Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys jatkunut jo vuosia, iskee paniikki.
16.07.2019 |
Olen 29v nuori nainen, käyn ihan töissä täyspäiväisesti, loma alkoi ja paniikki iskee kun ei ole mitään tekemistä, ei ihmisiä, ei mitään. Voimavarat ja terveys romahtamassa.
Olen täysin näkymätön, kukaan ei koskaan huomaa minua. Käyttäydyn hyvin ja olen tunnollinen, olen jopa nätti.
Ei kavereita, ei verkostoja, perhe ei koskaan pidä yhteyttä. En ole koskaan kenenkää riidellyt. Olet yhteiskunnassa vaa jäänyt jotenkin jalkohin. Aloitin vuosi sitten uudessa kivassa työpaikassa ja oikein virkeänä ja iloisena, otin kontaktia ihmisiin ja ajattelin että vihdoin ja viimein löysin paikan jossa voisi hieman rakentaa itsensä, verkostoitua ja ehkä saada jopa miehen.
Yksin ja eristäytynyt edellenkin olen.
Kommentit (66)
No voi voi mites niistä kaveripalstoista kun sielläkään ei vastata takaisin. Ei edes netissä saa yhteyden ihmisiin. Onneksi täällä sentään on reagoitu ja laitettu ihania vastauksia APlle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä sinulla on kuitenkin mahdollisuus mennä paikkoihin ja tutustua ihmisiin. Rohkeasti liikkeelle vain 😁.
En halua valittaa tai itseäni mitenkään uhriuttaa tms, mutta olen keski-ikäinen ihminen ja elänyt nykyisen puolison kanssa kohta 25vuotta. Elämä on pikkuhiljaa luisunut siihen, että ystäväni ovat tippuneet pois elämästäni ja uusia ei ole tullut tilalle.
Töissä käynyt ikäni ja työkaverit ovat vain työkavereita.Puolisoni määrännyt Vuosikymmenet mitä meillä tehdään ja mitä ei tehdä. Viime vuodet kontrolli on ollut kovaa. Kotiin en saa tuoda ystäviä (no ei sellaisia ole aikoihin ollut), aikuiset lapseni käyvät jouluna ja tuolloin puoliso on omassa huoneessa mököttämässä. Kuntosalilla ei ole suotavaa käydä päivittäin, toisinaan moitetta tulee siitäkin jos salin päätteeksi istun saunassa liian kauan.
Kesäloma meni kotona istuen ristikoita täytellen, toki siitäkin jo sanomista tuli kun en tee muuta kun täyttelen ristikoita.Mitä teen päivisin? Istun nytkin yksin sohvalla ja tuijottelen ulos ikkunasta ja odotan iltaa jotta pääsen nukkumaan.
Puoliso itse nukkuu päivät, herää syömään, käy vessassa ja menee takaisin nukkumaan. Yöt katsoo televisiota tai sitten nukkuu.
Unta hänellä on riittänyt nämä Vuosikymmenet aina, epäilen että hän voisi nukkua 365vrk yhtä kyytiä.Koska emme käy missään, emme tee mitään on elinpiirimme hyvin suppea. Aikoinaan tein asioita yksin, mutta tästä luovuin jatkuvan napinan vuoksi, se oli myös syyllistämistä rahantuhlaamisesta (omat tilit).
Toisaalta olen luovuttanut ja tyytynyt kohtalooni. Olisihan se ollut kiva kesäiltaisin vaikka kävellä tai käydä uimassa tms.
Joten ap, sinua ei estä mikään käymässä eripaikoissa ja tutustumasta ihmisiin.
Ja sinua sitten estää mikä? Tuo hirviökö, jota myös mieheksesi kutsut? Hyvänen aika sentään, lähde ja äkkiä! Ihan oikeasti, älä tuhoa itseäsi! Olet työssäkäyvä ja sinulla on myös aikuiset lapsesi tukena. Vielä ainakin. En minä ainakaan toiste menisi äidilleni jouluna, jos mies mököttäisi toisessa huoneessa. Kiinnostaa että mikä sinua pitää kiinni? Talo, omaisuus? Ja onko se sen arvoista?
Ei hän näköjään tiedä itsekään, kun ei vastaa mitään...
Olen ap. Missä Helsingissä vou ihmisiä tavata ja niin että saa pysyvästi jotain elämään?
