Miksi et lähtenyt kouluttautumaan parempi tuloiseen ammattiin?
Köyhyys- ja tulokeskustelut käyvät taas kuumina. Vaikka korkeakoulutus ei Suomessa enää varmaa hyväpalkkaista työpaikkaakaan takaa, tunnistetaan se usein yhdeksi vaihtoehdoksi parantaa tulotasoa. Miksi sinä et lähtenyt opiskelemaan?
Itse olen 27 ja tuntuu. että olisi liian vanha kun useat kaverit lähtivät suoraan lukiosta noin kahdeksan vuotta sitten, ja monet ovat jo valmistuneetkin. Vaikka tiedän ettei niin todella ole, mutta ehkä voisin ensi vuonna hakea opiskelupaikkaa, jos vain tietäisin mitä haluaisin "isona" tehdä.
Kommentit (34)
Siellä olisi joutunut opettelemaan oikein kirjoitettuja yhdys-sanoja - siksi!
Mulla ei ollut lukion jälkeen mitään tietoa mitä haluaisin tehdä. Eikä ole vieläkään melkein nelikymppisenä.
Töissä olen kyllä ollut ja kokeillut eri opintoja mutta onhan se nyt vähän eri olla asiantuntijatehtävissä kuin kaupan kassalla ja eri asia olla psykologi kuin tarjoilija lähikapakassa.
Kaikenlaisia ns. paskaduuneja oon tehnyt, niistä on ainakin se hyöty että cv on täynnä. Silppua mutta työttömänä en juurikaan ole ollut.
Jos sitä koittaisi keksiä oman juttunsa, mutta miten?
Vierailija kirjoitti:
Koska ei ollut rahaa.
Selityksen makua. Aina muiden syy kun elämä ei onnistu tai muuten ei menesty.
Rahaa ja selviytymistä löytyy jos asenne on kohdillaan, ja suostuu vähän tinkimään jostain, yleensä ajasta, koska opinnot + työ. Näin meni minulla 6 vuotta. Otin lisäksi lainaa, joka kohta on melkein maksettu. Sitä siis maksettu jo 12 vuotta...
Aloittajan kannattaa miettiä millaista työtä haluaa tehdä, sen jälkeen miettiä mitä pitää opiskella sitä varten. Opinnot saattavat olla 'pakkopulla' nykyhetken ja työnteon välillä mutta pakollinen välietappi paremmalle tulevaisuudelle.
Tietenkin voit mennä opiskelemaan vielä kk-tutkinnon, ap. Kolmi- ja nelikymppisetkin suorittavat. Kannattaa valita tutkinto huolella, niin tulotasokin voi parantua huimasti, jolloin hyvä sijoitus työuraa ja työeläkettäkin ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ei ollut rahaa.
Selityksen makua. Aina muiden syy kun elämä ei onnistu tai muuten ei menesty.
Rahaa ja selviytymistä löytyy jos asenne on kohdillaan, ja suostuu vähän tinkimään jostain, yleensä ajasta, koska opinnot + työ. Näin meni minulla 6 vuotta. Otin lisäksi lainaa, joka kohta on melkein maksettu. Sitä siis maksettu jo 12 vuotta...
Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa 70-luvulla opiskelusta?
Siksi että minulle riittää tämä noin 70 kE vuodessa, inssinä. Välillä tosin käynyt 140 kE tienesteissäkin, mutta olisko tuo mediaani 20 vuoden ajalta.
Mutta saan käytännössä tehdä "mitä haluan" eli mielenkiintoisia juttuja ilman isompaa stressiä tai turhan lätisemisiä palavereissa (nyt poikkeuksellisesti sellaisessa...). Eli miksi olisin opiskellut/pyrkinyt asemaan jossa pitää sykkiä tavallista lisempi?
Lenita Airiston mukaan tällainen keskinkertaiseen keskiluokkaisuuteen tyytyminen on luuserismia, mutta mitä väliä - olen suht tyytyväisen onnellinen luuseri sitten.
Olin 18 kun ostin oman asunnon juuri valmistuneena surkea palkkaiselle alalle, ei silloin osannut ajatella että haluaisi vielä joskus opiskella parempaan työhön. Eipä tässä enää voi kouluun mennä, kun lainoja maksettava ja lapsi ruokittavana ja vaatetettavana.
N35
En ole ikinä käsittänyt, mikä vetää ihmisiä esimerkiksi ravintola-alalle, kun kokkiohjelmatkaan ei enää ole niin gloriaa. Pieni palkka, kaameat työolot ja paskat työajat. Lesoillaan 16h työpäivillä ja 4h yöunilla ja miten se on kuulemma parasta maailmassa.
