Lue keskustelun säännöt.
Miksi hevos (- ja koira)piireissä ollaan kammottavia toisia kohtaan?
13.07.2019 |
Omat kokemukset ehkä enemmän hevospuolelta, jossa tuntiratsastaja/ pelkkä hevosen vuokraajaa kohdellaan monessa paikassa tosi nuivasti tai jopa ilkeästi. Ja parin paikan kokemuksella yrittäjissä on käsittämättömiä ”asiakaspalvelu”henkilöitä. Kaikki haukutaan ja sätitään ja varsikin kokemattomia tylytetään ” etkö sä idiootti osaa/tajua” -silmien pyörityksellä ja kivahtelulla. Turvallisuus ei todellakaan selitä kaikkea käytöstä! Ja sitten nää ”gurut”: on vain yksi oikea -heidän tapansa- Ja kaikki muu on väärin. Kunnes törmäät jossain muualla toiseen guruun, jolla on ihan eri näkemys samasta asiasta. Kyllästyttää ja ärsyttää mutta olenko ainoa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ratsutallilla ja tulin kutsutuksi asumaan sinne, jouduin tallin kylmän ja kovan naisomistajan käsittelyyn. (ja minulla on todella perustelut sanoa näin!) Luulin että kaikesta työstä joka gyödytti heitä maksetaan myös palkkaa, ilman muuta. Vielä mitä! Tein aamusta iltaan ilmaiseksi töitä ja maksoin päälle vuokraa 500 mk. Saappaani, jotka olivat lahja veljeltäni katosivat- siihen aikaan aika arvokkaat. Kyseltyäni saappaita, otin rahat takaisin kassasta ja tietysti sain v.rkaan leiman.
Minua kohdeltiin kuin orjaa ja nolattiin ja jokaiselle vieraalle puhuttiin minusta pahaa. Omistajan vanhayksinäinen umpijuoppo veli laitettiin samaan taloon asumaan, seuraavan huoneeseen ja hän oli hyvin seurankipeä mies....olin niin yksinäinen ja kusessa kuin ihminen ikinään voi olla! Nainen kävi jopa kerran päälleni ja siitä lähtien yläselkääni sattunut näihin päiviin saakka. Elin kaikenlaisessa pelossa päivät. Tllille oli haalittu varakasta vallasväkeä joista kukaan ei piitannut mitä minulle tapahtui.
Se kaikki johti siihen, että eristäydyin täysin koko porukasta ja jäin vaan odottamaan, että saan asunnon. Otin talosta kaiken minkä katsoin vastaavan palkkaani, sillä minulle ei maksettu yhtään mitään kaikesta mitä kuitenkin tein. En selvinnyt siis vuokrasta ja nainen tajusi teetättää muuta lisää sitä vastaan muka...
Nainen ei odottanut hän käski pakkaamaan äkkiä kaikki ja häipymään. Olin hämmentynyt täysin ja jumissa. Vanhat vanhempani eivät yhtään ymmärtäneet missä mentiin. Nainen oli haukkunut tietysti myös äitini ja manipuloinut minua häntäkin vastaan myös. Äijä kärräsi lopulta tavarat kotiini. Ns vuokranmaksu jatkui yhä...
Koskaan en voinut kenellekään sanoa mitä siellä oikeasti tapahtui, oli vaan olemassa ikuisesti tämän pariskunnan kertomus.
Muutin toiseen kaupunkiin. Nainen oli jo ehtinyt evästää senkin kaupungin piirit minusta. Sieltä tallilta tuli muutama kylääni ja asia vahvistui, että minusta oli puhuttu todella pahaa jo uuteenkin paikkaan. Oli siinä alku nuoruudelle!
Ja naisen kavereita asuu ja elää yhä ympärilläni, samanlaista jengiä. Ei mitään muuta kuin kylmäverinen hyöty ja etu.
Älkää ikinä laittako nuoria tallille houkuteltuna siihen että kivahan täällä sun hevosihmisen olisi asua. Se on työleiri.
