitä jaksa ja menee vapaapäivä pilalle.
No tehtiin : Ilta, ilta, 3 yötä. Vielä hirveämpi meteli, että nyt ei oo aamuja ollenkaan.
Vaihtoehdot alkoi loppua. Mihin ihmeeseen ne aamuvuorot sitten laitetaan, kun ei saa olla vapaiden jälkeen, ei iltojen jälkeen. Ja en usko, että niitä öidenkään jälkeen haluaa.
Pitkiä vapaita halutaan, mutta ei tajuta, että tunteja pitää tehdä kolmen viikon listaan 116 ja rapiat päälle. Mutta jos ehdotetaan 12 tunnin vuoroa, että saa useamman vapaan, siitä vauhkoonnutaan kokonaan ja huudetaan, että pomo riistää, minä en ainakaan.
Joten tee esimerkkilista, mikä olisi se ihana ja voimaannuttava, mutta tunnit tulee täyteen ja joka vuoron löytyy tekijä
Jos joukossa on yksi tai kaksi jatkuvaa valittajaa, ei paljon kannattaisi niiden perusteella tehdä yleistyksiä eikä myöskään listoja. Kyllä suurimmalle osalle varmasti ois noi sun ehdotukset kelvanneet. Ja tottakai on ymmärrettävää, että vuorot on joskus vähemmän ideaaliset, mutta on aivan eriasia että huono listasuunnittelu on jokapäiväistä eikä muutu vaikka pyytäis mitä.
Siihen kyllä haluaisin vastauksen, miksi hoitotyössä ei voi mennä viikko-viikko- systeemillä? Viikko aamua, viikko iltaa, kolme yötä? Ois paljon helpompi ihmisen sopeutua tuohon vuorotyöhon, kun ei joka ainoa vuorokausi tarvitse opetella uutta unirytmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin reilun vuoden jälkeen sairaslomalla uupumuksen takia. Alanvaihto ja hyppy ihan tuntemattomaan eli metalliteollisuuteen ja nyt töissä on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitotyö olisi ihan mukavaa jos ei olisi öitä eikä viikonloppuja. Miksiköhän ei voisi olla vakiyökkköjä ja viikonlopputyöntekijöitä, muilla aloilla sellainenkin kuitenkin onnistuu.
Kerron ihan omakohtaisesta kokemuksesta miksi.
Siksi, kun joka ainoassa hoitoalan työyhteisössä on sellainen ihmistyyppi, joka valittaa joka ikisestä asiasta. Valitetaan kun joudutaan tekemään yötä tai viikonloppua, ja sitten kun olisi joku joka haluaisi mielellään niitä tehdä, valitetaan kun kaikki yöt ja viikonloput annetaan sille ihmiselle. Joskus tuo valittaminen jää vain työporukan sisälle, jossa sitten haukutaan selän takana sitä työntekijää, joka ilmoittaa vapaaehtoisesti voivansa tehdä näitä töitä joita muut ei halua. Parhaimmillaan tuo valittaja kuitenkin valittaa asiasta jatkuvasti esimiehelle, jolloin esimies sitten palauttaa takaisin vanhat systeemit että saa tämän valittajan hiljaiseksi. Ja kaikki jatkuu ennallaan.
t. silmätikuksi joutunut hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon ite sh ja sairaalassa akuuttipuolella, mutta uuvuin minäkin. Siis just siihen, että pitää olla niin helvetin nopea ettei enää potilaillakaan ole mitään ihmisarvoa. Pääasia että rahaa säästyy jotta voidaan sairaanhoitopiirin johtajalle kustantaa mukavat pippalot. Potilasturvallisuus on vaarassa koko ajan, kun töitä ei ehdi tekemään siten kuin pitäisi ja uusia sijaisia ei perehdytä talon tavoille kukaan. En myöskään ikinä tule ymmärtämään sitä, miksi niiden inhimillisten työvuorojen suunnittelu on täysin mahdotonta? Mikä siinä on, että iltavuoron jälkeen pitää tulla aikaiseen aamuun ja tosiaan siellä jossain työputken keskellä on yksi vapaa ja taas mennään. Varsinkin kun vapaille lähdetään iltavuorosta ja työhön mennään taas vapaan jälkeen aamuun.
