Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, jolla on ISO perhe (7+ biologista lasta)?
11.07.2019 |
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla rehellisiä näkemyksiä äideiltä, jotka ovat synnyttäneet 7 tai enemmän lasta.
Seuraan youtubessa useita perhekanavia (siis äitejä, jotka kuvaavat perhe-elämäänsä, antavat vinkkejä, ym.). Jostain syystä olen viehättynyt erityisesti muutamaan youtubettajaan, joilla on hyvin isot perheet: yhdellä 7, yhdellä 8 ja yhdellä 10 lasta.
Näitä perheitä yhdistää uskonnollisuus, eli ilmeisesti ehkäisyä ei käytetä siitä syystä. Minä olen aivan äimistynyt aina katsoessani heidän videoitaan, sillä äidit ovat eloisia, touhuavat jatkuvasti jotain, jaksavat meikatakin jne... Puheista ilmenee että lapset otetaan ilolla vastaan, he ovat siunauksia. Raskauksien, synnytysten tai lastenhoidon rankkuudesta ei ainakaan videolla valiteta, yleensä vain kertovat tyyliin "my pregnancy has went well and we are really happy" tms.
Onko täällä ketään, jolla olisi oma perhe tuota suuruusluokkaa? Miten sinä koet noin monet raskaudet, synnytykset ja lastenhoidon? Kiinnostaa sekä henkinen puoli (suhtaudutko lapsiin ihanana lahjana vai onko esim. uupumusta) että fyysinen puoli (miten kroppa kestää raskaudet ja synnytykset).
Mietin, että voiko oikeasti jollekin noin iso perhe olla noin helppoa ja onnellista, kuin katsomillani videoilla näytetään. Antaako esim. usko niin paljon voimaa ja erilaisen katsomuskannan asiaan?
Itse olen vielä toistaiseksi lapseton nainen, joten omaa kokemusta ei ole yhdestäkään lapsesta.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8 lasta. Vanhimman ja nuorimman ikäero 16 vuotta.
Kroppa on hyvässä kunnossa, olen luonnostaan hoikka ja harrastan liikuntaa. Henkisesti koen jaksavani hyvin. Olen aika vaativassa työssä, mies myös. Lapsiin on hyvät ja läheiset välit. Klo 16-20 välillä tuntuu joskus, että pitäisi kloonautua, että ehtisi enemmän :D
Mitä muuta haluat kysyä?Minä kysyisin nuo samat kysymykset mitä aiemmalta vastaajalta (joka ei ole vastannut), eli koetko, että raskaudet tulevat toinen toisensa jälkeen helpommiksi, vai tuleeko päinvastoin sitä enemmän kremppaa, mitä monennes raskaus on kyseessä?
Ja saatko nukuttua?
Mikä on saanut teidät hankkimaan poikkeuksellisen paljon lapsia?
:)
Kyllä minun mielestä raskaudet tulevat vaikeammiksi, kun kroppa ”kuluu”. Synnytykset helpottuvat fyysisesti, mutta eivät psyykkisesti.
Saadaan nukuttua, kun vähän järjestellään ja vuorotellaan. Ei tietenkään yhtä hyvin, kuin nukuttaisiin ilman lapsia.
Meillä on uskonnollinen vakaumus, lapsia saa tulla sen mitä on tullakseen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on "vain" viisi lasta,joista neljä alle 5-v. Hyvin järjestetty koti ja loputtomasti joustava luonne ovat tärkeimmät asiat jaksamisen kannalta. Miehellä kohtuu hyvä palkka,joten rahasta ei tarvitse stressata onneksi. En harrasta liikuntaa mutta muuten olen liikkeessä periaatteessa koko päivän. Odotan sitä päivää kun kaikki osaavat käydä itse vessassa,puhua ja pukea itsensä.
Inhosin raskaana oloa mutta synnytykset olivat helppoja. Vartalossa muuttui vain vatsanahka:jäi pieni pehmeä ihoruttu alavatsaan.
Välillä tuntuu että elämä on jatkuvaa ruuanlaittoa ja astioiden kolistelua,pyykkäämistä ja muuta järjestelyä lasten metelin keskellä.
