Lihavuus on valtava ongelma, koska perheissä kasvatetaan syömään huonosti
Nyt on ollut paljon juttua siitä, kuinka kansanterveydellinen ongelma ylipaino on. Itse väitän, että suurin osa lihavuudesta on ns periytyvää. Eli kun on jo lapsena opittu huonot ruokatavat, niitä on aikuisena hyvin vaikea korjata. Lähes kaikki reilusti ylipainoiset ystäväni tulevat ylipainoisesta perheestä. Ja kaupassakin tulee vastaan juuri niitä pluskokoisia perheitä, joissa kärry on täynnä epäterveellistä ruokaa. Usein myös nämä ihmiset väittävät kivikovaa elävänsä terveellisesti, ja uskon heidän oikeasti ajattelevan niin. Olin joskus itsekin samanlainen.
Sokeri ja rasva ovat ne pahimmat. Sokerikoukku on erittäin paha. Aloitin itse n. 3kk sitten elämäntaparempan, kun huomasin painoni lähestyvän 80kg. Varaa oli tiputtaa ainakin 20kg. Ainakin minulle suurin haaste oli sokerin vähentäminen. Paino oli tullut pitkälti siitä "no jos nyt pari karkkia"-mentaliteetista. Enpä olisi uskonut, että sokerista voi tulla vieroitusoireita... Mutta kun pahin oli ohi, ei enää tehnyt edes mieli karkkia. Tämäkin taitaa olla monelle laihduttajalle yksi iso kompastuskivi. Sokeria tulee niin monesta eri ruuasta ihan salakavalasti. Itse jätin karkkien ja herkkujen lisäksi mehut ja maustetut jogurtit.
Nyt olen pelkästään sokerin poisjätöllä ja pienemmillä annoskoilla laihtunut 10kg. On paljon parempi olo, vaikka vielä mahaa toki on. Seuraavaksi yritän valistaa vanhempiani oikeanlaisesta ruokavaliosta. Kotona mut kun kasvatettiin eineksillä ja ranskalaisilla.
En kyllä ole samaa mieltä. Oma äitini oli hyvin sopusuhtainen. Ei ehken aina syönyt ihan lautasmallin mukaisesti, koskapa en esimerkiksi muista koskaan ruokapöydässä olleen salaattia - kurkkua ja tomaattia ehken paloiteltuna. Hän ei liikkunutkaan merkittävästi.
Itse olen hyvin läski - kiitos vääristä ruokanautinnoista ja ylenpalttisesta makean himosta. En pidä liikunnasta - tai en pidä siitä hengästymisestä tai rääkistä.
Puolestaan tyttäreni (jo 30+) on langanlaiha, vaikka syökin välillä epäterveellisesti ja pitää niinikään makeasta.
Kun olin pieni/nuori, minulle sanottiin, että minusta tulee samanlainen kuin oli mummoni. Mielestäni hän ei ollut lihava, mutta isoluinen kyllä.
Eli jos on geeneissä, niin tässä suvussa tuntuisi joka toinen olevan normaali ja joka toinen paksumpi - mistä sitten johtuukin? Mummo tuli 1800 luvun lopulla Karjalasta eikä ollut silloin saatavilla herkkuja niin kuin nyt.
Koko lapsuuden ja nuoruuden olin itsekin ihan "normaali".