Lue keskustelun säännöt.
Hautajaisasusta
17.07.2019 |
Rakas mummini nukkui pois sunnuntaina ja hautajaiset ovat kuukauden päästä. Nyt mietityttää pukukoodi. Mulla ei ole oikein mitään mustaa hautajaisiin sopivaa. Työttömänä paha mennä shoppailemaan. Sama miesystävälläni, joka on tulossa mukaan. Ei todellakaan ole varaa pukuun. Aikaa tosiaan on kuukausi, enkä ole vielä keskustellut äitini kanssa, miten sinne pitäisi pukeutua. Mutta luulisin, että mustaa pitäisi olla. Viimeisimmät hautajaiset, joissa olen ollut, olivat kun olin 13v ja tuolloin minua niin hävetti, kun ainoa toppatakkini (oli talvi), oli kirkkaan vaaleansininen. Ja nyt kyseessä on kuitenkin minulle erittäin rakkaan mummini hautajaiset ja haluan pukeutua tilaisuuteen kunnioittavasti.
Mitä siis teen? Teenkö hirveän loven budjettiini ostamalla mustan mekon (ja myös mustat kengät), vai pukeudunko lähimpänä mustaa olevaan musta-valkoraidalliseen mekkoon, joka on tosin lyhythihainen, eli tarvitsisin villatakin tai huivin tai jotain. Anteeksi. Ajatuksen virtaa. En osaa oikein ajatella. Ja se miehen puku vielä.. Ei kai sinne ihan farkuissa ja paidassa voi mennä. Vai voiko? Apua... Nämä ovat ensimmäiset hautajaiset, joissa aikuisena (29v) käyn ja totta kai ovat yhden rakkaimmista ihmisistä ikinä.
Kommentit (74)
Vahvasti vaikuttaa siltä, ettei kyse ole rahasta hankkia vaatetta (niin valtavasti on tarjolla edullista vaatetta) vaan halusta ja asenteesta. Jos ei ole halua pukeutua asiaankuuluvasti, ei löydy muka rahaakaan eikä sopivia vaatteita. Kaikista huonoin vaihtoehto on välinpitämättömästi mennä kirjavissa rytkyissä munaamaan itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä ole mun mies tarvinnut koskaan pukua mihinkään. Ja ei, edes mustia juhlakenkiä ei ole, kun en ole koskaan tarvinnut sellaisia. Miksi semmoset pitäisi muka kaapissa olla pitämättä?
Sehän tässä onkin. Kun ei ole koskaan tarvittu ja nyt yhtäkkiä joku näin rakas nukkuu pois. Enpä ole ajatellut pitää mitään surupukuja meille molemmille kaapissa. Jos olisi jotain, niin tuskin kyselisin.
Ap (anteeksi, tuo meni ihon alle)
No nyt on se tilanne, kun sitä pukua ja mustia juhlakenkiä tarvitaan. Ja näitä tilanteita tulee uudestaan tässä vuosikymmenien varrella. Ensin tulee isovanhempien hautajaisia, sitten siirrytään omiin ja miesten vanhempiin ja heidän sisaruksiinsa. Usko nyt vain, aikuisella ihmisillä näitä hautajaisia tulee yhä tihenevään tahtiin. Ei vuosittain, mutta useammin kuin mihin olet nyt tottunut.
Meillä äidin puolen suvussa hautajaiset pidetään aina kiireellä, ei ole ollenkaan tavatonta että ne on reilun viikon päästä kuolemasta. Hautajaisiin osallistumisessa on muutenkin kaikenlaista säätöä kun pitää miettiä kulkemiset, majoitus ja mistä kukat. On yksi säätö vähemmän, kun ei tarvitse kiireellä lähteä vaatetta etsimään.
Minulla on juhlakenkinä hautajaisiin ajattomat mustat avokkaat. Ne on ties mistä 90-luvulta, mutta laadukkaat ja siistit. Joka vuosi en niitä tarvitse, mutta säännöllisesti niillä on ollut käyttöä. Kun ne kerran on hankittu, niin ei enää ikinä tarvitse murehtia mitä laittaa hautajaisissa jalkaansa. Sama pätee hautajaismekkoon, se kuuluu kyllä olla aikuisen garderoobissa.
