Downton Abbey. Mitä tapahtuu Edithtille?

[/quote] Mutta olen ihmetellyt, mikä oli se Marylle tehty pieni (”tiny”) toimenpide, joka poisti esteen raskaaksi tulemiselta, niin että Mary sai lapsen. Edes Matthewille tai äidilleen Mary ei sitä paljastanut.[/quote]

Marylle tehtyä toimenpidettä olen minäkin ihmetellyt. Olihan hänellä ja Matthewilla ilmeisesti normaali sukupuolielämä, joten mitään "esteitäkään" tuskin poistettu. 

Onneksi lauantaina loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka lehtitalo ja asunto jäivät Edithille noin vain perinnöksi, kun kuollut mieshän oli naimisissa. Eikö perintö toiselle naiselle ole skandaali siinä missä avioton lapsikin?

Joseph Molesleyn tarina on huono. Hänhän oli aluksi aivan tolvana ja myöhemmin hillitty, empaattinen ja itseoppinut.

Jos Gregson ehti saada avioeron ennen kuin kuoli? Ja teki testamentin Edithin hyväksi, eikös siitä sanottu jossain vaiheessa. Jäi aika epäselväksi tuo kuvio.

Ymmärsin, että Gregson katosi melkein heti kun pääsi Saksaan, eli tuskin ehti saada kansalaisuutta ja avioeroa.

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

Mikäli toisen sukupolven tarina tulisi, niin uskon että George olisi varmasti hengissä. Koko sarjan lähtökohtana oli jo se tilanne, että perillisistä on pulaa, ja Matthew oli varsin kaukainen sukulainen perimään tilan. Kai sekin yksi juonikuvio olisi, että George kuolisi ja uusi perillinen haettaisiin jostain vielä kauempaa suvusta, mutta se asetelma on tavallaan jo käytetty, joten luultavasti George on seuraava jaarli. Hänen palveluskelpoisuudestaan maailmansotaan ei tietenkään tässä vaiheessa voi sanoa vielä mitään, mutta 2MS on sen verran kiinnostava aihe, että aivan varmasti se haluttaisiin hyödyntää seuraavassa tarinassa, ja joku päähenkilöistä olisi sotimassa. Luultavasti George, tai sitten mikäli Batesien nykyinen (siis Ylen tämänhetkisessä esitystahdissa nykyinen) masuasukki on poika, niin hänkin voisi olla sopivassa iässä sodan loppupuolella. Ja kyllä, tiedän oikein hyvin että henkilöt ovat fiktiivisiä. Ei oikeasti olemassa olevien ihmisten kohtaloita voisikaan tällä tavalla nimillä ruotia pitkin nettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edith oli alkuun reppana, koska hänen annettiin perheenkin taholta ymmärtää, että hän ei ole yhtä viehättävä kuin molemmat sisarensa. Kai se itsetuntoa syö, kun jatkuvasti saa kokea olevansa toisia huonompi. Ja Maryn piikittely oli todella ilkeää! Vielä eilisessä jaksossakin, kun Edith alkaa jo saada menestystä kirjoittamisellaan, Mary toteaa, että ”apinakin kirjoittaa raamatun, jos sille annetaan kirjoituskone ja tarpeeksi aikaa”!

Mutta loppujen lopuksihan Edith osaa rakentaa itselleen vähintään yhtä mielekkään elämän kuin Marykin. Ja ”paremman” naimakaupankin Edith tekee, jos paremmuutta mitataan aviomiehen asemalla.

Kyllä minusta Edithin ura on nykyihmisen silmin paljon paljon mielekkäämpi kuin Maryn, lehtiala oli tuolloin varmasti mielenkiintoisimmillaan, oltiin asioiden polttopisteessä. Lisäksi arvostan hirveästi kirjoittamisen lahjaa (kuten myös säveltämisen, piirtämisen/maalaamisen yms luovuutta). Sen sijaan hiipuvan yläluokan kartanot pistettiin pakettiin tai niistä tehtiin matkailukohteita, kongressikeskuksia tai hotelleja, muutama myytiin uusökyrikkaille. Mua ei saisi tuonne kuin ehkä silloin tällöin viikonloppuvierailulle.

Mutta tuosta Marysta - rooli on kirjoitettu niin, että Mary tuntuu olevan kateellinen nimenomaan älykkäille ja rohkeille nuorille naisille ja tällaiseksi hän vaistomaisesti lukee täällä 'reppanaksi' nimetyn Edithin. (Sybil oli herttainen idealisti, Rose höpsö, lapsellinen) Edith on nuorena liian avoin ja kiltti, joutuu sitten - niin kuin joutuu monet muutkin - opettelemaan 'sosiaalisia taitoja' eli ei-suoruutta, ei-totta jne - jos välttämättä haluamme kaihtaa sanoja kiero ja valhe. Tämä Maryn kateellisuus tuli taas hyvin esiin, kun oli kirjoitettu tuo entisen piian paluu DA:han. Nuori nainen oli menestyvä, selvästi fiksu - jo nousi Mary takajaloilleen, ja kun Barrow armollisesti paljasti naisen menneisyyden piikana, Mary oikein helpottui - tämä nuori nainen ei pysty kilpailemaan hänen tasollaan - piika kun on.

Kyllä tuo hyvin kirjoitettu on, koska samallahan tulevaisuutta varten nähtiin ns. uuden sukupolven nousu: vanha lordi ei pitänyt Barrowin pikkusieluisuudesta, mutta Mary piti. Carson on mies lordin makuun, mutta he ovatkin vanhaa kaartia. Barrowilla on ominaisuuksia, joista Mary hyötyy (juorut, valmius ilkeilyyn). Ja onhan ne nättejä molemmat ja tulevaisuuden tekijöitä kartanossa.

Onhan tuo Maryn ilkeilykin kirjoitettu sillä tavalla, että katsojalle tulee assosiaatio, että yrittääkö Mary Edithin kohdistuvilla heitoillaan olla yhtä piikikäs ja samalla hauska kuin isoäitinsä?

Ei ymmärrä sitä, että jotta se näyttäisi ja kuulostaisi hauskalta, pitäisi a) kilometrejä eli elämänkokemusta olla roppakaupalla enemmän b) piikikkyys ei tule kohdistua vain yhteen kohteeseen, se on kiusaamista, piikikkyyden tulee olla elämänasenne, joka ei säästele ketään, eikä varsinkaan nouki esiin ns. helppoja kohteita c) piikeissä pitäisi olla sisältöä, jokin tarkkasilmäinen huomio, jokin joka on totta. Nyt Maryn heitot ovat luokkaa 'anna Edith -apinalle kirjoituskone, niin kyllä se vuodessa jonkun lyhyen pätkän rustaa'. Se on vain ilkeää, kateuden sävyttämää toisen alentamista. 