Just oli taas otsikoissa, että mistä saadaan lisää hoitajia. Niinpä. Jos sais edes työolot inhimillisiksi, niin ehkä niitä hoitajiakin sitten saattais löytyä. Mut ei. Pitää vähän säästää vielä lisää ja tehostaa ja siirtää lisää työtä vähän pienemmälle määrää hoitajia. Onpa sitten ihme kun porukka ei jaksa. Ne, jotka on liian tunnollisia lähteäkseen ajoissa, uupuvat työtaakkansa alle ja päätyvät jopa työkyvyttömiksi kuten minulle kävi. Että semmoinen kutsumusammatti sitten se.
Ikinä en aio (enkä pysty) enää ammattiini palata, sinne meni arvokas koulutus ja yhden ihmisen työura.
En ole ikinä tajunnutkaan, että vuorot tehdään Sote-puolella näin. Miksi ihmeessä? Mies on teollisuuden puolella vuorotyössä ja heillä on koko ajan samana kiertävä lista. Ensin kierto oli: 4 aamua, vapaa, 4 iltaa, vapaa, 4 yötä, 6 vapaata. Nyt siirtyivät 12 tunnin vuoroihin ja kierto on: 2 päivää, 2 yötä, 6 vapaata. Kierto menee kuin juna, voimme laskea vaikka kahden vuoden päähän vapaat. Miksi samalla systeemillä ei mennä sote-alalla?
Minä olisin jaksanut työtä vanhuspuolella, mutta työilmapiiri oli niin huono, että pakko oli vaihtaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli naiset rautaa, nyt ne käyvät salilla ja ovat niin heikkoja. No hoitoalalle pitäisi saada enemmän empaattisia miehiä. Jo pelkän voiman takia.
Vierailija kirjoitti:
No siellä taas yksi... Minä tarkoitan, että EI KETÄ TAHANSA hoitamaan/koulutukseen, vaan seula jossa erottuu ne raudasta ja teräksestä tehnyt todella halukkaat tekemään tätä työtä. Oikeita ihmisiä alalla on, ei tämä helvetti muuten pyörisi. Valtavan suuri kunnioitus jaksajille!!! Ja edelleen tarkoitan sitä, että nuo raatajat ovat niitä oikeita teräsbetonista valettuja sisupusseja.
....vuorot vaihtuvat lennosta, kun joku sairastuu ja lähtee ties kuinka pitkäksi aikaa potemaan. Mun sijaistettavat hoitajat olivat useita kuukausia poissa, eikä mitään vakavia sairauksia ollut, eikä leikkauksia, joten pään takia sieltä yleensä lähdettiin (varmaa tietoa, syväkurkut kollegat muistivat kertoa ja haukkua nämä).
Yksi hoitsu taas lähti pari krt vuodessa "lataamoon" ja se sanottiin minullekin suoraan ihan ensimmäisenä, kun aamulla oven avasin eka kertaa. Oli selvästi jossain vikaa, puhui ihan omiaan ja tiimityötä ei voinut ajatellakaan. Yritti omia asiakkaitaan minullekin pukata jollain ihmesyillä aina illoissa. Yksi ihana ihminen varotti tästä tyypistä. Näitä ihanuuksiakin kun joskus löytyi katkeran paskasakin joukosta.
Jokainen käy palkan takia töissä. Mutta näissä räjähdyspesäkkeissä ei herkkikset pärjää.
Nyt on kyllä pakko vastata tähän.
Ensinnäkin. Hoitoala oli mun unelmieni ammatti 18-vuotiaasta lähtien. Opiskelin ensin lähihoitajaksi, siitä sairaanhoitajaksi. Työuraa hoitoalalta mulle kertyi yli 20 vuotta. Rakastin työtäni ensimmäiset 20 vuotta, jaksoin uskoa että asiat muuttuu kun epäkohtiin kiinnitetään huomiota ja etsitään niihin ratkaisuja. Kun aloin uupumaan, kiinnitin entistä enemmän huomiota omaan jaksamiseeni; laitoin ruokavalion täysremonttiin, lisäsin liikuntaa, joogaa, kehon- ja mielenhuoltoa. Järjestelin työasioitani ja -vuorojani niin, että olisin jaksanut paremmin.
