Moneksiko yöksi perheen kanssa yökylään?
Montako yötä kehtaisitte olla yökylässä? Tavallaan kutsuttiin itse itsemme, mutta sukulaistäti toivotti iloisesti tervetulleeksi. Ajattelimme olla kolme yötä, mutta minun siskoni ihmetteli, sanoi että aika paljon.
Tuo täti on siis mieheni sukulaistäti.
Kommentit (153)
Nolla yötä on sopiva aika aikuisen ihmisen yökyläillä muiden kotona!
Me ei yökyläillä ikinä muiden nurkissa eikä yksikään aikuinen ihminen yökyläile meidän nurkissa.
Lasten kaverit on asia erikseen tai sisarusten lapset, joita hoidan mielelläni, jos vanhemmat haluavat kahdenkeskistä aikaa. Aikuisia ihmisiä en jaksa palvella.
Kun tulee yövieraita: ensin siivoat asunnon, vessat, vaihdat pyyhkeet. Käyt kaupassa. Vieraat tulevat: petien levittelyä, matkalaukkuja ja vaatemyttyjä ympäriinsä. Mietit, milloin kahvia, milloin ruokaa. Vessa varattu . Nukut huonosti yösi kun ääniä. Heräät aamullaaikaisin aamiaisen tekoon. Omat pyykit jäävät pesemättä, harrastukset käymättä. Yrität sopeutua vieraiden rytmiin. Tiskejä, villakoiria. Vieraiden lähdettyä siivoat, peset pyykkejä pari päivää, ja olet ihan poikki. Tämän olet kokenut usein, tänäkin kesänä. Ja iän lsääntyessä homma tulee kokoajan raskaammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksimissaan yksi yö. Ja mukana tuotte ruokakassin ja omat pyyhkeet ja petivaatteet.
Mitä helvettiä? Kyllä ainakin meillä annetaan vieraille ruoka ja petivaatteet talon puolesta.
Meillä annetaan korkeintaan turpaan talon puolesta. Ei ole edes vierassänkyä.
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee yövieraita: ensin siivoat asunnon, vessat, vaihdat pyyhkeet. Käyt kaupassa. Vieraat tulevat: petien levittelyä, matkalaukkuja ja vaatemyttyjä ympäriinsä. Mietit, milloin kahvia, milloin ruokaa. Vessa varattu . Nukut huonosti yösi kun ääniä. Heräät aamullaaikaisin aamiaisen tekoon. Omat pyykit jäävät pesemättä, harrastukset käymättä. Yrität sopeutua vieraiden rytmiin. Tiskejä, villakoiria. Vieraiden lähdettyä siivoat, peset pyykkejä pari päivää, ja olet ihan poikki. Tämän olet kokenut usein, tänäkin kesänä. Ja iän lsääntyessä homma tulee kokoajan raskaammaksi.
Juuri näinhän se menee. Siksi esim. mökkivierailun sopiva kesto on isäntäperheen loman kesto, että tuho olisi täydellinen.
Riippuu vieraiden läheisyysasteestakin. Meidän kotona maksimi kellä tahansa on kolme yötä. Sen verran on hauskaa, sitten alkaa hermo mennä vähän kaikille ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama, kun anoppi pyytää lapsenlastaan hoitoon ja sitten lapsi lykätään koko päiväksi tai jopa viikonlopuksi, kun ei ymmärretä kohtuutta.
Jo vanhakansa tiesi, kuinka vieraat ja kala alkavat haista viimeistään kolmentana päivänä ja niistä on päästävä eroon eli maksimissaan tämän mukaan kaksi yötä.
Tietysti tässå vaiheessa vieraat osallistuvat ruokakustannuksiin ja valmistukseen.
Joskua 60-70-luvuilla lapsenlapsia lähetettiin viikoiksi maalle isovanhempien luokse, kun aikuiset olivat töissä... tai mistä minä tiedän missä vanhempani olivat, minä olin mummolassa. Nämä lapsensa lähettäneet eivät hoida omia lapsenlapsisaan lähellekään tuossa määrin.