Nykyisin kai nuorta suojelisi tuolta edes jokin taho ettei joudu ihan riistetyksi ja alistetuksi- mutta noin oli paljon aiemmin ja kukaan ei tullut apuun. Siis ihan painajaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ratsutallilla ja tulin kutsutuksi asumaan sinne, jouduin tallin kylmän ja kovan naisomistajan käsittelyyn. (ja minulla on todella perustelut sanoa näin!) Luulin että kaikesta työstä joka gyödytti heitä maksetaan myös palkkaa, ilman muuta. Vielä mitä! Tein aamusta iltaan ilmaiseksi töitä ja maksoin päälle vuokraa 500 mk. Saappaani, jotka olivat lahja veljeltäni katosivat- siihen aikaan aika arvokkaat. Kyseltyäni saappaita, otin rahat takaisin kassasta ja tietysti sain v.rkaan leiman.
Minua kohdeltiin kuin orjaa ja nolattiin ja jokaiselle vieraalle puhuttiin minusta pahaa. Omistajan vanhayksinäinen umpijuoppo veli laitettiin samaan taloon asumaan, seuraavan huoneeseen ja hän oli hyvin seurankipeä mies....olin niin yksinäinen ja kusessa kuin ihminen ikinään voi olla! Nainen kävi jopa kerran päälleni ja siitä lähtien yläselkääni sattunut näihin päiviin saakka. Elin kaikenlaisessa pelossa päivät. Tllille oli haalittu varakasta vallasväkeä joista kukaan ei piitannut mitä minulle tapahtui.
Se kaikki johti siihen, että eristäydyin täysin koko porukasta ja jäin vaan odottamaan, että saan asunnon. Otin talosta kaiken minkä katsoin vastaavan palkkaani, sillä minulle ei maksettu yhtään mitään kaikesta mitä kuitenkin tein. En selvinnyt siis vuokrasta ja nainen tajusi teetättää muuta lisää sitä vastaan muka...
Nainen ei odottanut hän käski pakkaamaan äkkiä kaikki ja häipymään. Olin hämmentynyt täysin ja jumissa. Vanhat vanhempani eivät yhtään ymmärtäneet missä mentiin. Nainen oli haukkunut tietysti myös äitini ja manipuloinut minua häntäkin vastaan myös. Äijä kärräsi lopulta tavarat kotiini. Ns vuokranmaksu jatkui yhä...
Koskaan en voinut kenellekään sanoa mitä siellä oikeasti tapahtui, oli vaan olemassa ikuisesti tämän pariskunnan kertomus.
Muutin toiseen kaupunkiin. Nainen oli jo ehtinyt evästää senkin kaupungin piirit minusta. Sieltä tallilta tuli muutama kylääni ja asia vahvistui, että minusta oli puhuttu todella pahaa jo uuteenkin paikkaan. Oli siinä alku nuoruudelle!
Ja naisen kavereita asuu ja elää yhä ympärilläni, samanlaista jengiä. Ei mitään muuta kuin kylmäverinen hyöty ja etu.
Älkää ikinä laittako nuoria tallille houkuteltuna siihen että kivahan täällä sun hevosihmisen olisi asua. Se on työleiri.
Nykyisin kai nuorta suojelisi tuolta edes jokin taho ettei joudu ihan riistetyksi ja alistetuksi- mutta noin oli paljon aiemmin ja kukaan ei tullut apuun. Siis ihan painajaista!
Eikös nykyisin ole edes jo keskusteltu saako ilmaista tallityötä teettää? Tuo riisto oli siellä tytöille jokapäiväistä vielä 80 l.
Kun puhuttu koira/kussa/hevonen jne. piireistä, niin mitä tarkalleen ottaen tarkoitatte? Onko kyse näyttelyistä vai yleisesti harrastajista ja omistajista? Olen käynyt nyt jo vuoden ajan tietyn koirarodun kävelyissä ja minua on kohdeltu normaalisti, vaikkei minulla vielä omaa koiraa ole. Olen saanut jopa kävelyttää hihnassa rodun edustajaa ja kysymyksiini olen saanut aina jonkinlaisen vastauksen koska se miten vaikkapa koiralle syötetään ei ole sama kaikilla. Jotkut antavat raakaa jauhelihaa, pieniä makkaran paloja, luittomia kananpaloja, koiran purkkiruokaa jne. Tämä vain esimerkkinä.
