Eropäätöksessä vaikea pysyä
Outo ongelma, saa alapeukuttaa.
Monta kertaa on ollut lähellä, ja nyt jokunen kuukausi sitten viimein erohakemus lähti. Mies muutti vierashuoneeseen, seksi loppui. Samalla kuitenkin riidatkin loppui.
Uutta asuntoa hänelle ei vieläkään oo löytynyt. Alue on melko kallis joten joutuu seulomaan, ja toivottaisiin molemmat lasten vuoksi et olis mahdollisimman lähellä ja turvallisen kulkuyhteyden päässä. Nyt sit jälleen nousee mieleeni ajatus, eikö sittenkin vielä kerran yritettäis (monesko kerta se jo onkaan), kuka muukaan vielä eronneen äidin haluaa (oikeesti joka kerta ulkona käydessä tulee montakin jututtajaa ja aina ollut näin), olisko se nyt niin paha yhdessä (vaikka ahdistus oli viimeisten vuosien aikana suunnaton ja tunsin olevani loukussa omassa elämässäni). Mies on oikein hyvä mies ja hyvä isä, minkä vuoksi oon toistuvasti ohittanut meidän suuret yhteensopivuusongelmat ja purrut hammasta. Ystävinä tullaan hyvin toimeen.
Käsittääkseni yksi eron vaihe on yleensä se, että molemmat tai toinen haluaakin väkisin palata yhteen. Miten tästä ajatustensa jankkauksesta pääsee eroon? Kokemuksia?
Kommentit (3)
On helpompaa pysyä tutussa ja turvallisessa. Uusi ja vieras pelottaa aina, mutta jos vaihtoehtona on tyytyä ja olla tyytymätön, niin eikö hyppy tuntemattomaan olekin juuri se oikea vaihtoehto? Rakastatko miestäsi vielä?
Jos et niin älä jää roikkumaan, sillä ei suhteenne enää tuosta paremmaksi muutu tai sitten teidän on yhdessä mentävä pariterapiaan.
Mutta kokemuksesta voin sanoa, että elämä ilman ahdistusta ja huonoa suhdetta on niin vapauttavaa. Helppo hengittää ja mieli on kevyt. Ero on aina vaikea, mutta kyllä siitä selviää. Uudet kumppanit löytyvät ajan kanssa, jos uutta suhdetta haluaa.
Hmmm. Ollaan sikäli hyviä ystäviä, että on puhuttu paljon ja meillä on aika samankaltainen näkemys siitä, mikä mättää. Tämä hyvä. Mutta myös samankaltainen näkemys siitä, että ongelmat liittyvät aika olennaisiin osiin meissä ihmisinä, joita kumpikaan ei todennäköisesti pysty muuttamaan, vaikka haluaisikin.
Rakkaus ei ole täysin kuollut, mut huomaan kyllä, että jos ajattelen nykyään hauskanpitoa, se on yleensä ystävien kanssa, miehen kanssa meillä ei enää vaan oo luontevaa rentoa hauskaa. Elämä on niin pitkä, että tämä on yllättävän tärkeää.
Varmasti tuota tuntemattoman pelkoa on paljon. On oltu yhdessä ns. ikuisesti, teiniajoista saakka. - ap.
Jos päätätte vielä yrittää niin mitä asiaa sovitte yhteisesti muutettavan, että yhteiselämä olisi teille kummallekin antoisaa? Tässä pitää muistaa se hulluuden määritelmä, että yrittää aina samaa asiaa uudelleen ja uudelleen ja toivoo erilaista lopputulosta.
Minä erosin hiljattain ja puolisoni haluaisi minut takaisin, mutta en ymmärrä mikä mahdollisesti olisi se juttu joka saisi yhtälön toimimaan. En tosin ole itsekkään tyytyväinen, mutta elämä nyt koettelee tällä tavalla. Katsotaan päivä kerrallaan.