Maryhan on isoäidistäänkin mustasukkainen - sitä riipii, kun leskifrouva kääntyy aina Edithin puoleen, ei Maryn. Kaikki muuthan oikeastaan palvovat Marya - Carsonista lähtien- mutta se yksi, joka on enemmän Edithin puolella. Marylle siinä on tietysti yksi liikaa.

Isoäiti ei arvostanut Edithiä koskaan missään asiassa.

Ai. Mutta pyysi juuri Edithia pitämään itsensä ajan tasalla, 'soita vaikka yöllä', kun lordia vietiin sairaalaan.

Ja Marya vtutti. Hän haluaa vahvaksi vaikuttajaksi, mutta hän on saanut huomata, ettei se käy ihan sormia näpäyttämällä - ensin entinen piika, nykyinen vaikuttajanainen, kertoi Sybilista ja tämän tarjoamasta avusta ihailevaan ja kiitolliseen tapaan. Se oli tyhmä ja avuton Sybil, eikä Mary, jota ihailtiin. GOd damn it!

Sitten dramaattisessa sairaustapauksessa isoäiti turvautuu typerään, avuttomaan Edithiin, eikä Maryyn, vaikka Mary seisoi siinä ihan vieressä. Oh dear. Ja kun on sitten väsyneenä sisarukset palaavat kartanolle, niin Mary haluaa vain nukkumaan, mutta Edith haluaa käydä katsomassa vielä lapsia. WTF! Eihän ne ole edes sen omia, ja kuka nyt penskoja muutenkaan viitsii vahdata, niillähän on nanny? Mutta ihan sekunnin ajan taitaa Mary tuntea olevansa vähän öööö mikä se termi onkaan ööö huono äiti.

Vähemmästäkin pitää alkaa taas ilkeillä ja yrittää pistää kapuloita Edithin rattaisiin. Miksi se Edith niin siitä Marigoldista pitää? Milloinkas se Edith oli siellä Sveitsissä? Puhuuko palvelusväki Marigoldista? Mitä? God damn it, että tuo Anna on pelkuri, eikä puhu. Nyt kun olisi Barrow tässä, niin kyllä kielenkannat olisivat höllässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edith oli alkuun reppana, koska hänen annettiin perheenkin taholta ymmärtää, että hän ei ole yhtä viehättävä kuin molemmat sisarensa. Kai se itsetuntoa syö, kun jatkuvasti saa kokea olevansa toisia huonompi. Ja Maryn piikittely oli todella ilkeää! Vielä eilisessä jaksossakin, kun Edith alkaa jo saada menestystä kirjoittamisellaan, Mary toteaa, että ”apinakin kirjoittaa raamatun, jos sille annetaan kirjoituskone ja tarpeeksi aikaa”!

Mutta loppujen lopuksihan Edith osaa rakentaa itselleen vähintään yhtä mielekkään elämän kuin Marykin. Ja ”paremman” naimakaupankin Edith tekee, jos paremmuutta mitataan aviomiehen asemalla.

Kyllä minusta Edithin ura on nykyihmisen silmin paljon paljon mielekkäämpi kuin Maryn, lehtiala oli tuolloin varmasti mielenkiintoisimmillaan, oltiin asioiden polttopisteessä. Lisäksi arvostan hirveästi kirjoittamisen lahjaa (kuten myös säveltämisen, piirtämisen/maalaamisen yms luovuutta). Sen sijaan hiipuvan yläluokan kartanot pistettiin pakettiin tai niistä tehtiin matkailukohteita, kongressikeskuksia tai hotelleja, muutama myytiin uusökyrikkaille. Mua ei saisi tuonne kuin ehkä silloin tällöin viikonloppuvierailulle.

Mutta tuosta Marysta - rooli on kirjoitettu niin, että Mary tuntuu olevan kateellinen nimenomaan älykkäille ja rohkeille nuorille naisille ja tällaiseksi hän vaistomaisesti lukee täällä 'reppanaksi' nimetyn Edithin. (Sybil oli herttainen idealisti, Rose höpsö, lapsellinen) Edith on nuorena liian avoin ja kiltti, joutuu sitten - niin kuin joutuu monet muutkin - opettelemaan 'sosiaalisia taitoja' eli ei-suoruutta, ei-totta jne - jos välttämättä haluamme kaihtaa sanoja kiero ja valhe. Tämä Maryn kateellisuus tuli taas hyvin esiin, kun oli kirjoitettu tuo entisen piian paluu DA:han. Nuori nainen oli menestyvä, selvästi fiksu - jo nousi Mary takajaloilleen, ja kun Barrow armollisesti paljasti naisen menneisyyden piikana, Mary oikein helpottui - tämä nuori nainen ei pysty kilpailemaan hänen tasollaan - piika kun on.

Kyllä tuo hyvin kirjoitettu on, koska samallahan tulevaisuutta varten nähtiin ns. uuden sukupolven nousu: vanha lordi ei pitänyt Barrowin pikkusieluisuudesta, mutta Mary piti. Carson on mies lordin makuun, mutta he ovatkin vanhaa kaartia. Barrowilla on ominaisuuksia, joista Mary hyötyy (juorut, valmius ilkeilyyn). Ja onhan ne nättejä molemmat ja tulevaisuuden tekijöitä kartanossa.

Itse arvostan kyllä molempien uria. Edithin ura on mielenkiintoinen ja on jo pienoinen ihme, että yläluokan naisella yleensä ottaen on ura tuohon aikaan. Arvostan myös Maryn toimia ja uudistuksia, jotka edesauttavat kartanon pysymistä suvun hallinnassa. Kartano itsessään on yksi noista arvostamistasi asioista ja lisäksi täynnä noita arvostamiasi asioita. Tosin emme voi olla varmoja kuinka kauan DA pysyy Crawleyden hallinnassa. Jos George kaatuu toisessa maailmansodassa, niin kartano menee ties kenelle, joka voi tehdä sillä ihan mitä tahansa. Toisaalta Edithin lehtitalo voi vaikka kaatua 30-luvun lamassa :).

Ajatella, että joku spekuloi fiktiivisten hahmojen tulevaisuutta. Ja vielä ihan tosissaan.

Aattele! Ja meitä on vielä paljon. Ja me nautitaan siitä. Se on ihanaa. Voi käyttää mielikuvitustaan, voi leikkiä kirjailijaa, jotkut jopa oikein kirjoittavat fanfictionia (joista jotkut ovat parempia kuin ne 'oikeat' tekstit). Ja tätä on jatkunut jo kauan. Isoin ja aktiivisin pohdiskelijoiden ja fanfictionin kirjoittajajoukko on kaiketi ollut BBC:n Uusi Sherlock -sarjalla.