Sisulla sinnittelin päivästä toiseen, koska olin niin saakelin tunnollinen etten vain voinut mennä lääkäriin valittamaan etten jaksa. Kunnes tuli se päivä, jolloin romahdin ja jouduin kesken päivän työterveyslääkärin vastaanotolle ja siitä suoraan saikulle ja kotiin. Nyt olen jo vuosia ollut työkyvyttömänä, sillä burn out vei muistini, keskittymiskykyni, stressinsietokykyni, jaksamisen, kaiken. En kertakaikkiaan kykene enää pitämään asioita mielessäni, suunnittelemaan seuraavaa asiaa tehdessäni edellistä ja pienestäkin stressistä menetän yöuneni kokonaan. En muista onko koneessa olevat pyykit pesty tänään vai viime viikolla, en muista mistä hetki sitten juttelin jonkun kanssa. Mun koko elämä on nykyään pelkkiä muistilappuja jääkaapin ovessa, että selviytyisin edes jotenkin arjessa.
Ja sinä sanot, että minunkaltaiset eivät ole sisukkaita eivätkä sovellu hoitoalalle? Että hoitajat kuten minä, eivät todella halua tehdä hoitotyötä vaan lusmuilevat "päävaivojensa" takia?
Siinä olet kyllä tehnyt oikein, että lähdit itse hoitoalalta. Sulla kun ei tunnu olevan minkäänlaista empatian saati myötäelämisen kykyä olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ite sh ja sairaalassa akuuttipuolella, mutta uuvuin minäkin. Siis just siihen, että pitää olla niin helvetin nopea ettei enää potilaillakaan ole mitään ihmisarvoa. Pääasia että rahaa säästyy jotta voidaan sairaanhoitopiirin johtajalle kustantaa mukavat pippalot. Potilasturvallisuus on vaarassa koko ajan, kun töitä ei ehdi tekemään siten kuin pitäisi ja uusia sijaisia ei perehdytä talon tavoille kukaan. En myöskään ikinä tule ymmärtämään sitä, miksi niiden inhimillisten työvuorojen suunnittelu on täysin mahdotonta? Mikä siinä on, että iltavuoron jälkeen pitää tulla aikaiseen aamuun ja tosiaan siellä jossain työputken keskellä on yksi vapaa ja taas mennään. Varsinkin kun vapaille lähdetään iltavuorosta ja työhön mennään taas vapaan jälkeen aamuun.
Just oli taas otsikoissa, että mistä saadaan lisää hoitajia. Niinpä. Jos sais edes työolot inhimillisiksi, niin ehkä niitä hoitajiakin sitten saattais löytyä. Mut ei. Pitää vähän säästää vielä lisää ja tehostaa ja siirtää lisää työtä vähän pienemmälle määrää hoitajia. Onpa sitten ihme kun porukka ei jaksa. Ne, jotka on liian tunnollisia lähteäkseen ajoissa, uupuvat työtaakkansa alle ja päätyvät jopa työkyvyttömiksi kuten minulle kävi. Että semmoinen kutsumusammatti sitten se.
Ikinä en aio (enkä pysty) enää ammattiini palata, sinne meni arvokas koulutus ja yhden ihmisen työura.
En ole ikinä tajunnutkaan, että vuorot tehdään Sote-puolella näin. Miksi ihmeessä? Mies on teollisuuden puolella vuorotyössä ja heillä on koko ajan samana kiertävä lista. Ensin kierto oli: 4 aamua, vapaa, 4 iltaa, vapaa, 4 yötä, 6 vapaata. Nyt siirtyivät 12 tunnin vuoroihin ja kierto on: 2 päivää, 2 yötä, 6 vapaata. Kierto menee kuin juna, voimme laskea vaikka kahden vuoden päähän vapaat. Miksi samalla systeemillä ei mennä sote-alalla?
Koska joka vuoroon ei tarvita samaa määrää hoitajia. Aamuissa on eniten, illassa vähemmän, yöllä vähiten. Esim 7-4-2. Kierto ei tällöin kulje tasaisesti.
Miksei voi olla aamuputki, iltaputki ja yö?
Ennen jotkut halusivat tehdä vain öitä. Tämä on varmaan nykyään KIELLETTYÄ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ite sh ja sairaalassa akuuttipuolella, mutta uuvuin minäkin. Siis just siihen, että pitää olla niin helvetin nopea ettei enää potilaillakaan ole mitään ihmisarvoa. Pääasia että rahaa säästyy jotta voidaan sairaanhoitopiirin johtajalle kustantaa mukavat pippalot. Potilasturvallisuus on vaarassa koko ajan, kun töitä ei ehdi tekemään siten kuin pitäisi ja uusia sijaisia ei perehdytä talon tavoille kukaan. En myöskään ikinä tule ymmärtämään sitä, miksi niiden inhimillisten työvuorojen suunnittelu on täysin mahdotonta? Mikä siinä on, että iltavuoron jälkeen pitää tulla aikaiseen aamuun ja tosiaan siellä jossain työputken keskellä on yksi vapaa ja taas mennään. Varsinkin kun vapaille lähdetään iltavuorosta ja työhön mennään taas vapaan jälkeen aamuun.