SAMA jatkui vielä 80-luvullakin, lapset kesäksi mummolaan ja muut lomat päälle. Kaiken huipuksi likapyykitkin mukaan ja matot. Muistan oikein hyvin nämä autoletkat viikon loppuisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama, kun anoppi pyytää lapsenlastaan hoitoon ja sitten lapsi lykätään koko päiväksi tai jopa viikonlopuksi, kun ei ymmärretä kohtuutta.
Jo vanhakansa tiesi, kuinka vieraat ja kala alkavat haista viimeistään kolmentana päivänä ja niistä on päästävä eroon eli maksimissaan tämän mukaan kaksi yötä.
Tietysti tässå vaiheessa vieraat osallistuvat ruokakustannuksiin ja valmistukseen.
Joskua 60-70-luvuilla lapsenlapsia lähetettiin viikoiksi maalle isovanhempien luokse, kun aikuiset olivat töissä... tai mistä minä tiedän missä vanhempani olivat, minä olin mummolassa. Nämä lapsensa lähettäneet eivät hoida omia lapsenlapsisaan lähellekään tuossa määrin.
Minä olen päässyt mummoksi, olen 64-vuotias. Hoidan pienokaista enemmän kuin mielelläni, mutta huomaan, että en jaksa (mitään) niin hyvin kuin olisin jaksanut 10-15 vuotta sitten.
Ovat vanhempani olivat 47-vuotiaat, kun saivat ensimmäisen lapsenlapsen, hoitivat lapsiamme paljon, omasta toiveestaan, me emme pyytäneet.
Olen paljon miettinyt nykytrendiä tehdä lapset ”iäkkäänä”, isovanhemmat eivät ehdi välttämättä nähdä lastenlastensa aikuistumista. Omat ja appivanhempani ehtivät. Lämpimät välit olivat rikkaus molemmin puolin.
Toivon, että saan elää ja seurata lapsenlapseni kasvua. Joka tapauksessa totuus on, että aikaa on takana enemmän kuin edessä.Älä mene sille äidiksi 42 vuotiaana ketjuun ainakaan. Luttaisivat sun kirjotuksen kokonaan.
Meillä myös vanhempi sukupolvi saanut nähdä lapsenlapset.
Yksilöitä ovat, jotakin 1/4 on kiinnostanut lapsenlapset, 3/4 kiinnostus ollut suunnilleen että ovat kyselleet meiltä vanhemmilta miten lapsilla menee.
Sanomattakin selvää että hällä jolla se suurin sydän, niin on paras kontakti lastenlapsiinsa.
Elämä on täynnä valintoja, muitten valintoihin emme pysty vaikuttamaan. Jokaisella valinnalla on myös seuraukset.
Minua ei kiinnosta luttaukset, mielipiteeni sanon keskustelupalstalla, ei ole minun ongelmani, jos ei miellytä.
Onkohan nämä lapsensa yli nelikymppisenä tekevät koskaan pysähtyneet miettimään tuota isovanhemmuusasiaa, eipä varmaan, satavuotiaana ei kauhean paljoa varmaan jaksa vauvalle vaippaa vaihtaa, jos vaikka isovanhemmuus koittaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Kalat ja vieraat alkavat haista kolmessa päivässä. (Benjamin Franklin)
Eli kaks yötä.
Tuota juuri äitini sanoo aina (ollaan Lapista kotoisin). Mutta tuo sanonta ei meillä päin kohdistu lähiperheeseen eli kun ainakaan mun vanhempien luona käyty (isä tosin kuoli ihan vasta, pari kuukautta sitten). En tosin tiennut että *Franklinin sanoma, luulin, että pohjoisen keksimää.
