Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys jatkunut jo vuosia, iskee paniikki.
16.07.2019 |
Olen 29v nuori nainen, käyn ihan töissä täyspäiväisesti, loma alkoi ja paniikki iskee kun ei ole mitään tekemistä, ei ihmisiä, ei mitään. Voimavarat ja terveys romahtamassa.
Olen täysin näkymätön, kukaan ei koskaan huomaa minua. Käyttäydyn hyvin ja olen tunnollinen, olen jopa nätti.
Ei kavereita, ei verkostoja, perhe ei koskaan pidä yhteyttä. En ole koskaan kenenkää riidellyt. Olet yhteiskunnassa vaa jäänyt jotenkin jalkohin. Aloitin vuosi sitten uudessa kivassa työpaikassa ja oikein virkeänä ja iloisena, otin kontaktia ihmisiin ja ajattelin että vihdoin ja viimein löysin paikan jossa voisi hieman rakentaa itsensä, verkostoitua ja ehkä saada jopa miehen.
Yksin ja eristäytynyt edellenkin olen.
Kommentit (66)
Olisiko ollut sellainen FB-ryhmä kuin Menot ja ihmiset mikä oli perustettu jonkun tämänkaltaisen av-keskustelun jälkeen. Saatan kyllä muistaa väärinkin kyseisen ryhmän historian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttakaa
Tähän hyvä kysymys on että miten voisimme auttaa?
Auttaako täällä juttelu? Moi sinulle!
Ei täältä kukaan tule auttamaan livenä, ikävä kyllä. Mutta kyllähän täällä voi jutella. Itse ainakin tunnen olevani vähemmän yksinäinen, kun juttelen ihmisille edes täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettet käytä alkoholia varmaan pelottaa monia.
Tämä. Alkoholi kuten huumeetkin on henkien kanssa leikkimistä. Vai mistä luulette englannin sanan spirit tulevan? Jos et käytä jotain ainetta tässä tapauksessa alkoholia niin et kuulu mukaan remmiin. Sun kehon sisässä ei ole alkoholia eli spirittiä. Ihan sama homma huumeporukoissa. Jos et käytä alkaa hylkiminen. Jos haluat lopettaa niin heti ollaan valmiina tarjoamaan ''eiku ota tosta''. Sitten jos käytät niin ei haluta tarjota ''sori mut ei pygee on niin vähä''.
Käytän ihan ollessani yksin niin etten kuulu mihinkään remmiin niin olenko ihan ainutlaatuinen.
Jos täälläkin auttaa jutella niin juttelen mutta vetäydyn välillä omiin oloihin sillä liika ihmisten kanssa väsyttää.
Turhaa ulinaaa, tervetuloa suomalaisen miehen KOKO ELÄMÄN kestävään tilanteeseen. Eikä siinä se yksinäisyys edes ole se pahin osuus, vaan PILLUN PUUTE ! Se jos mikä romahduttaa terveyden, niin fyysisen kuin psyykkisenkin ja varsinkin sen. Yksin on jopa mukava olla kunhan vain saisi toosaa ilman sitä muuta sen mukana tulevaa kuonaa. Silloin mieli ja kroppa kiittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Can We Overcome Thoughts of Depression? (you tube)
Yksinäisyyteen auttaa meditointi. Mene kurssille tai opiskele kirjoista tai netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ap:ta. Itse en ole yksin, enkä yksinäinen nykyisin, mutta tiedän menneisyydestäni yksinäisyyden tunteen silloinkin, vaikka olisikin ympärillä läheisiä ihmisiä, mutta ei edes seurustelukumppania, eikä jokaiseen päivään ystävien seuraa, ja arvatkaa, mikä se asia on, joka aiheuttaa ihmiselle myös yksinäisyyttä? Itselläni se oli muutto toiselle paikkakunnalle, ja kauas entisestä. Sinne ne ystävät jäävät entiseen kotipaikkakuntaan ajan kuluessa, koska muuton jälkeiset harvat tapaamisvierailut harvenevat loppupeleissä vuosien kuluessa aivan miltei tyystin, ja eikä nämä nykyisetkään netit puhelimineen ole sama asia kuin livessä silmätysten yhdessä olemiset ja menemiset.
Uudelta asuinpaikalta onkin sitten vaikeaa löytää uusia ystäviä, olkootpa ihminen minkä ikäinen tahansa ja millaisessa elämän tilanteessa tahansa, ja vaikka olisi luonteeltaankin ulospäin suuntautunut eikä mikään hissukka nynny. Ainakin jo keski-ikäisillä ihmisillä on jo hankalaa sulautua vieraan paikkakunnan klikkiporukoihin.