Ah, koirapiirit on kyllä yhtä kauheita kun hevospiirit. Itselläni on ollut useampi koira joiden kanssa olen harrastanut eri lajeja laidasta laitaan ja tietyt lajit kyllä kerää sellaista porukkaa ja pätijää että oksat pois. Varsinkin jos olet yhtään nuorempi tai nuoren näköinen nämä pidempään koiria omistaneet (etenkin täti ihmiset) kokevat tarpeelliseksi neuvoa, sättiä ja arvostella sua ja koiraasi, etenkin jos koirassa on jotain "vikaa"(epävarma, arka, liian riehakas yms) ja rodusta tietämättömät myös kommentoivat ihan ihmeellisesti kuten "saaks noi muka näyttää tolta?"
Mutta näyttelyt on kyllä pahin paikka mihin voi eksyä koiramaailmassa. Sielläkin on valitettavasti joutunut itse käymään. Ihmiset haukkuu kehän laidalla ihan avoimesti muita kasvattajia, omistajia ja tuomareita etenkin jos oman koiran tulos ei miellytä. Muutama vuosi sitten omaa koiraani kovaan ääneen haukuttiin kehän laidalla ja arvosteltiin että joo se on tollanen ja tollanen luonteeltaankin, enkä ollut edes koskaan nähnyt näitä ihmisiä. Yhtä esittäjää taas ärsytti kun kaverin koira pärjäsi paremmin kuin hänen ja yritti tarkoituksella astua tän koiran tassun päälle että alkaisi ontumaan kehässä joka vaikuttaisi arvosteluun. Ihan pipipäistä porukkaa.
Onneksi tämän hetkinen treeni porukka on mukavaa eikä tarvi enää käydä näyttelyissäkään näiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ratsutallilla ja tulin kutsutuksi asumaan sinne, jouduin tallin kylmän ja kovan naisomistajan käsittelyyn. (ja minulla on todella perustelut sanoa näin!) Luulin että kaikesta työstä joka gyödytti heitä maksetaan myös palkkaa, ilman muuta. Vielä mitä! Tein aamusta iltaan ilmaiseksi töitä ja maksoin päälle vuokraa 500 mk. Saappaani, jotka olivat lahja veljeltäni katosivat- siihen aikaan aika arvokkaat. Kyseltyäni saappaita, otin rahat takaisin kassasta ja tietysti sain v.rkaan leiman.
Minua kohdeltiin kuin orjaa ja nolattiin ja jokaiselle vieraalle puhuttiin minusta pahaa. Omistajan vanhayksinäinen umpijuoppo veli laitettiin samaan taloon asumaan, seuraavan huoneeseen ja hän oli hyvin seurankipeä mies....olin niin yksinäinen ja kusessa kuin ihminen ikinään voi olla! Nainen kävi jopa kerran päälleni ja siitä lähtien yläselkääni sattunut näihin päiviin saakka. Elin kaikenlaisessa pelossa päivät. Tllille oli haalittu varakasta vallasväkeä joista kukaan ei piitannut mitä minulle tapahtui.
Se kaikki johti siihen, että eristäydyin täysin koko porukasta ja jäin vaan odottamaan, että saan asunnon. Otin talosta kaiken minkä katsoin vastaavan palkkaani, sillä minulle ei maksettu yhtään mitään kaikesta mitä kuitenkin tein. En selvinnyt siis vuokrasta ja nainen tajusi teetättää muuta lisää sitä vastaan muka...
Nainen ei odottanut hän käski pakkaamaan äkkiä kaikki ja häipymään. Olin hämmentynyt täysin ja jumissa. Vanhat vanhempani eivät yhtään ymmärtäneet missä mentiin. Nainen oli haukkunut tietysti myös äitini ja manipuloinut minua häntäkin vastaan myös. Äijä kärräsi lopulta tavarat kotiini. Ns vuokranmaksu jatkui yhä...
Koskaan en voinut kenellekään sanoa mitä siellä oikeasti tapahtui, oli vaan olemassa ikuisesti tämän pariskunnan kertomus.
Muutin toiseen kaupunkiin. Nainen oli jo ehtinyt evästää senkin kaupungin piirit minusta. Sieltä tallilta tuli muutama kylääni ja asia vahvistui, että minusta oli puhuttu todella pahaa jo uuteenkin paikkaan. Oli siinä alku nuoruudelle!
