Tuttu hakee tuloksetta kahdeksatta vuotta psykologikoulutukseen ja katkeroituu vuosi vuodelta enemmän
Milloin noi tapaukset ymmärtää ettei se maksa vaivaa?
Kommentit (31)
Joo voi olla että ala on hänelle liian vaativa, jos noin vaikeaa päästä sisään ylipäätään.
Serkku yritti lääkikseen seitsemän vuotta. No pääs sitten kuitenkin. Sitkeydestä palkitaan.
Jos ei ole lähelläkään sisäänpääsyä,kannattaisi luovuttaa, mutta jos ollut ihan hilkulla että ois päässyt, ymmärrän että haluaa yrittää
Kehoita hakemaan Ruotsiin. Ei pääsykokeita. Suomalaisella yo-todistuksella hyvät mahikset päästä.
Tiedän myös yhden, joka pääsi lääkikseen noin seitsemännellä tai kahdeksannella kerralla. Onnistui ihan hyvin kyllä edistämään toisia opintoja sillä välillä. Mutta monille "kakkosvaihtoehtoaan" opiskeleville jatkuva pääsykoeralli ei taatusti tee hyvää. Opinnot venyvät, kun keväisin luetaan pääsykokeisiin, ja ajatuksen tasolla ollaan kiinni ajatuksessa toisesta alasta. Puhumattakaan siitä, jos ei missään vaiheessa edes hae opiskelemaan kakkosvaihtoehtoa. En tiedä, missä tarkalleen ottaen kulkee ihailtavan sitkeyden ja elämää haittaavan jumiutumisen raja. Ehkä siinä, onko sisäänpääsy toivotulle alalle ollut aiemmin edes lähellä, vai onko haave ihan epärealistinen.
Psykologiaan on vaikeampi päästä kuin lääkikseen.
Mutta kyllä nyt 8. kerran kohdalla pitäisi alkaa olla tilasto tarpeeksi hyvin hallussa ja käsitys siitä, miten artikkeleita luetaan.
Sinällään pärjääminen pääsykokeissa ei mittaa opiskeluvalmiuksia. Psykan pääsykokeissa on jatkuvasti väkeä, joka on lukenut psykasta jo aineopinnotkin, mutta silti ovet eivät aukea.
Tämänpä vuoksi jatkossa ei enää ole ennakkovalmistautumista vaativia pääsykokeita ainakaan ihan tässä mittakaavassa.
joku voisi tehdä kandityönään analyysin tyypistä
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös yhden, joka pääsi lääkikseen noin seitsemännellä tai kahdeksannella kerralla. Onnistui ihan hyvin kyllä edistämään toisia opintoja sillä välillä. Mutta monille "kakkosvaihtoehtoaan" opiskeleville jatkuva pääsykoeralli ei taatusti tee hyvää. Opinnot venyvät, kun keväisin luetaan pääsykokeisiin, ja ajatuksen tasolla ollaan kiinni ajatuksessa toisesta alasta. Puhumattakaan siitä, jos ei missään vaiheessa edes hae opiskelemaan kakkosvaihtoehtoa. En tiedä, missä tarkalleen ottaen kulkee ihailtavan sitkeyden ja elämää haittaavan jumiutumisen raja. Ehkä siinä, onko sisäänpääsy toivotulle alalle ollut aiemmin edes lähellä, vai onko haave ihan epärealistinen.
Huono juttu, että on ensikertalaisuuskiintiöt. Enää ei voi lukea jotain toista ammattia siinä samalla kun vuosittain pyrkii.
Moni jää sille kakkosalalleen.
Olen varmaan todella kamala ihminen, mutta kyllä minä sanon aika suoraan tuollaiselle että aika epätoivoiselta nyt vaikuttaa tuo. Kannattaisi lopettaa ihan suosilla. Johan monet ovat opiskelleet tuossa ajassa itsensä valmiiksi, tradenomin tutkintoja saa tuossa ajassa 2 kappaletta.
