Miten köyhä lapsuus vaikutti sinuun henkisesti?

Mammathan aina sanoo että köyhällä on oikeus tehdä lapsia ja lapselle riittää rakkaus hyvään lapsuuteen. Turha aloitus siis, tietenkään se ei vaikuta mitenkään.

Olen köyhä ja köyhässä yh-perheessä asunut. Olen ihan normaali ihminen, kuten muutkin. En käy tosi hyvä palkkasissa töissä, mutta kuitenkin katto pään päällä ja vaatteet päällä, ja ruokaa jääkapissa vaikka eivät olekkaan vimpan päälle. Tyytyväinen olen elämääni, vaikka pähkäilemistä välillä tosi tiukoilla hetkillä onkin. Ei ole oikeastaan isoihin päätöksiin vaikutusta, sillä kyllä parempi tuloiset ja rikkaatkin joutuvat niitä aika ajoin tekemään. En näe syytä myöskään hävetä köyhyyttä, koska jokanen ei ole rikas, hyväpalkkanen tai köyhä. Jokainen on minkälainen on, ja elää sellaista elämäänsä kuin haluaa ja onkin suunnitellut. En näe syytä enempää kertoa itsestäni ja henk.koht.asioista, enkä enempää haluaisikaan tän hetkisistä jutuistani puhua. Mulle riittää, että hoidan omat asiani tässä että viellä toisten asioita rupeaisi vatvomaan ja olee huolissaa.

Mutta entä itse aloittaja? Sinäkin voisit vähän kertoa itsestäsi jotain.

Meillä köyhyys oli lähinnä äidin korvien välissä, mutta silti elettiin todella ankeasti ja joka asiassa itkettiin rahapulaa. En osaa lapsuuden kokemuksien vuoksi käyttää rahaa itseeni. Minulle on hirveän tärkeää, että tilillä on aina rahaa pahan päivän varalle. Tilin tyhjeneminen on katastrofi. Olen menossa huomenna parturiin ja tunnen siitä hirveän huonoa omatuntoa. Vaatteita en ole ostanut moneen vuoteen ja nyt olisi pakko, mutta sekin tuntuu kamalalta. Koulutusvalinnat menivät täysin pieleen, koska itseluottamus oli täysin nolla. Ajattelin, että en ole "sopiva" yliopistoon ja tunsin itseni huonommaksi kuin muut. Olen ostanut mieheni kanssa omakotitalon, mahdollisimman halvalla, ja salaa mietin siitäkin, että luuleko joku minun hienostelevan sillä jotenkin. Aika pitkälle elämänvalintoja on ohjannut häpeä ja nöyristely sekä pyrkimys olla mahdollisimman vaatimaton. 

Minulla oli köyhä lapsuus. Nälissämme ei jouduttu olemaan, mutta todella vähävaraisia silti.

On, köyhyydellä on ollut vaikutusta. Koulussa kiusattiin, koska en lomilla en päässyt oikein minnekään, ilkomaan matkoista puhumattakaan. Vaatteetkaan ei koskaa olleet merkkivaatteita. Toki lapsi/nuori kokee tuollaisen ympäristön ahdistavana eikä siellä viihdy, ei vaikka älyä olisi ollut. Koulutustaso jäi siis harmittavan alhaiseksi.

Lapsuuden/nuoruuden rahattomuus vaikuttaa myös päätöksiin. Asuntovelka ahdistaa, koska sanalla"velka" on paha kaiku, toisaalta elämisen luotottamisen karttaminen ei sinänsä ole huono asia. Pelko siitä, että suhteellisen vakavaraisen tilanteen muuttuminen tapahtuisi, vaikka siihen ei syytä olisikaan, kummittelee mielessä.

Taloudellinen tilanne on tällä hetkellä on kohtuullinen, asuntovelkaa on muutamia kymmeniä tuhansia jäljellä. Säästöjä ei ole. En kuitenkaan luota tulevaisuuteen, mitä tahansa voi tapahtua - myös Suomen sosiaaliturvamalli voi muuttua.

Motivoitiin opiskelemaan. Perheessä ei vertailtu, joten kademieli ei voimistunut.

