Tytär haluaa väkisin muuttaa isälleen
Alan olla aika loppu. Olemme siis lasten isän kanssa eronneet jo vuosia sitten. Lapset käyvät yleensä joka toinen vklp isänsä luona ja välillä arkisin ihan päiväseltään, tyttö 16.v ja poika 11.v. Olemme heidän isän kanssa aika erillaisia ihmisiä ja aivan erillaiset tulot. Minä olen maanläheinen hippi ja tienaan alle 2000e kk, mies taas tienaa melkein 3000e kk.
Tilanne on siis se, että tytär haluaisi nyt muuttaa isänsä luo, koska ei kestä asua minun luona, koska olemme "köyhiä". Tytär huutaa, paiskoo ovia, uhkaa karkaamista, haistattelee yms. Minulla ei ole kovin kovaa palkkaa, mutta olen saanut lapsille kaiken tarpeellisen ja he ovat ihan ajassa mukana, etteivät joudu kirppari puhelimia ja vaatteita käyttämään. Isänsä maksaa myös minulle elatusmaksuja jonkun verran ja on myös mukana lapsien hankinnoissa. On ostanut mm lapsille uudet puhelimet ja yhdessä olemme säästäneet lapsien syntymästä asti ajokortti rahaa jne.
Olen itse hieman hippi ja suosin kierrätystä ja itse tekemistä mm. En halua käyttää suuria summia rahaa merkkivaatteisiin joka kuukausi tai ostaa joka vuosi sitä uutta puhelinta. Olen myös lapsesta asti yrittänyt kasvattaa lapsia maanläheisiksi ja käyttämään sitä maalaisjärkeä. Nyt kuitenkin kun mies osti uuden asunnon keskustan läheisyydestä ja asunto on aika hulppea, niin tytär haluaa muuttaa sinne. Ongelma vaan on, että mies tekee viikot reissutöitä ja saattaa helposti olla ma-to toisella paikkakunnalla töissä ja nukkuu sitten hotellissa. Olemme yrittäneet keskustella tästä tyttären kanssa että se ei ole ok, että hän on yli puolet viikosta ilman aikuisen valvontaa. Tytär vaan huutaa miten hän ei kestä asua enää luonani. Olettaa myös että saisi isältään paljon enemmän käyttörahaa millä voisi sitten kustantaa ne merkkivaatteet ja ipädit ja iphonet ja meikit yms. Ymmärrän, että teinille on tärkeää kuulua porukkaan ja olla ne samat vehkeet kuin muillakin, mutta mielestäni tämä menee yli. Hänellä kuitenkin on niitä merkkivaatteitakin ja on se iphone, mutta mikään ei tunnu riittävän. Mies on samoilla linjoilla kanssani ja on yrittänyt myös puhua tyttären kanssa, mutta tytär alkaa itkemään miten isänsä ei rakasta häntä enää yms. Tuntuu kuin tytär olisi taantunut 5 vuotiaaksi joka alkaa parkumaan kaupassa kun ei saa tikkaria. Olemme miehen kanssa mielestämme yrittäneet kasvattaa lapsia maanläheisiksi ja siihen että jos jotain haluaa, niin sen eteen saa tehdä töitäkin. Eli emme ole ostaneet lapsille tavaroita koska he vain haluavat. Uuteen puhelimeenkin tytär viime kesänä tienasi kesätyöllä parisataa ja teki kotitöitä ja me sitten kustansimme loput.
En tiedä mitä tehdä enää. Tilanne tuntuu mahdottomalta. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa rauhallisesti, mutta hän aloittaa huutamisen ja haistattelun. En ole itse lähtenyt siihen mukaan, mutta en tiedä enää. Tämä vaikuttaa koko perheen ilmapiiriin pahasti. Poikaa pelottaa ja ahdistaa siskonsa haistattelu ja huutaminen. Neuvoja kaipaisin ja pahoittelut kirjoitusvirheistä.
Kommentit (80)
Tarjotkaa ratkaisuksi oppilasasuntolaa.
Tytär on siis 16-vuotias? Isänsä on järkevä eikä anna tolkuttomasti rahaa korvauksena poissaolostaan?
Jos näin on, niin en tajua, miksi tytär ei voisi muuttaa isälleen. Teette hänelle yhdessä selväksi, että sitoutuu tiettyihin sääntöihin isän kodissa (isä tekee selväksi säännöt mutta sinä komppaat), hoitaa opiskelut, kesätyöt jne. Ihan turha tapella asiasta sillä varjolla, että tyttären toive olisi jotenkin kohtuuton. Uskon, että sinulle ja pojalle on oikeasti suuri helpotus henkisestikin, että riidanhaastaja on poissa. Manipuloikoon nyt isäänsä, kunnes tämä kyllästyy. Ehkä siinä vaiheessa on tullut järkeäkin päähän sen verran, että homma alkaa sujua.
No kun kerran itsekin toteat, että mies komppaa sinua siinä, ettei teini voi saada kaikkea, ja kaikesta päätellen ex-miehesi on oikein tolkullinen tapaus, jonka kanssa olet ihan hyvissä väleisdäkin, niin miksi ihmeessä se tytär ei voisi muuttaa isänsä luo. Puhutte vain säännöt selviksi etukäteen.
Todellakin annatte muuttaa, 16-vuotias on jo senikäinen että hänen mielipiteensä tulee ottaa huomioon. Jotkut muuttavat jo aiemminkin kokonaan omilleen. Ette ehkä ole ymmärtäneet että lapsenne on kasvanut.
16v voi asua yksinkin ja moni sen ikäinen asuukin. Annat nyt muuttaa ja tilanne rauhoittuu. Yksinkertaista.
Miten niin "väkisin"? Kuulostaa että haluaa ihan omasta tahdosta ja miksi ei saisi muuttaa isänsä luo.
Vierailija kirjoitti:
No kun kerran itsekin toteat, että mies komppaa sinua siinä, ettei teini voi saada kaikkea, ja kaikesta päätellen ex-miehesi on oikein tolkullinen tapaus, jonka kanssa olet ihan hyvissä väleisdäkin, niin miksi ihmeessä se tytär ei voisi muuttaa isänsä luo. Puhutte vain säännöt selviksi etukäteen.
Meidän kummankaan mielestä ei ole kovin hyvä ajatus että 16 vuotias asuisi käytännössä yksin joka viikko noin 3-5 päivää. Tytär on jäänyt aikaisemmin kiinni mm tupakan ja alkoholin käytöstä. Lintsaamistakin on ollut. Olisi ok jos isä olisi pois kotoa sen muutaman päivän kerran kuukaudessa mutta että joka viikko. Hankala tilanne, tyttö on vasta täyttänyt 16.
Ap
Antaisin muuttaa. Pian huomaa, ettei sen enempää saa materiaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "väkisin"? Kuulostaa että haluaa ihan omasta tahdosta ja miksi ei saisi muuttaa isänsä luo.
No jos joutuu olemaan siellä paljon itsekseen? Ei se teiniä varmaan haittaa, mutta lähtökohtaisesti teinien on kyllä ihan hyvä olla pääosin vielä aikuisten valvonnassa.
Mikä ihmisten lukutaidossa on vikana. Ap kirjoittaa isällä asumisen ongelmana olevan, että isä ei ole viikolla kotona, eikä lapsi voi vanhempien mielestä asua siellä yksin. Kuitenkin heti ehditään kummastelemaan että miksei tytär voisi muuttaa.
Ap:lle, teette vain tytölle selväksi ettei voi asua siellä silloin kun isä ei ole paikalla. Voisitte ehkä kokeilla sitä että tytär on enemmän isällä, siten että käyttörahat yms. ”edut” eivät muutu mihinkään ja isä vielä pistää lapsen tekemään enemmän kotitöitä. Eiköhän ne muuttohalut siitä lannistu :)
Antaa tytön muuttaa isänsä luokse, keskustelette isän kanssa että käyttöraha ja säännöt ovat samat kuin sinunkin luonasi. Ja työreissujen ajaksi tulee sinun luoksesi eikä luuhaa yksinään. Ottakaa vaikka kaikki saman pöydän ääreen istumaan ja keskustelette asiasta ja tarvittaessa haette ulkopuolisen näkökannan keskusteluun mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin annatte muuttaa, 16-vuotias on jo senikäinen että hänen mielipiteensä tulee ottaa huomioon. Jotkut muuttavat jo aiemminkin kokonaan omilleen. Ette ehkä ole ymmärtäneet että lapsenne on kasvanut.
Pitäisimme mielellämme vielä tyttöä aikuisen valvonnassa, kun ongelmiakin on ollut. Ymmärrän kyllä että tytär on kasvanut ja kasvaa kokoajan, mutta 16 vuotias on edelleen hyvin nuori kuitenkin. Muuten minulla ei ole ongelmaa jos haluaa isänsä luokse muuttaa. Surettaa tietysti.
Ap
Anna mennä. Jos yrität väkisin pitää niin käy vielä niin että etäännytät tyttären itsestäsi.
Et ole maanläheinen, olet vain elämässä epäonnistunut.
Miksi ette sano, että jos tyttö alkaa ottamaan vastuuta omista teoistaan ja käyttäytymistään, niin sitten voi muuttaa?
Esim alkaa tekemään kotitöitä, ei polta, juo, haistattele, hoitaa koulun kunnialla.
Jos tyttö tuohon kykenee puolen vuoden ajan, niin sitten muutto ok.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisten lukutaidossa on vikana. Ap kirjoittaa isällä asumisen ongelmana olevan, että isä ei ole viikolla kotona, eikä lapsi voi vanhempien mielestä asua siellä yksin. Kuitenkin heti ehditään kummastelemaan että miksei tytär voisi muuttaa.
Ap:lle, teette vain tytölle selväksi ettei voi asua siellä silloin kun isä ei ole paikalla. Voisitte ehkä kokeilla sitä että tytär on enemmän isällä, siten että käyttörahat yms. ”edut” eivät muutu mihinkään ja isä vielä pistää lapsen tekemään enemmän kotitöitä. Eiköhän ne muuttohalut siitä lannistu :)
16-vuotias ei voi olla yksin kotona? Tuohan tekee vain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin annatte muuttaa, 16-vuotias on jo senikäinen että hänen mielipiteensä tulee ottaa huomioon. Jotkut muuttavat jo aiemminkin kokonaan omilleen. Ette ehkä ole ymmärtäneet että lapsenne on kasvanut.
Osa kasvaa (henkisesti) nopeammin kuin osa...apn tytär vaikuttaa vielä lapsukaiselta kun kiukkuilee ja huutaa ym. Ehkäpä aplla olisi enemmän luottamusta siihen että tytär pärjää myös isän poissaollessa jos tytär käyttäytyisi fiksummin. En itsekään "päästäisi" asumaan melkein itsekseen jos ei löydy vielä valmiuksia. Ikä ei ole noiden valmiuksien tae.
Nyt ei saa olla kolmea päivää ilman valvontaa, mutta kahden vuoden päästä pitäisi pärjätä omillaan.
Minä asuin 16-vuotiaana jo yksin. Pidin meillä monia lukioaikaisia bileitä ja kyllä, join. Nyt olen 40v. opettaja eikä tuosta järjestelystä seurannut muuta kuin että oli hauska nuoruus :)
Hienoa että teillä on lasten isän kanssa hyvät välit. Oletteko miettineet perheneuvojaa tai vaikka psykologia?