Downton Abbey. Mitä tapahtuu Edithtille?
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
Outo käänne se että Mr.Batesia syytetään Greenin kuolemasta, vaikka ketään ei löytynyt silminnäkijäksi edes? Ainostaan, että sattui olemaan vapaalla samoihin aikoihin kun Green kuoli.
Selvinnee lopulta monen käänteen kautta, että oli todellakin Yorkissa tapahtuman aikoihin, eikä ollut osallinen kuolemantapaukseen.
Puvustus on upeaa katsottavaa - ladyjen puvut huikeita ja mitkä värit!
Annakin joutuu vankilaan syytettynä raiskaajansa työntämisestä auton alle. Monien vaiheiden jälkeen vapautuu.
Tämä vaihe olisi mielestäni turhaa
Vähän ohi aiheen, mutta suosittelen jos joltain DA fanilta on vielä tuo Gosford Park näkemättä. Julian Fellowes sai käsikirjoituksesta Oscarin.
Paras sarja ikinä. Anna on symppis.
Ettehän spoilaa tapahtumia etukäteen. Sarja loppuu muistaakseni kolmen viikon päästä, joten jospa saataisiin katsoa ihan rauhassa. Please.
Vierailija kirjoitti:
Elokuva Gosford Park on selvästi sellaine esi- Downton Abbey, käsittelihän kirjoittaja Julian Fellowes siinä samoja teemoja ja samaa ympäristöä. Täällä selvästi tunnutaan samaistuttavan yläluokan Maryyn ja Edithiin, vaikka ne mielenkiintoisimmat hahmot ovat siellä palvelijoiden puolella. Mut niinhän se aina on ollut tämäntyyppisissä jutuissa Kahden kerroksen väestä alkaen.
Mut tuo ajanjakso on kirjoittajalle aarreaitta, koska niin paljon niin radikaalia tapahtui yhteiskunnassa melko lyhyellä ajanjaksolla. Oikeastaan yhdessä sukupolvessa. Sarjassa kuvattu perinteinen englantilainen maalaisyläluokka näivettyi, köyhyi, pitkälti hävisikin. Samoin tein meni joukko ammatteja ja elinkeinoja (pukija, kamarineiti, kyökkipiika, seuraneiti jne), mutta samaan aikaan työväestölle nousi ennenkuulumattoman paljon uusia mahdollisuuksia ja näkymiä. Kartanon kokki saattoi säästöillään ostaa oman ravintolan tai baarin. Emännöitsijänä tai vaikka piikanakin isossa kartanossa vuosikausia palvellut nainen oli -yllätys, yllätys- haluttu naimakauppa, ja osa oli saanut koottua sen verran pääomaa, ettei heillä niin hätää ollut, jos terveyttä vain piisasi. Miespalvelijat ja pukijat perustivat miesten vaatehtimoja tai pestautuivat tavarataloihin töihin. Mutta se vaati tietysti uskallusta ja uuden oppimista, ja sen hyväksymistä, että oikeastaan vain muutos on pysyvää.
Gosford Parkissa lempparini on Emma Watsonin esittämä hieman anarkistinen ja nöyryytyksiä kokeva kyökkipiika, joka lähtee elokuvan lopuksi filimitähdeksi jenkkeihin. Sen sijaan Downton Abbeyssa ei ole ketään lempparia, vanhoja leskirouvia lukuunottamatta (molemmat erinomaisia omalla tavallaan), ja jotkut jutut tuntuvat hirveän päälleliimatuilta (esim. tytönhupankon romanssi mustan jazzlaulajan kanssa, juu ihan varmaan).
No se muutos, joka koko ajan ikään kuin kuplii siellä taustalla, on minusta myös DA:nkin parasta antia. Siis se, mitä katsoja tietää, miten maailma muuttuu noista ajoista ja katsoo sitten sen henkilöhahmon ponnisteluja sen ajan sisällä.
Että on esimerkiksi tällainen yläluokkainen nainen, joka kyllä osaa vaatia ja tietää, miltä jokin ruoka-annos esim. näyttää ja maistuu, mutta joka itse ei osaa sellaista tehdä, eikä tulisi kuuloonkaan, että hän menisi omaan (tai siis iskän) (tai siis oikeastaan sen arvonimen omistamaan) keittiöön sen tekemistä opettelemaan. Vaikka ehkä loppujen lopuksi haluaisi niin tehdä, vaikka ehkä loppujen lopuksi hänen lahjansa viittaisi ylipäänsä keittiöapulaisen tai kokin ammattiin. Ja että samaan aikaan taloa pyörittää joku Carson, joka auktoriteetillaan voisi johtaa työnjohtajana vaikka millaista yritystä tahansa.