Mies menee jossain vaiheessa vasektomiaan koska tämä määrä riittää meille.
Vain vatsanahka ja pehmeä alaruttu? Unohdit sen alapään. Sehän on aikamoinen ammottava luola kun sieltå on viisi runnottu läpi.
T.kaksikin jo jätti jälkensä hullusta treenaamisesta huolimatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin alateitse on synnytettävä. Sektiota ei yleensä voi tehdä samalle naiselle kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa. Sen jälkeen uuden raskauden ja sektion riskit alkavat olla korkeita. Tästäkin voi päätellä, kumpi on se luonnollinen ja turvallisempi tapa synnyttää...
Naisen kehoa ei ole tehty synnyttämään muutamaa lasta enempää. Muu on luonnotonta.
Ja vaikka olisi 15sta lapsi syntymässä ja sille tulee hätä ennen kuin kohdunsuu on avautunur niin se pelastetaan sektiolla. Kumpikahan tapa se onkaan turvallisempi tapa syntyä?
Lasten lukumäärään en ota kantaa mutta naisen kehoa ei aivan satavarmasti ole tehty synnyttämään sektiolla. Ystävälleni oli tehty kaksi sektiota ja hän oli kolmatta kertaa raskaana. Noin raskausviikolla 30 hänen kohtunsa repesi (!) ja oli aivan hilkulla että hän ja vauvansa selvisivät hengissä. Lääkäri sanoi että kohdun repeämisen syynä oli se, että kohtu yli haurastunut niin paljon kahdesta aiemmasta sektiosta, ettei se kestänyt vauvan aiheuttamaa painetta. Ystäväni sai ehdottoman kiellon tulla enää koskaan raskaaksi. Että niin turvallista ja luonnollista se sektiointi tosiaan on.
Vierailija kirjoitti:
Olisi painajaiseni.. kahdessakin tekemistä ja kaipaan omaa rauhaa todella kovaati (enkä saa). Tuohan on kuin ikuinen vauva looppi, heti kun edellinen vähän nousee jaloilleen niin uusi jo syntyy. Huh!
Silti pitänyt lisääntyä? Ja tehdä useampi?? Huh, tosiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viestin 18 ja joku muu, vastausviesti kriitiikkiin, joka koski "itsekkyyttäni".
Niin, olisi tietysti ihan kivaakin kertoa meidän arjesta ja perheemme syntyhistoriasta. Tämä ympäristö on vaan täysin sairas keskustelualusta. Ei tämä ole keskustelua, vaan jatkuvaa nälvimistä, provosointia ja tahallista väärinymmärtämistä. Tälläiseen en halua tämän enempää osallistua, joten nämä kolme viestiä yhteensä saa riittää.
Pitäkää katseenne avarana ja väistäkää ennakkoasenteita ja valmiita käsikirjoituksia.
Soon moro ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin alateitse on synnytettävä. Sektiota ei yleensä voi tehdä samalle naiselle kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa. Sen jälkeen uuden raskauden ja sektion riskit alkavat olla korkeita. Tästäkin voi päätellä, kumpi on se luonnollinen ja turvallisempi tapa synnyttää...
Naisen kehoa ei ole tehty synnyttämään muutamaa lasta enempää. Muu on luonnotonta.
Ja vaikka olisi 15sta lapsi syntymässä ja sille tulee hätä ennen kuin kohdunsuu on avautunur niin se pelastetaan sektiolla. Kumpikahan tapa se onkaan turvallisempi tapa syntyä?Lasten lukumäärään en ota kantaa mutta naisen kehoa ei aivan satavarmasti ole tehty synnyttämään sektiolla. Ystävälleni oli tehty kaksi sektiota ja hän oli kolmatta kertaa raskaana. Noin raskausviikolla 30 hänen kohtunsa repesi (!) ja oli aivan hilkulla että hän ja vauvansa selvisivät hengissä. Lääkäri sanoi että kohdun repeämisen syynä oli se, että kohtu yli haurastunut niin paljon kahdesta aiemmasta sektiosta, ettei se kestänyt vauvan aiheuttamaa painetta. Ystäväni sai ehdottoman kiellon tulla enää koskaan raskaaksi. Että niin turvallista ja luonnollista se sektiointi tosiaan on.
