Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lihavuus on valtava ongelma, koska perheissä kasvatetaan syömään huonosti
16.07.2019 |
Nyt on ollut paljon juttua siitä, kuinka kansanterveydellinen ongelma ylipaino on. Itse väitän, että suurin osa lihavuudesta on ns periytyvää. Eli kun on jo lapsena opittu huonot ruokatavat, niitä on aikuisena hyvin vaikea korjata. Lähes kaikki reilusti ylipainoiset ystäväni tulevat ylipainoisesta perheestä. Ja kaupassakin tulee vastaan juuri niitä pluskokoisia perheitä, joissa kärry on täynnä epäterveellistä ruokaa. Usein myös nämä ihmiset väittävät kivikovaa elävänsä terveellisesti, ja uskon heidän oikeasti ajattelevan niin. Olin joskus itsekin samanlainen.
Sokeri ja rasva ovat ne pahimmat. Sokerikoukku on erittäin paha. Aloitin itse n. 3kk sitten elämäntaparempan, kun huomasin painoni lähestyvän 80kg. Varaa oli tiputtaa ainakin 20kg. Ainakin minulle suurin haaste oli sokerin vähentäminen. Paino oli tullut pitkälti siitä "no jos nyt pari karkkia"-mentaliteetista. Enpä olisi uskonut, että sokerista voi tulla vieroitusoireita... Mutta kun pahin oli ohi, ei enää tehnyt edes mieli karkkia. Tämäkin taitaa olla monelle laihduttajalle yksi iso kompastuskivi. Sokeria tulee niin monesta eri ruuasta ihan salakavalasti. Itse jätin karkkien ja herkkujen lisäksi mehut ja maustetut jogurtit.
Nyt olen pelkästään sokerin poisjätöllä ja pienemmillä annoskoilla laihtunut 10kg. On paljon parempi olo, vaikka vielä mahaa toki on. Seuraavaksi yritän valistaa vanhempiani oikeanlaisesta ruokavaliosta. Kotona mut kun kasvatettiin eineksillä ja ranskalaisilla.
Kommentit (21)
Mikäli väite olisi tosi, niin mikä mättää koulutuksessa? Ihmisten yleinen koulutustaso on parantunut todella paljon samaan aikaan kun lihavuus on lisääntynyt.
Totuudesta: tärkeintä on havaita se mikä lihavien yksilöiden syyllistämisessä aina unohtuu: miksi lihavuus yleistyy? Siksi, että ihminen haluaa lihoa? Vai siksi, että lihava haluaa olla lihava? Ei. Se yleistyy siksi, että eliitti haluaa tehdä lisää voittoja ja myydä enemmän. Mistään muusta syystä lihavuus ei yleisty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeen pitäisi säätää läskivero eli ylipainoiset joutuisivat maksamaan enemmän tuloveroja kuin normaalipainoiset.
Päinvastoin. Itselläni on kurinalainen lapsuus ja nuoruus jossa syötiin silloisen ruokaympyrän muotoisesti. Ruokaa oli tarjolla mutta ei santsaukseen. Kaikki tehtiin itse, karkkipäivä oli kerran viikossa ja raha siihen oli olematon jolla sai tyyliin pienen limpparipullon 0.33l tai pienen karkkiaskin. Paljon syötiin marjoja ja joka aterialla oli jotakin vihanneksia tai salaattia tms. Mehut tehtiin itsepoimituista marjoista ja limsaa oli joskus harvoin.
Koska koskaan ei juuri mässäilty, paitsi jouluna ruokaa oli enemmän tarjolla, niin minua alkoi houkutella herkut teini-iässä ja kun tienasin omaa rahaa niin niin se herkkuhoukutus kävi suureksi koska niitä ei ollut lapsuudessa saanut. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ensimmäisen hampurilaisen söin 19 vuotiaana elämässäni. Pitsaa tosin kotona oli joskus tehty itse. Ehkä kerran vuodessa.
Kumppaninin ei syönyt kuin koulussa ja heillä ei ollut kotona iltaisin ruokaa. Häntäkin alkoi ruoka ja herkut houkuttaa teini-iässä kun kaikesta oli ollut pulaa ja niukkuutta.
