Puoliso haluaa suunnitella joka päivän etukäteen
Minä haluan vaan olla ja tehdä mitä milläkin hetkellä huvittaa silloin kun ei ole mitään pakollista menoa kuten työt tai etukäteen varattavaa menoa kuten matkat. Tuo vaan jaksaa joka päivä tivata niitä suunnitelmia ihan sellaisista pikkujutuistakin kuin telkkarin katselu.
Suunnitteletteko te tarkalleen mitä kaikkea teette minäkin päivänä? Olenko minä jotenkin epätehokas tai jotain?
Kommentit (11)
Ei tarvitse meillä suunnitella, kun ollaan aina vaan kotona ja televisiokin on auki 24/7.
Ei todellakaan suunnitella, vapaa-aika on nimenomaan sita varten, etta mennaan fiilispohjalla.
Arjessakin suunnitellaan viikon ruokalistaa lukuunottamatta mahdollisimman vahan, ja se ruokalistakin saattaa muuttua sen mukaan, mita tekee mieli.
Suunnittelen aina. Minua ahdistaa jos ei ole tarkkaan tiedossa mitä milloinkin tapahtuu JS tehdään. En voisi olla parisuhteessa impulsiivisemman kanssa.
Sama täällä! Niin h-tin ärsyttävää... Lomapäivän aamusta jo alkaa kysely ja ääneen miettiminen että mitä pitää tehdä ja milloin. Telkkarin katselua ei tosin aikatauluta muuten kuin formuloiden ja urheilun osalta. Yleensä pihahommia ja kotitöitä. Aika usein tästä saadaan riita aikaiseksi ja mulla menee hermot, sitten hänelläkin. Yhteiseloa takana 15 vuotta, etenee se näinkin. :D Vähitellen opitaan joustoa puolin ja toisin. Toinen on nautiskelija ja toinen suorittaja. Mitään viisasten kiveä mulla ei tähän ole.
Kyllä minä koeajoin aika monta miestä ennen kuin löysin omani, jonka kanssa tämäkin asia menee suunnilleen yksiin :D
Vapaalla haluaisin melko usein hiukan keskustella seuraavasta päivästä, että onko jotakin suunnitelmia, mitä esim. kotitöitä pitäisi tehdä tai mitä tehtäisiin yhdessä kentien tai jos joku perheestämme haluaa ehdottomasti katsoa jonkun elokuvan tai ohjelman tiettyyn kellonaikaan, niin voisi itsekin sitten miettiä toimiaan. Mutta jos ei kenelläkään ole mitään erikoista etukäteen mielessä, sitten mennään yleensä alkavan päivän fiiliksen tai jopa hetken fiiliksen mukaan. Eli toivon sellaista yleistä, normaalia keskustelua esim. iltaruokapöydässä tai iltapalalla seuraavasta päivästä, jos esim. pitää muistaa hoitaa joku tärkeä asia tms., mutta en vaadi tarkkaa suunnittelua, jos niitä ei ole. Vapaalla on usein kiva tehdä senhetkisen tunteen mukaan.
Tuli kanssa mieleeni, että kokeeko mies, ettei teillä ole oikein yhteistä tekemistä vai onko aina ollut tuollainen, että haluaa hallita elämäänsä tarkasti suunnittelemalla. Tuollaisille ihmisille se luo henkistä turvaa, varsinkin jos on taipuvainen suorittamaan asioita ts. elämänsisältö tulee suorittamisesta.
Mieheni mielestä ihminen on levoton jos (koko ajan) pitää mennä jonnekin ja etenkin suunnitella jotain.
Hänen tyylinsä on vain oikea, tästä muutamat riidat käyty. Joten mitään ei suunnitella, koska töiden lisäksi ihminen tarvitsee vain vuodelepoa.
Sun kanssasi on pakko suunnitella, koska muuten häviät ulos urheilemaan, autotalliin, kavereille jne sanomatta mitään ja jätät mun hoidettavaksi lapset ja kodin.
Vierailija kirjoitti:
Ettei kyse olisi kuitenkin siitä, että teillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa ja omat tarpeesi menevät aina puolison edelle? Vai onko aina ollut tuollainen?
Vietämme paljon aikaa yhdessä ja on ollut aina tuollainen.
Kaipa hänelle tuo jotain turvaa se kun kaikki on suunniteltu valmiiksi. Sitten sitä suunnitelmaa pitää aina kerrata että missä järjestyksessä tehdään mitäkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettei kyse olisi kuitenkin siitä, että teillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa ja omat tarpeesi menevät aina puolison edelle? Vai onko aina ollut tuollainen?
Vietämme paljon aikaa yhdessä ja on ollut aina tuollainen.
Kaipa hänelle tuo jotain turvaa se kun kaikki on suunniteltu valmiiksi. Sitten sitä suunnitelmaa pitää aina kerrata että missä järjestyksessä tehdään mitäkin...
Mun mutsi on just tuommoinen. Ja suunnittelee noita paivia tosiaan jopa puoli vuotta etukateen, vaikka mitaan ei olla edes lyoty lukkoon viela. Esim. nyt on puhunut etta voitais menna kaksin "etelaan" lomalle syyskuussa. Suunnittelee jo tyyliin etta minkalaisissa ravintoloissa kaydaan syomassa minakin paivana, vaikka edes kohde, tai koko loma, ei ole edes sovittu viela.
"Sit voitais vaikka viimeisena iltana menna jonnekin ayriaisravintolaan, saisi olla vahan hintavampikin ja siella kylla haluan sitten valkoviinia kalan kanssa vaikka yleensa juon punaviinia, paitsi jos niilla on rose-viinia niin voisin ottaa sitakin."
Todella arsyttavaa! :D
Ettei kyse olisi kuitenkin siitä, että teillä ei ole tarpeeksi yhteistä aikaa ja omat tarpeesi menevät aina puolison edelle? Vai onko aina ollut tuollainen?