Teillä on nyt onni, että aikaa on kuukausi. Jos vanhempien taloustilanne on parempi kuin teillä (ja ilmeisesti perintöä tulossa), niin harkitsisin vakavasti myös heidän puoleensa kääntymistä. Kertoisin, että rahatilanne on vaikea ja tuntuu pahalta kun ei ole varaa ostaa kauniita vaatteita rakkaan isoäidin hautajaisiin. Minä äitinä tuossa tilanteessa auttaisin kyllä lastani ja hänen puolisoaan, jos suinkin pystyisin. Kun ne hautajaisvaatteet on kerran hankittu, niillä käydään helposti 10-20 vuotta hautajaisissa. Kun niitä harvoin käytetään, niin eivätpä ne pääse myöskään kulumaan puhki.
Aika outoa että Suomesta löytyy joku jolla ei ole mustia vaatteita. Katukuvaa kun katsoo, niin tuntuu ettei kansalla muita olekaan, korkeintaan jotain räväkän harmaata. Ennen sentään kesällä vaihdettiin vaaleisiin ja/tai värikkäisiin vaatteisiin. Vaikka olisi kuinka vapaa sielu tai haalariammatissa, niin kyllä tumma puku tarpeellisin lisukkein pitää olla.
Symi Sakko kirjoitti:
Aika outoa että Suomesta löytyy joku jolla ei ole mustia vaatteita. Katukuvaa kun katsoo, niin tuntuu ettei kansalla muita olekaan, korkeintaan jotain räväkän harmaata. Ennen sentään kesällä vaihdettiin vaaleisiin ja/tai värikkäisiin vaatteisiin. Vaikka olisi kuinka vapaa sielu tai haalariammatissa, niin kyllä tumma puku tarpeellisin lisukkein pitää olla.
Collari- ja trikoorytkyjä löytyy mutta ei siistimpää vaatetta. Enpä ihmettele, että joku pyrkii kirkkoon se iänikuinen lippis päässä. Jos ei ole käytöstapoja kotona opetettu, ei ole tajua esim.hautajaiskäytöksestä, valitettavasti.
Täällä on monta viestiä jossa vakuutellaan että vihreät ja ruskeat käy nykyään hautajaisiin.
Todellako?
Kyllä ihan jokainen pystyy ne mustat vaatteet hankkimaan kirppikseltä tai lainaamalla, myös lapsille. Ettei tarvitse punaisissa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisista suvuista nämä hautajaisiin vihreisiin tai ruskeisiin vaatteiisin pukeutuvat tulevat. Joskus tuntuu, että vuoden 1918 varjo seuraa edelleen, nyt se näkyy siinä, että tietyissä suvuissa ei hautajaisissakaan pönötetä. Kun ei se vainaja sitä näe, onko minulla musta leninki vai vihreäraitainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös tummansinistä tai harmaata. Miehellä pitää olla puku. Jokaisella miehellä pitää olla puku tällaisia tilanteita varten.
Osta juhlavaate, joka käy muuhunkin. Halvimmillaan elloksen alestakin saa 20 eurolla mekon. Eikö oikeasti edes mustia juhlakenkiä ole?!
No eipä ole mun mies tarvinnut koskaan pukua mihinkään. Ja ei, edes mustia juhlakenkiä ei ole, kun en ole koskaan tarvinnut sellaisia. Miksi semmoset pitäisi muka kaapissa olla pitämättä?
Sehän tässä onkin. Kun ei ole koskaan tarvittu ja nyt yhtäkkiä joku näin rakas nukkuu pois. Enpä ole ajatellut pitää mitään surupukuja meille molemmille kaapissa. Jos olisi jotain, niin tuskin kyselisin.
Ap (anteeksi, tuo meni ihon alle)
Ap kulta ei tarvitse !
Kuten joku jo sanoi mene vaikka raitamekossa. Hautajaiset ovat läheisiä varten itse päähenkilö ei pukeutumisesta välitä.
Olen 65 ja mieheni saman ikäinen, olemme haudanneet appivanhempani ( minä mustat housut +valkoinen pusero, mies mustat farkut+ musta paita ja oli vielä kantamassa arkkua) sekä vanhempani (pelkkä uurnan lasku ).
Mieheni ei ole koskaan omistanut pukua enkä minä mitään juhlavaatteita.
Myönnän , että joskus on lievä häpeä hiipinyt mieleen, mutta tarve on ollut niin vähäistä että olisi ollut vähien rahojen hukkaan heittämistä hankkia jotain .