On myös luonnollista kuolla synnytykseen. Tää luonnollisuusargumentointi on niin väsynyttä. Synnytys on yksi vaarallisimpia tilanteita naisen ja lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin alateitse on synnytettävä. Sektiota ei yleensä voi tehdä samalle naiselle kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa. Sen jälkeen uuden raskauden ja sektion riskit alkavat olla korkeita. Tästäkin voi päätellä, kumpi on se luonnollinen ja turvallisempi tapa synnyttää...
Naisen kehoa ei ole tehty synnyttämään muutamaa lasta enempää. Muu on luonnotonta.
Ja vaikka olisi 15sta lapsi syntymässä ja sille tulee hätä ennen kuin kohdunsuu on avautunur niin se pelastetaan sektiolla. Kumpikahan tapa se onkaan turvallisempi tapa syntyä?Lasten lukumäärään en ota kantaa mutta naisen kehoa ei aivan satavarmasti ole tehty synnyttämään sektiolla. Ystävälleni oli tehty kaksi sektiota ja hän oli kolmatta kertaa raskaana. Noin raskausviikolla 30 hänen kohtunsa repesi (!) ja oli aivan hilkulla että hän ja vauvansa selvisivät hengissä. Lääkäri sanoi että kohdun repeämisen syynä oli se, että kohtu yli haurastunut niin paljon kahdesta aiemmasta sektiosta, ettei se kestänyt vauvan aiheuttamaa painetta. Ystäväni sai ehdottoman kiellon tulla enää koskaan raskaaksi. Että niin turvallista ja luonnollista se sektiointi tosiaan on.
On myös luonnollista kuolla synnytykseen. Tää luonnollisuusargumentointi on niin väsynyttä. Synnytys on yksi vaarallisimpia tilanteita naisen ja lapsen elämässä.
Entäpä turvallisuusargumentointi? Ylemmän kommentoijan mukaan sektio on turvallisinta. Onko näin?
Meillä on kuusi lasta - ihan vaan koska tykätään kovasti lapsista - ja veikkaan, että ei se meidän elämä nyt niin kovasti eroa kaksilapsisen perheen elämästä. Meillä on vaan tavallista isompi auto ja ruokalasku.
Lapset ovat 12-, 10-, 9-, 5-, 4- ja 2-vuotiaita.
Joku kyseli raskausajoista, jokainen raskaus on ollut erilainen, kolmessa pääsin aika helpolla, kaksi vei minut sängyn pohjalle lepäämään ja yksi oli suorastaan helppo homma. Synnytykset ovat olleet aina nopeita, mutta erittäin kivuliaita. Viisi lapsista on syntynyt alateitse ja yksi leikattu.
Arki pyörii omalla painollaan, en ole koskaan pysähtynyt miettimään erityisemmin pukemistilanteita tai kauppareissuja - ja siitäkin huolimatta aina on ollut lapset puettuna ja kukaan ei ole koskaan unohtunut kauppaan. Arkena tahtia pyörittää koulu, esikoulu sekä kerhot.
Olen siinä mielessä syntynyt suurperheen äidiksi että minulla on ollut aina hyvin vähäinen unentarve ihan luontaisesti, jo teininä nukuin yleensä 5-6h yöunia ja pärjäsin vallan mainiosti. Eli univajeet ei ole pahemmin vaivanneet. Meillä on lapset opetettu nukahtamaan itsekseen heti vauvavuoden jälkeen, nukahtavat edelleenkin itsenäisesti, mutta meidän talossa aamuöiset pienet askeleet lattiaa vasten ovat erittäin tuttu ääni. Miehen kanssa oltiin ovelia ja laitettiin meidän makuuhuoneeseen iso sohva, johon yölliset tepsuttelijat voivat suunnata jatkamaan uniaan, vältymmepä itse varpailta suussa yöaikaan.