Aina yritän saada aikaiseksi ainakin 5-6 päivää oltua, kun vanhemmat ei koskaan halunneet että pois lähdettäisiin, meitä siis kaksi lasta, molemmat etelässä. Nyt mennossa äidin luo parin viikon päästä viikon yritän järjestää... Mutta muita vieraita äiti ei haluaisi kuin max 2 päivää.
F
Vierailija kirjoitti:
Ketju on mitä loistavin kurkistusikkuna suomalaiseen sielunmaisemaan. Se, että joutuu viettämään aikaa sukulaisten kanssa enemmän kuin yhden kahvittelun verran, on monille näköjään mitä kauhein koettelemus. Samaan aikaan kärsitään yksinäisyydestä ja masennuksesta.
Ilmiön on oltava verrattain tuore. Vielä muutama vuosikymmen sitten perheet olivat nykyistä suurempia eikä keskivertoperheellä ollut varaa yöpyä hotellissa. Suuretkin perheet majoittuivat sukulaisten luona näillä vieraillessaan, ja kun matkustaminen oli nykyistä hitaampaa, ei monen sadan kilometrin reissua tehty yhden yön vuoksi.
Kesämökeillä ja sukutiloilla kesänvietossa saattoi olla monta perhettä yhtä aikaa pitkiäkin aikoja. Tällä palstalla kun seuraa mökkikeskusteluja, näyttävät kaikki toivovan, ettei kukaan vain erehtyisi mökkivieraaksi ja jos aivan pakko on ottaa vastaan vieraita, sopii tulla kahville, ja silloinkin on kahvit ja kahvileivät tuotava mukana.
No sanooko sinulle mitään, että niin kauan kuin tuollainen kollektiivisuus ja pieniin tiloihin sulloutuminen oli normi, sitä tapahtui, ja heti kun se ei olllut enää "pakollista", niin se loppui kuin seinään. Ehkäpä siksi, että useimmille ihmisille SE EI SOVI.
Ja nuo mainitsemasi järjestelyt olivat ihan perseestä monille, etenkin äideille jotka sitten passasivat sukulaisia ja kestivät omassa kotonaan/mökillään lappaavaa porukkaa. Helppohan niitä on näin ulkopuolisena ihannoida.
Me ihmiset olemme erilaisia. Kesällä minusta on mukava, kun käy yövieraita. Aina on sovittu etukäteen, montako yötä ovat. Meillä se tuppaa olemaan se kaksi yötä. Kaverini, jolla on kolme lasta, tuo ruokakassin tullessaan, toinen ystävä puolestaan tarjosi lounaat kaupungilla parina päivänä. Puolin ja toisin on ollut antoisaa. Pesukone pesee lakanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän sama, kun anoppi pyytää lapsenlastaan hoitoon ja sitten lapsi lykätään koko päiväksi tai jopa viikonlopuksi, kun ei ymmärretä kohtuutta.
Jo vanhakansa tiesi, kuinka vieraat ja kala alkavat haista viimeistään kolmentana päivänä ja niistä on päästävä eroon eli maksimissaan tämän mukaan kaksi yötä.
Tietysti tässå vaiheessa vieraat osallistuvat ruokakustannuksiin ja valmistukseen.
Joskua 60-70-luvuilla lapsenlapsia lähetettiin viikoiksi maalle isovanhempien luokse, kun aikuiset olivat töissä... tai mistä minä tiedän missä vanhempani olivat, minä olin mummolassa. Nämä lapsensa lähettäneet eivät hoida omia lapsenlapsisaan lähellekään tuossa määrin.
Täyttä pas-kaa suollat.
Ennen ei tosiaankaan oltu isovanhempien luona viikkokausia! Sinäkin olet todennäköisesti ollut isovanhempien luona korkeintaan muutaman päivän, mutta vilkas mielikuvituksesi muuttaa sen viikoiksi. Minäkin muistan olleeni lapsena kesäisin huvipuistossa. Todellisuudessa kävin huvipuistossa kaksi kertaa koko lapsuuteni aikana, en siis läheskään joka kesä.