Mutta asiallisille ja erittäin vakavasti itseensä ja elämään suhtautuville tämä on tietysti täyttä hölynpölyä ja silkkaa ajantuhlausta. Tuonkin luovuuden kun voisi käyttää maailman ongelmien ratkomiseen. (ikään kuin elämästä ja fiktiosta nauttiva ja rentoutuva ihminen ei pystyisi mihinkään järkevään, ei ei ei, hänen täytyy olla typerä tyhjäpää, joka leijailee koko ajan pilvissä maalaamassa taivaanrantaa, heh)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

George ehtii mennä naimisiin ja saada lapsen ennen kuin kaatuu Normandian maihinnousussa. Hautajaisissa käy ilmi, että vaimo on raskaana edellisen loman jäljiltä. Mary on ilman muuta kamala anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

George ehtii mennä naimisiin ja saada lapsen ennen kuin kaatuu Normandian maihinnousussa. Hautajaisissa käy ilmi, että vaimo on raskaana edellisen loman jäljiltä. Mary on ilman muuta kamala anoppi.

Olen aika varma, että Georgesta kasvaa vastuuton hulivili, jolla on vähintään yksi avioton lapsi kartanon sisäkön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla mennyt vähän ohi, onko lady Rose jotain sukua näille Dowtonin väelle? Hyvä sarja, eka kerran katselussa.

Leskikreivittären sisaren tyttärentytär.

Helpommin sanottuna Maryn, Edithin ja Sybilin pikkuserkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

Mikäli toisen sukupolven tarina tulisi, niin uskon että George olisi varmasti hengissä. Koko sarjan lähtökohtana oli jo se tilanne, että perillisistä on pulaa, ja Matthew oli varsin kaukainen sukulainen perimään tilan. Kai sekin yksi juonikuvio olisi, että George kuolisi ja uusi perillinen haettaisiin jostain vielä kauempaa suvusta, mutta se asetelma on tavallaan jo käytetty, joten luultavasti George on seuraava jaarli. Hänen palveluskelpoisuudestaan maailmansotaan ei tietenkään tässä vaiheessa voi sanoa vielä mitään, mutta 2MS on sen verran kiinnostava aihe, että aivan varmasti se haluttaisiin hyödyntää seuraavassa tarinassa, ja joku päähenkilöistä olisi sotimassa. Luultavasti George, tai sitten mikäli Batesien nykyinen (siis Ylen tämänhetkisessä esitystahdissa nykyinen) masuasukki on poika, niin hänkin voisi olla sopivassa iässä sodan loppupuolella. Ja kyllä, tiedän oikein hyvin että henkilöt ovat fiktiivisiä. Ei oikeasti olemassa olevien ihmisten kohtaloita voisikaan tällä tavalla nimillä ruotia pitkin nettiä.

 Ah, niin rakastuneet ja toisilleen eh dot to man lojaalit ja hiton ärsyttävät Batesit saavat juuri sopivaan aikaan lapsen - epäilen kirjoittajan suunnittelevan ....vaikka mitä. Ja nyt ei taida olla pelkoa siitä, että näyttelijä karkaa kesken elokuvateon suuremmille apajille, ja että siksi roolihenkilö jouduttaisiin tappamaan/lähettämään amerikkaan (sama asia). 

Minä kirjoittaisin: Granthamin nuori lordi leikittelee julmasti lakimieheksi (silmänisku isille) opiskelevan nuoriherra Batesin tunteilla ja jättää tämän sitten kuin nallin kalliolle mennäkseen naimisiin jonkin uusrikkaan pohatan tyttären kanssa pelastaakseen tilansa. Nuoriherra Bates tekee itsemurhan. Silloin ukko-Bates, joka tunnetusti on lojaali läheisilleen, julma vihollisilleen, tappaa kolmannen kerran, tällä kertaa pitäen huolen vielä tarkemmin, ettei jää kiinni. (ja emmehän me oikeasti tiedä, kuinka monta ihmista Bates on tappanut, tiedämme vain sen, että sodassa vissiin monta, ja siviilissä ainakin kaksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edith oli alkuun reppana, koska hänen annettiin perheenkin taholta ymmärtää, että hän ei ole yhtä viehättävä kuin molemmat sisarensa. Kai se itsetuntoa syö, kun jatkuvasti saa kokea olevansa toisia huonompi. Ja Maryn piikittely oli todella ilkeää! Vielä eilisessä jaksossakin, kun Edith alkaa jo saada menestystä kirjoittamisellaan, Mary toteaa, että ”apinakin kirjoittaa raamatun, jos sille annetaan kirjoituskone ja tarpeeksi aikaa”!

Mutta loppujen lopuksihan Edith osaa rakentaa itselleen vähintään yhtä mielekkään elämän kuin Marykin. Ja ”paremman” naimakaupankin Edith tekee, jos paremmuutta mitataan aviomiehen asemalla.

Kyllä minusta Edithin ura on nykyihmisen silmin paljon paljon mielekkäämpi kuin Maryn, lehtiala oli tuolloin varmasti mielenkiintoisimmillaan, oltiin asioiden polttopisteessä. Lisäksi arvostan hirveästi kirjoittamisen lahjaa (kuten myös säveltämisen, piirtämisen/maalaamisen yms luovuutta). Sen sijaan hiipuvan yläluokan kartanot pistettiin pakettiin tai niistä tehtiin matkailukohteita, kongressikeskuksia tai hotelleja, muutama myytiin uusökyrikkaille. Mua ei saisi tuonne kuin ehkä silloin tällöin viikonloppuvierailulle.

Mutta tuosta Marysta - rooli on kirjoitettu niin, että Mary tuntuu olevan kateellinen nimenomaan älykkäille ja rohkeille nuorille naisille ja tällaiseksi hän vaistomaisesti lukee täällä 'reppanaksi' nimetyn Edithin. (Sybil oli herttainen idealisti, Rose höpsö, lapsellinen) Edith on nuorena liian avoin ja kiltti, joutuu sitten - niin kuin joutuu monet muutkin - opettelemaan 'sosiaalisia taitoja' eli ei-suoruutta, ei-totta jne - jos välttämättä haluamme kaihtaa sanoja kiero ja valhe. Tämä Maryn kateellisuus tuli taas hyvin esiin, kun oli kirjoitettu tuo entisen piian paluu DA:han. Nuori nainen oli menestyvä, selvästi fiksu - jo nousi Mary takajaloilleen, ja kun Barrow armollisesti paljasti naisen menneisyyden piikana, Mary oikein helpottui - tämä nuori nainen ei pysty kilpailemaan hänen tasollaan - piika kun on.