Asuntona meillä on iso omakotitalo rauhallisella alueella. Usein miehen kanssa vitsaillaan muille että siitä se ajatus lähti - oli vain me ja paljon tyhjiä makuuhuoneita ja tunsimme polttavaa tarvetta täyttää ne makuuhuoneet. Tilaa siis riittää ja lapsilla on tahtoessaan omaa rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on "vain" viisi lasta,joista neljä alle 5-v. Hyvin järjestetty koti ja loputtomasti joustava luonne ovat tärkeimmät asiat jaksamisen kannalta. Miehellä kohtuu hyvä palkka,joten rahasta ei tarvitse stressata onneksi. En harrasta liikuntaa mutta muuten olen liikkeessä periaatteessa koko päivän. Odotan sitä päivää kun kaikki osaavat käydä itse vessassa,puhua ja pukea itsensä.
Inhosin raskaana oloa mutta synnytykset olivat helppoja. Vartalossa muuttui vain vatsanahka:jäi pieni pehmeä ihoruttu alavatsaan.
Välillä tuntuu että elämä on jatkuvaa ruuanlaittoa ja astioiden kolistelua,pyykkäämistä ja muuta järjestelyä lasten metelin keskellä.
Mies menee jossain vaiheessa vasektomiaan koska tämä määrä riittää meille.Vain vatsanahka ja pehmeä alaruttu? Unohdit sen alapään. Sehän on aikamoinen ammottava luola kun sieltå on viisi runnottu läpi.
T.kaksikin jo jätti jälkensä hullusta treenaamisesta huolimatta
Miksi tätä on niin moni alapeukuttanut?
Tosiasia on ettå se alapää ei todellakaan ole entisellään kun sieltä on toistuvasti väännetty ja vedetty läpi kova iso möntti ja täällähån oli kysymys ettå kertokaa ja vastatkaa kerrankin rehellisesti.
Lisäksi mitå ennemmän raskauksia sitä enemmän esim asentovirheitä koska lihakset ja sidekudokset on jo niin venyneitä ja löysiä että antavat mahdollisuuden mennä huonoon asentoon kun eivät tue kunnolla. Lapsella myös tilaa kasvaa suuremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin alateitse on synnytettävä. Sektiota ei yleensä voi tehdä samalle naiselle kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa. Sen jälkeen uuden raskauden ja sektion riskit alkavat olla korkeita. Tästäkin voi päätellä, kumpi on se luonnollinen ja turvallisempi tapa synnyttää...
Naisen kehoa ei ole tehty synnyttämään muutamaa lasta enempää. Muu on luonnotonta.
Ja vaikka olisi 15sta lapsi syntymässä ja sille tulee hätä ennen kuin kohdunsuu on avautunur niin se pelastetaan sektiolla. Kumpikahan tapa se onkaan turvallisempi tapa syntyä?Lasten lukumäärään en ota kantaa mutta naisen kehoa ei aivan satavarmasti ole tehty synnyttämään sektiolla. Ystävälleni oli tehty kaksi sektiota ja hän oli kolmatta kertaa raskaana. Noin raskausviikolla 30 hänen kohtunsa repesi (!) ja oli aivan hilkulla että hän ja vauvansa selvisivät hengissä. Lääkäri sanoi että kohdun repeämisen syynä oli se, että kohtu yli haurastunut niin paljon kahdesta aiemmasta sektiosta, ettei se kestänyt vauvan aiheuttamaa painetta. Ystäväni sai ehdottoman kiellon tulla enää koskaan raskaaksi. Että niin turvallista ja luonnollista se sektiointi tosiaan on.
Minun ystävä synnytti luonnollisesti ja turvallisesti alakautta ja synnytyksen päätteeksi kohtu piti poistaa.
Toinen synnytti luonnollisesti? imukupilla lapsen ja alapää meni niin tohjoksi että on tehty 3 korjausleikkausta ja esim vaginan aukosta on irronnut pala pois ( palaa ei löydetty) sekä kohdunkaulasta iso pala pois niin ettå kierukkaa ei voi pitää. Toista lasta ei voi tehdä.
Kolmas olisi lapsineen kuollut synnytykseen jos ei olisi ehditty tehdä sektiota.