Mikä on vapaa-aikasi harrastus? Panosta siihen vielä enemmän ja liity muiden samankaltaisten klubeihin. Etenkin jos harrastuksesi on kovin miesvaltainen niin sinut kirjaimellisesti revitään käsistä heidän piireissä, poikaystävä kerkeää tulla ennemmin kuin ehdit kissaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP on facebookissa. Niin suosittelen että käyt katsomassa vähän mitä tarjontaa naistenhuoneella on (vai mikä se nyt olikaan).
exä oli eksynyt sinne kun oli muuttanut toiselle paikkakunnalle. Sieltä saa uusia tuttavuuksia ja tekemistä kun ei ole läheisiä jakamassa sinun "arkea". Ikähaitari on todella laaja.
-M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä sinulla on kuitenkin mahdollisuus mennä paikkoihin ja tutustua ihmisiin. Rohkeasti liikkeelle vain 😁.
En halua valittaa tai itseäni mitenkään uhriuttaa tms, mutta olen keski-ikäinen ihminen ja elänyt nykyisen puolison kanssa kohta 25vuotta. Elämä on pikkuhiljaa luisunut siihen, että ystäväni ovat tippuneet pois elämästäni ja uusia ei ole tullut tilalle.
Töissä käynyt ikäni ja työkaverit ovat vain työkavereita.Puolisoni määrännyt Vuosikymmenet mitä meillä tehdään ja mitä ei tehdä. Viime vuodet kontrolli on ollut kovaa. Kotiin en saa tuoda ystäviä (no ei sellaisia ole aikoihin ollut), aikuiset lapseni käyvät jouluna ja tuolloin puoliso on omassa huoneessa mököttämässä. Kuntosalilla ei ole suotavaa käydä päivittäin, toisinaan moitetta tulee siitäkin jos salin päätteeksi istun saunassa liian kauan.
Kesäloma meni kotona istuen ristikoita täytellen, toki siitäkin jo sanomista tuli kun en tee muuta kun täyttelen ristikoita.Mitä teen päivisin? Istun nytkin yksin sohvalla ja tuijottelen ulos ikkunasta ja odotan iltaa jotta pääsen nukkumaan.
Puoliso itse nukkuu päivät, herää syömään, käy vessassa ja menee takaisin nukkumaan. Yöt katsoo televisiota tai sitten nukkuu.
Unta hänellä on riittänyt nämä Vuosikymmenet aina, epäilen että hän voisi nukkua 365vrk yhtä kyytiä.Koska emme käy missään, emme tee mitään on elinpiirimme hyvin suppea. Aikoinaan tein asioita yksin, mutta tästä luovuin jatkuvan napinan vuoksi, se oli myös syyllistämistä rahantuhlaamisesta (omat tilit).
Toisaalta olen luovuttanut ja tyytynyt kohtalooni. Olisihan se ollut kiva kesäiltaisin vaikka kävellä tai käydä uimassa tms.
Joten ap, sinua ei estä mikään käymässä eripaikoissa ja tutustumasta ihmisiin.
Ja sinua sitten estää mikä? Tuo hirviökö, jota myös mieheksesi kutsut? Hyvänen aika sentään, lähde ja äkkiä! Ihan oikeasti, älä tuhoa itseäsi! Olet työssäkäyvä ja sinulla on myös aikuiset lapsesi tukena. Vielä ainakin. En minä ainakaan toiste menisi äidilleni jouluna, jos mies mököttäisi toisessa huoneessa. Kiinnostaa että mikä sinua pitää kiinni? Talo, omaisuus? Ja onko se sen arvoista?
Ei tuo edellinen kirjoittaja mistään miehestä puhunut sanallakaan. Oletit vaan mies_vihassasi, että kyseessä on mies. Ja yllättäen oletti palautteesta päätellen muutkin palstalaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita kuule ambulanssi. Hyvin välittyy jos yhdestä viestistä, miksi on yksin.
Ja työkavereiden kanssa vielä illallakin? Ei kiitos, kun yhteinen työpaikka ei tarkoita, että olisi mitään muuta yhteistä.
Hei AP. Harrasta jotain itsellesi mieluisaa, mieluiten esimerkiksi kursseilla. Ystävyys ei ehkä lähde heti käyntiin, mutta ajan kanssa kyllä ja samalla saat vapaa-ajallesi mielekästä tekemistä. Kun tapaat samoja ihmisiä aina uudelleen yhteisen kiinnostuksen ääreellä, se muuttuu ajan kanssa kaveruudeksi. Tsekkaa esim opistojen kurssit jotka taas alkavat elokuussa. Myös kesällä on vaikka mitä.