Kyllä tuo hyvin kirjoitettu on, koska samallahan tulevaisuutta varten nähtiin ns. uuden sukupolven nousu: vanha lordi ei pitänyt Barrowin pikkusieluisuudesta, mutta Mary piti. Carson on mies lordin makuun, mutta he ovatkin vanhaa kaartia. Barrowilla on ominaisuuksia, joista Mary hyötyy (juorut, valmius ilkeilyyn). Ja onhan ne nättejä molemmat ja tulevaisuuden tekijöitä kartanossa.

Onhan tuo Maryn ilkeilykin kirjoitettu sillä tavalla, että katsojalle tulee assosiaatio, että yrittääkö Mary Edithin kohdistuvilla heitoillaan olla yhtä piikikäs ja samalla hauska kuin isoäitinsä?

Ei ymmärrä sitä, että jotta se näyttäisi ja kuulostaisi hauskalta, pitäisi a) kilometrejä eli elämänkokemusta olla roppakaupalla enemmän b) piikikkyys ei tule kohdistua vain yhteen kohteeseen, se on kiusaamista, piikikkyyden tulee olla elämänasenne, joka ei säästele ketään, eikä varsinkaan nouki esiin ns. helppoja kohteita c) piikeissä pitäisi olla sisältöä, jokin tarkkasilmäinen huomio, jokin joka on totta. Nyt Maryn heitot ovat luokkaa 'anna Edith -apinalle kirjoituskone, niin kyllä se vuodessa jonkun lyhyen pätkän rustaa'. Se on vain ilkeää, kateuden sävyttämää toisen alentamista. 

Maryhan on isoäidistäänkin mustasukkainen - sitä riipii, kun leskifrouva kääntyy aina Edithin puoleen, ei Maryn. Kaikki muuthan oikeastaan palvovat Marya - Carsonista lähtien- mutta se yksi, joka on enemmän Edithin puolella. Marylle siinä on tietysti yksi liikaa.

Isoäiti ei arvostanut Edithiä koskaan missään asiassa.

Ai. Mutta pyysi juuri Edithia pitämään itsensä ajan tasalla, 'soita vaikka yöllä', kun lordia vietiin sairaalaan.

Ja Marya vtutti. Hän haluaa vahvaksi vaikuttajaksi, mutta hän on saanut huomata, ettei se käy ihan sormia näpäyttämällä - ensin entinen piika, nykyinen vaikuttajanainen, kertoi Sybilista ja tämän tarjoamasta avusta ihailevaan ja kiitolliseen tapaan. Se oli tyhmä ja avuton Sybil, eikä Mary, jota ihailtiin. GOd damn it!

Sitten dramaattisessa sairaustapauksessa isoäiti turvautuu typerään, avuttomaan Edithiin, eikä Maryyn, vaikka Mary seisoi siinä ihan vieressä. Oh dear. Ja kun on sitten väsyneenä sisarukset palaavat kartanolle, niin Mary haluaa vain nukkumaan, mutta Edith haluaa käydä katsomassa vielä lapsia. WTF! Eihän ne ole edes sen omia, ja kuka nyt penskoja muutenkaan viitsii vahdata, niillähän on nanny? Mutta ihan sekunnin ajan taitaa Mary tuntea olevansa vähän öööö mikä se termi onkaan ööö huono äiti.

Vähemmästäkin pitää alkaa taas ilkeillä ja yrittää pistää kapuloita Edithin rattaisiin. Miksi se Edith niin siitä Marigoldista pitää? Milloinkas se Edith oli siellä Sveitsissä? Puhuuko palvelusväki Marigoldista? Mitä? God damn it, että tuo Anna on pelkuri, eikä puhu. Nyt kun olisi Barrow tässä, niin kyllä kielenkannat olisivat höllässä!

On kyllä pienoinen ihme, että Marylle ei ole vieläkään valjennut asian todellinen laita!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lauantaina loppuu.

Onneksi Downton Abbeyn tarina jatkuu syyskuussa elokuvateattereissa:

https://www.finnkino.fi/event/303133/title/downton_abbey/

Downton Abbey -elokuva saapuu elokuvateattereihin syksyllä 2019. Luvassa on täydellinen kattaus Downton Abbeyn loistoa: kaikki sarjasta tutut näyttelijät palaavat rooleihinsa ja elokuvan on käsikirjoittanut sarjan luoja Julian Fellowes. Elokuvassa kartano saa kuninkaallisia vieraita, ja tapahtuman valmistelut panevat talon väen koetukselle.

Pääosissa: Tuppence Middleton, Michelle Dockery, Allen Leech, Maggie Smith, Laura Carmichael, Elizabeth McGovern, Joanne Froggatt, Stephen Campbell Moore, Raquel Cassidy, Imelda Staunton, Robert James-Collier, Hugh Bonneville, Penelope Wilton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

Mikäli toisen sukupolven tarina tulisi, niin uskon että George olisi varmasti hengissä. Koko sarjan lähtökohtana oli jo se tilanne, että perillisistä on pulaa, ja Matthew oli varsin kaukainen sukulainen perimään tilan. Kai sekin yksi juonikuvio olisi, että George kuolisi ja uusi perillinen haettaisiin jostain vielä kauempaa suvusta, mutta se asetelma on tavallaan jo käytetty, joten luultavasti George on seuraava jaarli. Hänen palveluskelpoisuudestaan maailmansotaan ei tietenkään tässä vaiheessa voi sanoa vielä mitään, mutta 2MS on sen verran kiinnostava aihe, että aivan varmasti se haluttaisiin hyödyntää seuraavassa tarinassa, ja joku päähenkilöistä olisi sotimassa. Luultavasti George, tai sitten mikäli Batesien nykyinen (siis Ylen tämänhetkisessä esitystahdissa nykyinen) masuasukki on poika, niin hänkin voisi olla sopivassa iässä sodan loppupuolella. Ja kyllä, tiedän oikein hyvin että henkilöt ovat fiktiivisiä. Ei oikeasti olemassa olevien ihmisten kohtaloita voisikaan tällä tavalla nimillä ruotia pitkin nettiä.

 Ah, niin rakastuneet ja toisilleen eh dot to man lojaalit ja hiton ärsyttävät Batesit saavat juuri sopivaan aikaan lapsen - epäilen kirjoittajan suunnittelevan ....vaikka mitä. Ja nyt ei taida olla pelkoa siitä, että näyttelijä karkaa kesken elokuvateon suuremmille apajille, ja että siksi roolihenkilö jouduttaisiin tappamaan/lähettämään amerikkaan (sama asia). 

