Typerä klisee"Asioilla on tapana järjestyä" ei pidä aina paikkansa.

Entäs muut?

Toinen yhtä raivostuttava sanonta on: Puhalletaan yhteen hiileen! Puuuuuuh.

Itseasiassa tuo AP:n mainitsema sanonta pitää aika pitkälle paikkansa.

Oma kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Entäs muut?

Mitkä muut?

Asiat järjestetään on parempi. Harvoin tuolta taivaalta kultaa tipahtaa syliin.

Näin on, ei järjesty kaikkien asiat ikinä kuten ei minunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ainakin kaksi nuorta huumeisiin kuollutta miestä, joiden asiat eivät järjestyneet koskaan.

Kyllähän ne järjestyivät. Heidän asiansa ovat nyt järjestyksessä, ei huolet paina enää heitä eikä omaisia. 

Joku voi ajatella, että julmasti sanottu, mutta näin se on. 

Ei sanonta tarkoita, että voisi elellä jouten muiden siivellä pössytellen aivonsa pehmeiksi.

Itse ne narkit riippuvuutensa ovat hankkineet, hyvin harvaa iskä ja äippä sille tielle ohjaavat.

Ja toisaalta, jos unelmaelämää on päästä pois todellisuudesta, niin sehän sälleiltä onnistui.

Asiat järjestyvät aina, ehkei niin kuin olimme itse suunnitelleet.

Ei pidä paikkaansa myöskään "Ahkeruus kovan onnen voittaa".

Suomessa voi saada paremman elintason ilmaisilla tuilla, kuin pienellä palkalla raataen. Muualla voi olla toisin.

Tuo on yhtä tyhjä sanonta kuin useimmat muutkin, joilla on vain tarkoitus sanoa jotakin kilttiä tilanteessa, jossa todennäköisesti ei käy hyvin. Samanlaisia tyhjyyttään kumisevia sanontoja ovat "rukoilen puolestasi" ja "it's ok". Eipä katastrofin kynsissä kärvistelevälle ihmiselle voi mennä sanomaan, että onpa juu hirveä tilanne, eikä tämä tästä kuule paremmaksi enää muutu.

Astetta pahempi on muuten "minähän sanoin, että asioilla on tapana järjestyä" siinä tilanteessa, kun asiat ovatkin sattumalta järjestyneet jollain tavalla. Minulle se ilmentää lähinnä omahyväisyyttä ja helpottuneisuutta siitä, että arvaus osuikin oikeaan.

APn esimerkit todellakin piti paikkansa. Jos huumeisiin pärähtää, asiat järjestyy nopeasti hautapaikan kautta.

Näähän on vaan miten asiat näkee.

ps oma veljeni on kuollut pirinistinä, Se oli jopa helpotus lähipiirille, vaikka suru ja ikävä jäi.

Tämä vasta paska onkin ”jokaiselle annetaan vain sen verran mitä jaksaa kantaa”

Ai sä saat nyt tästä yhden avioeron ja yhden lapsen kuoleman ja konkurssin kun sä jaksat.

Kun sairastuu syöpään ja sanotaan ”asioilla on tapana järjestyä” niin BS. Toisilla joo ja toisilla ei. Toiset jättää jälkeensä lapsia ja perheenjäseniä joilla ei ole asiat ok.

Vihaan tuota sanontaa

Sanonta "sen päivän antaisin pois", mitä hittoa se tarkoittaa?

Tuttava käytti tuota sanontaa sen jälkeen, kun oli parantunut rintasyövästä. Hän sanoi noin päivästä, jolloin sai diagnoosin.

En sanonut mitään ääneen, vaan myhäilin mietteliäänä. Eli siis hän olisi ollut onnellisempi, jos ei olisi saanut tietää syövästään? Olisi sitten kuollut hoitamattomaan syöpään?

Anoppi samaa kun hänen poikansa kuoli. Hän olisi antanut sen päivän pois, kun kuuli poikansa itsemurhasta. Eli olisi seuraavina päivinä vaan ihmetellyt, että missä poika on? Hän olisi ollut mieluummin kuolemasta tietämätön ja elänyt jännitteessä, että missä lapsi on?

Näitähän riittää. Tai sitten mä vaan meinaan tuonkin sanonnan pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä vasta paska onkin ”jokaiselle annetaan vain sen verran mitä jaksaa kantaa”

Ai sä saat nyt tästä yhden avioeron ja yhden lapsen kuoleman ja konkurssin kun sä jaksat.