Ja naisen kavereita asuu ja elää yhä ympärilläni, samanlaista jengiä. Ei mitään muuta kuin kylmäverinen hyöty ja etu.
Älkää ikinä laittako nuoria tallille houkuteltuna siihen että kivahan täällä sun hevosihmisen olisi asua. Se on työleiri.
Tämän lisäksi nainen vei "vuokraa vastaan " nyt jo kuolleen äitini kalliit suureella työllä tekemät käsityöt ja mm hopeiset rippilusikkani.
Siis en julmempaa kohtelua olisi voinut nuorena saada. Jo se että se juoppo veli laitettiin asumaan siihen huoneeseen nuoren naisen viereen , samaan taloon olisi ollut suojelun ja väliintulon paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ratsutallilla ja tulin kutsutuksi asumaan sinne, jouduin tallin kylmän ja kovan naisomistajan käsittelyyn. (ja minulla on todella perustelut sanoa näin!) Luulin että kaikesta työstä joka gyödytti heitä maksetaan myös palkkaa, ilman muuta. Vielä mitä! Tein aamusta iltaan ilmaiseksi töitä ja maksoin päälle vuokraa 500 mk. Saappaani, jotka olivat lahja veljeltäni katosivat- siihen aikaan aika arvokkaat. Kyseltyäni saappaita, otin rahat takaisin kassasta ja tietysti sain v.rkaan leiman.
Minua kohdeltiin kuin orjaa ja nolattiin ja jokaiselle vieraalle puhuttiin minusta pahaa. Omistajan vanhayksinäinen umpijuoppo veli laitettiin samaan taloon asumaan, seuraavan huoneeseen ja hän oli hyvin seurankipeä mies....olin niin yksinäinen ja kusessa kuin ihminen ikinään voi olla! Nainen kävi jopa kerran päälleni ja siitä lähtien yläselkääni sattunut näihin päiviin saakka. Elin kaikenlaisessa pelossa päivät. Tllille oli haalittu varakasta vallasväkeä joista kukaan ei piitannut mitä minulle tapahtui.
Se kaikki johti siihen, että eristäydyin täysin koko porukasta ja jäin vaan odottamaan, että saan asunnon. Otin talosta kaiken minkä katsoin vastaavan palkkaani, sillä minulle ei maksettu yhtään mitään kaikesta mitä kuitenkin tein. En selvinnyt siis vuokrasta ja nainen tajusi teetättää muuta lisää sitä vastaan muka...
Nainen ei odottanut hän käski pakkaamaan äkkiä kaikki ja häipymään. Olin hämmentynyt täysin ja jumissa. Vanhat vanhempani eivät yhtään ymmärtäneet missä mentiin. Nainen oli haukkunut tietysti myös äitini ja manipuloinut minua häntäkin vastaan myös. Äijä kärräsi lopulta tavarat kotiini. Ns vuokranmaksu jatkui yhä...
Koskaan en voinut kenellekään sanoa mitä siellä oikeasti tapahtui, oli vaan olemassa ikuisesti tämän pariskunnan kertomus.
Muutin toiseen kaupunkiin. Nainen oli jo ehtinyt evästää senkin kaupungin piirit minusta. Sieltä tallilta tuli muutama kylääni ja asia vahvistui, että minusta oli puhuttu todella pahaa jo uuteenkin paikkaan. Oli siinä alku nuoruudelle!
Ja naisen kavereita asuu ja elää yhä ympärilläni, samanlaista jengiä. Ei mitään muuta kuin kylmäverinen hyöty ja etu.
Älkää ikinä laittako nuoria tallille houkuteltuna siihen että kivahan täällä sun hevosihmisen olisi asua. Se on työleiri.
Nykyisin kai nuorta suojelisi tuolta edes jokin taho ettei joudu ihan riistetyksi ja alistetuksi- mutta noin oli paljon aiemmin ja kukaan ei tullut apuun. Siis ihan painajaista!
Eikös nykyisin ole edes jo keskusteltu saako ilmaista tallityötä teettää? Tuo riisto oli siellä tytöille jokapäiväistä vielä 80 l.