Minä kirjoittaisin: Granthamin nuori lordi leikittelee julmasti lakimieheksi (silmänisku isille) opiskelevan nuoriherra Batesin tunteilla ja jättää tämän sitten kuin nallin kalliolle mennäkseen naimisiin jonkin uusrikkaan pohatan tyttären kanssa pelastaakseen tilansa. Nuoriherra Bates tekee itsemurhan. Silloin ukko-Bates, joka tunnetusti on lojaali läheisilleen, julma vihollisilleen, tappaa kolmannen kerran, tällä kertaa pitäen huolen vielä tarkemmin, ettei jää kiinni. (ja emmehän me oikeasti tiedä, kuinka monta ihmista Bates on tappanut, tiedämme vain sen, että sodassa vissiin monta, ja siviilissä ainakin kaksi).

Millä juonenkäänteellä sä kääntäisit sian niin, että Bates sittenkin tappoi Greenin? Kun se on näistä murhista se ainoa, jossa on ihan selvät todisteet muusta. (Bates on slekäpiitäkarmivan kiero ja saattoi hyvinkin tappaa vaimonsa ja painostaa todistajat todistamaan syyttömyytensä - mutta Greenin kuoleman ajalta oli ihan muiden ihmisten (molseley ja baxter) hankkimat todisteet siitä, että Bates oli ihan muualla. Bates ei tappanut Greeniä.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edith oli alkuun reppana, koska hänen annettiin perheenkin taholta ymmärtää, että hän ei ole yhtä viehättävä kuin molemmat sisarensa. Kai se itsetuntoa syö, kun jatkuvasti saa kokea olevansa toisia huonompi. Ja Maryn piikittely oli todella ilkeää! Vielä eilisessä jaksossakin, kun Edith alkaa jo saada menestystä kirjoittamisellaan, Mary toteaa, että ”apinakin kirjoittaa raamatun, jos sille annetaan kirjoituskone ja tarpeeksi aikaa”!

Mutta loppujen lopuksihan Edith osaa rakentaa itselleen vähintään yhtä mielekkään elämän kuin Marykin. Ja ”paremman” naimakaupankin Edith tekee, jos paremmuutta mitataan aviomiehen asemalla.

Kyllä minusta Edithin ura on nykyihmisen silmin paljon paljon mielekkäämpi kuin Maryn, lehtiala oli tuolloin varmasti mielenkiintoisimmillaan, oltiin asioiden polttopisteessä. Lisäksi arvostan hirveästi kirjoittamisen lahjaa (kuten myös säveltämisen, piirtämisen/maalaamisen yms luovuutta). Sen sijaan hiipuvan yläluokan kartanot pistettiin pakettiin tai niistä tehtiin matkailukohteita, kongressikeskuksia tai hotelleja, muutama myytiin uusökyrikkaille. Mua ei saisi tuonne kuin ehkä silloin tällöin viikonloppuvierailulle.

Mutta tuosta Marysta - rooli on kirjoitettu niin, että Mary tuntuu olevan kateellinen nimenomaan älykkäille ja rohkeille nuorille naisille ja tällaiseksi hän vaistomaisesti lukee täällä 'reppanaksi' nimetyn Edithin. (Sybil oli herttainen idealisti, Rose höpsö, lapsellinen) Edith on nuorena liian avoin ja kiltti, joutuu sitten - niin kuin joutuu monet muutkin - opettelemaan 'sosiaalisia taitoja' eli ei-suoruutta, ei-totta jne - jos välttämättä haluamme kaihtaa sanoja kiero ja valhe. Tämä Maryn kateellisuus tuli taas hyvin esiin, kun oli kirjoitettu tuo entisen piian paluu DA:han. Nuori nainen oli menestyvä, selvästi fiksu - jo nousi Mary takajaloilleen, ja kun Barrow armollisesti paljasti naisen menneisyyden piikana, Mary oikein helpottui - tämä nuori nainen ei pysty kilpailemaan hänen tasollaan - piika kun on.

Kyllä tuo hyvin kirjoitettu on, koska samallahan tulevaisuutta varten nähtiin ns. uuden sukupolven nousu: vanha lordi ei pitänyt Barrowin pikkusieluisuudesta, mutta Mary piti. Carson on mies lordin makuun, mutta he ovatkin vanhaa kaartia. Barrowilla on ominaisuuksia, joista Mary hyötyy (juorut, valmius ilkeilyyn). Ja onhan ne nättejä molemmat ja tulevaisuuden tekijöitä kartanossa.

Onhan tuo Maryn ilkeilykin kirjoitettu sillä tavalla, että katsojalle tulee assosiaatio, että yrittääkö Mary Edithin kohdistuvilla heitoillaan olla yhtä piikikäs ja samalla hauska kuin isoäitinsä?

Ei ymmärrä sitä, että jotta se näyttäisi ja kuulostaisi hauskalta, pitäisi a) kilometrejä eli elämänkokemusta olla roppakaupalla enemmän b) piikikkyys ei tule kohdistua vain yhteen kohteeseen, se on kiusaamista, piikikkyyden tulee olla elämänasenne, joka ei säästele ketään, eikä varsinkaan nouki esiin ns. helppoja kohteita c) piikeissä pitäisi olla sisältöä, jokin tarkkasilmäinen huomio, jokin joka on totta. Nyt Maryn heitot ovat luokkaa 'anna Edith -apinalle kirjoituskone, niin kyllä se vuodessa jonkun lyhyen pätkän rustaa'. Se on vain ilkeää, kateuden sävyttämää toisen alentamista. 

Maryhan on isoäidistäänkin mustasukkainen - sitä riipii, kun leskifrouva kääntyy aina Edithin puoleen, ei Maryn. Kaikki muuthan oikeastaan palvovat Marya - Carsonista lähtien- mutta se yksi, joka on enemmän Edithin puolella. Marylle siinä on tietysti yksi liikaa.

Isoäiti ei arvostanut Edithiä koskaan missään asiassa.

Ai. Mutta pyysi juuri Edithia pitämään itsensä ajan tasalla, 'soita vaikka yöllä', kun lordia vietiin sairaalaan.

Ja Marya vtutti. Hän haluaa vahvaksi vaikuttajaksi, mutta hän on saanut huomata, ettei se käy ihan sormia näpäyttämällä - ensin entinen piika, nykyinen vaikuttajanainen, kertoi Sybilista ja tämän tarjoamasta avusta ihailevaan ja kiitolliseen tapaan. Se oli tyhmä ja avuton Sybil, eikä Mary, jota ihailtiin. GOd damn it!