Ennen ei ollut päiväkoteja, eikä aikuisilla pitkiä kesälomia. Isovanhempien apua tarvittiin silloin enemmän kuin nykyään. Siitä huolimatta nykyajan isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia enemmän kuin koskaan ennen.
Mutta mikään ei riitä ahneille lapsiperheille. Isovanhemmat kuskaavat lastenlapset harrastuksiin, ostavat kaikki vaatteet ja muut tavarat... Mutta mikään ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee yövieraita: ensin siivoat asunnon, vessat, vaihdat pyyhkeet. Käyt kaupassa. Vieraat tulevat: petien levittelyä, matkalaukkuja ja vaatemyttyjä ympäriinsä. Mietit, milloin kahvia, milloin ruokaa. Vessa varattu . Nukut huonosti yösi kun ääniä. Heräät aamullaaikaisin aamiaisen tekoon. Omat pyykit jäävät pesemättä, harrastukset käymättä. Yrität sopeutua vieraiden rytmiin. Tiskejä, villakoiria. Vieraiden lähdettyä siivoat, peset pyykkejä pari päivää, ja olet ihan poikki. Tämän olet kokenut usein, tänäkin kesänä. Ja iän lsääntyessä homma tulee kokoajan raskaammaksi.
No mutta jos kokemus on tämä niin kannattaa ehdottomasti sanoa ei!
Meillä menee näin. Ensin normaalit siivoukset mitkä olisi tehty muutenkin, ehkä puhtaan pyykin kasaa päädyn sullomaan saunan puolelle jos et ehdi viikata. Ruokaostokset on haettu valmiiksi kasseihin pakattuna kuten yleensäkin, vain pari kassia enemmän, toisaalta kiva kun saa tekosyyn leipoa jotain hyvää. Ruuat on suunniteltu niin että ne sitovat mahdollisimman vähän aikaa seurustelulta tai ovat mukavia tehdä yhdessä. Tarvittaessa tilataan vaikka pizzat.
Vieraat tulevat, lapset karkaa takapihalle kavereiden kanssa riemunkiljahdusten saattelemana. Kaverin/kälyn kanssa halataan pitkään ja istahdetaan ensin hetkeksi. Kysytään onko nälkä, mikä on teidän lasten rytmi, ja suunnitellaan joku karkea rytmi yhteisille päiville. Jutellaan auki se että kaikki saa syödä ja nukkua tarpeensa mukaan ja "sanothan sitten jos...". Sängyt laitetaan yhdessä rupatellen ja levitetty matkalaukut jäävät suljettujen ovien taakse. Syödään porukalla aamulla valmiiksi tehty makaronilaatikko (aktiivinen valmistusaika 15 min.), tiskikoneen täyttää se jonka lapset tarvitsee vähemmän apua, sitten lähdetään taas ulkoilemaan, lapset viihtyvät keskenään niin aikuisetkin saa jutella. Iltapalaksi ehkä voileipätarjotin ja jätskiä takakuistilla, sitten pennut petiin, ehkä hihittelemään vielä hetkeksi siskonpetiin keskenään, ja aikuisilla on tilaisuus ottaa lasi viiniä ja jutella vielä lisää! Toisaalta jos matkapäivän jälkeen väsyttää, on yhtä ok mennä nukkumaan lasten kanssa yhtä aikaa. Nukutaan mainiosti korvatulpat korvissa, ja jos vaikka kerran pari herääkin, se on saadun seuran arvoista
Aamulla jokainen ruokkii itsensä ja omat lapsensa illalla tehdyn sopimuksen mukaan, eikä kenenkään tarvitse sitä varten nousta. Jos osa on syönyt jo kuudelta, voivat ottaa uusintakierroksen kun viimeisille keitetään puuro yhdeksältä. Päivä vietetään yhdessä tai erikseen vierailun luonteen mukaan, kyläilevän perheen aikuisille tarjotaan mahdollisuus pistäytyä kaupungilla kahdestaankin kun lapset viihtyvät niin hyvin yhdessä.