Itse ahmin satunnaisesti joko ahdistukseeni tai siksi, etten pysty sillä kertaa lopettamaan syömistä ajoissa. Olen entinen bulimikko, joten tämä on jo parannus aiempaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mikäli väite olisi tosi, niin mikä mättää koulutuksessa? Ihmisten yleinen koulutustaso on parantunut todella paljon samaan aikaan kun lihavuus on lisääntynyt.
Totuudesta: tärkeintä on havaita se mikä lihavien yksilöiden syyllistämisessä aina unohtuu: miksi lihavuus yleistyy? Siksi, että ihminen haluaa lihoa? Vai siksi, että lihava haluaa olla lihava? Ei. Se yleistyy siksi, että eliitti haluaa tehdä lisää voittoja ja myydä enemmän. Mistään muusta syystä lihavuus ei yleisty.
Samaa mieltä. Iso osa ihmislajia koskettavaa lihavuusepidemiaa on vahvasti kytköksissä markkinavoimien myllerryksiin. Joku kertoo meille kehdosta hautaan saakka miten syödään ja mikä on normaalia, maitolobbauskin näkyy julisteina koulujen seinillä ennen kuin suomalainen lapsi ehtii oppia lukemaan. On vatsantoimintajogurtteja, pizzaperjantaita, karkkipäiviä, grillikesiä, kahvipullia, arjen luksusta, saunakaljoja, kevyttuotteita, valmisruokia, tuubista tulevia kastikkeita, välipalapatukoita, mukaan otettavia siirappikahveja ja leffaeväitä. Vastapainoksi myös "terveellinen elämä" on kaupallistettu kuntosalijäsenyyksillä, rääkkikuureilla, urheiluvaatteilla, proteiinivanukkailla, ateriankorvikkeilla, jauheilla ja pulvereilla.
Ei ihme että tavallinen pulliainen lihoo kun käsitys ihmiselle sopivasta ravinnosta on jo alusta alkaen vinossa. Sitten oikaisuliikettä tehtäessä tartutaan mainoksissa tuputettuihin laihdutusmetodeihin ja mennään ojasta toiseen kun homma ei toimi. Ihmistä pitäisi osata ajatella eläimenä, jolla on oma lajityypillinen ravintonsa ja tarpeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hys hys. Suomalaisen ruoan pääraaka-aineet on kuitenkin leipä, sika, peruna, riisi ja pasta.
Ihmisten itsekkyys lisääntynyt tyyliin minähän syön mitä haluan, miten paljon haluan, näytän miltä haluan, teen mitä haluan. Jossain vaiheessa huomataan, että tuota valtavaa painoa ei enää pysty itse hallitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia vaikuttaa siihen ylipainoon.
Itselläni on ahmimishäiriö, joten saatan ahmia herkkuja kun lapset ei ole kotona. Olen ylipainoinen ollut lapsesta asti, joten minulle on ollut tärkeää, että lapseni syövät terveellistä ruokaa.
Eli vähän herkkuja ja yritän vältellä limuja, leivonnaisia yms. Paljon kasviksia, salaatteja, keittoja.
Lapseni ovatkin normaalipainoisia, mutta siellä yläpäässä. Huonolla ruokavaliolla olisivat varmasti ylipainoisia. Selvästi hekin rakastavat makeaa, vaikka eivät usein saa. Ehkä se ”himo” siihen makeaan kulkee jotenkin geeneissä myös.
Osalle kun ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta toiset eivät osaa lopettaa syömistä ajoissa, jos ruoka on liian hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Moni asia vaikuttaa siihen ylipainoon.
Itselläni on ahmimishäiriö, joten saatan ahmia herkkuja kun lapset ei ole kotona. Olen ylipainoinen ollut lapsesta asti, joten minulle on ollut tärkeää, että lapseni syövät terveellistä ruokaa.
Eli vähän herkkuja ja yritän vältellä limuja, leivonnaisia yms. Paljon kasviksia, salaatteja, keittoja.