Olen ollut itse hyvin yksinäinen parikymppisenä. Opiskelupiireistä löysin poikaystävän, joka tosin oli virhe ja suhde päättyi mutta kuitenkin. Ystäviä on tarttunut harrastuksista ja vapaaehtoistyöstä esim eläinsuojelun parissa. Vielä lähes puolet sinua vanhempana saa uusia ystäviä ja kavereita. Älä usko heitä jotka sanoo ettei elämään mahdu uusia ystäviä aikuisena. On paljon sellaisia jotka itsekin ovat yksin, ja kaipaavat ystävää. Työpaikoilta en ole oikeastaan löytänyt kavereita joita olisi nähnyt vapaa-ajalla ja tuntuu että harva muukaan niissä paikoissa joissa olen ollut töissä. Ehkä ihmiset haluavat pitää työn ja muun elämän erillään.
Ihan jokaisen kanssa ei voi ystävystyä. Se vaatii, että on jotain yhteistä ja kemiat toimii ja tykkäätte toisistanne. Omalla tavalla vähän kuin parisuhdetta muodostaisi.
Valitettavsti asun niin kaukana pääkaupungista, muuten tulisin viettämään kanssasi kesäpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut työpaikaltakin ystäviä, mutta periaatteessa työkaverit on jossain määrin eri tason ystävyyksiä kuin työpaikan ulkopuoliset ystävät. Nykyaikana on hyvin yleistä, että työpaikat vaihtuvat ja työajan puitteista löydetyt kaveruudetkin sen myötä, paitsi itse olin aikoinaan jopa niin kiinnostava, että kelpasin eräästä edesmenneestä työpaikasta, jossa kävin monta määräaikaista pätkää suorimassa, ystäväksi yllättäen eräälle äippälomalle toisessa avioliitossaan jääneelle ex. työkaverille. Itse olin siihen aikaan myös kotona hoitovapaalla lasteni kanssa, ja mikäs siinä ystävyytemme kestikin vain sen ajan, kun ystäväni hyötyi minusta, ja sitten kun ei enää minusta irronnut hänelle hyötyä, niin keksi aivan tuulista syyn suuttua minuun. Mutta eipä hän arvaakkaan, etten ole kaivannut hänen seuraansa yhtään sekuntia. Vaikea ihminen, toinenkin avioliittonsa meni karille, ja enpä ihmetellyt yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä sinulla on kuitenkin mahdollisuus mennä paikkoihin ja tutustua ihmisiin. Rohkeasti liikkeelle vain 😁.
En halua valittaa tai itseäni mitenkään uhriuttaa tms, mutta olen keski-ikäinen ihminen ja elänyt nykyisen puolison kanssa kohta 25vuotta. Elämä on pikkuhiljaa luisunut siihen, että ystäväni ovat tippuneet pois elämästäni ja uusia ei ole tullut tilalle.
Töissä käynyt ikäni ja työkaverit ovat vain työkavereita.Puolisoni määrännyt Vuosikymmenet mitä meillä tehdään ja mitä ei tehdä. Viime vuodet kontrolli on ollut kovaa. Kotiin en saa tuoda ystäviä (no ei sellaisia ole aikoihin ollut), aikuiset lapseni käyvät jouluna ja tuolloin puoliso on omassa huoneessa mököttämässä. Kuntosalilla ei ole suotavaa käydä päivittäin, toisinaan moitetta tulee siitäkin jos salin päätteeksi istun saunassa liian kauan.
Kesäloma meni kotona istuen ristikoita täytellen, toki siitäkin jo sanomista tuli kun en tee muuta kun täyttelen ristikoita.Mitä teen päivisin? Istun nytkin yksin sohvalla ja tuijottelen ulos ikkunasta ja odotan iltaa jotta pääsen nukkumaan.
Puoliso itse nukkuu päivät, herää syömään, käy vessassa ja menee takaisin nukkumaan. Yöt katsoo televisiota tai sitten nukkuu.
Unta hänellä on riittänyt nämä Vuosikymmenet aina, epäilen että hän voisi nukkua 365vrk yhtä kyytiä.Koska emme käy missään, emme tee mitään on elinpiirimme hyvin suppea. Aikoinaan tein asioita yksin, mutta tästä luovuin jatkuvan napinan vuoksi, se oli myös syyllistämistä rahantuhlaamisesta (omat tilit).
Toisaalta olen luovuttanut ja tyytynyt kohtalooni. Olisihan se ollut kiva kesäiltaisin vaikka kävellä tai käydä uimassa tms.