Kahdella ensimmäisellä mies jätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo joka on kysellyt tuota että tulevatko raskaudet helpommiksi vai vaikeammiksi ja miten kroppa kestää. Pari äitiä on tähän vastannut ja molemmat sanoneet että "kroppa kunnossa, harrastan liikuntaa". Haluaisin tarkentaa sen verran, että en niinkään kysymykselläni tarkoittanut ulkonäköä, vaan ennemminkin sitä raskaana olemisen raskautta (:D) ja mahdollisia vaivoja.
Eli kun raskauksia tulee toinen toisensa perään, niin alkavatko ne sujua "siinä sivussa" toinen toistaan helpommin, vai oletteko huomanneet että kroppa alkaisi jotenkin väsyä raskaana olemiseen ja olisi enemmän särkyjä/kolotuksia, mitä monennes raskaus kyseessä. Kiinnostaisi myös tietää, alkavatko mahdollisesti komplikaatiot (esim. virtsanpidätysvaikeudet, laskeumat jne.) vaivata sitä enemmän mitä monennes raskaus on kyseessä, vai tapahtuuko päinvastoin niin että kroppa "tottuu" raskaana olemiseen ja synnyttämiseen ja palautuminen onkin helpompaa.
Toivottavasti sain sanottua tämän ymmärrettävästi!
Lestadiolaisperheessä kasvaneena olen kuullut paljonkin, että ei todellakaan ole ihanaa synnyttää ns. sarjatulituksena. Kroppa ei ehdi palautua, kun melkein koko ajan on raskaana. Ja järjellä ajateltuna ei voikaan olla helppoa synnyttää lapsia toisensa jälkeen. Ei se ole helppoa toipuneella kropallakaan, saati sitten kropalla joka ei koskaan ehdi palautua, vaan on käytännössä vuosikausia aina "raskaustilassa"
Nisäkkään kroppahan on tarkoitettu olemaan vuosikausia aina "raskaustilassa". Muuten evoluutio olisi tehnyt asian jotenkin toisin.
Meillä on 7 lasta. Ihan itse on haluttu. No, ei alun perin ehkä ihan seitsemää, mutta monta kuitenkin. Kotona asuu tällä hetkellä 5. Raskaudet olivat kerta kerralta rankempia, ja kroppa oli aika huonossa kunnossa kuopuksen syntymän jälkeen. Ei olisi kuitenkaan ollut mitään lääketieteellistä estettä yrittää vielä kahdeksattakin. Ei vaan enää haluttu enempää. Nyt (6 vuoden kuluttua) voin jo paljon paremmin.
Rankkoja aikoja on eletty, monestakin syystä. Isoin syy elämän rankkuuteen ei ole ollut lasten lukumäärä, vaan sairastelut. On ollut aikoja, jolloin yksi tai useampi lapsi on sairastellut paljon, sitten on ollut ajanjakso, jolloin mieheni sairasti. Itsellänikin on ollut pitkähkö sairastelujakso, jolloin (onneksi) muu perhe oli terveitä. Sairastelujaksot ovat olleet rankkoja myös perheemme esikoiselle, joka on ottanut välillä kantaakseen enemmän vastuuta kuin hänen ikäiselleen olisi ollut suotavaa.
Mutta hulluksihan tässä tulisi, jos elämä olisi pelkästään rankkaa. Paljon tässä on myös hyvää, ja positiivisia asioita. Jokainen lapsi on persoonana ihana ja rakastettu.
Jos olisin tiennyt, mitä elämä on, kun lapset tulevat teini-ikään, olisi lapsiluku jäänyt pienemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 10 lasta. Tajuan kyllä itsekin että se on paljon, mutta meille tämä elämä sopii. Lähipiirissämme on myös paljon isoja perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "my pregnancy has went well and we are really happy" on ehkä vaan sitä jenkkilän tyyliä. Siellä kuuluu näyttää iloista naamaa eikä ongelmista taideta juurikaan valittaa ulkopuolisille. Jenkithän vastaavat "how are you" kysymykseenkin aina "i'm fine", vaikka olisi jalka poikki ja talous kaatunut ja auto räjähtänyt tienvarteen (näin kärjistetysti).