Lapseni ovatkin normaalipainoisia, mutta siellä yläpäässä. Huonolla ruokavaliolla olisivat varmasti ylipainoisia. Selvästi hekin rakastavat makeaa, vaikka eivät usein saa. Ehkä se ”himo” siihen makeaan kulkee jotenkin geeneissä myös.
Osalle kun ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta toiset eivät osaa lopettaa syömistä ajoissa, jos ruoka on liian hyvää.
Ajattele pidemmälle. Miksi ihminen ei osaa lopettaa silloin kun on kylläinen? Siihen ravitsemusteollisuuden tuhannet tutkijat ovat iskeneet vuosikymmeniä ja sekoittaneet neuroendokriiniset ja muut vastaavat kylläisyyyssignaloinnit tahallaan. Lisänä tietysti antibiootit, jotka tuhosivat hyvät bakteerit, aivopesu (illalla alkaa pikaruokamainokset yms) ja obesogeeninen yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asia vaikuttaa siihen ylipainoon.
Itselläni on ahmimishäiriö, joten saatan ahmia herkkuja kun lapset ei ole kotona. Olen ylipainoinen ollut lapsesta asti, joten minulle on ollut tärkeää, että lapseni syövät terveellistä ruokaa.
Eli vähän herkkuja ja yritän vältellä limuja, leivonnaisia yms. Paljon kasviksia, salaatteja, keittoja.
Lapseni ovatkin normaalipainoisia, mutta siellä yläpäässä. Huonolla ruokavaliolla olisivat varmasti ylipainoisia. Selvästi hekin rakastavat makeaa, vaikka eivät usein saa. Ehkä se ”himo” siihen makeaan kulkee jotenkin geeneissä myös.
Osalle kun ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta toiset eivät osaa lopettaa syömistä ajoissa, jos ruoka on liian hyvää.
Ajattele pidemmälle. Miksi ihminen ei osaa lopettaa silloin kun on kylläinen? Siihen ravitsemusteollisuuden tuhannet tutkijat ovat iskeneet vuosikymmeniä ja sekoittaneet neuroendokriiniset ja muut vastaavat kylläisyyyssignaloinnit tahallaan. Lisänä tietysti antibiootit, jotka tuhosivat hyvät bakteerit, aivopesu (illalla alkaa pikaruokamainokset yms) ja obesogeeninen yhteiskunta.
Miksi toiset jo lapsena ahmivat neljä pullaa kun toinen lopettaa ekan pullan jälkeen tai jättää senkin kesken tuntiessaan itsensä kylläiseksi? Aikaisemmin tämä tankkaaja on varmasti pärjännyt paremmin kun ruokaa on ollut vähemmän tarjolla, mutta ei enää nykyään kun ruokaa on tarjolla rajattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asia vaikuttaa siihen ylipainoon.
Itselläni on ahmimishäiriö, joten saatan ahmia herkkuja kun lapset ei ole kotona. Olen ylipainoinen ollut lapsesta asti, joten minulle on ollut tärkeää, että lapseni syövät terveellistä ruokaa.
Eli vähän herkkuja ja yritän vältellä limuja, leivonnaisia yms. Paljon kasviksia, salaatteja, keittoja.
Lapseni ovatkin normaalipainoisia, mutta siellä yläpäässä. Huonolla ruokavaliolla olisivat varmasti ylipainoisia. Selvästi hekin rakastavat makeaa, vaikka eivät usein saa. Ehkä se ”himo” siihen makeaan kulkee jotenkin geeneissä myös.
Osalle kun ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta toiset eivät osaa lopettaa syömistä ajoissa, jos ruoka on liian hyvää.
Ajattele pidemmälle. Miksi ihminen ei osaa lopettaa silloin kun on kylläinen? Siihen ravitsemusteollisuuden tuhannet tutkijat ovat iskeneet vuosikymmeniä ja sekoittaneet neuroendokriiniset ja muut vastaavat kylläisyyyssignaloinnit tahallaan. Lisänä tietysti antibiootit, jotka tuhosivat hyvät bakteerit, aivopesu (illalla alkaa pikaruokamainokset yms) ja obesogeeninen yhteiskunta.
