Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään, jolla on ISO perhe (7+ biologista lasta)?
11.07.2019 |
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla rehellisiä näkemyksiä äideiltä, jotka ovat synnyttäneet 7 tai enemmän lasta.
Seuraan youtubessa useita perhekanavia (siis äitejä, jotka kuvaavat perhe-elämäänsä, antavat vinkkejä, ym.). Jostain syystä olen viehättynyt erityisesti muutamaan youtubettajaan, joilla on hyvin isot perheet: yhdellä 7, yhdellä 8 ja yhdellä 10 lasta.
Näitä perheitä yhdistää uskonnollisuus, eli ilmeisesti ehkäisyä ei käytetä siitä syystä. Minä olen aivan äimistynyt aina katsoessani heidän videoitaan, sillä äidit ovat eloisia, touhuavat jatkuvasti jotain, jaksavat meikatakin jne... Puheista ilmenee että lapset otetaan ilolla vastaan, he ovat siunauksia. Raskauksien, synnytysten tai lastenhoidon rankkuudesta ei ainakaan videolla valiteta, yleensä vain kertovat tyyliin "my pregnancy has went well and we are really happy" tms.
Onko täällä ketään, jolla olisi oma perhe tuota suuruusluokkaa? Miten sinä koet noin monet raskaudet, synnytykset ja lastenhoidon? Kiinnostaa sekä henkinen puoli (suhtaudutko lapsiin ihanana lahjana vai onko esim. uupumusta) että fyysinen puoli (miten kroppa kestää raskaudet ja synnytykset).
Mietin, että voiko oikeasti jollekin noin iso perhe olla noin helppoa ja onnellista, kuin katsomillani videoilla näytetään. Antaako esim. usko niin paljon voimaa ja erilaisen katsomuskannan asiaan?
Itse olen vielä toistaiseksi lapseton nainen, joten omaa kokemusta ei ole yhdestäkään lapsesta.
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin alateitse on synnytettävä. Sektiota ei yleensä voi tehdä samalle naiselle kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa. Sen jälkeen uuden raskauden ja sektion riskit alkavat olla korkeita. Tästäkin voi päätellä, kumpi on se luonnollinen ja turvallisempi tapa synnyttää...
Meillä 8 lasta. Vanhimman ja nuorimman ikäero 16 vuotta.
Kroppa on hyvässä kunnossa, olen luonnostaan hoikka ja harrastan liikuntaa. Henkisesti koen jaksavani hyvin. Olen aika vaativassa työssä, mies myös. Lapsiin on hyvät ja läheiset välit. Klo 16-20 välillä tuntuu joskus, että pitäisi kloonautua, että ehtisi enemmän :D
Mitä muuta haluat kysyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on seitsemän lasta ja vierailevia tähtiä, eli lasten kavereita ja naapureiden lapsia mukavana lisänä. Kirkkoon kuulutaan ja ihan vaan eletään. Ei tässä ole mitään sen ihmeempää jollei sitä ihmeemmäksi tee. Perusarkea ja elämä, joka on haluttu ja jonka allekirjoitamme.
Sinä olet halunnut ja sinä allekirjoitat. Saiskos sitten niiden lasten vapaan mielipiteen kuulla? Kuten vauvan suurperhelehtijutuissa olemme nähneet, äänessä on aina Ah-niin-onnellinen-äityi, joka puhuu kaikkien muidenkin suulla. Aika yksipuolinen kulma.
No pitäisikö lapsilukuun kysyä lupa lapsilta? Mulla on kolme lasta ja esikoinen ei olisi halunnut sisaruksia ollenkaan. Oisko siis pitänyt jättää hankkimatta? Ihan läheisiltä kuitenkin nyt vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 8 lasta. Vanhimman ja nuorimman ikäero 16 vuotta.
Kroppa on hyvässä kunnossa, olen luonnostaan hoikka ja harrastan liikuntaa. Henkisesti koen jaksavani hyvin. Olen aika vaativassa työssä, mies myös. Lapsiin on hyvät ja läheiset välit. Klo 16-20 välillä tuntuu joskus, että pitäisi kloonautua, että ehtisi enemmän :D
Mitä muuta haluat kysyä?
