Eritysherkän kanssa tapailu, seurustelu?
Olen alkanut tapailemaan eritysherkkää ihmistä.
Aiemmat kokemukseni eritysherkistä on lähinnä tuttavia, joilla on liuta mielenterveysongelmia kuvioissa, eli kokemus ei ole hyvä. Tai nämä ovat sellaista joista olen tiennyt, olenhan voinut tavata montakin tietämättäni, eritysherkkiä kun lukemani mukaan on jopa 20% väestöstä.
Kaipaisin kailenlaisia kokemuksia eritysherkän kanssa seurustelusta, tapailusta, arjesta, ehkä riidoista, rakkaudesta ja koko elämästä. Jos olet itse eritysherkkä, voit myös kertoa ajatuksiasi.
Kommentit (78)
Jos etsit hankalaa suhdetta, nii siinä sul on semmonen.
Erityisherkän kans ei mikään suju ilman draamaa.
Voi jestas lässynlää nää erityisherkät. Toi termi kalskahtaa niin pahasti korvaan että ei hemmetti... miksi pitää julistautua muotitermein? Eikö nyt vaan voi sanoa että on herkkä, saa esim päänsärkyä isoista tv-näytöstä tai jotain.
Jos joku sanoo olevansa erityisherkkä niin nostasin kyllä kytkintä.
Juu ei. Yks vanha tuttu sano olevansa erityisherkkä, tarkotti sillä siis että on ihan pimee päästään, agressiivinen, riidanhalunen, ilkeä, väkivaltainen ynnä muuta. Onneks on entinen tuttavuus hän.
Minulla vaikuttaa tosi paljon.Musiikkia on kuunneltava kuulokkeilla jne. järkyttävää elämää :( Olisi pitänyt naida normaaliherkkä niin voisin kuunnella musiikkia ilman kuulokkeita.
Eirtyisherkkä vaiko ihan perus vikisijä?
Oon erityisherkkä. Ei oo mitään mielenterveysongelmia ollu koskaan, muuta kuin tunnetta, ettei ymmärretä, koska tarviin enemmän omaa aikaa ladatakseni akkuja ja se, että herkkyyteni takia välillä koen, että ihmiset ei ees halua ymmärtää mua, koska herkkyys on nykymaailmassa paha asia (kuten ketjun kommenteistakin näkee, että herkkyys nähdään heti jonaan hirveenä draamailuna ja valittamisena ja elämän hankaloittamisena). Erityisherkkyys näkyy elämässä: syvällinen sisäinen maailma, aistiherkkyys (liian kovat äänet aiheuttaa pahoinvointia).
Erityisherkkyys ei oo mikään tekosyy käyttäytyä huonosti. Erityisherkkyys ei myöskään ole mikään merkki siitä, että ois mt-ongelmainen ja valittais aina ja kaikesta. Ite inhoon draamaa ja riitelyä yli kaiken. Suutun äärimmäisen harvoin ja haluun, että asiat käydään asiallisesti läpi keskustelemalla. Huutaminen ei koskaan johda mihinkään hyvään.
Kannattaa lukea Elaine Aronin kirja, jossa käsittelee erityisherkkyyttä ja parisuhdetta. Kertoo siinä myös mitä on erityisherkkyys ja miten se vaikuttaa elämään.
8 jatkaa vielä sen, että itellä on lähes kokoajan musiikkia soimassa, mutta jos volyymi on liian kova niin sitten alan kärsimään.
Tutustukaa siihen mistä puhuttu ennen kuin tuomitsette täysin. HSP:stä on tosi hyviä kirjoja.
Tulipa monta negatiivista kokemusta. Onko lisää kokemuksia, ja saiainko esimerkkejä draamasta ja muusta?
Eikö kellään ole positiivisia kokemuksia?
En ole vielä huomannut mitään outoa, ollaan miehen kanssa tapailtu puolisen vuotta ja nyt puhuttu seurustelusta. Huomaa ehkä muita paremmin, jos mieltäni painaa joku tms, mutta muusta en ole huomannut. Tuleeko tuo draama ja muu kuvioihin myöhemmin vai onko hän vain erilainen kuin monet kokemukset täällä?
Mulla ainakin sellainen hipsuttelu iholla tuntuu ällöttävältä, eli mieheni tietää koskettaa kunnolla. Mutta joku tökkiminen tai puristaminen sattuu minuutteja, niin tietää ettei tee sitäkään.
Kiinnostus lopahtaisi heti. Muutkaan hullut eivät herätä kiinnostusta.
Huomioherkät ratsastavat erityisherkkyydellä. Erityisherkät harvemmin haluaa draamaa elämäänsä, koska siitähän seuraa ylikuormittuminen. Enemmänkin ykkösvaihtoehtona tulee konfliktien välttely. Huomaan helposti toisten tunnetilan ja poikkeavan käyttäytymisen, vaikka toinen ei sanoisikaan mitään. Minulle on sanottu monta kertaa, että osaan lukea muiden ajatukset. Huonona puolena on, kun tarvitsen päivittäin tavallista enemmän aikaa yksinoloon.
tasapainoinen kirjoitti:
Kiinnostus lopahtaisi heti. Muutkaan hullut eivät herätä kiinnostusta.
Hullut?
Onko neurologiset häiriöt sellaisia??
Erityisherkät eivät draamaile, koska se kuormittaa. Ennemmin välttävät konflikteja.
Ei löydy tautiluokituksesta. Ilmiö on jotain hysteerian kaltaista valitusta.
Ei ole tieteellistä näyttöä ilmiölle, joten piirteet liittyvät muihin psyykkisiin ongelmiin ja taipumuksiin. Välttäisin myös näitä henkilöitä. Luulottelua?
Minun eritysherkkä ex-mies oli aika usein omissa ajatuksissaan ja kaipasi PALJON omaa rauhaa. Jälkimmäinen oli yksi monista eron syistä.
Rakasti vahvasti, silloin kun erityisesti niin tunsi, ja toki alkuhuumassa.
Jos huomautin jostakin tavallisestalin asiasta, saattoi vaipua mietteisiinsä, jonka minä koin mököttämisenä/mykkäkouluna/marttyrointina, mutta hän sanoi vain vetäytyvänsä miettimään kuinka voisi asioita tehdä toisin. Mitään kritiikkiä ei sietänyt.
Jotenkin kaikki pyöri niin kovasti toisen tunteiden ympärillä, että minun "tavallisille" (=ei erityisen herkille) tunteille ei ollut tilaa. Minun satunnaisesti raskas päivä töissä ja siitä johtuva henkinen väsymys illalla rasitti häntä kovasti useita päiviä jne.
En tiedä millaisen luonteen vaatii, että erityisherkän kanssa kykenee olemaan suhteessa, mutta minusta siihen ei kuitenkaan ollut.
Kaikki erityisherkät eivät ole samanlaisia, toiset ovat introvertimpiä ja toiset ulospäinsuuntautuneempia ja toisilla aistiyliherkkyydet ja tietyt aistit korostuvat enemmän. Draamahakuiset erityisherkiksi itseään väittävät eivät mahdollisesti edes ole erityisherkkiä.
Mun puoliso on erityisherkkä, ei tosin mainosta sitä. Valoja ei saisi pitää päällä, aina pidettävä säleverhoja alhaalla vaikkakin aukinaisena, tv:n volume saa olla korkeintaa 2 tai 3. Voit pitää sammuttaa muutenkin kun "kuluttaa sähköä".
En näistä tiennyt ennen mitään mutta alkoi tulla esille kun ollaan saatu lapsia.
Kai jollakin on kokemuksia?