Vieraiden lähdettyä pestään, rummutetaan ja viikataan 2 koneellista pyykkiä, nautitaan oman perheen rauhasta ja harmitellaan että seuraavaan kyläilyyn menee niin pitkään. Lähetetään perään puolen tusinaa viestiä siitä miten oli kiva pitkästä aikaa jutella ja mitä söpöä ja hassua lapset toisistaan ovat sanoneet ja miten harmi on ettei asuta lähempänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee yövieraita: ensin siivoat asunnon, vessat, vaihdat pyyhkeet. Käyt kaupassa. Vieraat tulevat: petien levittelyä, matkalaukkuja ja vaatemyttyjä ympäriinsä. Mietit, milloin kahvia, milloin ruokaa. Vessa varattu . Nukut huonosti yösi kun ääniä. Heräät aamullaaikaisin aamiaisen tekoon. Omat pyykit jäävät pesemättä, harrastukset käymättä. Yrität sopeutua vieraiden rytmiin. Tiskejä, villakoiria. Vieraiden lähdettyä siivoat, peset pyykkejä pari päivää, ja olet ihan poikki. Tämän olet kokenut usein, tänäkin kesänä. Ja iän lsääntyessä homma tulee kokoajan raskaammaksi.
No mutta jos kokemus on tämä niin kannattaa ehdottomasti sanoa ei!
Meillä menee näin. Ensin normaalit siivoukset mitkä olisi tehty muutenkin, ehkä puhtaan pyykin kasaa päädyn sullomaan saunan puolelle jos et ehdi viikata. Ruokaostokset on haettu valmiiksi kasseihin pakattuna kuten yleensäkin, vain pari kassia enemmän, toisaalta kiva kun saa tekosyyn leipoa jotain hyvää. Ruuat on suunniteltu niin että ne sitovat mahdollisimman vähän aikaa seurustelulta tai ovat mukavia tehdä yhdessä. Tarvittaessa tilataan vaikka pizzat.
Vieraat tulevat, lapset karkaa takapihalle kavereiden kanssa riemunkiljahdusten saattelemana. Kaverin/kälyn kanssa halataan pitkään ja istahdetaan ensin hetkeksi. Kysytään onko nälkä, mikä on teidän lasten rytmi, ja suunnitellaan joku karkea rytmi yhteisille päiville. Jutellaan auki se että kaikki saa syödä ja nukkua tarpeensa mukaan ja "sanothan sitten jos...". Sängyt laitetaan yhdessä rupatellen ja levitetty matkalaukut jäävät suljettujen ovien taakse. Syödään porukalla aamulla valmiiksi tehty makaronilaatikko (aktiivinen valmistusaika 15 min.), tiskikoneen täyttää se jonka lapset tarvitsee vähemmän apua, sitten lähdetään taas ulkoilemaan, lapset viihtyvät keskenään niin aikuisetkin saa jutella. Iltapalaksi ehkä voileipätarjotin ja jätskiä takakuistilla, sitten pennut petiin, ehkä hihittelemään vielä hetkeksi siskonpetiin keskenään, ja aikuisilla on tilaisuus ottaa lasi viiniä ja jutella vielä lisää! Toisaalta jos matkapäivän jälkeen väsyttää, on yhtä ok mennä nukkumaan lasten kanssa yhtä aikaa. Nukutaan mainiosti korvatulpat korvissa, ja jos vaikka kerran pari herääkin, se on saadun seuran arvoista <3
Aamulla jokainen ruokkii itsensä ja omat lapsensa illalla tehdyn sopimuksen mukaan, eikä kenenkään tarvitse sitä varten nousta. Jos osa on syönyt jo kuudelta, voivat ottaa uusintakierroksen kun viimeisille keitetään puuro yhdeksältä. Päivä vietetään yhdessä tai erikseen vierailun luonteen mukaan, kyläilevän perheen aikuisille tarjotaan mahdollisuus pistäytyä kaupungilla kahdestaankin kun lapset viihtyvät niin hyvin yhdessä.
