Lähdin aamulla mielenterveyspäivystykseen. Toivoisin että avomies laittaisi edes viestiä

Kuulostat rasittavalta. Aikuisen ihmisen pitäisi pärjätä elämässään ilman kuulumisten kyselyä.

Mitä jos hakisit terapiaa ja mahdollisesti lääkkeet siihen rinnalle.

Tsemppiä. Muista, että olet arvokas ihminen riippumatta siitä, miten miehesi sinua kohtelee. Itse olin suorastaan läheisriippuvainen ja elin jatkuvassa surussa siitä, että mieheni ei minua tarpeeksi huomioi. Ymmärtäessäni, että en koskaan tule olemaan onnellinen, jos odotan mieheltäni muuta kuin mitä hän luontaisesti osaa olla olen voimistunut ja jaksan paljon paremmin. Miehen kanssa yhä yhdessä, mutta eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat rasittavalta. Aikuisen ihmisen pitäisi pärjätä elämässään ilman kuulumisten kyselyä.

Oletko tosissasi? Yksin pitää kaikkien pärjätä, myös parisuhteessa!

Ap, ansaitset parempaa. Kyllä parisuhteessa voi odottaa toiselta tukea ja että on kiinnostunut voinnistasi. Voi olla, että hän onkin huolissaan, mutta ei osaa ilmaista sitä. Teillä on vakavan keskustelun paikka, sitten kun voimavarasi riittävät. Voimia sinulle. Toivottavasti saat päivystyksestä tarvitsemaasi apua. <3

Toivottavasti laittaa viestiä, että pärjäile, hän katoaa.

Miksi mies laittaisi viestiä? Sinä ole mielenerveyspäivystyksessä eli avun äärellä. Olet läheisriippuvainen?

Kiitos vastauksista erityisesti nro 3. Olen siis terapiassa, lääkityksessä ja ongelma on hoidossa ollut jo kuukausia, mutta olen itse huolehtinut näistä omista käynneistä enkä kotonakaan ole vuodattanut pahaa oloa miehen niskaan.

Saatan olla kyllä myös rasittava, nimittäin olen läheisriippuvainen myös, asian tiedostanut mutta ei selvästikään käytännön tasolla puoleltani kunnossa.

Ap

Joskus se parisuhteen toinen puolikas voi olla energiasyöppö. Eli olet kuin pesusieni joka on imetty kuiviin, koska toisella on negatiiviset energiat.

Mulla oli "ihana" mies, joka joi liikaa. Kielsin ensin että negatiivinen ja synkkä olotila johtui hänestä. Mutta nyt kun on erottu niin näin se taisi olla, sillä olo on kevyempi.

Sama olisi kai olla oikeasti yksin, kuin yksin parisuhteessa, jos en saa asiaa selvitettyä tätä asiaa meidän välillä. Olen ennenkin ollut suhteessa jossa mies ei välittänyt ja olin todella yksin. Kun erosin, olo parani paljon. Ehkä pelkään että olen taas valinnut väärin, mutta miehessäni on kyllä paljon hyvää enkä haluaisi hänestä luopua.

Ap

Miksi menit päivystykseen?

Mun mies kyllä tykkää juomisesta, viikonlopun molempina päivinä lähinnä "tissuttelee". Itse en juo, koska se aiheuttaa ahdistusta pienilläkin määrillä. Kun mies juo, hän muuttuu todella hyväntuuliseksi, mutta myös nukahtaa varhain.

Ap

Voi muru... Uskon että olet miehen ajatuksissa. Todennäköisesti hän odottaa että sinä viestität tilanteestasi eikä halua häiritä sinun mahdollista lääkärin tapaamista.

Miehet monesti reagoi noin kuin miehesi eli ovat avuttomia mt-ongelmaisten kanssa. Yritä jutella hänen kanssaan kun olet paremmassa kunnossa. Olette molemmat arvokkaita.

Tsemppiä 💕

Olo on liian ahdistunut, en pysty "olemaan tässä hetkessä", en pysty pysymään unessa, ja kun olen hereillä, voimat ei meinaa nyt riittää edes kaupassa käyntiin, kun yritän vain hallita ahdistusta. Lääkitys mitä saan, ei ole auttanut ja olen antanut sille jo 4kk aikaa ja sanonut jo useamman kerran lääkärille ettei se tehoa ahdistukseen. Oma lääkäri on kesälomalla, joten käskettiin tulla tänne päivystävään.

Ap

Kiitos tsempeistä. Kotona viimeistään puhutaan miehen kanssa, ehkä tosiaan nyt ylireagoin.

Ap

Mun mies veti aika lukkoon kun mun aallonpohja tuli vastaan. Oli etäinen, jopa äreä. Jälkeenpäin selvisi että ei osannut suhtautua tilanteeseen, tunsi itsensä avuttomaksi kun näki mun olevan täysin hajalla eikä voinut auttaa. On sellainen käytännön mies muutenkin, haluaa ratkaista ongelman eikä höpistä turhia. Eteen tuli ongelma jota ei osannut ratkaista ja se hämmensi. 

Voisiko olla tälläisestä kyse? Meillä auttoi kun sanoin miehelle ettei hänen tarvi mua korjata. Olla vain paikalla ja tukena kun mä korjaan itseäni.

Koita puhua miehen kanssa suoraan, ja mahdollisimman syyllistämättä, että millaista tukea toivoisit häneltä. Kannattaa kysyä myös, miten hän kokee tilanteesi. Voi olla, että hän ei vain tiedä miten pitäisi olla, ei ehkä osaa käsitellä asiaa, ja se näyttäytyy välinpitämättömyytenä / huonotuulisena sinulle. Hän voi olla hyvinkin huolissaan, mutta ei vain osaa ilmaista sitä tai tiedä miten voisi olla tukena. Hänelle voisi olla myös hyötyä käydä puhumassa tilanteesta ammattilaiselle, joko yhdessä tai erikseen. Mielenterveysongelmat vaikuttavat paljon myös omaisten jaksamiseen ja omaisilla on suuri riski sairastua itsekin, vaikka siitä ei kovin paljon puhuta.

Kerroit, että kärsit läheisriippuvaisuudesta. Sehän on tosi paha riippuvuus. Silloin saattaa tyytyä sellaseen puolivillaseen suhteeseen et on ees joku ettei tarte olla yksin. Mä olin tommosessa suhteessa, jossa mies oli läheisriippuvainen. Ei ollut hyvä olo siinä suhteessa.

Elätkö jotenkin liikaa menneessä tai tulevassa ja onko sulla mitään mielenkiinnon kohteita elämässä?

Pääsääntöisesti kai voi olettaa, että parisuhteessa tuetaan toinen toistaan silloin, kun tukea tarvitaan. Vaikemmaksi se menee, jos toinen on koko ajan se riippa, joka ei omilla voimillaan jaksa. Siinä kumppani päätyy käytännössä mt-potilaan omaishoitajaksi. Moniko sellaiseen sitten haluaa tai edes suostuu...