Sitten dramaattisessa sairaustapauksessa isoäiti turvautuu typerään, avuttomaan Edithiin, eikä Maryyn, vaikka Mary seisoi siinä ihan vieressä. Oh dear. Ja kun on sitten väsyneenä sisarukset palaavat kartanolle, niin Mary haluaa vain nukkumaan, mutta Edith haluaa käydä katsomassa vielä lapsia. WTF! Eihän ne ole edes sen omia, ja kuka nyt penskoja muutenkaan viitsii vahdata, niillähän on nanny? Mutta ihan sekunnin ajan taitaa Mary tuntea olevansa vähän öööö mikä se termi onkaan ööö huono äiti.

Vähemmästäkin pitää alkaa taas ilkeillä ja yrittää pistää kapuloita Edithin rattaisiin. Miksi se Edith niin siitä Marigoldista pitää? Milloinkas se Edith oli siellä Sveitsissä? Puhuuko palvelusväki Marigoldista? Mitä? God damn it, että tuo Anna on pelkuri, eikä puhu. Nyt kun olisi Barrow tässä, niin kyllä kielenkannat olisivat höllässä!

On kyllä pienoinen ihme, että Marylle ei ole vieläkään valjennut asian todellinen laita!

Mary on Edithin suhteen aika sokea, näkee vain sen mitä haluaa nähdä. Toistaiseksi Mary on nähnyt hölmön vanhapiikasisaren, joka on naurettavan kiintynyt jonkun vuokraviljelijän ottolapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

Mikäli toisen sukupolven tarina tulisi, niin uskon että George olisi varmasti hengissä. Koko sarjan lähtökohtana oli jo se tilanne, että perillisistä on pulaa, ja Matthew oli varsin kaukainen sukulainen perimään tilan. Kai sekin yksi juonikuvio olisi, että George kuolisi ja uusi perillinen haettaisiin jostain vielä kauempaa suvusta, mutta se asetelma on tavallaan jo käytetty, joten luultavasti George on seuraava jaarli. Hänen palveluskelpoisuudestaan maailmansotaan ei tietenkään tässä vaiheessa voi sanoa vielä mitään, mutta 2MS on sen verran kiinnostava aihe, että aivan varmasti se haluttaisiin hyödyntää seuraavassa tarinassa, ja joku päähenkilöistä olisi sotimassa. Luultavasti George, tai sitten mikäli Batesien nykyinen (siis Ylen tämänhetkisessä esitystahdissa nykyinen) masuasukki on poika, niin hänkin voisi olla sopivassa iässä sodan loppupuolella. Ja kyllä, tiedän oikein hyvin että henkilöt ovat fiktiivisiä. Ei oikeasti olemassa olevien ihmisten kohtaloita voisikaan tällä tavalla nimillä ruotia pitkin nettiä.

 Ah, niin rakastuneet ja toisilleen eh dot to man lojaalit ja hiton ärsyttävät Batesit saavat juuri sopivaan aikaan lapsen - epäilen kirjoittajan suunnittelevan ....vaikka mitä. Ja nyt ei taida olla pelkoa siitä, että näyttelijä karkaa kesken elokuvateon suuremmille apajille, ja että siksi roolihenkilö jouduttaisiin tappamaan/lähettämään amerikkaan (sama asia). 

Minä kirjoittaisin: Granthamin nuori lordi leikittelee julmasti lakimieheksi (silmänisku isille) opiskelevan nuoriherra Batesin tunteilla ja jättää tämän sitten kuin nallin kalliolle mennäkseen naimisiin jonkin uusrikkaan pohatan tyttären kanssa pelastaakseen tilansa. Nuoriherra Bates tekee itsemurhan. Silloin ukko-Bates, joka tunnetusti on lojaali läheisilleen, julma vihollisilleen, tappaa kolmannen kerran, tällä kertaa pitäen huolen vielä tarkemmin, ettei jää kiinni. (ja emmehän me oikeasti tiedä, kuinka monta ihmista Bates on tappanut, tiedämme vain sen, että sodassa vissiin monta, ja siviilissä ainakin kaksi).

Millä juonenkäänteellä sä kääntäisit sian niin, että Bates sittenkin tappoi Greenin? Kun se on näistä murhista se ainoa, jossa on ihan selvät todisteet muusta. (Bates on slekäpiitäkarmivan kiero ja saattoi hyvinkin tappaa vaimonsa ja painostaa todistajat todistamaan syyttömyytensä - mutta Greenin kuoleman ajalta oli ihan muiden ihmisten (molseley ja baxter) hankkimat todisteet siitä, että Bates oli ihan muualla. Bates ei tappanut Greeniä.).

Kun käyttämätön matkalippu oli ( olisi ollut) todiste siitä, ettei Bates matkustanut murhapaikalle, niin itse olisin käynyt ostamassa kaksi matkalippua ja toisen jättänyt käyttämättä " todisteeksi". Bates selvästi muisti et se käyttämätön matkalippu meni takin mukana ja se ärsytti häntä. Ehkä olikin suunnitellut siten. En ole varma syyttömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

Mikäli toisen sukupolven tarina tulisi, niin uskon että George olisi varmasti hengissä. Koko sarjan lähtökohtana oli jo se tilanne, että perillisistä on pulaa, ja Matthew oli varsin kaukainen sukulainen perimään tilan. Kai sekin yksi juonikuvio olisi, että George kuolisi ja uusi perillinen haettaisiin jostain vielä kauempaa suvusta, mutta se asetelma on tavallaan jo käytetty, joten luultavasti George on seuraava jaarli. Hänen palveluskelpoisuudestaan maailmansotaan ei tietenkään tässä vaiheessa voi sanoa vielä mitään, mutta 2MS on sen verran kiinnostava aihe, että aivan varmasti se haluttaisiin hyödyntää seuraavassa tarinassa, ja joku päähenkilöistä olisi sotimassa. Luultavasti George, tai sitten mikäli Batesien nykyinen (siis Ylen tämänhetkisessä esitystahdissa nykyinen) masuasukki on poika, niin hänkin voisi olla sopivassa iässä sodan loppupuolella. Ja kyllä, tiedän oikein hyvin että henkilöt ovat fiktiivisiä. Ei oikeasti olemassa olevien ihmisten kohtaloita voisikaan tällä tavalla nimillä ruotia pitkin nettiä.

 Ah, niin rakastuneet ja toisilleen eh dot to man lojaalit ja hiton ärsyttävät Batesit saavat juuri sopivaan aikaan lapsen - epäilen kirjoittajan suunnittelevan ....vaikka mitä. Ja nyt ei taida olla pelkoa siitä, että näyttelijä karkaa kesken elokuvateon suuremmille apajille, ja että siksi roolihenkilö jouduttaisiin tappamaan/lähettämään amerikkaan (sama asia). 

