Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko ketään muuta, joka myöntää olevansa eron syyllinen osapuoli?

26.05.2006 |

Moi,



Täällä on jonkin verran eri palstoilla käyty keskustelua avioliiton/parisuhteen kriiseihin ja esim. yksinhuoltajuuteen liittyen.

Useimmissa kirjoituksissa mies koetaan liiton rikkojaksi. Meillä taitaa olla päin vastoin...



Olen 30+ ikäinen kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Olen ollut kimpassa yli kymmenen vuotta lasteni täydellisen isän kanssa. Mutten oikeastaan koskaan ole tuntenut vetoa häntä kohtaan. Siitäkin huolimatta olemme menneet naimisiin ja saaneet jälkikasvuakin. Tunne-elämä ja parisuhde on aina ollut aika köyhää. Olemme mieheni kanssa kavereita ja lähes kaikesta yhtä mieltä. Meidän ei ole koskaan tarvinnut riidellä mistään tärkeistä (ei oikeastaan vähemmän tärkeistäkään) asioista. Olen aina ollut aika jyrkkä avioliittoon liittyvissä asioissa kunnes...



Reilu vuosi sitten tapasin miehen, johon ihastuin ja jonka kanssa aloitin suhteen. Suhde jatkuu yhä. Tämä toinen mies on myös naimisissa ja kahden lapsen isä. Hän ei halua suhteeltamme enempää kuin mitä nyt saa - satunnaisia tapaamisia, päivittäisiä puhelinkeskusteluja. Niin tai näin uskon, että tämä suhde on vain jäävuoren huippu, joka paljasti sen kuinka pahoin olen liitossammme jo vuosia voinut. En usko että salasuhteeseen ajautuisi, ellei maaperä olisi jo etukäteen otollinen. Tämä salasuhde ei tule koskaan johtamaan mihinkään vakavampaan, vaikka siitä kuinka haaveilisin.



Olen nyt eroamassa aviomiehestäni (harkinta-aika menossa). Asiaa on jahkattu pitkään. Ensin päätetty yhtä ja sitten toista. Soudettu ja huovattu. Ja hyvä niin, isot päätökset vaativat aikaa ja eri näkökulmia. Olen kuitenkin tavattoman HELPOTTUNUT, kun asia vihdoin etenee. Ja sepä se hirvittääkin!



Onko tällaisesta asiasta lupa olla helpottunut?

Onko mulla oikeutta rikkoa perhettäni?

Olenko maailman itsekkäin ihminen?



Olenko ajatuksineni yksin maailmassa vai onko kellään vastaavasta kokemuksia? Haluisitko vaihtaa ajatuksia? Mitään moraalisaarnoja en välittäisi kuulla... Syyllisyys painaa muutenkin. Ei tosin miehen pettämisestä, sillä toisen mihen kanssa olen saanut kokea tärkeitä onnen hetkiä, jotain sellaista mitä en moneen, moneen vuoteen ole kokenut. Syyllisyyttä lasten tähden. Kirjoittakaa, kommentoikaa, kertokaa, miten elämä on jatkunut...

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
27.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on kohtalotoveri. Ihan samoja juttuja kelaan. Olis kiva kirjoitella vaikka sähköpostia...

Vierailija
2/3 |
27.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei tarvitsisi ihan yksin näitä pyöritellä.



Kirjoittelen s-postia mielelläni kanssasi talitinttimamma - ja muutkin.

KoivuhanATgmail.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
28.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

halunnut moraalisaarnoja, mutta esitit kuitenkin kysymyksiä, joihin saanee vastata.



Kai sinulla on oikeus olla helpottunut, eihän tunteille mitään voi.



Onko oikeutta rikkoa perhettä. No mielestäni ei, mutta koska se ei ole rikos (paitsi aviorikos), niin kai sinulla sitten on.



Ja oletko maailman itsekkäin ihminen? Kyllä valitettavasti olet miljoonien kaltaistesi kanssa. Samoin kuin tuo pettäjäkaverisi.