Minä kysyisin nuo samat kysymykset mitä aiemmalta vastaajalta (joka ei ole vastannut), eli koetko, että raskaudet tulevat toinen toisensa jälkeen helpommiksi, vai tuleeko päinvastoin sitä enemmän kremppaa, mitä monennes raskaus on kyseessä?
Ja saatko nukuttua?
Mikä on saanut teidät hankkimaan poikkeuksellisen paljon lapsia?
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on seitsemän lasta ja vierailevia tähtiä, eli lasten kavereita ja naapureiden lapsia mukavana lisänä. Kirkkoon kuulutaan ja ihan vaan eletään. Ei tässä ole mitään sen ihmeempää jollei sitä ihmeemmäksi tee. Perusarkea ja elämä, joka on haluttu ja jonka allekirjoitamme.
Sinä olet halunnut ja sinä allekirjoitat. Saiskos sitten niiden lasten vapaan mielipiteen kuulla? Kuten vauvan suurperhelehtijutuissa olemme nähneet, äänessä on aina Ah-niin-onnellinen-äityi, joka puhuu kaikkien muidenkin suulla. Aika yksipuolinen kulma.
Elämä on vienyt näin. Ei tässä ole mitään itsekästä halua taustalla. Meillä on kyllä avoimet, hyvät ja luottavat välit lastemme kanssa. Tasapuoliset. Mielestäni sinun kulmasi on yhtä yksipuolinen.
Kroppa on ok, liikkunut olen paljon koko ikäni. Nukun hyvin, kolme koliikkista on ollut, mutta niistäkin selvitty. Käymme työssä molemmat, asumme omakotitalossa, naimisissa, talo minun, kaikki on tehty itse, ei perinnöillä tai tuilla. On vaatinut paljon ja tätä elämää en suostu pyytelemään anteeksi. Meillä lapsia on "käytetty" sisarusten hoidossa tosi vähän, eivät ole orjuutettuja. Vapaita harrastamaan ja hengaamaan kavereidensa kanssa. Tämä on meidän normaali.
Vierailija kirjoitti:
Eipä taida 7+ lapsisten perheiden ädit ehtiä roikkua vauvapalstalla :D Ei ole vielä yhtäkään vastausta sellaiselta tullut, ainoastaan muut kauhistelemassa
Kantasuomalaisessa perheessä jo 4 lasta tarkoittaa yleensä suurperhettä etenkin jos kyse ei ole mistään monen avioliiton uusperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuo joka on kysellyt tuota että tulevatko raskaudet helpommiksi vai vaikeammiksi ja miten kroppa kestää. Pari äitiä on tähän vastannut ja molemmat sanoneet että "kroppa kunnossa, harrastan liikuntaa". Haluaisin tarkentaa sen verran, että en niinkään kysymykselläni tarkoittanut ulkonäköä, vaan ennemminkin sitä raskaana olemisen raskautta (:D) ja mahdollisia vaivoja.
Eli kun raskauksia tulee toinen toisensa perään, niin alkavatko ne sujua "siinä sivussa" toinen toistaan helpommin, vai oletteko huomanneet että kroppa alkaisi jotenkin väsyä raskaana olemiseen ja olisi enemmän särkyjä/kolotuksia, mitä monennes raskaus kyseessä. Kiinnostaisi myös tietää, alkavatko mahdollisesti komplikaatiot (esim. virtsanpidätysvaikeudet, laskeumat jne.) vaivata sitä enemmän mitä monennes raskaus on kyseessä, vai tapahtuuko päinvastoin niin että kroppa "tottuu" raskaana olemiseen ja synnyttämiseen ja palautuminen onkin helpompaa.
Toivottavasti sain sanottua tämän ymmärrettävästi!