Just oli taas otsikoissa, että mistä saadaan lisää hoitajia. Niinpä. Jos sais edes työolot inhimillisiksi, niin ehkä niitä hoitajiakin sitten saattais löytyä. Mut ei. Pitää vähän säästää vielä lisää ja tehostaa ja siirtää lisää työtä vähän pienemmälle määrää hoitajia. Onpa sitten ihme kun porukka ei jaksa. Ne, jotka on liian tunnollisia lähteäkseen ajoissa, uupuvat työtaakkansa alle ja päätyvät jopa työkyvyttömiksi kuten minulle kävi. Että semmoinen kutsumusammatti sitten se.
Ikinä en aio (enkä pysty) enää ammattiini palata, sinne meni arvokas koulutus ja yhden ihmisen työura.
En ole ikinä tajunnutkaan, että vuorot tehdään Sote-puolella näin. Miksi ihmeessä? Mies on teollisuuden puolella vuorotyössä ja heillä on koko ajan samana kiertävä lista. Ensin kierto oli: 4 aamua, vapaa, 4 iltaa, vapaa, 4 yötä, 6 vapaata. Nyt siirtyivät 12 tunnin vuoroihin ja kierto on: 2 päivää, 2 yötä, 6 vapaata. Kierto menee kuin juna, voimme laskea vaikka kahden vuoden päähän vapaat. Miksi samalla systeemillä ei mennä sote-alalla?
Niin. Ja naiset sitten on niin joustavia ja parempia kuin miehet?
No siellä taas yksi... Minä tarkoitan, että EI KETÄ TAHANSA hoitamaan/koulutukseen, vaan seula jossa erottuu ne raudasta ja teräksestä tehnyt todella halukkaat tekemään tätä työtä. Oikeita ihmisiä alalla on, ei tämä helvetti muuten pyörisi. Valtavan suuri kunnioitus jaksajille!!! Ja edelleen tarkoitan sitä, että nuo raatajat ovat niitä oikeita teräsbetonista valettuja sisupusseja.
Onneksi menin ensin katselemaan hoitopuolelle sijaiseksi, kun mietin hoitoalan opiskeluja. Kiitän itseäni vieläkin, että otin selvää asioista. Lähihoitokoulutettuna olisi minuakin heitelty karenssin uhalla sinne ja tänne.
Perheestä ei varmaankaan kannata nuorempien enää unelmoida, ainakaan ilman vahvaa tukiverkkoa, vuorot vaihtuvat lennosta, kun joku sairastuu ja lähtee ties kuinka pitkäksi aikaa potemaan. Mun sijaistettavat hoitajat olivat useita kuukausia poissa, eikä mitään vakavia sairauksia ollut, eikä leikkauksia, joten pään takia sieltä yleensä lähdettiin (varmaa tietoa, syväkurkut kollegat muistivat kertoa ja haukkua nämä). Yksikin joka kerran, kun tuli kiertopalkintona eräs äärimmäisen vaikea housuunsa paskova ja seinille kuseksiva hoidokki omalle kontolle. Jos noin äärirajoilla on, on tehtävä se tietty ratkaisu.
Yksi hoitsu taas lähti pari krt vuodessa "lataamoon" ja se sanottiin minullekin suoraan ihan ensimmäisenä, kun aamulla oven avasin eka kertaa. Oli selvästi jossain vikaa, puhui ihan omiaan ja tiimityötä ei voinut ajatellakaan. Yritti omia asiakkaitaan minullekin pukata jollain ihmesyillä aina illoissa. Yksi ihana ihminen varotti tästä tyypistä. Näitä ihanuuksiakin kun joskus löytyi katkeran paskasakin joukosta.
Jokainen käy palkan takia töissä. Mutta näissä räjähdyspesäkkeissä ei herkkikset pärjää. Tunnen useita nuoria, jotka ovat lähteneet kirkuen jatkokouluttautumaan, viimeksi mieheni siskon tytär.