Ennenvanhaan lapset eivät palaneet auringossa

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kaikki lapset eivät asuneet pk-seudulla. Ei Sotkamossa niin herkästi palanut...

Kyllä se palaminen Sotkamossakin onnistui, Makkosenmäellä ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset leikkivät ennen vapaasti, missä halusivat ja hakeutuivat porotukselta varjoon. Ja paljon esim metsissä, joissa on varjoa.

Katsopa päiväkotien pihoja ja leikkipuistoja. Ne ovat aukeita kenttiä, joissa ei ole yleensä puita eikä muutakaan varjoa. Mihin lapsi pääsee siitä päiväkodin aidatusta karsinasta? Ei mihinkään. Siinä on pakko olla suorassa auringonpaisteessa vaikka olisi kuinka helle.

Romantisoiva käsitys menneistä ajoista. Meidän koulun piha oli 80-luvulla betoniaukio ja leikittiin kyllä myös rannalla ja pihalla ilman aurinkosuojaa, usein kesällä sitten kärsittiin palaneen ja kuumottavan ihon kanssa :/ N47

Hyvä provo. Kyllä useimmat paloivat. Sitä pidettiin vielä 80-luvulla hauskana juttuna, kun nahka alkoi kuoriutua.

Nämä ennen vanhaan kaikki oli paremmin jutut huvittaa ja vähän ärsyttää. Ennenvanhaan hiihdettiin kouluun kesät-talvet ja aina oli vastatuuli. Ei ennenvanhaan ollut mitään nettiä. Joo ei ollut ja pitkästyttiin monesti ihan huolella. Ainoa mikä varmasti oli parempaa ennenvanhaan oli kertoja ite joka haaveilee nuoruudestaan.

Pihalla en ollut uimapuku yllä vaan mentiin omaan rantsuun ja uitiin ja vaatteet päälle. Ei maattu auringossa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ennen vanhaan kaikki oli paremmin jutut huvittaa ja vähän ärsyttää. Ennenvanhaan hiihdettiin kouluun kesät-talvet ja aina oli vastatuuli. Ei ennenvanhaan ollut mitään nettiä. Joo ei ollut ja pitkästyttiin monesti ihan huolella. Ainoa mikä varmasti oli parempaa ennenvanhaan oli kertoja ite joka haaveilee nuoruudestaan.

Ennen lapset oli paljon pihalla ja leikkivät ja juoksivat. Nyt viedään harrastuksiin. Kirjasto oli ahkerassa käytössä.

Minä paloin 80-luvulla. Kahdesti . Ja ihan täällä kotosuomessa ! Ihosyöpää odotellessa...

Vierailija kirjoitti:

Milloinkahan oli tämän "ennenvanhaan"? Itse vietin kyllä ison osan lapsuuteni kesistä joko suojaavissa vaatteissa tai sitten vaihtoehtoisesti punaisena ja vesikelloilla.

Vastaan ap:n puolesta. Minun lapsuuteni oli 50- ja 60-luvuilla. Silloin me pennut olimme koko kesän ulkona enkä muista että olisimme juurikaan palaneet auringossa. Varmaan koska totuimme siihen vähitellen keväästä alkaen. Aurinkovoiteita ei oltu tuolloin vielä keksitty eikä niihin olisi ollut varaakaan.

80-luvulla oli ihan normaalia että punotettiin ja nahka kuoriutui, sitä pidettiin jopa hauskana  ja oikein revittiin sitä nahkaa. Muista  pyöräilleeni  rannalle pelkkä uikkari päällä ja  jääneen rannan jälkeen leikkimään edelleen samassa uikkarissa.  Mitään aurinkolaseja ei ollut eikä hattuakaan, kun lippistä pidettiin poikien juttuna.  Myös aikuiset paloivat, muistan miten naapurin rouva käräytti päänahkansa maatessaan bikineissä taloyhtiön nurmella. Nykyään olisi muuten kumma näky, jos joku lojuisi kerrostalon pihassa bikeineissä ja kahvitermari vieressä :D

Alkukesästä iho punoitti jostain kohtaa, mutta se oli seuraavana päivänä yleensä poissa. Koko kesä oltiin meren rannalla ja merellä aina. Joskus äiti käski laittaa rasvaa. Oma pelastukseni oli varmaan oliivinsävyinen iho, joka ei helposti pala. Ja käytin aina hattua.

Vm-68

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan eläissäni palanut eikä minuun lotrattu mitään aurinkovoiteita kun olin lapsi. Hattua muistan pitäneeni ihan pienenä. Omankaan lapsen kohdalla en aio olla hysteerinen. On se kamala maailma kun ovesta astuu ulos niin jo vaanii pedot, koirat, hiilihydraatit ja syöpä.

Ite oon ajatellu niin, että koska mun lapset saattaa joutua elämään oikeasti sen sata vuotta niin on syytä olla vähän varovaisempi kuin mitä omat vanhemmat oli jotta lapset saa elää suunnilleen terveenä sen elinikänsä eikä joudu elämään loppuaikaansa esim. ihosyövän runtelemana.