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on tuo uhriutuja-asenne. Pitäisi ennemmin pyrkiä sisuuntumaan positiivisella tavalla tuosta kokemuksesta ja päättää toimia asiaa muuttaakseen. Itse olen yksinäisyyttäni paikannut vaikkapa sillä, että olen käynyt kaveri-sokkotreffeillä toisten ystävää etsivien kanssa. Homma toimii näin:
1) Etsi nettiä ym. mainontaa apuna käyttäen lähistöltä kiva ja mielellään edullinen tapahtuma tai parikin vaihtoehtoa, joissa haluaisit käydä. (Kesällä näitä varmasti on, joten aika kannattaa hyödyntää!) Tapahtuman tulee olla julkisella paikalla ja luotettavan oloinen.
2) Etsi netin ystäväpalstoilta kivan oloinen ihminen ja kysy, lähteekö hän seuraksesi.
3) Lähde uteliaalla ja positiivisella asenteella liikenteeseen. Tavatkaa julkisella paikalla! Viettäkää kiva päivä yhdessä. Tutustukaa. Jutelkaa. Puhukaa, mitä yhteistä teillä on. ☀️ Kaikkien kanssa ei välttämättä tapaaminen johda sen perusteellisempaan tutustumiseen, mutta joka tapauksessa päivästä on jäänyt kiva muisto. :)
Tsemppiä!
Voisitko vielä vinkata muutaman "netin ystäväpalstan" mistä plokata kaveri?
Linkkejä, kiitos!
Älä oikeasti välitä noista ikävistä viesteistä. Ihmisten on niin helppo täällä huudella, vaikka mitä ja antaa vinkkejä. Tuskin heille kaikilla on edes kokemusta siitä, kuinka ikävää yksinäisyys voi olla. Itse olen sinua nuorempi ja samassa tilanteessa. Olen muuttanut paljon ja saanut aina jonkun kaverin välillä, mutta sitten esim opiskelujen loppumisen myötä taas jäänyt yksin. Ymmärrän kyllä sinua hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettideitti? Itse olen samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Olen 25v., viimeksi seurustellut teinivuosina, yhtäkään läheistä ystäävää ei ole, perheen kanssa välit etäiset. Olen lähes aina vaan yksin kotona. Haaveissani minulla olisi mies ja oma perhe, ystäviä.
Menin noin kuukausi sitten nettideittiin, ja vaikka en ole vielä löytänyt ketään spesiaalia sieltä, niin mielialani on piristynyt ja itsetuntoni vahvistunut tämän kokemuksen perusteella. Nettideiteillä olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tutustua minuun, ja suuri osa heistä on mukavia ja kirjoittaa kivoja, asiallisia viestejä. Nettideitille meno on päästänyt minut irti siitä ajatuksesta, että "kukaan ei halua minua".
Ehkä voisit siis kokeilla tätä, jollet jo ole kokeillut? Omat vinkkini asiallisten viestien saamiseen ovat nämä: 1. Jos haluat jotain vakavampaa seuraa kuin pelkkää seksiä, suuremmat mahdollisuudet on ehkä jossain muussa palvelussa kuin Tinderissä. 2. Kirjoita itsestäsi asiallinen kuvaus jossa tuot selvin sanoin esille mitä etsit (älä laita vihjauksia seksiin tai silmäniskuhymiöitä). 3. Laita itsestäsi asialliset kuvat, ei tissivakoa tai bikinikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Nettideitti? Itse olen samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Olen 25v., viimeksi seurustellut teinivuosina, yhtäkään läheistä ystäävää ei ole, perheen kanssa välit etäiset. Olen lähes aina vaan yksin kotona. Haaveissani minulla olisi mies ja oma perhe, ystäviä.
Menin noin kuukausi sitten nettideittiin, ja vaikka en ole vielä löytänyt ketään spesiaalia sieltä, niin mielialani on piristynyt ja itsetuntoni vahvistunut tämän kokemuksen perusteella. Nettideiteillä olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat tutustua minuun, ja suuri osa heistä on mukavia ja kirjoittaa kivoja, asiallisia viestejä. Nettideitille meno on päästänyt minut irti siitä ajatuksesta, että "kukaan ei halua minua".
Ehkä voisit siis kokeilla tätä, jollet jo ole kokeillut? Omat vinkkini asiallisten viestien saamiseen ovat nämä: 1. Jos haluat jotain vakavampaa seuraa kuin pelkkää seksiä, suuremmat mahdollisuudet on ehkä jossain muussa palvelussa kuin Tinderissä. 2. Kirjoita itsestäsi asiallinen kuvaus jossa tuot selvin sanoin esille mitä etsit (älä laita vihjauksia seksiin tai silmäniskuhymiöitä). 3. Laita itsestäsi asialliset kuvat, ei tissivakoa tai bikinikuvia.