Miksi toiset jo lapsena ahmivat neljä pullaa kun toinen lopettaa ekan pullan jälkeen tai jättää senkin kesken tuntiessaan itsensä kylläiseksi? Aikaisemmin tämä tankkaaja on varmasti pärjännyt paremmin kun ruokaa on ollut vähemmän tarjolla, mutta ei enää nykyään kun ruokaa on tarjolla rajattomasti.
Tämä on hyvä kysymys! Minä olen monilapsisessa perheessä kasvanut perheen ainoa lihava, aloin lihoa 5-vuotiaana. Syötyäni vuosia antibiootteja, saattaa liittyä asiaan tai ei.
Minulla on kaksi hoikkaa lasta. Toinen on kasvanut normaalipainon rajalla pyörien sikiöajasta asti, on aisti-jos-nyt-ei-yliherkkä-niin-ei-alikaan eli hänelle ruuan rakenteella, lämpötilalla, maulla ja makujen sekoittumisella on paljon suurempi merkitys kuin toiselle lapsellemme, hän on myös se joka suosii vahvasti makeaa ja kärsii mieluummin nälkää kuin syö pahaa ruokaa. Tuoreet kasvikset erillisinä uppoaa hyvin. Tämä on se lapsi joka vetää överit herkkupöydässä ja toisaalta jolle pitää sanoa että pelkkä parsakaali ei riitä pitämään nälkää seuraavaan ateriaan. Toinen taas syö käytännössä mitä vain kengänpohjista marenkiin jos sitä ruuaksi väitetään, syö paljon mutta on myös nonstop-liikkeessä joten on painoltaan "alle keskikäyrän" - tämä on myös lapsi jolta saattaa jäädä jätskituutti tai kakkupala helposti kesken ja jolle ei ole ongelma jakaa saamiaan herkkuja. Molemmista lapsista tämä omanlaisuutensa on ollut havaittavissa jo ensimmäistä kiinteitä maistellessa, tai itse asiassa jo imetykseen heillä on ollut erilainen suhde, toinen tankkaa ja toiselle ruokailu on paljon moniulotteisempi juttu.
Miksi ovat erilaisia, en tiedä. En usko että lihavuustuomio on geeneissä, mutta (elämän varrella muokkautuvat) mieltymykset ehkä jossain määrin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asia vaikuttaa siihen ylipainoon.
Itselläni on ahmimishäiriö, joten saatan ahmia herkkuja kun lapset ei ole kotona. Olen ylipainoinen ollut lapsesta asti, joten minulle on ollut tärkeää, että lapseni syövät terveellistä ruokaa.
Eli vähän herkkuja ja yritän vältellä limuja, leivonnaisia yms. Paljon kasviksia, salaatteja, keittoja.
Lapseni ovatkin normaalipainoisia, mutta siellä yläpäässä. Huonolla ruokavaliolla olisivat varmasti ylipainoisia. Selvästi hekin rakastavat makeaa, vaikka eivät usein saa. Ehkä se ”himo” siihen makeaan kulkee jotenkin geeneissä myös.
Osalle kun ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta toiset eivät osaa lopettaa syömistä ajoissa, jos ruoka on liian hyvää.
Ajattele pidemmälle. Miksi ihminen ei osaa lopettaa silloin kun on kylläinen? Siihen ravitsemusteollisuuden tuhannet tutkijat ovat iskeneet vuosikymmeniä ja sekoittaneet neuroendokriiniset ja muut vastaavat kylläisyyyssignaloinnit tahallaan. Lisänä tietysti antibiootit, jotka tuhosivat hyvät bakteerit, aivopesu (illalla alkaa pikaruokamainokset yms) ja obesogeeninen yhteiskunta.
Miksi toiset jo lapsena ahmivat neljä pullaa kun toinen lopettaa ekan pullan jälkeen tai jättää senkin kesken tuntiessaan itsensä kylläiseksi? Aikaisemmin tämä tankkaaja on varmasti pärjännyt paremmin kun ruokaa on ollut vähemmän tarjolla, mutta ei enää nykyään kun ruokaa on tarjolla rajattomasti.