Lisäksi uskon tuon yhteisöllisyyden vähän vähentävän kuormaa. Pidän sitä oikeastaan aika hienona piirteenä jenkkikulttuurissa, verrattuna tänne Suomeen jossa usean lapsen äiti voi useinkin jäädä oikeasti ihan totaalisen yksin.
Onko yhteisöllisyys jotenkin erityisen amerikkalaista? Minä olen ajatellut päinvastoin, pääsääntöisesti siellä ollaan niin induviduaaleja että naapuri ei tiedä toisen todellisuudesta yhtikäs mitään, kun pitää sitä kulissia pitää...
Afrikassahan sitä yhteisöllisyyttä riittää, mummot ja enot asuu samassa kylässä ym. Tottakai joka kulttuurissa löytyy erilaisia perheitä. Mutta kyllä, varmasti yhteisöllisyys auttaa jaksamaan. Ja esim. Suomessa lestadiolaisisät on käsittääkseni usein hyvin osallistuvia. No pakkokin olla.
Mikä on koko totuus? Kertooko sitä koskaan kukaan, ehkei itsellekään voi kaikkea uskaltaa myöntää? Kyllähän lessu-kulttuuriin kuuluu se, että jaksetaan ja ollaan kiitollisia, ja negatiiviset tuntee saattaa jäädä sanomatta. Ei kenelläkään aina ihanaa ole, oli sitten 0 tai 18 lasta.
Mutta uskon myös, että usko auttaa, tottakai. Auttaa se minuakin, kolmen lapsen äitiä <3 Mutta jotain kiehtovaa isoissa uskovaisissa perheissä on.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi minuakin kuulla. Tuntuu ajatuksena ihan kauhean uuvuttavalta. Miettikää esim. jotain ihan arkisia pikkujuttuja, kuten hampaidenpesua tai kylpyjä. Siinähän menee jo helposti pari tuntia, kun kylvettää ja pesee hampaat (tai valvoo sitä) vaikkapa kahdeksalta kouluikäiseltä ja pienemmältä lapselta. Tuo rumba JOKA ILTA.
Isoissa perheissä ei isompia paapota, aika pienenä joutuvat itsenäistymään ja oppimaan itse toimimaan. Hyvässä ja pahassa. Ja tosiaan, isot sisarukset auttavat paljon pienempiään, siinäkin hyvät ja huonot puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin alateitse on synnytettävä. Sektiota ei yleensä voi tehdä samalle naiselle kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa. Sen jälkeen uuden raskauden ja sektion riskit alkavat olla korkeita. Tästäkin voi päätellä, kumpi on se luonnollinen ja turvallisempi tapa synnyttää...
Ei ole ihan noin tiukkaa. Minulle tehty kolme heittämällä, ei ollut puhe sen isommista riskeistä. Tunnen naisen jolle on tehty 7 sektiota.
Mutta riippuu myös naisen kudoksesta, joillakin kestää paremmin, joillakin hapertuu helpommin. Näin minulle kertoi yksi äiti, joka sanoi että viides raskaus/ sektio oli lääkärin mielestä riski juurikin hänen heikomman sidekudoksen vuoksi. No, sai terveen viidennenkin lapsen ilman kohdun repeämisiä <3
1. Kaupassa käydään päivittäin, perjantaina enemmän ostoksia
2. Ruoka tehdään itse, eineksiäkin kyllä käytetään
3. Karkkipäivä, murrosikäisillä omaa rahaa käytössä, joten vaikeampi kontrolloida
4. Harrastuskuljetukset lähes joka ilta, yhdistyy kauppareissuun
5. Harrastusmatkat ja leirit järjestyy
6. Miehen työaika epätyypillinen, joten pääsee käymään päiväaikaan kuljettamaan esim. hammashoitoon tai hoitamaan eskarikuljetukset
