Ennenvanhaan lapset eivät palaneet auringossa

Vierailija kirjoitti:

Me liikuimme koko ajan. Uitiin,käveltiin ja pyöräiltiin. Rusketuttiin tasaisesti,enkä muista palaneeni. Nykyään kai maataan tai istutaan kännykät kädessä,ainakin meidän leikkipuistossa näkee kuinka lapset istuvat keinuissa tai muissa laitteissa ja räpläävät luurejaan. Helpostihan siinä palaa.

Tietoisku: Aurinko polttaa myös liikkuvia ihmisiä, ei pelkästään paikoillaan olevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinkahan oli tämän "ennenvanhaan"? Itse vietin kyllä ison osan lapsuuteni kesistä joko suojaavissa vaatteissa tai sitten vaihtoehtoisesti punaisena ja vesikelloilla.

Vastaan ap:n puolesta. Minun lapsuuteni oli 50- ja 60-luvuilla. Silloin me pennut olimme koko kesän ulkona enkä muista että olisimme juurikaan palaneet auringossa. Varmaan koska totuimme siihen vähitellen keväästä alkaen. Aurinkovoiteita ei oltu tuolloin vielä keksitty eikä niihin olisi ollut varaakaan.

Niin, et siis vain muista. UV -säteitä oli kyllä jo silloinkin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan kaikki lapset eivät asuneet pk-seudulla. Ei Sotkamossa niin herkästi palanut...

Kyllä minä vaan paloin Sotkamossakin.

Niin, sitä se otsonikato aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Me liikuimme koko ajan. Uitiin,käveltiin ja pyöräiltiin. Rusketuttiin tasaisesti,enkä muista palaneeni. Nykyään kai maataan tai istutaan kännykät kädessä,ainakin meidän leikkipuistossa näkee kuinka lapset istuvat keinuissa tai muissa laitteissa ja räpläävät luurejaan. Helpostihan siinä palaa.

Ensimmäisen kerran taisin kärähtää lapsena heinänteossa. Toisen kerran musitan palaneeni pahasti lentopalloturnauksessa, jossa pelit pelattiin ulkona. Ei sillon ollut älykännyköitä. Syntynyt -84.

Kyllä paloivat. Muistan repineeni kuoriutuvaa nahkaa olkapäistä ja käsivarsista.

Tosin ihosyöpä ei edes vaadi varsinaista palamista. Ihon saama UV-säteilyn määrä koko elinaikana on se riskitekijä. Lapsena iho on ohut, joten säteilyä pääsee silloin läpi enemmän kuin aikuisena.

70-luvulla mukulana oltiin ulkona kesällä päivät pitkät. Käytiin rannalla, veneiltiin, leikittiin kavereiden kanssa pihalla. En muista palaneeni koskaan.

Juu ei palettu auringossa ei. Samalla logiikalla ei ollut myöskään keliakiaa eikä muita allergioita.

Mä paloin joka kesä. Samoin muistaa tehneensä mun äiti jo 60-luvulla.

Riippuu vähän ihotyypistäkin, että palaako vai ei. Jotkut palavat herkemmin kuin toiset. Itse paloin lapsena joka jumalan kesä, usein niin pahasti, että vaatteet sattuivat. 

60-70-luvuilla paloin lähes joka kesä. Äidillä oli sellainen käsitys, että pitää ruskettua koska se on terveellistä. Niinhän oikein käski olemaan auringossa. Muistan olleeni ihan rakkulainen. Nyt tuo hermostuttaa, koska olen vaalea enkä juuri rusketu. Toivottavasti ei ihosyöpä iske lapsuuden vuoksi.