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo joka on kysellyt tuota että tulevatko raskaudet helpommiksi vai vaikeammiksi ja miten kroppa kestää. Pari äitiä on tähän vastannut ja molemmat sanoneet että "kroppa kunnossa, harrastan liikuntaa". Haluaisin tarkentaa sen verran, että en niinkään kysymykselläni tarkoittanut ulkonäköä, vaan ennemminkin sitä raskaana olemisen raskautta (:D) ja mahdollisia vaivoja.
Eli kun raskauksia tulee toinen toisensa perään, niin alkavatko ne sujua "siinä sivussa" toinen toistaan helpommin, vai oletteko huomanneet että kroppa alkaisi jotenkin väsyä raskaana olemiseen ja olisi enemmän särkyjä/kolotuksia, mitä monennes raskaus kyseessä. Kiinnostaisi myös tietää, alkavatko mahdollisesti komplikaatiot (esim. virtsanpidätysvaikeudet, laskeumat jne.) vaivata sitä enemmän mitä monennes raskaus on kyseessä, vai tapahtuuko päinvastoin niin että kroppa "tottuu" raskaana olemiseen ja synnyttämiseen ja palautuminen onkin helpompaa.
Toivottavasti sain sanottua tämän ymmärrettävästi!
Tulee helpommaksi joka kerta. Paitsi viimeisin kahdeksasta oli kaksosraskaus, joten vähän vaikeampi, mutta ei silti mitenkään liian paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuo joka on kysellyt tuota että tulevatko raskaudet helpommiksi vai vaikeammiksi ja miten kroppa kestää. Pari äitiä on tähän vastannut ja molemmat sanoneet että "kroppa kunnossa, harrastan liikuntaa". Haluaisin tarkentaa sen verran, että en niinkään kysymykselläni tarkoittanut ulkonäköä, vaan ennemminkin sitä raskaana olemisen raskautta (:D) ja mahdollisia vaivoja.
Eli kun raskauksia tulee toinen toisensa perään, niin alkavatko ne sujua "siinä sivussa" toinen toistaan helpommin, vai oletteko huomanneet että kroppa alkaisi jotenkin väsyä raskaana olemiseen ja olisi enemmän särkyjä/kolotuksia, mitä monennes raskaus kyseessä. Kiinnostaisi myös tietää, alkavatko mahdollisesti komplikaatiot (esim. virtsanpidätysvaikeudet, laskeumat jne.) vaivata sitä enemmän mitä monennes raskaus on kyseessä, vai tapahtuuko päinvastoin niin että kroppa "tottuu" raskaana olemiseen ja synnyttämiseen ja palautuminen onkin helpompaa.
Toivottavasti sain sanottua tämän ymmärrettävästi!
Lestadiolaisperheessä kasvaneena olen kuullut paljonkin, että ei todellakaan ole ihanaa synnyttää ns. sarjatulituksena. Kroppa ei ehdi palautua, kun melkein koko ajan on raskaana. Ja järjellä ajateltuna ei voikaan olla helppoa synnyttää lapsia toisensa jälkeen. Ei se ole helppoa toipuneella kropallakaan, saati sitten kropalla joka ei koskaan ehdi palautua, vaan on käytännössä vuosikausia aina "raskaustilassa"
Meillä on viisi lasta pienillä ikäeroilla. Kuopus menee syksyllä ekaluokalle, eli ihan pieniä meillä ei enää ole.
Raskauteni ovat olleet fyysisesti helppoja ja synnytykset nopeita ja komplikaatioita ei ole ollut. Ehkä kuitenkin viides raskaus oli loppuajasta jonkin verran vaikeampi kuin edelliset. Supisteli enemmän ja lapsen pää painoi lantiota vasten ja peppu kylkiluita. Olen ollut kuitenkin nuori odottaja silloinkin, alle 30v. Synnytykset olivat joka kerralla entistä helpompia ja ponnistaminen sujui hyvin. Kätilö sanoikin että keho oppii ja muistaa miten synnytetään kun tiheästi synnyttää. Ja itsekin oppi keinoja mitkä auttaa synnytyksessä.