Mä oon ollut tällainen "riistetty" lapsi, eli olen tarjounutut itse tekemään tallitöitä, joiden tekeminen oli mukavaa. Nykyään on se ongelma, että kun tämä keskustelu on käyty, lapset eivät opi enää niitä hevosmiestaitoja. Monet vanhemmat tuovat lapsensa suoraan kentälle tai maneesiin, he eivät opi edes laittamaan hevostan kuntoon. Jos ei ole hevosihminen, ei ehkä ymmärrä, mikä ongelma tässä on: se on yksinkertaisesti se, että ratsastaminen ei ole vain sitä, että tehdään juttuja siellä hevosen selässä, vaan pitäisi oppia myös siitä, millainen hevonen on eläimenä, ja millainen juuri tämä yksilö on. Se vähentää niitä vaaratilainteita. Ja toisaalta, moni uusi hevosen omistaja on ihan sormi suussa, kun ei ole hanskassa kovinkaan kummoiset perusteet hevosen hoidosta. Ei niitä opi lukemalla, vaan tekemällä.
Näissä hevos ja koirapiireissa toimii ns valkoisen Suur- Suomi haaveen immeisiä. Ja asenne edelleen samaa. Pikkuisen käskyttävä ja ylempi ja osaavampi ja pätevämpi.
Ei kaikki vaan ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ratsutallilla ja tulin kutsutuksi asumaan sinne, jouduin tallin kylmän ja kovan naisomistajan käsittelyyn. (ja minulla on todella perustelut sanoa näin!) Luulin että kaikesta työstä joka gyödytti heitä maksetaan myös palkkaa, ilman muuta. Vielä mitä! Tein aamusta iltaan ilmaiseksi töitä ja maksoin päälle vuokraa 500 mk. Saappaani, jotka olivat lahja veljeltäni katosivat- siihen aikaan aika arvokkaat. Kyseltyäni saappaita, otin rahat takaisin kassasta ja tietysti sain v.rkaan leiman.
Minua kohdeltiin kuin orjaa ja nolattiin ja jokaiselle vieraalle puhuttiin minusta pahaa. Omistajan vanhayksinäinen umpijuoppo veli laitettiin samaan taloon asumaan, seuraavan huoneeseen ja hän oli hyvin seurankipeä mies....olin niin yksinäinen ja kusessa kuin ihminen ikinään voi olla! Nainen kävi jopa kerran päälleni ja siitä lähtien yläselkääni sattunut näihin päiviin saakka. Elin kaikenlaisessa pelossa päivät. Tllille oli haalittu varakasta vallasväkeä joista kukaan ei piitannut mitä minulle tapahtui.
Se kaikki johti siihen, että eristäydyin täysin koko porukasta ja jäin vaan odottamaan, että saan asunnon. Otin talosta kaiken minkä katsoin vastaavan palkkaani, sillä minulle ei maksettu yhtään mitään kaikesta mitä kuitenkin tein. En selvinnyt siis vuokrasta ja nainen tajusi teetättää muuta lisää sitä vastaan muka...
Nainen ei odottanut hän käski pakkaamaan äkkiä kaikki ja häipymään. Olin hämmentynyt täysin ja jumissa. Vanhat vanhempani eivät yhtään ymmärtäneet missä mentiin. Nainen oli haukkunut tietysti myös äitini ja manipuloinut minua häntäkin vastaan myös. Äijä kärräsi lopulta tavarat kotiini. Ns vuokranmaksu jatkui yhä...
Koskaan en voinut kenellekään sanoa mitä siellä oikeasti tapahtui, oli vaan olemassa ikuisesti tämän pariskunnan kertomus.
Muutin toiseen kaupunkiin. Nainen oli jo ehtinyt evästää senkin kaupungin piirit minusta. Sieltä tallilta tuli muutama kylääni ja asia vahvistui, että minusta oli puhuttu todella pahaa jo uuteenkin paikkaan. Oli siinä alku nuoruudelle!
Ja naisen kavereita asuu ja elää yhä ympärilläni, samanlaista jengiä. Ei mitään muuta kuin kylmäverinen hyöty ja etu.
Älkää ikinä laittako nuoria tallille houkuteltuna siihen että kivahan täällä sun hevosihmisen olisi asua. Se on työleiri.