Prader-Willin syndroomassa tyypillistä. Syö kaiken mitä löytyy. Lapsi, joka ei tule ylienergiseksi syötyään pullan, vaan haluaa toisen, on jo "tuhottu" esimerkiksi fruktoosilla, jota lisätään vaikka mihin. Puhumatakaan muista teollisuusentsyymeistä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asia vaikuttaa siihen ylipainoon.
Itselläni on ahmimishäiriö, joten saatan ahmia herkkuja kun lapset ei ole kotona. Olen ylipainoinen ollut lapsesta asti, joten minulle on ollut tärkeää, että lapseni syövät terveellistä ruokaa.
Eli vähän herkkuja ja yritän vältellä limuja, leivonnaisia yms. Paljon kasviksia, salaatteja, keittoja.
Lapseni ovatkin normaalipainoisia, mutta siellä yläpäässä. Huonolla ruokavaliolla olisivat varmasti ylipainoisia. Selvästi hekin rakastavat makeaa, vaikka eivät usein saa. Ehkä se ”himo” siihen makeaan kulkee jotenkin geeneissä myös.
Osalle kun ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta toiset eivät osaa lopettaa syömistä ajoissa, jos ruoka on liian hyvää.
Ajattele pidemmälle. Miksi ihminen ei osaa lopettaa silloin kun on kylläinen? Siihen ravitsemusteollisuuden tuhannet tutkijat ovat iskeneet vuosikymmeniä ja sekoittaneet neuroendokriiniset ja muut vastaavat kylläisyyyssignaloinnit tahallaan. Lisänä tietysti antibiootit, jotka tuhosivat hyvät bakteerit, aivopesu (illalla alkaa pikaruokamainokset yms) ja obesogeeninen yhteiskunta.
Miksi toiset jo lapsena ahmivat neljä pullaa kun toinen lopettaa ekan pullan jälkeen tai jättää senkin kesken tuntiessaan itsensä kylläiseksi? Aikaisemmin tämä tankkaaja on varmasti pärjännyt paremmin kun ruokaa on ollut vähemmän tarjolla, mutta ei enää nykyään kun ruokaa on tarjolla rajattomasti.
Tämä on hyvä kysymys! Minä olen monilapsisessa perheessä kasvanut perheen ainoa lihava, aloin lihoa 5-vuotiaana. Syötyäni vuosia antibiootteja, saattaa liittyä asiaan tai ei.
Minulla on kaksi hoikkaa lasta. Toinen on kasvanut normaalipainon rajalla pyörien sikiöajasta asti, on aisti-jos-nyt-ei-yliherkkä-niin-ei-alikaan eli hänelle ruuan rakenteella, lämpötilalla, maulla ja makujen sekoittumisella on paljon suurempi merkitys kuin toiselle lapsellemme, hän on myös se joka suosii vahvasti makeaa ja kärsii mieluummin nälkää kuin syö pahaa ruokaa. Tuoreet kasvikset erillisinä uppoaa hyvin. Tämä on se lapsi joka vetää överit herkkupöydässä ja toisaalta jolle pitää sanoa että pelkkä parsakaali ei riitä pitämään nälkää seuraavaan ateriaan. Toinen taas syö käytännössä mitä vain kengänpohjista marenkiin jos sitä ruuaksi väitetään, syö paljon mutta on myös nonstop-liikkeessä joten on painoltaan "alle keskikäyrän" - tämä on myös lapsi jolta saattaa jäädä jätskituutti tai kakkupala helposti kesken ja jolle ei ole ongelma jakaa saamiaan herkkuja. Molemmista lapsista tämä omanlaisuutensa on ollut havaittavissa jo ensimmäistä kiinteitä maistellessa, tai itse asiassa jo imetykseen heillä on ollut erilainen suhde, toinen tankkaa ja toiselle ruokailu on paljon moniulotteisempi juttu.
Miksi ovat erilaisia, en tiedä. En usko että lihavuustuomio on geeneissä, mutta (elämän varrella muokkautuvat) mieltymykset ehkä jossain määrin?