Tuo on totta, että nettideitit toimivat itsetunnon kohentajana. Useampi mies on siellä lähestynyt jopa minua!! (Livenä minulla ei ole yhtään kaveria saati ystävää.)
Mutta lopulta tunnen itseni entistä tyhjemmäksi, kun niistä jutuista ei seuraa toivottua ihmissuhdetta tai ystävyyttä. Netissä saatat viestitellä viikkotolkulla ihmiselle, jonka olisit livenä todennut heti ei-sopivaksi. Moni mies on siellä seksin perässä, vaikka profiili sanoo muuta. Deiteissä tuhraantuu vain aika ja toivo hiipuu.
Loppupeleissä nettideitit ovat hyvin turhauttava kokemus. Vie uskon ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppaan tätä, kun odottelen niitä linkkejä.
-ei ap
Siis "käyttäydyt hyvin" ja olet muutoinkin kiltti niin siitäkö pitäisi tulla jokin palkinto? Mitä hittoa tämä on! Tuommoinen tavan elämä ei ole minkään palkinnon arvoinen. Kyllä sinun jo pitäisi tietää ettei kilttimiehillä ja muilla kilteillä ole mitään syytä odottaa yhtään mitään "palkintoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa se netti deittailu ja menkää baareihin. Baarista minäkin miehen löysin.
Mä oon vähän tollanen ja oon varmaan vaan tylsä. Tykkään myös elämästä jossa ei oo kauheesti velvollisuuksia ja ongelmia. Vähemmän ihmissuhteita, vähemmän näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä sinulla on kuitenkin mahdollisuus mennä paikkoihin ja tutustua ihmisiin. Rohkeasti liikkeelle vain 😁.
En halua valittaa tai itseäni mitenkään uhriuttaa tms, mutta olen keski-ikäinen ihminen ja elänyt nykyisen puolison kanssa kohta 25vuotta. Elämä on pikkuhiljaa luisunut siihen, että ystäväni ovat tippuneet pois elämästäni ja uusia ei ole tullut tilalle.
Töissä käynyt ikäni ja työkaverit ovat vain työkavereita.Puolisoni määrännyt Vuosikymmenet mitä meillä tehdään ja mitä ei tehdä. Viime vuodet kontrolli on ollut kovaa. Kotiin en saa tuoda ystäviä (no ei sellaisia ole aikoihin ollut), aikuiset lapseni käyvät jouluna ja tuolloin puoliso on omassa huoneessa mököttämässä. Kuntosalilla ei ole suotavaa käydä päivittäin, toisinaan moitetta tulee siitäkin jos salin päätteeksi istun saunassa liian kauan.
Kesäloma meni kotona istuen ristikoita täytellen, toki siitäkin jo sanomista tuli kun en tee muuta kun täyttelen ristikoita.Mitä teen päivisin? Istun nytkin yksin sohvalla ja tuijottelen ulos ikkunasta ja odotan iltaa jotta pääsen nukkumaan.
Puoliso itse nukkuu päivät, herää syömään, käy vessassa ja menee takaisin nukkumaan. Yöt katsoo televisiota tai sitten nukkuu.
Unta hänellä on riittänyt nämä Vuosikymmenet aina, epäilen että hän voisi nukkua 365vrk yhtä kyytiä.Koska emme käy missään, emme tee mitään on elinpiirimme hyvin suppea. Aikoinaan tein asioita yksin, mutta tästä luovuin jatkuvan napinan vuoksi, se oli myös syyllistämistä rahantuhlaamisesta (omat tilit).
Toisaalta olen luovuttanut ja tyytynyt kohtalooni. Olisihan se ollut kiva kesäiltaisin vaikka kävellä tai käydä uimassa tms.
Joten ap, sinua ei estä mikään käymässä eripaikoissa ja tutustumasta ihmisiin.
Ja sinua sitten estää mikä? Tuo hirviökö, jota myös mieheksesi kutsut? Hyvänen aika sentään, lähde ja äkkiä! Ihan oikeasti, älä tuhoa itseäsi! Olet työssäkäyvä ja sinulla on myös aikuiset lapsesi tukena. Vielä ainakin. En minä ainakaan toiste menisi äidilleni jouluna, jos mies mököttäisi toisessa huoneessa. Kiinnostaa että mikä sinua pitää kiinni? Talo, omaisuus? Ja onko se sen arvoista?
Mikä saa elämään näin 25 vuotta? Tuli ihan paha mieli. Elä hyvä ihminen loppu elämä niinkuin haluat. Käyt salilla ja uimassa ja ihan mitä vaan. Älä tyydy enää.