Niin, miettikääpä, jos kukaan ei enää tekisi ns. "paskaduuneja" ja kaikki vaan tiputtaisivat sovittuna ajankohtana hanskat ja sanoisivat itsensä irti.
Vika ei ole duuneissa, vaan palkkauksessa. Ihan joka duunista pitää saada palkka, jolla tulee jopa yksin asuvana ja kaiken maksavana kunniallisesti toimeen. On kerta kaikkiaan NAURETTAVAA maksaa alle 2000 kuukausipalkkaa 2010-luvulla.
Terveisin köyhä kaupan alalta, tuntipalkka 11 eur ja rapiat päälle.
Sellaiseen koulutukseen hakeutuminen olisi vaatinut minulta enemmän määrätietoisuutta ja kaksikymppisenä en ollut, enkä vieläkään, kovin määrätietoinen. Myös kotitaustani on sellainen, että ei tuettu siihen suuntaan (ainakin osittain koen, että silläkin on vaikutusta).
Nyt on sitten jo ikää yli 40 ja asuntolaina, niin en koe, että olisi varaa.
Sairauden takia. Olisin kyllä halunut.
On tarjottukin parempituloista paikkaa, mutta tiedossa olisi ollut vain lisää stressiä ja hampaiden kiristelyä.
Miksi vaivautua, kun kaikki tarpeellinen on jo?
Sinccis
Ei sillä paremmalla palkalla kuitenkaan saisi omakotitaloa pk-seudulta, ellei ottaisi helvetillisiä lainoja niskaansa, ei oikeasti hyvää autoa, jostain peruskaarasta jonkun premium mallin, joka on ihan yhdentekevää.
Pieniä parannuksia siis isommalla stressimäärällä.
Sinccis
Parempi tuloinen on yhdys sana. Ja 28-vuotias fuksi on auttamatta 10 vuotta myöhässä.
Krooninen vaikea sairaus yhdistettynä opintolainaan....
Lukion jälkeen olin ihan hukassa ja yksin, ei ollut ketään aikuista joka olisi ohjannut ammatinvalinta- tai opiskeluasioita. Vanhempia ei kiinnostanut ja opoa ei koulussamme tuolloin olut. Päädyun opiskelemaan matalapalkka-ala, jolla on surkeat työllistymismahdollisuudet. Tämä siis 90- luvulla. Vasta aikuisena olen opiskellut lisää ja olekin päätynyt ihan kohtuullisen hyvätuloisiin töihin, mutta silloin aikanaan ei ollut rahkeita miettiä kauaskantoisia päätöksiä omin voimin.
Rakennusinsinöörin koulutuksella perusbruttopalkka on tällä hetkellä n. 90 t€ vuodessa ja päälle projektikohtaiset bonukset tekemästäni tuloksesta ja asiakastyytyväisyydestä riippuen. Keskimäärin vuosiansio lienee n. 100 - 120 t€. En ole vuosikausiin saanut kaikkea tienaamaani rahaa kulutettua. Kuukaudessa jää säästöön vähintään 2 t€. Velkaa on talosta jokunen kymppitonni pelkästään siksi että sitä ei kannata maksaa pois kun korko on 0.
En tarvitse enempää rahaa ja tulen jäämään pois työelämästä n. 10 vuotta ennen virallista eläkeikää. Elelen säästöillä ja työttömyyskorvauksilla. Aion nimittäin ottaa takaisin osan niistä vuosien varrella maksamistani järkyttävistä veroista mitkä on käytetty yhteiskunnan loisien elämän maksamiseen, vieraiden ihmisten räkänokkakaroiden terveydenhuoltoon jne. Eiköhän minullakin ole oikeus nauttia yhteiskunnan tuesta vähintään siinä missä muillakin. Olen varmasti sen itse myöskin moneeen kertaan maksanut joten omiahan minä siinä käytän. Itse en varmasti ole elämäni aikana käyttänyt niin paljon yhteiskunnan palveluita että olisin saanut vastinetta edes murto-osalle maksamistani veroista. Enkä todellakaan aio asua Suomessa sitten kun työt lopetan.
Sitäpaitsi korkeampi koulutus ei todellakaan takaa parempia tuloja. Rohkenen väittää että AMK ja sitä korkeamman koulutukssen hankkineilla tulotaso on kiinni siitä mitä tekee ja kuinka hyvin sen tekee eikä koulutusasteesta. Iso merkitys on silläkin että on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Koska ei ollut rahaa.