Olen itsekin joutunut pistämään suunnitelmat uusiksi, ja useaan eri kertaan useassa eri asiassa. En oikeasti ihaile ihmisiä jotka väkisin pitävät kiinni jostain nuoruusajan haaveesta ihan sen takia etteivät osaa nähdä itseään realistisessa valossa. Jos et osaa, niin et osaa. Sitten sä teet jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Joo voi olla että ala on hänelle liian vaativa, jos noin vaikeaa päästä sisään ylipäätään.
Alan vaikeus ja sisäänpääsy eivät riipu mitenkään toisistaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo voi olla että ala on hänelle liian vaativa, jos noin vaikeaa päästä sisään ylipäätään.
Alan vaikeus ja sisäänpääsy eivät riipu mitenkään toisistaan
Hän on huonompi kuin muut, jatkaisi matkaa eikä takertuisi tuohon kuin hukkuva oljenkorteen
Oikeasti, tuollainen tyyppi on luonnolla esimerkkimateriaalina, ei oppilaana.
Ei vaatinut kauheasti omaksua niitä juttuja , lähinnä istumalihaksia artikkelien ulkoa opetteluun. En päässyt ja enää en ole evääni liikauttanut sinne päin. Liian lyhyt elämä haaskattavaksi.
Psykologian harjoittaja saa vaikka ajatella tämän defenssinä jos se hänestä tuntuu oikeaoppiselta.
Jotkut tuntemani psykologit ovat aika yksinkertaisia ihmisiä. Vaikea uskoa, että sinne koulutukseen olisi niin vaikea päästä, jos hekin ovat päässeet.
Yks tuttu sairaanhoitaja on hakenut jo kymmenen kertaa lääkikseen eikä tänäkään vuonna saanut opiskelupaikkaa. Jatkaa kuitenkin sairaanhoitajan työtään.
Ex- kamu yritti koko ikänsä kunnes oli syrjäytynyt ihmisraunio.
Ei se ole pääsykokeen eikä yliopistojen vika, että hän ei pääse. Uudet opiskelijat kilpailevat toisiaan vastaan ja toiset suorituu paremminn kuin toiset. Se, että ei pääse, johtuu ainoastaan siitä, että tietyt ihmiset suoriutuvat paremmin valintakokeesta kuin hän. Mutta joo, kyllähän psykalle on vaikea päästä, noin 5% hakijoista hyväksytään per yliopisto. Mutta 8 hakukertaa on oikeasti jo liikaa. Miettikää nyt, melkein 10 vuotta mennyt siihen, että yrittää päästä kouluun. Kyllä tuossa kohtaa jo olisi alan vaihto paikallaan.
Toiseksi, psykologian opinnot ovat vaativia ja hyvin teoreettisia plus englanninkieliset paksut tenttikirjat. Selviäisikö hän edes niistä, jos suomenkielinen valintakoe ei mene läpi? Kuitenkin on esim. paljon paljon ihmisiä, jotka pääsevät psykalle toisella tai kolmannella yrittämällä. Kyllä siinä on sitten vika opiskelutekniikassa, työmuistissa tai paniikki koetilanteessa tms.
Kyseenalaistan psykologian valintakokeiden eettisyyden. Tuonne alalle hakee muutenkin todennäköisesti herkät ja tunnolliset ihmiset. Musteläikät sitten kertovat , ettet sovellu ammattiin ja hei hei. Ei siinä, mutta tuohon päästäksesi sinun on täytynyt kuluttaa tuhottomasti aikaa itse pääsykokeeseen valmistautumiseen. Töitäkään et kokopäiväisesti ole pystynyt tekemään samalla.
Listataan parempia ammatteja kuin psykologi, jossa tarvitaan samoja taitoja? Koska tällaisia ihmisiä on selkeästi paljon. Psykologikoulutus pitäkööt tunkkinsa mutta meidän muiden elämä jatkuukin eteenpäin myös.
Opiskeleeko muuta/ onko työssä?
Jos taloudellinen turva takana mikäpä siinä.