Pukeutumisella kunnioitetaan juhlan luonnetta ja juhlien järjestäjää, hautajaisten tapauksessa vainajan lähiomaisia. Joskus toki vainajalla on toiveita omien hautajaistensa järjestämisen ja vieraiden pukeutumisen suhteen, mutta jos ei ole, niin farkuissa/arkivaatteissa meneminen on sanaton viesti siitä, etteivät nämä juhlat voisi vähempää kiinnostaa, mutta pakko oli tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne violetit ja harmaat, sekä vihreät ja ruskeat käyvät hautajaisiin, jos ne ovat muuten asiallisia, peittäviä ja arvokkaan näköisiä.
Mustan vaatimus on uusi ilmiö ja perustuu siihen, että suremisen etiketti on kaventunut ja lyhentynyt ja siitä on poistunut suurin osa aikaisemmin tärkeistä nyansseista ja asteikoista. Vielä kolmisen vuosikymmentä sitten oli selvää, että vain lähiomaiset (puoliso ja lapset tqi alaiköisten lasten vanhemmat, mutta ei esim aikuiset sisaret) pukeutuivat täysmustaan. He jatkoivat tätä haustajaisten jälkeenkin parista kuukaudesta puoleen vuoteen, paitsi jos menivät töihin, missä oli pidettävä virkapukua - jolloin musta kreppinauha käsivarressa riitti kertomaan suruajasta. Tämän täyssuruajan jälkeen lähiomaiset lievensivät surua ottamalla käyttöön ne tummansiniset, violetit, vihreät ja harmaat vielä muutamaksi kuukaudeksi.
Muut kuin nuo mainitut lähimmät sukulaiset pukeutuivat näihin muihin tummiin väreihin. Kylältä hautajaisiin vieraiksi tulleet tulivat niissä tummahkoissa vaatteissa, mitä heillä oli, mutta jättivät räikeämmänväriset hatut ja huivit kotiin.
Ja aina 1980-luvulle asti oli tavallista ajatella myös, että alle 12-vuotiaat lapset eivät koskaan pukeudu mustaan, edes hautajaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap asuu jossain pikkukylässä, nyt on aika tehdä retki lähikaupunkiin, jossa on UFF ja Fida. Meitä on monia, jotka vuosittain keräävät toimistossa työskentelevien miestensä hyväkuntoiset mutta pitämättä jääneet puvut ja lahjoittavat ne eteenpäin. Ihan hiljattain vein itse taas neljä priimakuntoista pukua Fidaan. Mietin siinä että toivottavasti löytyy käyttäjiä hienoille ja yksityiskohtia myöten hyvin tehdyille puvuille. Oma mies kun käyttää pukua töissä joka päivä, hän kyllästyy vanhoihin ja tietysti muotikin muuttuu - nykyään ovat paljon kapeampia kuin ennen.
Samoin mustia mekkoja ja jakkuja näyttää olevan ihan muutamalla eurolla tarjolla, kun vähän viitsii katsella.
Kengät ovat kinkkisempi juttu, mutta nyt kun on alennusmyyntiaika, ehkä nekin saisi edullisesti.
Ja kun nyt hankitte ne mustat vaatteet, tuulettakaa ne käytön jälkeen ja pistäkää talteen. Ikinä ei tiedä milloin niille tulee taas käyttöä, vaikka muuten kulkisitte huppareissa.
PEASE!! älkää viekö vaatteitanne näihin UFF ille tai kirppareille, vaan laittakaa TORI:FI lahjoitetaan palstalle ilmoitus ja kuva, niin joku TOSI KÖYHÄ ja hädässä oleva saa ne ILMAISEKSI tai postimaksulla"!! Nuo kirpparit ym. riistäää tosi köyhiä kun eivät lahjoita köyhille suomalaisille niitä ilmaisina! Itse olen sairauksien takia elänyt käytännössä alle minimi toimeentulotuen enkä ole vuosikymmeneen ostanut kun pari vaatetta. Olen jopa roskiksesta ottanut sinne naapurieni heittämiä vaatteita. Voitte arvata ettei rintaliivejäkään saa mistään oman kokoisia kierrätettyinä.