Väsymystä minulla oli silloin kun kaikki viisi oli alle kouluikäisiä, vaikka mieheni osallistuikin täysin kaikkeen perheen huoltamiseen liittyvään. Selvisimme tilanteesta kuitenkin ihan hyvin ja nykyään on jo helppoa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on juuri siinä että lapset otetaan vastaan iloiten ja heistä nautitaan. Poikkeaa hieman palstamammojen ruikutuksesta ja puheesta "pershedelmistä". Lapset ovat ihan uskomattoman upeita kun kasvavat hyväksyvässä ja rakastavassa ympäristössä jossa ei koskaan tarvitse kokea olevansa riesa tai taakka kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Se on juuri siinä että lapset otetaan vastaan iloiten ja heistä nautitaan. Poikkeaa hieman palstamammojen ruikutuksesta ja puheesta "pershedelmistä". Lapset ovat ihan uskomattoman upeita kun kasvavat hyväksyvässä ja rakastavassa ympäristössä jossa ei koskaan tarvitse kokea olevansa riesa tai taakka kenellekään.
Pätee varmasti heihin, jotka itse valitsevat suuren lapsiluvun. Sen sijaan, jos lapsia tulee paljon vain, koska ei saa käyttää ehkäisyä, se ilo ja riemu voi olla hyvin kaukana. Olen hyvinkin monesti lukenut, kuinka uskonnollisista syistä suurperheen äideiksi päätyvät salaa rukoilevat, ettei enää tulisi lapsia. Tai ettei tulisi ainakaan heti edellisen jälkeen. Sitten poteva synnintuskaa, kun eivät kykenekään alistumaan "jumalan tahtoon" ja iloiten vastaanottamaan jälkeläisiä liukuhihnatuotantona. Ei kaikkien kroppa kestä jatkuvaa raskaana oloa, vaikka kuinka iloitsisivat lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on juuri siinä että lapset otetaan vastaan iloiten ja heistä nautitaan. Poikkeaa hieman palstamammojen ruikutuksesta ja puheesta "pershedelmistä". Lapset ovat ihan uskomattoman upeita kun kasvavat hyväksyvässä ja rakastavassa ympäristössä jossa ei koskaan tarvitse kokea olevansa riesa tai taakka kenellekään.
Pätee varmasti heihin, jotka itse valitsevat suuren lapsiluvun. Sen sijaan, jos lapsia tulee paljon vain, koska ei saa käyttää ehkäisyä, se ilo ja riemu voi olla hyvin kaukana. Olen hyvinkin monesti lukenut, kuinka uskonnollisista syistä suurperheen äideiksi päätyvät salaa rukoilevat, ettei enää tulisi lapsia. Tai ettei tulisi ainakaan heti edellisen jälkeen. Sitten poteva synnintuskaa, kun eivät kykenekään alistumaan "jumalan tahtoon" ja iloiten vastaanottamaan jälkeläisiä liukuhihnatuotantona. Ei kaikkien kroppa kestä jatkuvaa raskaana oloa, vaikka kuinka iloitsisivat lapsistaan.
Mutta noinhan lapsiin tulisi suhtautua (ylempi), oli lapsia yksi tai kymmenen.
Menee vähän ohi, mutta haluan jakaa tämän. Lapsillani on ystävänä lestadiolaisperheen lapsi. Tämä lapsi on meillä usein esim. välipala-aikaan. Kun kutsut lapset välipalalle, tämä vieras tulee takuulla ensimmäisenä ja kahmii lautaselleen reilun määrän. Jättää toki muillekin. Katselimme alussa lastemme kanssa tätä hyvin ripeää toimintaa suu auki. Lapsemme pääsivät tilaisuuteen, jossa oli useita lestadiolaisperheitä. Lapsille oli katettu sinne herkkupöytä. Omat lapseni saivat huomata, että kaikki muut lapset ryntäsivät herkkupöytään. Noissa suurlapsisissa perheissä on ilmeisesti opittava pitämään puolensa, jotta saisi suunnilleen oman osuutensa.
Meillä on "vain" viisi lasta,joista neljä alle 5-v. Hyvin järjestetty koti ja loputtomasti joustava luonne ovat tärkeimmät asiat jaksamisen kannalta. Miehellä kohtuu hyvä palkka,joten rahasta ei tarvitse stressata onneksi. En harrasta liikuntaa mutta muuten olen liikkeessä periaatteessa koko päivän. Odotan sitä päivää kun kaikki osaavat käydä itse vessassa,puhua ja pukea itsensä.
Inhosin raskaana oloa mutta synnytykset olivat helppoja. Vartalossa muuttui vain vatsanahka:jäi pieni pehmeä ihoruttu alavatsaan.
Välillä tuntuu että elämä on jatkuvaa ruuanlaittoa ja astioiden kolistelua,pyykkäämistä ja muuta järjestelyä lasten metelin keskellä.
Mies menee jossain vaiheessa vasektomiaan koska tämä määrä riittää meille.
Mulla 7 lasta, joista 4 sektiolla. Nuorin on 3v,en jaksaisi enää uutta raskautta, vaikka jokainen on toivottu ollutkin. Jossain vaiheessa tosiaan tuntui tuolta'loopilta' kun uusi syntyi kun edellinen käveli. Mies olisi halunnut vielä lisää lapsia, ja koitti painostaa siihen uskontonsa kautta. Erosin, nyt olen totaali yh ja olemme tyytyväisiä. Ja ennenkuin joku aloittaa, olen ollut koko ajan myös säännöllisesti töissä lukuunottamatta äitiyslomaa. Mutta joo. Raskaudet on rankkoja monille äideille ja on hyvä lopettaa ennenkuin on koko kroppa päreinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on juuri siinä että lapset otetaan vastaan iloiten ja heistä nautitaan. Poikkeaa hieman palstamammojen ruikutuksesta ja puheesta "pershedelmistä". Lapset ovat ihan uskomattoman upeita kun kasvavat hyväksyvässä ja rakastavassa ympäristössä jossa ei koskaan tarvitse kokea olevansa riesa tai taakka kenellekään.
Pätee varmasti heihin, jotka itse valitsevat suuren lapsiluvun. Sen sijaan, jos lapsia tulee paljon vain, koska ei saa käyttää ehkäisyä, se ilo ja riemu voi olla hyvin kaukana. Olen hyvinkin monesti lukenut, kuinka uskonnollisista syistä suurperheen äideiksi päätyvät salaa rukoilevat, ettei enää tulisi lapsia. Tai ettei tulisi ainakaan heti edellisen jälkeen. Sitten poteva synnintuskaa, kun eivät kykenekään alistumaan "jumalan tahtoon" ja iloiten vastaanottamaan jälkeläisiä liukuhihnatuotantona. Ei kaikkien kroppa kestä jatkuvaa raskaana oloa, vaikka kuinka iloitsisivat lapsistaan.
Mutta noinhan lapsiin tulisi suhtautua (ylempi), oli lapsia yksi tai kymmenen.
Niin pitäisi. Ja, jotta ilolla suhtautuminen olisi mahdollista, naisilla pitäisi uskonnosta riippumatta olla oikeus ihan itse päättää, milloin tulee raja vastaan lasten määrässä. Ei mitään uskonnollista painostusta "jumalan tahdolla" tai muulla miesten keksimällä sonnalla.
Jaksatko vastata kysymyksiin? Ihan positiivisessa mielessä kiinnostaisi teidän elämänne, näin yhden lapsen äitinä sitä on vaikea hahmottaa.
Miten teillä sujuu se perusarki? Minkä ikäisiä lapsia? Käykö molemmat vanhemmat töissä? Auttavatko isommat pienten hoidossa? Miten sujuu esim. ulos lähtö talvella? Nukkumaan laittaminen? Kaupassa käynti? Kuinka paljon melua on yleensä kotona? Miten asutte? Miten lomailette? Jos kaikki lapset on jo isoja, niin jaksatko muistella arkea silloin kun oli vielä pikkulapsia perheessä?