7. Kroppani voi hyvin, lapset ovat syntyneet luonnollisesti ja nopeasti, kotiin on lähdetty aina heti kun mahdollista
8. Lapset ovat terveitä
9. Meillä on lemmikkejä
10. Minä harrastan liikuntaa, olen harrastanut aina. Olen se, joka vie lapset hiihtämään tms.
11. Tulot ja menot täytyy miettiä niin, että on balanssi. Taloudellinen päävastuu on minulla, koska minulta se sujuu
12. On puhelimet, pyörät, haluamansa vaatteet ja huoneet, pienemmät jakavat huoneen 2/huone
13. Hoitoapua saamme hyvin harvoin
14. Jokainen raskaus on ollut omanlaisensa, helppoutta tai vaikeutta vaikea määrittää
15. Pitkät imetykset
16. Yökyläläisiä ollut aina joitain kertoja pariin viikkoon
17. Elämää joka hetki? No lähes, mutta myös tylsää luppoaikaa, jolloin sitten vaan ollaan tai keksitään jotain tekemistä
18. Murrosikäisten kanssa välit ok, tietävät, että voivat luottaa ja kodin ovet on sitten aikuisenakin aina auki. Soittakaa, jos jotain hämminkiä, että tarvii tulla hakemaan, vaikka kaveriakin. Tullaan. Mihin aikaan vaan. Pitäkää huolta itsestänne, välittäkää kavereiden hyvinvoinnista
19. Kotona saa purkaa kiukun, pahan tuulen ja muun. Ärjykää murrosikäiset, säilyy käytös kodin ulkopuolella maltillisena
20. En ikinä haluaisi mitään muuta, en edes oikein pohdi, että jos lapsia olisikin ollut kaksi tai kolme. Meillä on tämä seitsemän ja se on oikein passeli meille
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kuusi lasta - ihan vaan koska tykätään kovasti lapsista - ja veikkaan, että ei se meidän elämä nyt niin kovasti eroa kaksilapsisen perheen elämästä. Meillä on vaan tavallista isompi auto ja ruokalasku.
Lapset ovat 12-, 10-, 9-, 5-, 4- ja 2-vuotiaita.Joku kyseli raskausajoista, jokainen raskaus on ollut erilainen, kolmessa pääsin aika helpolla, kaksi vei minut sängyn pohjalle lepäämään ja yksi oli suorastaan helppo homma. Synnytykset ovat olleet aina nopeita, mutta erittäin kivuliaita. Viisi lapsista on syntynyt alateitse ja yksi leikattu.
Arki pyörii omalla painollaan, en ole koskaan pysähtynyt miettimään erityisemmin pukemistilanteita tai kauppareissuja - ja siitäkin huolimatta aina on ollut lapset puettuna ja kukaan ei ole koskaan unohtunut kauppaan. Arkena tahtia pyörittää koulu, esikoulu sekä kerhot.
Olen siinä mielessä syntynyt suurperheen äidiksi että minulla on ollut aina hyvin vähäinen unentarve ihan luontaisesti, jo teininä nukuin yleensä 5-6h yöunia ja pärjäsin vallan mainiosti. Eli univajeet ei ole pahemmin vaivanneet. Meillä on lapset opetettu nukahtamaan itsekseen heti vauvavuoden jälkeen, nukahtavat edelleenkin itsenäisesti, mutta meidän talossa aamuöiset pienet askeleet lattiaa vasten ovat erittäin tuttu ääni. Miehen kanssa oltiin ovelia ja laitettiin meidän makuuhuoneeseen iso sohva, johon yölliset tepsuttelijat voivat suunnata jatkamaan uniaan, vältymmepä itse varpailta suussa yöaikaan.
Asuntona meillä on iso omakotitalo rauhallisella alueella. Usein miehen kanssa vitsaillaan muille että siitä se ajatus lähti - oli vain me ja paljon tyhjiä makuuhuoneita ja tunsimme polttavaa tarvetta täyttää ne makuuhuoneet. Tilaa siis riittää ja lapsilla on tahtoessaan omaa rauhaa.
Onko teillä siis 7 makuuhuonetta? Varmasti tosi iso talo. Ilmeisesti käyt töissä raskauksien välillä?
Naisen kehoa ei ole tehty synnyttämään muutamaa lasta enempää. Muu on luonnotonta.
Ja vaikka olisi 15sta lapsi syntymässä ja sille tulee hätä ennen kuin kohdunsuu on avautunur niin se pelastetaan sektiolla. Kumpikahan tapa se onkaan turvallisempi tapa syntyä?