Tämän ymmärrän siten että ihminen sulkee asioita mielestään koska jos käsittelisi kaiken paskan samaan aikaan, sekoaisi. Eli siinä mielessä pitää paikkansa.

Mutta ihan järkyttävä sanonta.

Minusta se, mikä sananlasku kenellekin kolahtaa ja sopii, on aivan yksilöllistä, koska ME OLEMME KAIKKI ERILAISIA.

Minusta tuo sananlasku ei ole olleenkaan huono sanonta. Sopii kaltaiselleni stressaajalle loistavasti!

Ensinnäkään sanontahan EI väitä, että asiat AINA järjestyvät. Sanonnassahan sanotaan "on tapana" eli yleensä, useinmiten. Joten totta kai joillain menee huonosti, mutta enemmistö saa asiansa järjestykseen.

Sanonta ei minusta myöskään kannusta seisomaan ja odottamaan asioiden järjestyvän itsestään, tumput suorina. Passiivi-muoto ei ole sama asia kuin että "asioilla on tapana järjestyä itsestään".

Minusta se kertoo vain faktan, että yleensä ihmiset ponnistelevat ongelmiensa ratkaisemiseksi niin, että ratkaisu löytyy. YLENMÄÄRÄINEN MUREHTIMINEN JA STRESSI EIVÄT KUITENKAAN OLE TARPEEN, riittää, että ottaa asiaan vaikuttavista asioista selvää, punnitsee ratkaisuvaihtoehdot ja toteuttaa niistä parhaan.

Useimmilla tuntemillani naisilla - omassa sosiaalisessa kuplassani uralla edenneitä, perheellisiä, akateemisia asiantuntijoita - on taipumusta murehtia ongelmiaan aivan liikaa. Siksi ainakin henkilökohtaisesti pyrin rauhoittamaan omaa stressiäni tuolla ajattelutavalla.

Jos aina stressaan ja varaudun liikaa, tulen elämäni aikana tärvänneeksi aivan kamalasti energiaa turhaan!

Vierailija kirjoitti:

Sanonta "sen päivän antaisin pois", mitä hittoa se tarkoittaa?

Tuttava käytti tuota sanontaa sen jälkeen, kun oli parantunut rintasyövästä. Hän sanoi noin päivästä, jolloin sai diagnoosin.

En sanonut mitään ääneen, vaan myhäilin mietteliäänä. Eli siis hän olisi ollut onnellisempi, jos ei olisi saanut tietää syövästään? Olisi sitten kuollut hoitamattomaan syöpään?

Anoppi samaa kun hänen poikansa kuoli. Hän olisi antanut sen päivän pois, kun kuuli poikansa itsemurhasta. Eli olisi seuraavina päivinä vaan ihmetellyt, että missä poika on? Hän olisi ollut mieluummin kuolemasta tietämätön ja elänyt jännitteessä, että missä lapsi on?

Näitähän riittää. Tai sitten mä vaan meinaan tuonkin sanonnan pieleen.

Ehkäpä se tarkoitti vaan, että se päivä oli kamala...

Vierailija kirjoitti:

Sanonta "sen päivän antaisin pois", mitä hittoa se tarkoittaa?

Tuttava käytti tuota sanontaa sen jälkeen, kun oli parantunut rintasyövästä. Hän sanoi noin päivästä, jolloin sai diagnoosin.

En sanonut mitään ääneen, vaan myhäilin mietteliäänä. Eli siis hän olisi ollut onnellisempi, jos ei olisi saanut tietää syövästään? Olisi sitten kuollut hoitamattomaan syöpään?

Anoppi samaa kun hänen poikansa kuoli. Hän olisi antanut sen päivän pois, kun kuuli poikansa itsemurhasta. Eli olisi seuraavina päivinä vaan ihmetellyt, että missä poika on? Hän olisi ollut mieluummin kuolemasta tietämätön ja elänyt jännitteessä, että missä lapsi on?

Näitähän riittää. Tai sitten mä vaan meinaan tuonkin sanonnan pieleen.

No höpö höpö. Miten voikaan oudosti tulkita muita... kysehän on vain yksinkertaisesti siitä, minkä hetken on kokenut elämässään pahimmaksi. Eihän sitä konkreettisesti voisikaan tapahtumaketjusta leikata yhtä päivän siivua pois.

plup plup plup