Ajattelepa tätä viestiä loogisesti ja ymmärrä kuinka hölmö se on 😂😂

Olen itse 80-luun lopulla etelänreissulla palanut niin pahasti että verta tuli ihosta. Olin tuolloin 5-vuotias. Eli en allekirjoita ap:n väitettä.

Kyllä minä ainakin paloin ja oikein kunnolla paloin kun olin nuorena kaveriporukalla Kreikassa lomalla. Pienenä hiukseni olivat myös täysin auringon polttamat. Olen syntynyt 1974 ja olimme koko ajan ulkona. Siskoni otti jopa aurinkoa peilin kanssa nuorena, että sai hyvän rusketuksen ja rusketusta pidettiin nättinä. Kehotettiin lapsiakin menemään ulos aurinkoon "saamaan vähän väriä".

Omien lasten kanssa olen ollut varovainen ja he ovat oppineet sen nyt myös sanomatta. Muiden ei tarvitse tehdä samoja virheitä.

Paloin 6-vuotiaana Espanjassa niin että iho kupli  ja sain myös auringonpistoksen, oksentelin ja minulle nousi kuume.  Lääkäri kävi hotellissa, määräsi kylmiä kääreitä ja antoi suun kautta jotain lääkettä  (kipulääke?)

Minusta on kuva, jossa kyhjötän surkeana parvekkeella isän KOFF-paidassa koska omat vaatteet tekivät kipeää ja sitä tuolia kuulemma kiskottiin ees taas sen mukaan miten aurinko siirtyi .

Pikkuveli paloi kerran pahasti niskasta auton takapenkillä, minulla oli joka kesä nahanluonti olkapäistä menossa ja  aika punaisia kaveritkin loppukesästä  olivat. Olen runsasluominen, pelkästään toisessa kädes'sä noin 15 kpl

ja pelkään kovasti, että jotain seuraa kun ei luomien suojaamisesta auringolta puhuttu mitään  kasarilla eikä ysärillä ! Ajateltiin vain, että aurinko tekee hyvää  luomia tai ei.

Kyllä he paloivat. Maalla heinäpellolla ja mansikkamaalla ja kasvimaata kitkiessä paloivat monta kertaa kesän aikana.

Kyllä minä paloin ja monesti 60- ja 70-luvulla. Joko aurinkovoiteita ei ollut tai vanhempani eivät välittäneet hankkia niitä.

Pari vuotta sitten kävin ihotautilääkärillä poistattamassa ensimmäisen ihosyövän esiasteen ja sain kehotuksen tarkkailla, tuleeko lisää, ja tulla tarvittaessa uudestaan.

Oliko muuta?

Kyllä minä ainakin paloin. Joskus niin pahasti, että äitini kotiin palatessaan säikähti, olenko kaatanut kuumaa vettä päälleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan eläissäni palanut eikä minuun lotrattu mitään aurinkovoiteita kun olin lapsi. Hattua muistan pitäneeni ihan pienenä. Omankaan lapsen kohdalla en aio olla hysteerinen. On se kamala maailma kun ovesta astuu ulos niin jo vaanii pedot, koirat, hiilihydraatit ja syöpä.

Ite oon ajatellu niin, että koska mun lapset saattaa joutua elämään oikeasti sen sata vuotta niin on syytä olla vähän varovaisempi kuin mitä omat vanhemmat oli jotta lapset saa elää suunnilleen terveenä sen elinikänsä eikä joudu elämään loppuaikaansa esim. ihosyövän runtelemana.

Ajattelepa tätä viestiä loogisesti ja ymmärrä kuinka hölmö se on 😂😂

Se, että sinä et ymmärrä jotain ei automaattisesti tee asiasta hölmöä :)

Voin avata ajatusta hieman.

Nykyään pystytään pitkittämään sairaan ihmisen elämää todella pitkälle, tulevaisuudessa luultavasti vielä pidempään. Elämä on parempaa ja mielekkäämpää kun sen saa elää suht terveenä loppuun asti.

Otsonikerros on ohentunut ja etenkin keväisin ja alkukesästä on hyvin ohut. UV-säteily on nykyään voimakkaampaa. En minäkään laittanut aurinkorasvaa pienenä muuten kuin rannalle ja suojakerroin oli vain 10! Nyt läträän taaperolle 50-kertoimista. Itselleni käytän myös 30-50- kertoimista, koska palan, jos kerroin on alle 20.

Ja kesäisin oltiin oikeasti kokoajan ulkona. Iho tottuu. Nykyään ammatit, joissa ollaan ulkona saavat vähemmän ihosyöpiä, kuin toimistohiiret. Vaikutuksen huomaan itse siinä, että jos olen edellisenä kesänä ruskettunut, niim seuraavana kesänä rusketun paljon nopeammin, kuin 2v edeltäneenä kesänä.

Eli sama fiilis kuin aloittajalla. Olin ulkona, olin ruskea, en palanut ja aurinkosuojakin oli kehnompi.