FTO-geenit ovat todellisia, mutta eivät selitä kaikkea. Paljon muutakin voi mennä ihmisen biokemiassa sekaisin eri syistä. Lapsianalyysisi on siinä mielessä fiksu, että sillä voi poissulkea yleisen harhakuvan siitä, että syöminen olisi tietoista ja ihminen haluaisi lihoa. Kyseessä on kylläisyyteen liittyvät tekijät, joita teollisuuden kemistit ovat sekoittaneet jo pitkään. Hyvänä esimerkkinä limsat, jotka janottavat, tai sokerimehut, joita myydään malliin "Kari Grandi, kaikkien janoisten sankari"...
- Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun syömishäiriöt ovat ainakin periytyvää laatua olleet. Minä en vain ole ikänä väittänyt eläväni terveellisesti huijaten itseäni. Syön liikaa kun ahdistaa ja lääkitsen itseäni sillä, syömällä ja juomalla liikaa.
Kaikilla ihmisillä on jokin ongelma, henkinen vamma, riippuvaisuus tai pakko mielle taakkana jota ei pysty hallitsemaan. Toisista vaan näkyy se ulospäin ja toisista taas ei jos se ei ole syömishäiriö vaan jokin muu. Joku lapsuuden trauma sen aiheuttaa. Minulle fyysinen ja henkinen väkivalta oli ihan liian rankkaa lapsuudessani ja haen lohtua siihen ahmimisella. Yhtä montaa elämäntaparemppaa on aloitetu niin kuin on taas lopetettukin niin etten enään kertoja muista tähän +50-55 välimaastoon mahtuen. Sokerimössöt on jätetty harvinaiseksi 10v sitten mutta kun ne tuppaantuu sitten korvaantumaan isoimmilla ruoka-annoksilla niin plus miinus nolla. Ainoa hyöty sokerin vähentämisestä ettei vielä ole sitä kakkostyypin diabetes.
Olen sitä mieltä mikä on mennyt lapsuudesta asti ihan pieleen niin sitä ei korjata koskaan vaan sen kanssa eletään sitten loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asia vaikuttaa siihen ylipainoon.
Itselläni on ahmimishäiriö, joten saatan ahmia herkkuja kun lapset ei ole kotona. Olen ylipainoinen ollut lapsesta asti, joten minulle on ollut tärkeää, että lapseni syövät terveellistä ruokaa.
Eli vähän herkkuja ja yritän vältellä limuja, leivonnaisia yms. Paljon kasviksia, salaatteja, keittoja.
Lapseni ovatkin normaalipainoisia, mutta siellä yläpäässä. Huonolla ruokavaliolla olisivat varmasti ylipainoisia. Selvästi hekin rakastavat makeaa, vaikka eivät usein saa. Ehkä se ”himo” siihen makeaan kulkee jotenkin geeneissä myös.
Osalle kun ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta toiset eivät osaa lopettaa syömistä ajoissa, jos ruoka on liian hyvää.
Ajattele pidemmälle. Miksi ihminen ei osaa lopettaa silloin kun on kylläinen? Siihen ravitsemusteollisuuden tuhannet tutkijat ovat iskeneet vuosikymmeniä ja sekoittaneet neuroendokriiniset ja muut vastaavat kylläisyyyssignaloinnit tahallaan. Lisänä tietysti antibiootit, jotka tuhosivat hyvät bakteerit, aivopesu (illalla alkaa pikaruokamainokset yms) ja obesogeeninen yhteiskunta.
Miksi toiset jo lapsena ahmivat neljä pullaa kun toinen lopettaa ekan pullan jälkeen tai jättää senkin kesken tuntiessaan itsensä kylläiseksi? Aikaisemmin tämä tankkaaja on varmasti pärjännyt paremmin kun ruokaa on ollut vähemmän tarjolla, mutta ei enää nykyään kun ruokaa on tarjolla rajattomasti.
Prader-Willin syndroomassa tyypillistä. Syö kaiken mitä löytyy. Lapsi, joka ei tule ylienergiseksi syötyään pullan, vaan haluaa toisen, on jo "tuhottu" esimerkiksi fruktoosilla, jota lisätään vaikka mihin. Puhumatakaan muista teollisuusentsyymeistä lähtien.