Yläluokan rappio johtui monesta syystä, mutta ei vähiten tietysti siitä, että perintösysteemi ei taannut sitä, että asoita hoitamaan saatiin osaava tyyppi. Sehän saattoi olla vaikka joku, joka koki tuollaisen maatilan omana henkilökohtaisena omaisuutena ja pelasi tai joi sen omaan prsiiseensä.
Vierailija kirjoitti:
Ettehän spoilaa tapahtumia etukäteen. Sarja loppuu muistaakseni kolmen viikon päästä, joten jospa saataisiin katsoa ihan rauhassa. Please.
Keskustelun otsikossa jo pyydetään ”spoilereita”, jos niistä nyt edes näin vanhan sarjan kohdalla voi puhuakaan. Palaa keskustelemaan sitten kolmen viikon päästä, jos olet hienohelma.
Anna sanoi että Bates tappaa jos rai skaaja tulee ilmi. Tietääkö Anna siis että Bates tappoi sittenkin ekan vaimonsa vai miksi sanoi näin?
Vierailija kirjoitti:
Kun sarjaa näytettiin ensimmäisen kerran, Stocka lanseerasi DA-tyyppisiä hattuja. Ostin 2, Burgundin punaisen ja harmaan.
Junassa nainen tuli kysymään,että mistä ostit Downton Abbey-hatun. Sarjasta tuli heti suosittu.
Amerikassa sarja oli todellinen suksee.
Niinpä ja Sami Sykkö odotti, että naisilla näkyisi linnan juhlissa DA: n naisten pukuloistoa. Niin hän sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Anna sanoi että Bates tappaa jos rai skaaja tulee ilmi. Tietääkö Anna siis että Bates tappoi sittenkin ekan vaimonsa vai miksi sanoi näin?
Ei suinkaan vaan Anna tiesi, että mies kostaa vaimonsa pahantekijälle jos saa tietää kuka on kyseessä.
Minä uskon Batesin syyllisyyteen molemmissa tapauksissa. Sellikaveriaankin uhkaili aika pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Elokuva Gosford Park on selvästi sellaine esi- Downton Abbey, käsittelihän kirjoittaja Julian Fellowes siinä samoja teemoja ja samaa ympäristöä. Täällä selvästi tunnutaan samaistuttavan yläluokan Maryyn ja Edithiin, vaikka ne mielenkiintoisimmat hahmot ovat siellä palvelijoiden puolella. Mut niinhän se aina on ollut tämäntyyppisissä jutuissa Kahden kerroksen väestä alkaen.
Itsellä Mary on luontainen samaistumisen kohde, kun olen kasvanut vanhassa sukukartanossa, mutta nuorimpana kokenut samaa turhautumista kuin Mary, joka ei voi periä tilaa tai saa helpolla mitään sanavaltaa sen asioihin. Kuitenkin hän on sisaruksista eniten sitoutunut tilaan ja haluaa kehittää ja jatkaa sitä. Samalla tavalla omista sisaruksistani olen ollut se fiksaantunein tilaan ja taloon ja sukuhistoriaan, mutta saanut jäädä nuorempana veljeni varjoon. Kyllä Suomessakin vielä nykyaikana saatettiin maatiloilla ja sukutiloilla olettaa, että tyttäret muuttaa muualle ja menee naimisiin ja pojat on niitä jatkajia. Ei se ole täysin kadonnut. Sillä tuo DA:n maailma ei ole täysin vieras.
Maryn lisäksi tykkään palvelijoista Thomasista. Vaikka hän onkin myös ilkeä, niin ymmärrän myös hyvin tälläisen syrjityn outolinnun elämää. Toivon vain koko ajan hänelle hyviä asioita. Mutta Thomas ja Mary ovat myös henkilöhahmoina lähimpänä omaa ikää. On vaikea samaistua vanhempaan kokkiin tai hyvin nuoreen keittiöpiikaan tai juonittelevaan kamarineitiin tai kiipijäsisäkköön. Sybil ei myöskään ollut täysin uskottava nuorena kapinallisena. Jotenkin hänen ulkonäkönsä tuntui vain työntyvän aina enemmän esille kuin luonteensa.
Mary on ihana. Ja se "mummeli" saa aina nauramaan sutkaituksillaan.
Minunkin mielestä Batesissa asuu pahuus. Miksi muuten olisi ollut se vankilakohtaus? Thomas ihana komistus.
Downton Abbeyssa on erittäin meheviä henkilöhahmoja, jotka on näytelty huipputaitavasti. Ei mikään ihme, että sarjasta tuli menestys. On ollut nautinto katsoa.
