Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin on niin vaikea hyväksyä se, etten halua "edetä urallani"?
15.07.2019 |
Ja kyllä, olen av-mammojen halveksuma kaupan kassa. En edes missään hienossa marketissa, vaan lähikaupassa. Varsinkin miehen sukulaiset jaksavat kysellä kokoajan, että joko olen kauppias tai vaihtanut alaa. Joka kerta vastaan, että olen tyytyväinen työtehtäviini ja siihen, ettei tarvitse pitää muusta huolta, kuin että teen oman työni hyvin. Minulla ei ole pienintäkään halua olla johtoportaalla tai tehdä suuria päätöksiä. Minulla ei ole kiinnostusta hoitaa henkilöstäsotkuja tai olla mistään muusta vastuussa kuin itsestäni. Vastuuta kannan tarpeeksi kotona, sillä mies on kädetön "huusholliasioissa". Pojallamme on sairaus, minkä vuoksi en voi olla kokoaikaa sidoksissa töihin. Me emme halua kerskailla hienoilla kalliilla esineillä, luksustalolla tai Indonesian lomilla, joten tulotasoni yhdessä mieheni tulotason kanssa riittää meidän elämään. Miksi on niin vaikea hyväksyä se, että kaikki eivät tavoittele miljoonia vaan ihan tavallista perhe-elämää pienin kustannuksin?
Kommentit (7)
Jaa, en minä ole kyllä sellaista huomannut että kukaan sitä pitäisi huonona asiana että on normaalissa työssä. Ei tietenkään kaikista voi tulla pomoa, ei pomoja tarvita kuin yks per muutama kymmenen työntekijää. Miehen sukulaiset kuulostaa tosi oudoilta, onko ne jotain porhoja joilla on rahaa enemmän kuin 99% muista suomalaisista? Hyvin harva normaaleista ihmisistä haluaisi olla pomo juurikin sen vastuun takia, ja pomothan sanoo että he ansaitsevat ison palkkansa juuri sen vastuun kantamisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea. Moni pilaa nykyään asioita itseltään, kun "pitää" olla koko ajan enemmän.
Ehkä tuo sukulaisten asenne liittyy vähän siihen,että matalapalkkaisemmissa hommissa on myös ei-niin-fiksuja ihmisiä, ja moni kokee luontevana pyrkiä eteenpäin,jos helposti saa paremmin palkattua työtä josta on kiinnostunut. Kuitenkin juuri esim kaupan kassatyössä on myös hyvät puolensa esim juuri sinun elämäntilanteessasi. Ja luulen, että olit sitten töissä missä vain, aina sitä joku ihmettelisi.
Koska ihmiset ovat perus tyhmiä eivätkä ymmärrä että kotona vietetty aika on tärkeämpää kuin se että saat esiintyä johtajana ja kiirehtiä johtajan elkein töihin ja sanoa perheelle että minä nyt voin olla vain 2 päivää kesälomalla kun muistattehan että minä olen johtaja.
Näille ihmisille ei ole tärkeää millaisena vuodet kiitävät ohi ja kenen seurassankunhan edetään vain maailman tappiin johonkin mitä kukaan ei muista hautapaikalla.
Jos koko ajan vain edetään ei koskaan ehditä nauttimaan omasta minäst
än ja perheestä vaan mielessä,pyörii aina työpäivä johtajana ja näin jäävät lastem harrastuksiin osallistumiset ym. kun olethan ihan puhki johdettuasi koko päivän.
En ole törmännyt tuollaiseen. Ehkä se johtuukin aapeen omasta ristiriitaisesta kommunikaatiosta? Moni sanoo, ettei halua sen kummemmin edetä, mutta kertoo silti joka käänteessä, miten huonoja omat pomot on ja miten asiat paremmin johdettaisiin, tai puhuu kateellisesti ”menestyvämmistä” kolleegoista.
Onnea ap - kuulostaa että olet oikeasti tyytyväinen työhösi ja ei silloin kannatakaan päämäärättömästi edetä uralla ihan vaan sen takia että ”kun kaikki muut”.
Itse olin tällaisessa uralla etenemiskierteessä ja aina kun vaan pääsin etenemään niin etenin. Päädyin tehtävään joka oli ällistyttävän hyvin palkattu (7200e/kk) mutta samalla aivan kamala mielestäni vastuultaan (käytännössä elin jatkuvasti pelossa mahdollisesta kutsusta oikeuteen selvittelemään asioita työn puolesta).
Meni peräti 4 vuotta ennen kuin tajusin että mitä hemmettiä teen tällaista vapaaehtoisesti, ihan varmasti löytyy muitakin jotka tämän työn tekisivät oikein innolla jos itse lähtisin pois. Etsin uuden työn, selkeästi entistä paljon matalammalla vastuulla, tietenkin myös matalammalla palkalla, ja olen ollut onnellinen viimeiset 2 vuotta.
Miehelle tämä oli kova paikka mutta on sopeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna ihmeessä muille aihetta ahdistua sun puolesta. Kaikilla kivaa.
Olet onnekas kun osaat olka tyytyväinen itseesi. Stressaisin itseni kuoliaaksi jos olisin lennonjohtaja, lentokapteeni, tj isossa yrityksessä, lääkäri, laivan kapteeni, sairaanhoitaja tai muussa ns hienossa työssä, mutta jossa on vastuuta jopa monesta sadasta ellei tuhansista hengistä.