Jos haette ihmistä jolla ovat samanlaiset harrastukset niin se ei toimi alkuhuumaa pidemmälle tai jonka kanssa on niin helppoa tulla toimeen niin sekin lopahtaa.
Te jotka ette löydä ikinä ketään niin haette jotain unelma kumppania jotka on luotu omassa mielikuvitusmaailmassa eikä sellaista ole olemassakaan.
Kaikki ihmiset me olemme epätäydellisiä ja suhteessa sitten hiotaan särmiä siihen suuntaan että joko se kasvattaa tai erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti kun ihminen menee yli 30 v ja ei ole vieläkään löytänyt ketään niin alkaa olla naurun aiheet lopussa. Mieti sen jälkeen että elät yksin loppuelämäsi ja äläkä tunkeudu toisten eronneisiin perheisiin kun olet säälittävä vanhapiika tai peräkammarinpoika.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Missä Helsingissä vou ihmisiä tavata ja niin että saa pysyvästi jotain elämään?
Sulla on väärä asenne. Ei missään kukaan tapaamasi ihminen anna sulle mitään lupausta mistään pysyvästä. Ihmissuhteet kehittyvät ja aika näyttää, syntyykö niistä jotain pysyvää vai ei. Suurimmasta osasta ei synny, mutta joistakin voi syntyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen jo vanhempi, mutta kokenut saman kohtalon.
Kun menen uusiin paikkoihin, (työ, opiskelu, harrastus) olen iloinen ja seurallinen, optimistinen. Juttelen vetäytyjille ja hiljaisillekin. Juttelen pomolle, asiakkaalle, opettajalle, ohjaajalle. Olen hauska; tämän olen kuullut monelta.
Mutta kumma juttu: kukaan ei ole kiinnostunut ystävyydestäni. En tiedä, miksi minua ei hyväksytä. En ole suupaltti ekstrovertti, päinvastoin. Olen tietoisesti opettanut itseni sosiaaliseksi, sillä lapsena olin todella ujo. Introvertti olen edelleen. Pystyn keskustelemaan sekä kevyttä jutustellen että vakavammista ja yleismaailmallisista aiheista.
Minulla ei ole yhtään ystävää. Samoin lomalle jääneenä olen viettänyt täysin yksin kaikki päivät ja illat. Päivisin käyn ulkona liikkumassa, mutta illat ovat ankeita.
En käy baareissa tms. En juurikaan käytä alkoholia tai muita päihteitä. Miksi käyttäisin!
Sulla on Jumala sydämmessäsi. Silloin et voi olla tämän maailman ystävä valitettavasti.
Se ettet käytä alkoholia varmaan pelottaa monia.
Vierailija kirjoitti:
Se ettet käytä alkoholia varmaan pelottaa monia.
Tämä. Alkoholi kuten huumeetkin on henkien kanssa leikkimistä. Vai mistä luulette englannin sanan spirit tulevan? Jos et käytä jotain ainetta tässä tapauksessa alkoholia niin et kuulu mukaan remmiin. Sun kehon sisässä ei ole alkoholia eli spirittiä. Ihan sama homma huumeporukoissa. Jos et käytä alkaa hylkiminen. Jos haluat lopettaa niin heti ollaan valmiina tarjoamaan ''eiku ota tosta''. Sitten jos käytät niin ei haluta tarjota ''sori mut ei pygee on niin vähä''.
Olet ap sen ikäinen, että monilla ikätovereillasi on jo ystäviä, kavereita ja mahdollisesti seurustelukumppanikin. Jotkut ystävyyssuhteet kestäneet ehkä jo yli 10 vuotta. Ei hyvää ystävyyssuhdetta kannata vaihtaa johonkin uuteen tuttavuuteen. Ei vaikka uusi työkaveri olisi miten kiva tahansa. Mikäli seurustelee tai on parisuhteessa, usein kumppanin kautta elämään on tullut lisää ihmisiä, joiden kanssa menee aikaa. Monilla siis sosiaalinen verkosto on kolmenkympin korvilla jo valmis eikä sitä haluta enää rikkoa ja alkaa muuttaa joksikin toiseksi. Tästä syystä niiden ihmisten määrä, joilta vielä puuttuu oma sosiaalinen verkosto tai joilla se on jollain tavalla vajaa, on pienempi kuin vaikkapa 10 vuotta aikaisemmin. Et siis välttämättä ole mitenkään tylsä vaan tapaamillasi ihanilla ihmisillä ei vaan ole ollut enää tarvetta uusille ystäville ja kavereille.
Voi olla että olet, muuta niin ovat muutkin. Jatka yhteydenottoja. Lopulta joku niistä kolahtaa.