Kyllähän näitä ahmijoita on aina ollut, keskiajallakin varakkaat pitivät juhlia ja ahmivat ruokaa oksennellen välissä. Köyhemmillä ei ollut varaa lihoa.
Minä en syytä teollisuutta tai mainoksia eikä niitä ketkä myy vaan vika minussa ihan itsessäni. Jos tehdään lapsia niin ne omat lapsuuden syömishäiriöt pitäisi korjata sitä ennen niin ettei jatka niitä eteenpäin. Lapset ottavat mallin vanhemmistaan sekä hyvässä että huonossa.
Pullassa on sokeria ja minulle tuli sokeri riippuvaisuus kun meillä aina leivottiin niin pullaan tuli ihan kamala himo. Jos ostan mitä tahansa sokeripitoista vaikka jäätelöä niin en saa rauhaa ennen kuin se kaikki on syöty. Sama on viinanhimonkin kanssa, voin olla pitkään ilman mutta kun pääsen makuun niin korkkia en saa kiinni ennen kuin on juotu viimeiseen tippaan asti. Sokeri aiheuttaa addiktion välittömästi.
Ruuan kanssa vouhottaminen on mennyt liian pitkälle. Pitäisi olla huolissaan siitä, onko mitään korvien välissä eikä vyötäröstä. Aivoton idioottimaisuus yhdistettynä kunto- ja ruokaneiroosiin on huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni asia vaikuttaa siihen ylipainoon.
Itselläni on ahmimishäiriö, joten saatan ahmia herkkuja kun lapset ei ole kotona. Olen ylipainoinen ollut lapsesta asti, joten minulle on ollut tärkeää, että lapseni syövät terveellistä ruokaa.
Eli vähän herkkuja ja yritän vältellä limuja, leivonnaisia yms. Paljon kasviksia, salaatteja, keittoja.
Lapseni ovatkin normaalipainoisia, mutta siellä yläpäässä. Huonolla ruokavaliolla olisivat varmasti ylipainoisia. Selvästi hekin rakastavat makeaa, vaikka eivät usein saa. Ehkä se ”himo” siihen makeaan kulkee jotenkin geeneissä myös.
Osalle kun ruoka on pelkkää polttoainetta, mutta toiset eivät osaa lopettaa syömistä ajoissa, jos ruoka on liian hyvää.
Ajattele pidemmälle. Miksi ihminen ei osaa lopettaa silloin kun on kylläinen? Siihen ravitsemusteollisuuden tuhannet tutkijat ovat iskeneet vuosikymmeniä ja sekoittaneet neuroendokriiniset ja muut vastaavat kylläisyyyssignaloinnit tahallaan. Lisänä tietysti antibiootit, jotka tuhosivat hyvät bakteerit, aivopesu (illalla alkaa pikaruokamainokset yms) ja obesogeeninen yhteiskunta.
Miksi toiset jo lapsena ahmivat neljä pullaa kun toinen lopettaa ekan pullan jälkeen tai jättää senkin kesken tuntiessaan itsensä kylläiseksi? Aikaisemmin tämä tankkaaja on varmasti pärjännyt paremmin kun ruokaa on ollut vähemmän tarjolla, mutta ei enää nykyään kun ruokaa on tarjolla rajattomasti.
Kaikki eivät siedä makeaa samalla tavalla. Minulle tulee vieläkin etova olo, jos syön liikaa makeaa. Inhoan sitä hajua, joka tulee esim. Arnoldsin munkeista tai joka leijuu Stockan ovella hullujen päivien aikana. Lapsena mehu ja pulla varsinkin yhdessä tarjottuna olivat yökötys.
Sokerihiirillä näin ei kaiketi ole.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä huonot ruokailu"perinteet" vaan monesti näkyy, kun ensin tulee pönäkät vanhemmat ja perässä vaappuu vielä pönäkät lapsetkin. Epäilen, että kyse olisi jostain perityistä isoluu-geeneistä tai muusta vastaavasta.