TOIVOO TOSIKÖYHÄ, joka ei saa edes ilmaisena kierrätettyjä vaatteita mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsokaa YLE Areenasta Ryysyrannan Jooseppi-leffa. Miettikää sitten reikähousujen symboliikka uudestaan. Sorry - vähän off topic, muuten viitsinyt uutta lankaakaan avata. Mutta joo, outoa menoa nykyään. Ei mitään tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisista suvuista nämä hautajaisiin vihreisiin tai ruskeisiin vaatteiisin pukeutuvat tulevat. Joskus tuntuu, että vuoden 1918 varjo seuraa edelleen, nyt se näkyy siinä, että tietyissä suvuissa ei hautajaisissakaan pönötetä. Kun ei se vainaja sitä näe, onko minulla musta leninki vai vihreäraitainen.
Päinvastoin. Ne muut tummat sävyt hautajaisissaa ovat se perinteisempi versio, sillä on pitkä historia. Mustia vaatteita suruvaatteina on alettu edellyttää kaikilta vasta muutaman viimeiseen vuosikymmenen myötä.
Musta ei myöskään ole erityisesti surun väri. Se violetti on, kirkon liturgisten värien periaatteen takia. Vielä1900-luvun alussahan morsiuspuku oli musta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokovalkoinen mekko mustalla bolerolla tmv käy myös. Olen nähnyt tuollaisia useissa hautajaisissa eikä kukaan ole valittanut.
olen samaa mieltä kuin se "hautajaisistuja" joka ei suosittele mitään muuta väriä hautajaisiin kuin musta. Muistan yhdet hautajaiset jonne tuli eräs henkilö vihreässä asussa, ja jostain syystä tuo on aina jäänyt mieleeni hänestä...tajuan toki ettei rahaa ollut, mutta silti, lainata olisi voinut kaverilta tms. Osoittaa ehkä välinpitämättömyyttä tai haluttomuutta nähdä vaivaa, hautajaisia kun kuitenkin tulee, ja joskus yllättäen.
Talvella päällystakki ehkä on ainoa poikkeus ja etenkin lapsilla. iso perhe, ja jos jokaiselle pitäisi ostaa uudet mustat talvitakit niin on ymmärretttävää ettei aina onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisista suvuista nämä hautajaisiin vihreisiin tai ruskeisiin vaatteiisin pukeutuvat tulevat. Joskus tuntuu, että vuoden 1918 varjo seuraa edelleen, nyt se näkyy siinä, että tietyissä suvuissa ei hautajaisissakaan pönötetä. Kun ei se vainaja sitä näe, onko minulla musta leninki vai vihreäraitainen.
Päinvastoin. Ne muut tummat sävyt hautajaisissaa ovat se perinteisempi versio, sillä on pitkä historia. Mustia vaatteita suruvaatteina on alettu edellyttää kaikilta vasta muutaman viimeiseen vuosikymmenen myötä.
Musta ei myöskään ole erityisesti surun väri. Se violetti on, kirkon liturgisten värien periaatteen takia. Vielä1900-luvun alussahan morsiuspuku oli musta.
eipä ole violetti kirkon suruväri, vaan MUSTA! Hautajaisväri kirkossa aina musta.
oikeesti nyt ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisista suvuista nämä hautajaisiin vihreisiin tai ruskeisiin vaatteiisin pukeutuvat tulevat. Joskus tuntuu, että vuoden 1918 varjo seuraa edelleen, nyt se näkyy siinä, että tietyissä suvuissa ei hautajaisissakaan pönötetä. Kun ei se vainaja sitä näe, onko minulla musta leninki vai vihreäraitainen.
Päinvastoin. Ne muut tummat sävyt hautajaisissaa ovat se perinteisempi versio, sillä on pitkä historia. Mustia vaatteita suruvaatteina on alettu edellyttää kaikilta vasta muutaman viimeiseen vuosikymmenen myötä.
Musta ei myöskään ole erityisesti surun väri. Se violetti on, kirkon liturgisten värien periaatteen takia. Vielä1900-luvun alussahan morsiuspuku oli musta.
En tarkoittanut asun väriä, tarkoitin sitä, mitä halutaan vaatteilla ilmentää. Että me emme välitä, meille ei hautajaiset/häät/mitkään juhlat merkitse mitään, me olemme rohkeita ja laskemme kukkamme arkulle vaikka havaijipaidassa, meille ei säännöt tai etiketti tai hyvät tavat merkitse mitään jne.
Ainakin 1950-luvulla hautajaisissa pukeuduttiin mustiin ja siitä on jo 60 vuotta! Ei ihan muutaman viimeisen vuosikymmenen ilmiö.
Se musta hääpuku oli looginen hankinta, alunperin rippipuku. Siksi väri oli musta.