Joten ap, sinua ei estä mikään käymässä eripaikoissa ja tutustumasta ihmisiin.
Ihan täsmällinen kuvaus mun eräästä ystävästäni, jonka aviomies on just tuon kaltainen toisen ihmisen vapauden rajoittaja. Säälittävää, että ystäväni kuvittelee, että joskus sitten me ystävykset jatkaisimme kuten aikana ennen hänen tätä nykyistä parisuhdettaan, johon ystäväni on naulautunut miehensä pillin mukaiseen tanssiin.
Ei minulla on nyt jo uusia ystäviä, joiden kanssa viihdyn ja he ovat muutoinkin normaaleja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ollut sellainen FB-ryhmä kuin Menot ja ihmiset mikä oli perustettu jonkun tämänkaltaisen av-keskustelun jälkeen. Saatan kyllä muistaa väärinkin kyseisen ryhmän historian.
Näkyi olevan joo, mutta 2014 perustettu ryhmä lienee käytännössä kuollut. Ei viestejä 30 pv aikana (tuskin vuosiin), 20 jäsentä. Ryhmän kuvauksen ja adminien perusteella ovat parikymppisiä. Ei mitään ikäneitoja, jotka kävisivät oopperassa tms
Olen ap, tulen niin valtavan surulliseksi kun ei edes miehet huomaa minua ollenkaan, katkeruus alkaa iskee kun näkee miten muilla on puolisoja ja seksiä on normaali asia ihmisten elämässä. Minulta puuttuu nämä kaikki ja suru on pohjaton.
Työpaikalla kaikilla jo avioliitto ja lapsia.
Viikonloppu tulossa ja voin jo tosi huonosti. Helteet tulossa ja jälleen kerran menetän ihsnat kesäillat koska ei uskalla yksin baariin ylipäätään en tiedä mihin mennä. Vatsa turvonnut.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisenä sinulla on kuitenkin mahdollisuus mennä paikkoihin ja tutustua ihmisiin. Rohkeasti liikkeelle vain 😁.
En halua valittaa tai itseäni mitenkään uhriuttaa tms, mutta olen keski-ikäinen ihminen ja elänyt nykyisen puolison kanssa kohta 25vuotta. Elämä on pikkuhiljaa luisunut siihen, että ystäväni ovat tippuneet pois elämästäni ja uusia ei ole tullut tilalle.
Töissä käynyt ikäni ja työkaverit ovat vain työkavereita.Puolisoni määrännyt Vuosikymmenet mitä meillä tehdään ja mitä ei tehdä. Viime vuodet kontrolli on ollut kovaa. Kotiin en saa tuoda ystäviä (no ei sellaisia ole aikoihin ollut), aikuiset lapseni käyvät jouluna ja tuolloin puoliso on omassa huoneessa mököttämässä. Kuntosalilla ei ole suotavaa käydä päivittäin, toisinaan moitetta tulee siitäkin jos salin päätteeksi istun saunassa liian kauan.
Kesäloma meni kotona istuen ristikoita täytellen, toki siitäkin jo sanomista tuli kun en tee muuta kun täyttelen ristikoita.Mitä teen päivisin? Istun nytkin yksin sohvalla ja tuijottelen ulos ikkunasta ja odotan iltaa jotta pääsen nukkumaan.
Puoliso itse nukkuu päivät, herää syömään, käy vessassa ja menee takaisin nukkumaan. Yöt katsoo televisiota tai sitten nukkuu.
Unta hänellä on riittänyt nämä Vuosikymmenet aina, epäilen että hän voisi nukkua 365vrk yhtä kyytiä.Koska emme käy missään, emme tee mitään on elinpiirimme hyvin suppea. Aikoinaan tein asioita yksin, mutta tästä luovuin jatkuvan napinan vuoksi, se oli myös syyllistämistä rahantuhlaamisesta (omat tilit).
Toisaalta olen luovuttanut ja tyytynyt kohtalooni. Olisihan se ollut kiva kesäiltaisin vaikka kävellä tai käydä uimassa tms.
Joten ap, sinua ei estä mikään käymässä eripaikoissa ja tutustumasta ihmisiin.
Miksi tyydyt tuollaiseen? Hakeudu turvakotiin www.nollalinja.fi. Tai sitten päätät elää tuollaista elämää. Sun valinta.
Lähde ulkomaille kohteeseen mikä sinua kiinnostaa. Hostelleissa voi tutustua ihmisiin. Tai mene vaikka vapaaehtoistyöhön. Et tunne itseäsi yksinäiseksi kun ihmisiä on kokoajan ympärillä tai voit saada ystäviä loppuelämäksi. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka.