Oi miksi, miksi, miksi??? :(

Mutta älä menetä toivoasi!

Tätini ja hänen miehensä sai yhteisen vauvan 20 vuoden yrityksen jälkeen. Vaikka heille oli annettu tuomio ettei vauvaa tulis.

En tiedä lohduttaako se, mutta kaikkihan on mahdollista. :)

Kovasti toivon teille onnea!! Älkää menettäkö vielä toivoa!

Nyt kipin kapin lapsettomuushoitotutkimuksiin. Syitä voi olla paljonkin, siittiöitä liian vähän, hitaat siittiöt, tukkeutuneet munatorvet, munasolun irtoamattomuus, endometrioosi jne.



Lapsettomuustutkimuksissa teidät tutkitaan läpikotaisin.

ja etenkin kun tuntuu, että kaikki muut saa vauvansa tuosta noin vaan... Jopa semmoiset ketkä ei niistä omista lapsistaan sitten edes huolehdi!! Voimia ja jaksamista! Oletko hakenut vertaistukea esim. lapsettomien tuki ry:stä? (olikohan sen nimi muuttunut...en muista...)

Ties vaikka löytyy joku hoidettavissa oleva syy. Meillä se oli mun ovuloimattomuus. Yksinkertainen lääkekuuri auttoi ja nyt meillä on ihana poikavauva.

sitten kannattaa fokusoida ajatukset vauvasta ja seuraavan kerran taas tulevista menkoista pois. Ota joku lisäharrastus, vaikka olisitkin hoikka, niin koeta pudottaa pari kiloa. Bailaa ja remua, nauti tunteella. Yhtäkkiä; juuri sillä hetkellä kun et tilanteeseen olisikaan valmis, oletkin ehkä raskaana. Näin kävi mulle. Tsemppiä!

Kertaakaan en ole tullut raskaaksi. Ei siis ole tapahtunut yhtikäs mitään:( Tutkimuksiin on aika varattu, mutta jännittää vain niin vietävästi..:) Välillä olo todella toiveikas, mutta välillä taas jotain ihan muuta. Asiaa ei yhtään helpota se, että lähipiiriimme on tulossa lähiaikoina yhteensä 5 vauvaa!!! Kiitos kun jaksatte tukea! Se todella auttaa! ap

just silloin tulee herkemmin raskaaksi, kun lähipiiissä on vauvoja..

Meillä yritystä nyt neljä vuotta. Tutkimuksissa käyty eikä kummastakaan ole mitään vikaa löytynyt. Ei niitä tutkimuksia kannata jännittää. Ajattele mielummin niin, että jos jotain vikaa löytyy, teitä voidaan auttaa. Itse toivon, että jotain vikaa jokin selitys olisi löytynyt.

Meidänkin lähipiirissä vauvoja syntyy jatkuvasti. Kaksi parasta ystävääni ovat kummatkin tulleet kaksi kertaa vahingossa raskaiksi!!

En ole kuitenkaan menettänyt toivoa. Uskon, että jonain päivänä meillä on oma lapsi. Olisin varmasti täysin sekaisin onnesta=)

kun ihmiset heitti näitä kommenteja ajattelemattomuuttaan(ko?), etä miksi ette adoptoi, kyllä se siitä, kun ette ajattele sitä, onhan teillä aikaa jne. jne.



Kyllä minä ainakin halusin kokea sen millaista on olla raskaana, synnyttää ja kaiken mitä siihen vastasyntyneen kanssa olemiseen liittyy! Ja ei se adoptio ole mikään yksinkertainen juttu, että sen kun vaan käy lapsen jostain hakemassa!! Ja loppujen lopuksi on aika pieni prosentti se jotka on tullet raskaaksi, kun " eivät ole ajatelleet asiaa" ! Sitä on kaiken lisäksi äärettömän hankala olla ajattelematta, koska se on suurin murhe sillä hetkellä elämässä! Ja se vaikuttaa ihan kaikkeen sinn elämässäsi!! Ja tuo hokema, että onhan teillä aikaa, kun olette nuoria niin mihin on aikaa? Huonolla tuurilla 20 vuotta odottaa sitä raskaaksi tuloa!?!



Nämä siis minun mietteitä ja sitä miten minä koin oman lapsettomuuteni. 5 vuotta sitä kesti, sen jälkeen saimme IVF:llä lapsen josta olemme todella kiitollisia ja onnellisia.

Jos lasta ei kuuluisi hoidoista huolimattakaan, olisiko teille sijaissynnyttäjän käyttäminen kauhistus (jos se olisi mahdollista) vai kenties mukavampi vaihtoehto kuin adoptio?



t. Yksi, jota kiinnostaisi kovasti olla sijaissynnyttäjä joskus :)

Vain 20% on niitä, joita lääketiede ei pysty auttamaan. Tietty sitä pelkää kuuluvansa jälkimmäiseen porukkaan, mutta todennäköisempäähän on, että kuulut siihen 80%:iin.