Nykyisin kai nuorta suojelisi tuolta edes jokin taho ettei joudu ihan riistetyksi ja alistetuksi- mutta noin oli paljon aiemmin ja kukaan ei tullut apuun. Siis ihan painajaista!
Eikös nykyisin ole edes jo keskusteltu saako ilmaista tallityötä teettää? Tuo riisto oli siellä tytöille jokapäiväistä vielä 80 l.
Mä oon ollut tällainen "riistetty" lapsi, eli olen tarjounutut itse tekemään tallitöitä, joiden tekeminen oli mukavaa. Nykyään on se ongelma, että kun tämä keskustelu on käyty, lapset eivät opi enää niitä hevosmiestaitoja. Monet vanhemmat tuovat lapsensa suoraan kentälle tai maneesiin, he eivät opi edes laittamaan hevostan kuntoon. Jos ei ole hevosihminen, ei ehkä ymmärrä, mikä ongelma tässä on: se on yksinkertaisesti se, että ratsastaminen ei ole vain sitä, että tehdään juttuja siellä hevosen selässä, vaan pitäisi oppia myös siitä, millainen hevonen on eläimenä, ja millainen juuri tämä yksilö on. Se vähentää niitä vaaratilainteita. Ja toisaalta, moni uusi hevosen omistaja on ihan sormi suussa, kun ei ole hanskassa kovinkaan kummoiset perusteet hevosen hoidosta. Ei niitä opi lukemalla, vaan tekemällä.
Kyllä olet oikeassa. Mutta minä tein tuolla tallilla normaalisti samaa muutenkin kuin sinä mutta kutsuttiin asumaan sinne ja painajainen alkoi siitä, joka vaikutti koko elämääni jollain tasolla jotenkin.
Olen itse eläinrakas ja huomannut sen, että eläinhullut ja -harrastajat ovat todella usein suorastaan luonnevikaisen oloisia. Etenkin naispuoliset hevosihmiset: huutavat, menevät henkilökohtaisuuksiin, sallivat itselleen tiettyjä asioita mutta läksyttävät muita, jos nämä toimivat samoin, jne. Ilkeää sanoa näin, mutta väitän heidän ajautuneen näihin harrastuksiin tismalleen sen vuoksi, että eivät osaa olla ihmisiksi. Eläin ei sano vastaan eikä kyseenalaista huonoa käytöstä. Itselläni on koiran hankinta kyllä suunnitelmissa mutta mihinkään harrastus- saati näyttelytoimintaan en halua mukaan. Jos jokin hyvä puoli tästä pitäisi keksiä, niin olenpahan ainakin motivoitunut kehittämään ja ylläpitämään omia vuorovaikutustaitojani. En oikeastaan ihmettele, että eläinihmisistä liikkuu niin paljon ikäviä ennakkoluuloja, kun niissä piireissä osa on täysiä sekopäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuorten suojelu tulisi ulottaa seuraamaan noita tallikuvioita yleisemminkin, siellä on käikenlaista kähmijää nuorille tytöille myöskin, noitten riistäjäeukkojen lisäksi. Se rakkaus hevosiin on helppoa hyödyntää kylmien ja toisesta piittaamattomien ihmisten- etenkin kun lapset herkässä iässä ja kilttejä vielä.
Ei niin kiltit lapset liittoutuvat omistajien kanssa täysillä noita kilttejä vastaan ja kantelevat kaiken niille vielä.
Nyt hälytysihan kaikki joita nuorten suojeleminen kiinnostaa, ja vanhemmat te puututte jos lasta käytetään väärin. Lapsi ei osaa vielä itse erottaa silkkaa työntekoa hauskuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuorten suojelu tulisi ulottaa seuraamaan noita tallikuvioita yleisemminkin, siellä on käikenlaista kähmijää nuorille tytöille myöskin, noitten riistäjäeukkojen lisäksi. Se rakkaus hevosiin on helppoa hyödyntää kylmien ja toisesta piittaamattomien ihmisten- etenkin kun lapset herkässä iässä ja kilttejä vielä.
Ei niin kiltit lapset liittoutuvat omistajien kanssa täysillä noita kilttejä vastaan ja kantelevat kaiken niille vielä.