Vieraiden lähdettyä pestään, rummutetaan ja viikataan 2 koneellista pyykkiä, nautitaan oman perheen rauhasta ja harmitellaan että seuraavaan kyläilyyn menee niin pitkään. Lähetetään perään puolen tusinaa viestiä siitä miten oli kiva pitkästä aikaa jutella ja mitä söpöä ja hassua lapset toisistaan ovat sanoneet ja miten harmi on ettei asuta lähempänä.
Tuo onnistuu, koska:
Lapsia sekä isännillä että vierailla = lapsilla on seuraa toisistaan
On tilaa + piha
Ollaan suht samanikäisiä ja ilmeisesti tullaan hyvin toimeen
Aina se vain ei ole näin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee yövieraita: ensin siivoat asunnon, vessat, vaihdat pyyhkeet. Käyt kaupassa. Vieraat tulevat: petien levittelyä, matkalaukkuja ja vaatemyttyjä ympäriinsä. Mietit, milloin kahvia, milloin ruokaa. Vessa varattu . Nukut huonosti yösi kun ääniä. Heräät aamullaaikaisin aamiaisen tekoon. Omat pyykit jäävät pesemättä, harrastukset käymättä. Yrität sopeutua vieraiden rytmiin. Tiskejä, villakoiria. Vieraiden lähdettyä siivoat, peset pyykkejä pari päivää, ja olet ihan poikki. Tämän olet kokenut usein, tänäkin kesänä. Ja iän lsääntyessä homma tulee kokoajan raskaammaksi.
No mutta jos kokemus on tämä niin kannattaa ehdottomasti sanoa ei!
Meillä menee näin. Ensin normaalit siivoukset mitkä olisi tehty muutenkin, ehkä puhtaan pyykin kasaa päädyn sullomaan saunan puolelle jos et ehdi viikata. Ruokaostokset on haettu valmiiksi kasseihin pakattuna kuten yleensäkin, vain pari kassia enemmän, toisaalta kiva kun saa tekosyyn leipoa jotain hyvää. Ruuat on suunniteltu niin että ne sitovat mahdollisimman vähän aikaa seurustelulta tai ovat mukavia tehdä yhdessä. Tarvittaessa tilataan vaikka pizzat.
Vieraat tulevat, lapset karkaa takapihalle kavereiden kanssa riemunkiljahdusten saattelemana. Kaverin/kälyn kanssa halataan pitkään ja istahdetaan ensin hetkeksi. Kysytään onko nälkä, mikä on teidän lasten rytmi, ja suunnitellaan joku karkea rytmi yhteisille päiville. Jutellaan auki se että kaikki saa syödä ja nukkua tarpeensa mukaan ja "sanothan sitten jos...". Sängyt laitetaan yhdessä rupatellen ja levitetty matkalaukut jäävät suljettujen ovien taakse. Syödään porukalla aamulla valmiiksi tehty makaronilaatikko (aktiivinen valmistusaika 15 min.), tiskikoneen täyttää se jonka lapset tarvitsee vähemmän apua, sitten lähdetään taas ulkoilemaan, lapset viihtyvät keskenään niin aikuisetkin saa jutella. Iltapalaksi ehkä voileipätarjotin ja jätskiä takakuistilla, sitten pennut petiin, ehkä hihittelemään vielä hetkeksi siskonpetiin keskenään, ja aikuisilla on tilaisuus ottaa lasi viiniä ja jutella vielä lisää! Toisaalta jos matkapäivän jälkeen väsyttää, on yhtä ok mennä nukkumaan lasten kanssa yhtä aikaa. Nukutaan mainiosti korvatulpat korvissa, ja jos vaikka kerran pari herääkin, se on saadun seuran arvoista <3
Aamulla jokainen ruokkii itsensä ja omat lapsensa illalla tehdyn sopimuksen mukaan, eikä kenenkään tarvitse sitä varten nousta. Jos osa on syönyt jo kuudelta, voivat ottaa uusintakierroksen kun viimeisille keitetään puuro yhdeksältä. Päivä vietetään yhdessä tai erikseen vierailun luonteen mukaan, kyläilevän perheen aikuisille tarjotaan mahdollisuus pistäytyä kaupungilla kahdestaankin kun lapset viihtyvät niin hyvin yhdessä.