Minä kirjoittaisin: Granthamin nuori lordi leikittelee julmasti lakimieheksi (silmänisku isille) opiskelevan nuoriherra Batesin tunteilla ja jättää tämän sitten kuin nallin kalliolle mennäkseen naimisiin jonkin uusrikkaan pohatan tyttären kanssa pelastaakseen tilansa. Nuoriherra Bates tekee itsemurhan. Silloin ukko-Bates, joka tunnetusti on lojaali läheisilleen, julma vihollisilleen, tappaa kolmannen kerran, tällä kertaa pitäen huolen vielä tarkemmin, ettei jää kiinni. (ja emmehän me oikeasti tiedä, kuinka monta ihmista Bates on tappanut, tiedämme vain sen, että sodassa vissiin monta, ja siviilissä ainakin kaksi).

Millä juonenkäänteellä sä kääntäisit sian niin, että Bates sittenkin tappoi Greenin? Kun se on näistä murhista se ainoa, jossa on ihan selvät todisteet muusta. (Bates on slekäpiitäkarmivan kiero ja saattoi hyvinkin tappaa vaimonsa ja painostaa todistajat todistamaan syyttömyytensä - mutta Greenin kuoleman ajalta oli ihan muiden ihmisten (molseley ja baxter) hankkimat todisteet siitä, että Bates oli ihan muualla. Bates ei tappanut Greeniä.).

Kun käyttämätön matkalippu oli ( olisi ollut) todiste siitä, ettei Bates matkustanut murhapaikalle, niin itse olisin käynyt ostamassa kaksi matkalippua ja toisen jättänyt käyttämättä " todisteeksi". Bates selvästi muisti et se käyttämätön matkalippu meni takin mukana ja se ärsytti häntä. Ehkä olikin suunnitellut siten. En ole varma syyttömyydestä.

Joo, tämä olisi toiminut vielä siinä vaiheessa, kun se käyttämätön junalippu oli ainoa todiste. Eikä se nyt kovin paljon ede todistanut. Mutta sitten kun Baxter ja Molseley löysi sen pubinpitäjän, joka ihan selvästi muisti Batesin ulkonäön ja luonteenomaiset jutut kun tämä oli syönyt lounasta Yorkissa murhan aikaan, niin sitä tuolla ei enää kumotakaan. Varsinkin kun Bates ei edes tiennyt, että ne olivat etsimässä todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras sarja ikinä. Anna on symppis.

Ja todellinen kaunotar! Ajatelkaapa, jos hän pukeutuisi kuten sarjan ladyt pukeutuvat!

Itseäni ei tuo Anna oikein sytyttänyt millään lailla, mutta muutenhan sarja on täynnä vetäviä naisia. Ehkä parhaana se parilla ekalla kaudella mukana ollut punapäinen sisäkkö, joka lähti talosta opiskellakseen sihteeriksi tms.

Monet yllättyvät jos näette miten ihminen muuttuu kun hänet meikataan ja stailataan. Ihailen noita naisia jotka paneutuvat rooliinsa niin "paljaana" ja miltei tunnistamattomana. Anna ja entäpäs Daisy ja rva Hughes ?

J
https://www.iltalehti.fi/viihde/a/201512030184207

Hughes kyllä yllätti.

Lovejoyn Lady Jane Felsham.

Oho, enpä muistanutkaan. Piti ihan googlata kuvahaulla ja jestas, että siinä on kaunis nainen! Ja niin moni-ilmeinen, muuntautuu kaunottaresta vaikka mihin.

Kyllä! Tässä erityisen kaunis: https://www.google.com/search?q=Lady+Jane+Felsham&tbm=isch&source=iu&ic…;

Sama kaunis näyttelijätär esitti yhtä melko kanamaisista ystävättäristä sarjassa ”Ystävättäret”, joka tuli Yleltä hiljattain. Siinä roolissa hän ei ollut kaunis: pitkä kihara tukka roikkui kehystämässä pitkänomaisia kasvoja tehden hänestä todella hevosnaamaisen. Se sarja jäi minulta kesken, kun en kestänyt katsoa keski-ikäisten (tai oikeastaan sen jo ohittaneiden) naisten päätöntä kohellusta.

Ystävättäristä sen verran, että minultakin jäi kesken. Sitten hesarissa oli juttu, jossa sanottiin sarjan saavan yllättävän loppuratkaisun. Kuudes eli viimeinen jakso on vielä Areenassa, katsoin sen, ja olin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko George lähtemään toiseen maailmansotaan? Selviääkö hengissä?

Vaikka fiktiivisten hahmojen tulevaisuuden spekulointi onkin arveluttavaa toimintaa, niin George Crawley on syntynyt vuonna 1921 eli on toisen maailmansodan syttyessä 18-vuotias. Hän joutuu varmasti rintamalle, jos on siis selvinnyt vuoteen hengissä 1939 eikä ole palvelukseen kelpaamaton.

T: Yksi joka haaveilee, että DA jatkuisi joskus seuraavan sukupolven tarinana

Mikäli toisen sukupolven tarina tulisi, niin uskon että George olisi varmasti hengissä. Koko sarjan lähtökohtana oli jo se tilanne, että perillisistä on pulaa, ja Matthew oli varsin kaukainen sukulainen perimään tilan. Kai sekin yksi juonikuvio olisi, että George kuolisi ja uusi perillinen haettaisiin jostain vielä kauempaa suvusta, mutta se asetelma on tavallaan jo käytetty, joten luultavasti George on seuraava jaarli. Hänen palveluskelpoisuudestaan maailmansotaan ei tietenkään tässä vaiheessa voi sanoa vielä mitään, mutta 2MS on sen verran kiinnostava aihe, että aivan varmasti se haluttaisiin hyödyntää seuraavassa tarinassa, ja joku päähenkilöistä olisi sotimassa. Luultavasti George, tai sitten mikäli Batesien nykyinen (siis Ylen tämänhetkisessä esitystahdissa nykyinen) masuasukki on poika, niin hänkin voisi olla sopivassa iässä sodan loppupuolella. Ja kyllä, tiedän oikein hyvin että henkilöt ovat fiktiivisiä. Ei oikeasti olemassa olevien ihmisten kohtaloita voisikaan tällä tavalla nimillä ruotia pitkin nettiä.

 Ah, niin rakastuneet ja toisilleen eh dot to man lojaalit ja hiton ärsyttävät Batesit saavat juuri sopivaan aikaan lapsen - epäilen kirjoittajan suunnittelevan ....vaikka mitä. Ja nyt ei taida olla pelkoa siitä, että näyttelijä karkaa kesken elokuvateon suuremmille apajille, ja että siksi roolihenkilö jouduttaisiin tappamaan/lähettämään amerikkaan (sama asia). 