Yksi tapa on se, että valitaan harrastukseen SRL:n hyväksymä talli. Ei se kaikkea pelasta, mutta ainakin siellä on vaatimus henkilökunnan pätevyydestä ja toimintaa valvotaan edes jollain tavalla.
Mutta tässä on kyllä paljon syvempi yhteiskunnallinen ongelma: hevosyrittäminen on kallista, se vaatii suuren pääoman. Esim. Ruotsissa yhteiskunta tukee hevosharrastamista, Suomessa ei (vs. esim. jääkiekko, jota tuetaan suurin panostuksin). Harkitsevat, koulutetut ja järkevät ihmiset katoavat pikkuhiljaa alalta, kun yrittämisen realiteetit ovat niin kovia. Jäljelle jäävät sellaiset ihmiset, joilla ei näitä realiteetteja ole tai jotka menevät sieltä, mistä aita on matalin. Tämä on nähty. Esim. tällä alueella, jossa asun, on enää yksi SRL:n hyväksymä ratsastuskoulu. Se toimii erään valtion omistaman laitoksen yhteydessä, eli se ei ole yrittäjävetoinen.
Varmasti melkein kaikki tytöt kokivat seksuaalista ahdistelua aiemmin siellä heinäpaalien välissä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti melkein kaikki tytöt kokivat seksuaalista ahdistelua aiemmin siellä heinäpaalien välissä....
Mitäs päiväunia sinä siellä katselet? En ole ikinä kokenut ahdistelua hevospiireissä. En silti sano, ettei sitä olisi tapahtunut, ja paljon, koska tiedän, että on.
Joku isojen naislaumojen "heikoista eroon" hulluus ja pätemisen tarve niissä piireissä ottaa vallan. Ei kiitos. Onneksi eläinten kanssa voi harrastaa yksinkin.
Karskia ja rivoa porukkaa nämä talli-ihmiset, normaaleja tyyppejä löytyy kyllä tavallisista ratsastajista, mutta vannoutuneet alan ihmiset noin muuten vaan muistuttavat tavoiltaan wt:tä. Sivistyneitä tai sivistyneesti käyttäytyviä ratsastuksen opettajia en olen koskaan tavannut, aina se väkivaltainen puoli puskee heistä esiin, jokin tahto alistaa heikompiaan, huutaa ja lyödä.
Vierailija kirjoitti:
Karskia ja rivoa porukkaa nämä talli-ihmiset, normaaleja tyyppejä löytyy kyllä tavallisista ratsastajista, mutta vannoutuneet alan ihmiset noin muuten vaan muistuttavat tavoiltaan wt:tä. Sivistyneitä tai sivistyneesti käyttäytyviä ratsastuksen opettajia en olen koskaan tavannut, aina se väkivaltainen puoli puskee heistä esiin, jokin tahto alistaa heikompiaan, huutaa ja lyödä.
No jopas on tekstiä... En ole kyllä aikuisella iälläni enää törmännyt tuollaisiin ratsastuksenopettajiin.
Missä muuten ne normaalit tyypit ja tavalliset ratsastajat voisivat harrastaa, jos ei olisi noita ammattilaisia?
Miksi AV:llä näyttää tältä kun äidit, naiset, miehet, isät ja muuten ihmiset kaikissa muodoissaan äyskivät toisilleen?
Kaverilla on paljon erilaisia terraarioeläimiä, mm. liskoja ja sirkkoja ja on tekemisissä muiden terraarioharrastajien kanssa. En ole ainakaan kuullut hänen koskaan mainitsevan, että näissä piireissä olisi havaittavissa minkäänlaista kyykytys- ja klikkimeininkiä. Voi johtua siitä, että terraarioihmisten keskuudessa sukupuolijakauma on tasaisempi ja ovat keskimäärin hevos- ja koiraharrastajia nuorempia. Lisäksi terraariolemmikin omistajat ovat yleensä tosi paneutuneita lemmikkinsä hoitoon ja vaatimuksiin ja heille nimenomaan se eläin on pääasia, ei päteminen eläimen omistamisen varjolla.
Kaikki harrastuspiirit ovat kamalia. Keksittekö mitään harrastusta, jonka parissa ei olisi tällaista? Ehkä lukupiireissä tai neulekerhoissa.