Ohiksena seurasiko kukaan The Halcyonia, josta Itv yritti DA seuraajaa? Itse tykkäsin sarjasta, vaikka olikin 2. maailmansodan aikaan sijoittuva kopio DA:sta. Ei saanut tarpeeksi katsojia ja jäi vain yhteen kauteen.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena seurasiko kukaan The Halcyonia, josta Itv yritti DA seuraajaa? Itse tykkäsin sarjasta, vaikka olikin 2. maailmansodan aikaan sijoittuva kopio DA:sta. Ei saanut tarpeeksi katsojia ja jäi vain yhteen kauteen.
Seurasin ja tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee, kun niin moni sarjan hahmoista on Maryn puolella. Edithin puolella vain harva. Miksi ihmeessä varsinkin Tom on Maryn ystävä? Eikö hänen jos kenen pitäisi inhota teennäisiä yläluokkaisia pimatsuja?
Tomista ja Matthewista tuli kavereita. Sen vuoksi Tom haluaa ikäänkuin huolehtia Marysta Matthewin muiston vuoksi.
Leskeys yhdistää myös. Molemmat menettivät traagisesti puolisonsa.
Kun ekat jaksot olivat aikoinaan moni katsoja haaveili et Tom ja Mary rakastuvat toisiinsa. Niin ei käynyt eikä ollut mahdollistakaan kun Mary on eri maata kuin Sybil oli.
Kiitos kummallekin edelliselle kommentoijalle. En ehkä ole osannut ajatella mainittuja asioita (ystävyys Matthewin kanssa ja leskeys), koska en pidä Marystä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mielestä Batesissa asuu pahuus. Miksi muuten olisi ollut se vankilakohtaus? Thomas ihana komistus.
Kai nyt ymmärrät, että vankilamaailmassa on pakko olla pahempi ja julmempi kuin toinen selvitäkseen? Bates ainakin tiesi tämän.
Vierailija kirjoitti:
jotkut jutut tuntuvat hirveän päälleliimatuilta (esim. tytönhupankon romanssi mustan jazzlaulajan kanssa, juu ihan varmaan).
Mikä tuossa nyt niin päälle liimattua oli? Tietysti voidaan ajatella, että yhteen sukuun ei pitäisi mahtua kaikki nämä tapahtumat, mutta siinä tapauksessa ei pitäisi mahtua moni muukaan sarjan juonista.
Elokuva Gosford Park on selvästi sellaine esi- Downton Abbey, käsittelihän kirjoittaja Julian Fellowes siinä samoja teemoja ja samaa ympäristöä. Täällä selvästi tunnutaan samaistuttavan yläluokan Maryyn ja Edithiin, vaikka ne mielenkiintoisimmat hahmot ovat siellä palvelijoiden puolella. Mut niinhän se aina on ollut tämäntyyppisissä jutuissa Kahden kerroksen väestä alkaen.
Mut tuo ajanjakso on kirjoittajalle aarreaitta, koska niin paljon niin radikaalia tapahtui yhteiskunnassa melko lyhyellä ajanjaksolla. Oikeastaan yhdessä sukupolvessa. Sarjassa kuvattu perinteinen englantilainen maalaisyläluokka näivettyi, köyhyi, pitkälti hävisikin. Samoin tein meni joukko ammatteja ja elinkeinoja (pukija, kamarineiti, kyökkipiika, seuraneiti jne), mutta samaan aikaan työväestölle nousi ennenkuulumattoman paljon uusia mahdollisuuksia ja näkymiä. Kartanon kokki saattoi säästöillään ostaa oman ravintolan tai baarin. Emännöitsijänä tai vaikka piikanakin isossa kartanossa vuosikausia palvellut nainen oli -yllätys, yllätys- haluttu naimakauppa, ja osa oli saanut koottua sen verran pääomaa, ettei heillä niin hätää ollut, jos terveyttä vain piisasi. Miespalvelijat ja pukijat perustivat miesten vaatehtimoja tai pestautuivat tavarataloihin töihin. Mutta se vaati tietysti uskallusta ja uuden oppimista, ja sen hyväksymistä, että oikeastaan vain muutos on pysyvää.
Gosford Parkissa lempparini on Emma Watsonin esittämä hieman anarkistinen ja nöyryytyksiä kokeva kyökkipiika, joka lähtee elokuvan lopuksi filimitähdeksi jenkkeihin. Sen sijaan Downton Abbeyssa ei ole ketään lempparia, vanhoja leskirouvia lukuunottamatta (molemmat erinomaisia omalla tavallaan), ja jotkut jutut tuntuvat hirveän päälleliimatuilta (esim. tytönhupankon romanssi mustan jazzlaulajan kanssa, juu ihan varmaan).