Minä kirjoittaisin: Granthamin nuori lordi leikittelee julmasti lakimieheksi (silmänisku isille) opiskelevan nuoriherra Batesin tunteilla ja jättää tämän sitten kuin nallin kalliolle mennäkseen naimisiin jonkin uusrikkaan pohatan tyttären kanssa pelastaakseen tilansa. Nuoriherra Bates tekee itsemurhan. Silloin ukko-Bates, joka tunnetusti on lojaali läheisilleen, julma vihollisilleen, tappaa kolmannen kerran, tällä kertaa pitäen huolen vielä tarkemmin, ettei jää kiinni. (ja emmehän me oikeasti tiedä, kuinka monta ihmista Bates on tappanut, tiedämme vain sen, että sodassa vissiin monta, ja siviilissä ainakin kaksi).

Millä juonenkäänteellä sä kääntäisit sian niin, että Bates sittenkin tappoi Greenin? Kun se on näistä murhista se ainoa, jossa on ihan selvät todisteet muusta. (Bates on slekäpiitäkarmivan kiero ja saattoi hyvinkin tappaa vaimonsa ja painostaa todistajat todistamaan syyttömyytensä - mutta Greenin kuoleman ajalta oli ihan muiden ihmisten (molseley ja baxter) hankkimat todisteet siitä, että Bates oli ihan muualla. Bates ei tappanut Greeniä.).

Kun käyttämätön matkalippu oli ( olisi ollut) todiste siitä, ettei Bates matkustanut murhapaikalle, niin itse olisin käynyt ostamassa kaksi matkalippua ja toisen jättänyt käyttämättä " todisteeksi". Bates selvästi muisti et se käyttämätön matkalippu meni takin mukana ja se ärsytti häntä. Ehkä olikin suunnitellut siten. En ole varma syyttömyydestä.

Joo, tämä olisi toiminut vielä siinä vaiheessa, kun se käyttämätön junalippu oli ainoa todiste. Eikä se nyt kovin paljon ede todistanut. Mutta sitten kun Baxter ja Molseley löysi sen pubinpitäjän, joka ihan selvästi muisti Batesin ulkonäön ja luonteenomaiset jutut kun tämä oli syönyt lounasta Yorkissa murhan aikaan, niin sitä tuolla ei enää kumotakaan. Varsinkin kun Bates ei edes tiennyt, että ne olivat etsimässä todisteita.

Molesley

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää se, että sarjassa ei käy ilmi se perimmäinen syy miksi Mary on noin ilkeä sisartaan kohtaan.

No, kyllä se tulee välillisesti ilmi. Marylla ei ole tasavertaisia naisystäviä.

No ei ole Edithilläkään naisystäviä :D Eikä Sybilillä.... jännä juttu että sarjassa ei näytetä että kellään kartanon tytöistä olisi yhtäkään hyvää ja tasavertaista ystävää omista piireistä. Palvelijoiden kanssa sitten joskus jutellaan ongelmista. 

Olen huomannut aiemminkin, että nykyihmiset eivät ihan ymmärrä noiden säätyläisnaisten elämää, tämä on tullut esiin Austenin tekstien luvussa myös.  Se luokkayhteiskunta tarkoitti (ja tarkoittaa) sitä, että ei ollut sopivaa seurustella tasavertaisesti tai oikein muutenkaan toiseen luokkaan kuuluvan kanssa. Ja ihan oikeasti. Esim. rahvaan nuori nainen olisi vaivaantunut ja lähes ärtynyt siitä, jos joku säätyläisnainen alkaisi hänelle avautumaan. Koska palvelijana hän niin joutuisi hiljaa vain kuuntelemaan, siviilielämään tätä muistutusta ei haluttu. Varsinkin säätyläisnaisia kasvatettiin tynnyreissä, ns. kultaisessa häkissä, jotta eivät joutuisi kiusaamisen tms kohteiksi nuoruudessaan. Se etäinen ja mieluummin hieman alentuva suhtautuminen muihin ihmisiin pyrittiin opettamaan jo ihan lapsesta asti ja se oli tietenkin suojautumiskeino. Varma, itsetuntoinen käytös voi totta tosiaan lannistaa pikkukiusaajat jo heti alkumetreillä, tiedetäänhän tämä jo lastentarhassa. Se ylimielisyys sitten nykypäivänä vain lisää toisten vihamielisyyttä, mutta luokkayhteiskunnassa sitä pidettiin yläluokan etuoikeutena.

Ja toinen mitä luokkayhteiskunnasta ei millään tunnuta tajuttavan (kun itsensä tietysti, of course, mieltää sen talon ladyn rooliin! LOL), on se, että sitä yläluokkaa on pakostakin vähemmän kuin muita luokkia, ja maalla se tarkoitti sitä, että säätylaisnaisille oli hyvin vähän saman ikäisiä naisia ystäviksi tai ylipäätään minkään ikäisiä. Usein ne toiset säätyläistalot olivat hyvinkin pitkien matkojen päässä toisistaan, ja koska säätyläisnaiset pääsivät suurella vaivalla liikkumaan pitkiä matkoja, ei vilkas seuraelämä niin kovin yleistä ollut. Lähimmät ystävät olivat sisaruksia.

Säätyläisnaisen elämä on todella ollut melkoisen rajoitettua ihan 1900-luvulle tultaessa asti. Kuinka esim. säätyläisnainen on saattanut paradoksaalisesti vihata ja kadehtia palvelijaansa, koska tämä rahvaaseen kuuluvana on saattanut olla palveltavaansa huomattavasti vapaampi monessakin mielessä (joista yhtenä esim. vaikka naimisiinmeno, rahvaan nainen on saattanut jopa naida sen kenet haluaa, eikä kukaan välitä hevon kukkuakaan, säätyläisnaiselle tämä on ollut äärimmäisen harvinainen onnenpotku). Silloin kun rahvas on ollut rutiköyhä, sillä ei ole ollut väliä - aika moni valitsisi oikein mielellään kultaisen häkin kuin vapauden, jolla ei tee yhtään mitään. Mutta kun rahvaan olot hiljaksiin paranivat ja kun heille alkoi avautua kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia teollistumisen myötä, niin silloin se vapaampi elämä nousi arvoonsa, ja säätyläisnaiset alkoivat näyttää vanhanaikaisilta muinaisjäänteiltä, joita kaupattiin eniten tarjoavalle, jotta saataisiin rahaa tilan pitoon.