Lue keskustelun säännöt.
Miksi hevos (- ja koira)piireissä ollaan kammottavia toisia kohtaan?
13.07.2019 |
Omat kokemukset ehkä enemmän hevospuolelta, jossa tuntiratsastaja/ pelkkä hevosen vuokraajaa kohdellaan monessa paikassa tosi nuivasti tai jopa ilkeästi. Ja parin paikan kokemuksella yrittäjissä on käsittämättömiä ”asiakaspalvelu”henkilöitä. Kaikki haukutaan ja sätitään ja varsikin kokemattomia tylytetään ” etkö sä idiootti osaa/tajua” -silmien pyörityksellä ja kivahtelulla. Turvallisuus ei todellakaan selitä kaikkea käytöstä! Ja sitten nää ”gurut”: on vain yksi oikea -heidän tapansa- Ja kaikki muu on väärin. Kunnes törmäät jossain muualla toiseen guruun, jolla on ihan eri näkemys samasta asiasta. Kyllästyttää ja ärsyttää mutta olenko ainoa?
Kommentit (46)
Naisvaltaisia harrastuksia. Samaa tapahtuu ”äijälajeissa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaisia harrastuksia. Samaa tapahtuu ”äijälajeissa”.
Tämä on ihan totta, että jomman kumman sukupuolen ylivalta vaikuttaa lähes aina negatiivisesti ryhmän ilmapiiriin. Mitä homogeenisempi porukka, sitä huonompi erilaisuuden sietokyky.
Kummallista ehkä, mutta koirapiireissä rotujen välillä tuntuu olevan eroja millaisia omistajat ovat :D toisen koirani rotu näyttää keräävän omistajikseen paljon kyräilevämpiä ja arvostelevampia ihmisiä, kun taas toisen rotuisen koirani ”piirit” on hyvinkin kannustavaa ja leppoista porukkaa. Näyttelyissä on välillä ihan käytöstavat kyllä kadonnut joillakin ihmisillä, eikä niinkään koirilla kuten voisi luulla :D mut ei pidä vaan lähteä siihen ilmapiirin myrkyttämiseen mukaan.
Luulen kanssa, että koirapuolella on aika rotukohtaista ja harrastuskohtaista. Oman rodun piirit on ainakin yleensä hyvin iloista, suvaitsevaista ja auttavaista porukkaa, toki joitain yksittäisiä poikkeuksia on mutta nämä on harvassa. Ainakin rallytokossa on mukava ilmapiiri omassa seurassa. Agilityssä alkaa olla vähän liikaa jakoa niihin tosissaan kilpaileviin bordercollie porukoihin ja tavistreenaajiin. Ja koko laji on muuttunut kivasta yhteisestä harrastuksesta vakavaksi kilpaurheiluksi. Toko/pk-puolella ilmapiiri on aika totinen ja kuiva ja aika paljon on vielä seassa vanhaa alustavaa ja kurittavaa johtajuuspohjaista koulutusta ym. vaikka onneksi nuoremmissa harrastajista tuuli on vähän kääntymässä. Näyttelymaailma on sitten oma juttunsa, johon kätkeytyy todella paljon sisäpiirisuhmurointia ja kateutta ja kieroilua.
Hevosmaailmassa tilanne on mun mielestä muuttunut todella paljon parissakymmenessä vuodessa. Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa oli tosiaan vallalla se pelolla kouluttaminen, simputus ja itketys ja tarkka tallihierarkia. Nyt aikuisena harrastin uudelleen ratsastusta muutaman vuoden ja oli kyllä hommat muuttuneet. Tallilla opetettiin ja autettiin tarvittaessa, hepat sai laittaa itse tai pyytää hoitajaa auttamaan. Opettaja opasti ja auttoi, paljon huumoria ja kannustusta, ei minkäänlaista kettuilua ja simputusta. Tunnin jälkeen opettaja kävi jokaisen kanssa tunnin läpi, haasteet ja edistymisen, antoi vinkkejä seuraavaksi kerraksi jne. Ehkä kertoo myös siitä, että harrastajista on nykyään iso osa itse maksavia aikuisia, jotka vaativat asiallista kohtelua ja hyvää opetusta ja äänestävät nopeasti jaloillaan ja rahoillaan, jos homma ei miellytä. Eivät myöskään tule ilmaistuntien toivossa hyväksikäytettäväksi tallille.
Vierailija kirjoitti:
Onko tätä ilmiötä muuallakin kun pirkanmaalla?
Eiköhän ole pahin Uudellamaalla, jossa osalla harrastajista on todellakin rahaa ja tavallisella tallaajalla ei ole.
Onko tätä ilmiötä muuallakin kun pirkanmaalla?