Vierailija kirjoitti:
Kokovalkoinen mekko mustalla bolerolla tmv käy myös. Olen nähnyt tuollaisia useissa hautajaisissa eikä kukaan ole valittanut.
ei todellakaan käy. Ja kuka nyt tosiaan kehtaisi tulla sanomaan, on se niin noloa. Itse nämä pitää tajuata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisista suvuista nämä hautajaisiin vihreisiin tai ruskeisiin vaatteiisin pukeutuvat tulevat. Joskus tuntuu, että vuoden 1918 varjo seuraa edelleen, nyt se näkyy siinä, että tietyissä suvuissa ei hautajaisissakaan pönötetä. Kun ei se vainaja sitä näe, onko minulla musta leninki vai vihreäraitainen.
Päinvastoin. Ne muut tummat sävyt hautajaisissaa ovat se perinteisempi versio, sillä on pitkä historia. Mustia vaatteita suruvaatteina on alettu edellyttää kaikilta vasta muutaman viimeiseen vuosikymmenen myötä.
Musta ei myöskään ole erityisesti surun väri. Se violetti on, kirkon liturgisten värien periaatteen takia. Vielä1900-luvun alussahan morsiuspuku oli musta.
eipä ole violetti kirkon suruväri, vaan MUSTA! Hautajaisväri kirkossa aina musta.
oikeesti nyt ihmiset!
Eikö violetti ole toivon väri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisista suvuista nämä hautajaisiin vihreisiin tai ruskeisiin vaatteiisin pukeutuvat tulevat. Joskus tuntuu, että vuoden 1918 varjo seuraa edelleen, nyt se näkyy siinä, että tietyissä suvuissa ei hautajaisissakaan pönötetä. Kun ei se vainaja sitä näe, onko minulla musta leninki vai vihreäraitainen.
Päinvastoin. Ne muut tummat sävyt hautajaisissaa ovat se perinteisempi versio, sillä on pitkä historia. Mustia vaatteita suruvaatteina on alettu edellyttää kaikilta vasta muutaman viimeiseen vuosikymmenen myötä.
Musta ei myöskään ole erityisesti surun väri. Se violetti on, kirkon liturgisten värien periaatteen takia. Vielä1900-luvun alussahan morsiuspuku oli musta.
vain sota-aikoina käytettiin mustaa hääpukua. Älä viitsi. Oot itse tainnut mokata ja menny hautajaisiin valkeassa tai keltaisessa kun niin kinastelet selvästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ne violetit ja harmaat, sekä vihreät ja ruskeat käyvät hautajaisiin, jos ne ovat muuten asiallisia, peittäviä ja arvokkaan näköisiä.
Mustan vaatimus on uusi ilmiö ja perustuu siihen, että suremisen etiketti on kaventunut ja lyhentynyt ja siitä on poistunut suurin osa aikaisemmin tärkeistä nyansseista ja asteikoista. Vielä kolmisen vuosikymmentä sitten oli selvää, että vain lähiomaiset (puoliso ja lapset tqi alaiköisten lasten vanhemmat, mutta ei esim aikuiset sisaret) pukeutuivat täysmustaan. He jatkoivat tätä haustajaisten jälkeenkin parista kuukaudesta puoleen vuoteen, paitsi jos menivät töihin, missä oli pidettävä virkapukua - jolloin musta kreppinauha käsivarressa riitti kertomaan suruajasta. Tämän täyssuruajan jälkeen lähiomaiset lievensivät surua ottamalla käyttöön ne tummansiniset, violetit, vihreät ja harmaat vielä muutamaksi kuukaudeksi.
Muut kuin nuo mainitut lähimmät sukulaiset pukeutuivat näihin muihin tummiin väreihin. Kylältä hautajaisiin vieraiksi tulleet tulivat niissä tummahkoissa vaatteissa, mitä heillä oli, mutta jättivät räikeämmänväriset hatut ja huivit kotiin.
Ja aina 1980-luvulle asti oli tavallista ajatella myös, että alle 12-vuotiaat lapset eivät koskaan pukeudu mustaan, edes hautajaisissa.
höpö höpö
Niitä hautajaisvaatteita voi käyttää jatkossa työhaastattelussa, häissä, ristiäisissä, yms. juhlissa, kun asustaa vähän värikkäämmin ja rennommin. Kuukausi on pitkä aika etsimiseen, monesti hautajaiset tulevat parin viikon varoajalla.