Vieraiden lähdettyä pestään, rummutetaan ja viikataan 2 koneellista pyykkiä, nautitaan oman perheen rauhasta ja harmitellaan että seuraavaan kyläilyyn menee niin pitkään. Lähetetään perään puolen tusinaa viestiä siitä miten oli kiva pitkästä aikaa jutella ja mitä söpöä ja hassua lapset toisistaan ovat sanoneet ja miten harmi on ettei asuta lähempänä.
Tuo onnistuu, koska:
Lapsia sekä isännillä että vierailla = lapsilla on seuraa toisistaan
On tilaa + piha
Ollaan suht samanikäisiä ja ilmeisesti tullaan hyvin toimeenAina se vain ei ole näin helppoa.
Toki. Ja silloin voi sanoa halutessaan ei. Tiskit ja villakoirat on ongelma vain jos vieraat on ei-toivottuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2-3 yötä ollaan meidän suvussa yleensä yökylässä, vähän riippuen onko ohjelmaa tai talkoita, vai ollaanko vain kylässä. Omat pyyhkeet ja lakanat otetaan mukaan.
Mies varmaan tietää parhaiten millaiset tavat ovat hänen suvussa.
Tuo on siis ihan kerrostaloasunto, ei siellä tarvitse vieraiden talkoisiin alkaa :D
Kyllä meilläpäin autetaan kerrostalossakin asuvia tuttuja ja sukulaisia remonteissa, juhlien järjestämisessä ym siinä missä omakotitaloasujiakin. Pointti tässä nyt oli kuitenkin se, että jos ollaan auttamassa, niin soveliampaa olla pidempään, jos huvikseen kylässä niin vähän vähemmän aikaa.
Todellakin , jos samanikäisiä esim lapsiperheitä ja kaikki tehdään todella yhdessä ja laitetaan ja puretaan leiri yksissä tuumin, hauskaahan se on. Mutta jos tullaan vaan passattavaksi vanhemmalle tädille täysihoitoon pieniin tiloihin- se kuullostaa kohtuuttomalta.
Ootte sen kolme ja nautitte reissusta.Varmaan ootte paljon liikkeellä,joten ihan sama se on tädille,ootteko 1 vai 3 yötä.
Ens vuonna täti ei vaan ota teitä,jos olitte liikaa vaivoiksi.
Mulla käy jonkin verran Helsingissä yökyläilijöitä.Ei siitä mitään vaivaa ole.
Jos on ollut iso perhe,oon mennyt itse miesystävälleni ja antanut kotini lainaan.
Tuovat yleensä kimpun kukkia tai viinipullon.
Olette ensimmäinen luokan lokkeilijoita.
Asunto ja ilmaiseksi lomamatkallaa. Bonuksena vielä pienimmän lapsen hoito kodinomistajalle,
Olette ensimmäinen luokan lokkeilijoita.
Asunto ja ruoka ilmaiseksi lomamatkallaa. Bonuksena vielä pienimmän lapsen hoito kodinomistajalle,
Pakko olla provo. Kukaan ei voi olla niin typerä, että tunkee kuusihenkinen perheensä kanssa yksinasuvan ihmisen luo kolmeksi yöksi ilman ruokakassia...