Olen köyhästä perheestä, mutta perheessäni oli myös alkoholismia. Minuun perhetausta jätti sellaiset jäljet, että olen ylihuolehtiva vanhempi, erittäin turvallisuushakuinen ja olen painottanut lapsilleni hyvän koulutuksen merkitystä elämässä.

Omaan elämääni olen tyytyväinen, elän tavallista arkea puolisoni kanssa. Lapset ovat aikuisia, itse olen eläkkeellä, puolisoni ei vielä. Suomen sosiaaliturvaa pidän erittäin tärkeänä, mutta sen pitäisi olla vähemmän byrokraattista.

Siten, että pyrkii säästämään mahdollisimman paljon. Ja sai se myös ajattelemaan niinkin, että jos naisen joskus sattuisin itselleni löytämään, niin lapsentekoon en alkaisi jos olisi rahallisesti kovin tiukkaa. En haluaisi omalle lapselleni sitä, että ei ole rahaa oikein mihinkään, ja ne mieluisat harrastukset yms. pitää ohittaa kokonaan kun ei ole varaa harrastaa.

Terveisin Naispelko26

Minuun köyhä lapsuus vaikutti niin, että olen aina arvostanut suomalaista yhteiskuntaa ja sosiaaliturvaa. Köyhienkin lapset tutkitaan neuvolassa ja he saavat tarvittaessa apua terveysongelmiin, hampaat tarkastetaan ja oiotaan, kouluttautua voi miten pitkälle hyvänsä ja koulussa saa ilmaisen ravitsevan aterian. Elämme yhteiskunnassa, jossa taloudellisen eriarvoisuuden luomia erilaisia lähtökohtia sentään edes yritetään tasoittaa.

Kun vertaan itseäni hyväosaisempiin ystäviini, minä osaan ehkä heitä enemmän arvostaa sitä, että perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. On lämmin asunto, vettä tulee hanasta ja joka päivä saa vatsansa täyteen. Koska en ole tottunut elämään yltäkylläisyydessä, en oikein osaa edes kaivata mitään aineellista luksusta. Minulle on vieras ajatus, että minulla olisi auto, vene, mökki tai vaikka kallista viihde-elektroniikkaa.

Olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon ja olen koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä. Tienaan hieman yli keskipalkan. Olen tietoisesti pyristellyt eroon lapsuuteni henkisestä ilmapiiristä, ja ottanut joissain päätöksissäni opikseni vanhempieni virheistä. Esimerkiksi olen suhteuttanut lapsilukuni tulotasooni toisin kuin vanhempani. Meillä oli siis monta lasta, vaikka toimeentulo oli niukkaa. Vanhempani eivät edes ole mitenkään lapsirakkaita, joten en koskaan ole oikein ymmärtänyt, miksi lapsia piti hankkia niin monta. Puhumme siis 80-90-luvuista emmekä mistään sotienjälkeisestä ajasta, ja ehkäisyvälineitä oli ihan hyvin saatavilla.

Lapsuudenkotini oli vähävarainen, kaikki tehtiin itse (vaatteet, ruoat, kalastettiin ja metsästettiin). Lomamatkat rajoittuivat mummolaan. Koulutukseen ei varsinaisesti kannustettu, olen duunarisukua. Isä kuitenkin kehoitti menemään lukioon, minkä jälkeen menin ammattikouluun. Matalapalkkaisuus häiritsi ja kannusti osaltaan yliopistoon. Opintojen jälkeen elintaso parani. Olen tuhlaillut esim astioihin ja nautin arkisista ylellisyyksistä, enkä häpeä sitä. Mitä jälkiä jätti: olen taipuvainen hamstrailuun, en raaskisi heittää mitään pois, käytän vaatteet mielellään loppuun, ostan alesta, minulla on sympatioita vähävaraisia kohtaan ja lahjoitan sisarelleni rahaa, ostan herkkuja, kun vierailen vanhemmillani. Joudun potemaan huonoa omaatuntoa, koska olen pärjännyt ja suvussani on köyhyyttä.