Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ole tehneet lapsia - tämä on suurin syy Suomen uhkakuville, ja tästä ei saa puhua.
09.07.2019 |
Suuret ikäluokat keskittyivät aikoinaan oman materiaalisen hyvänsä maksimoimiseen, mutta lasten tekeminen ja hoitaminen ei heitä juurikaan kiinnostanut. Toki he myös osaltaan rakensivat yhteiskuntaa ja Suomea. Heiltä kuitenkin unohtui kaikkein tärkein. Rakennettiin yhteiskunnan infraa, mutta unohdettiin, että sitä pitää jonkun myös asuttaa. Ei tehty asukkaita. Seuraukset alkavat nyt näkyä. Suomi tyhjenee, vauvoja ei synny, vähät asukkaat pakkautuvat yhdelle alueelle Suomeen.
Missä tahansa yhteisössä on niin, että jos ihmiset eivät tee lapsia, heitä ei ole kukaan hoitamassa eikä heistä huolehdita, ellei joku muu hyvän hyvyyttään tai palkkiota vastaan sitä tee.
Samaan aikaan suuret ikäluokat loivat kuitenkin eläkejärjestelmän, jossa heille taataan muhkeakin ansiosidonnainen eläke, ainakin niille jotka ovat olleet palkkatyössä.
Ok, tämän eläkkeen sitten pitäisi kattaa tämän vähälapsisen ikäluokan hoito ja huolenpito kaikkinensa. Mutta eihän se sitä tee. Yhden vanhan ja raihnaisen ihmisen hoito ja hoiva maksaa maltaita ja vie ihan hirveästi kaikenlaista työpanosta ja muuta panostusta. Dementoituvien kohdalla ei riitä oikein mikään huolenpito, kun saattavat sotkea ympäristönsä ja olonsa ja asiansa ihan kerta kaikkiaan.
Olen miettinyt miksi lapsia ei ole välitetty tehdä. Joku jossain on sanonut, että jos ihmisellä on paljon sisaruksia ja ihmisiä ympärillään muutenkin, kuten suurilla ikäluokilla itsellään on ollut, niin ei hän silloin kaipaa niin paljon omaa jälkikasvua. Ympärillä on ihmiskontakteja ja porukkaa muutenkin.
Kyseessä on aina yksilön elämänkulku ja päätös, ei kukaan ole tietenkään suunnitellut, että nyt ikäluokkana emme tee lapsia, vaan keskitymme työhön, hauskanpitoon, alkoholiin (!), matkusteluun, mutta kovin monella suurten ikäluokkien yksilöllä on elämänkulku vaan mennyt sellaiseksi.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien hedelmällisyysluku on alle 2, ihan turha kertoa omasta tuttavapiiristä kun on tilastotkin.
Suurilla ikäluokilla oli tosiaan itsellään myös monta sisarusta huolehtimassa vanhemmista, hyvä työllisyys ja hyvät tulevaisuudennäkymät. Nykyisillä ei näitä ole ja se tietysti vaikuttaa lapsimäärään.
Me myös maksamme tolkuttoman osuuden runsaista nykyeläkkeistä vaikka emme itse sellaisia tule saamaan.
Joo, mutta nykynuorilla hedelmällisyysluku on alle 1,5, joka on pienin koko tilastoidun historian aikana. Ja tilastot ulottuvat tässä pitkästi 1700-luvulle asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuo suurten ikäluokkien jälkeinen tilanne on itseään vahvistava kierre. Jos tehdään vain yksi lapsi, jolla ei ole sisaruksia, niin tämä ainoa lapsi vain kasvattaisi omaa taakkaansa, jos hän alkaisi tehdä lapsia (tai >1 lasta). Koska hänenhän odotetaan hoitavan sekä omat vanhat vanhempansa että omat lapsensa, ja tämän lisäksi palkkatyön. Joka globalisoituneessa maailmassa on kilpailun äärimmilleen kiristämä ja tehot todellakin otetaan irti.
Etenkin tämä taakka kaatuu nuorten ikäluokkien naisille, joiden oletetaan kaiken tämän hoitamisen ja huolehtimisen lisäksi olevan vielä tehopakkauksia töissäkin. (Ja kohta vielä asevelvollisia?)
En yhtään ihmettele että nuoret naiset ovat loppuunpalaneita, masentuneita ja jättäytyvät kokonaan työvoiman ulkopuolelle, masennuksen takia tai muuten.Onpa kaukaa haettu selitys eivätkä lapset Suomessa pääsääntöisesti hoida vanhempiaan koska kaikkien on pakko käydä töissä. Toki työttömät voisivat hoitaa, mutta he kaikkein viimeiseksi sen tekisivät.
Kyllä me sekä huolehdimme vanhemmistamme että käymme töissä. Ei tässä nyt ole kyse kokoaikaisesta hoitamisesta vessakäynneistä lähtien vaan esim. asiointiavusta kauppaostoksineen ja lääkärikäynteineen, pihanhoidosta, siivousavusta yms. Meitä on yhteensä 3 työikäistä huolehtimassa 4 vanhuksesta + 6 lapsesta. Aika raskasta välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien hedelmällisyysluku on alle 2, ihan turha kertoa omasta tuttavapiiristä kun on tilastotkin.
Suurilla ikäluokilla oli tosiaan itsellään myös monta sisarusta huolehtimassa vanhemmista, hyvä työllisyys ja hyvät tulevaisuudennäkymät. Nykyisillä ei näitä ole ja se tietysti vaikuttaa lapsimäärään.
Me myös maksamme tolkuttoman osuuden runsaista nykyeläkkeistä vaikka emme itse sellaisia tule saamaan.Joo, mutta nykynuorilla hedelmällisyysluku on alle 1,5, joka on pienin koko tilastoidun historian aikana. Ja tilastot ulottuvat tässä pitkästi 1700-luvulle asti.
Ei ole nykynuorilla yleisesti 1,4 vaan tuo on ollut vain kahtena vuonna ja pääasiassa siitä syystä että lapsenhankintaa lykätään juuri nyt selvästi myöhemmälle iälle. 2016 oli vielä 1,6 ja sitä ennen monta vuotta yli 1,8 joka ylittää suuret ikäluokat.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen selitys: valvotun päivähoidon puute. Molempien oli pakko olla töissä, että saatiin opintolainat maksettua, mutta kunnalliseen päivähoitoon pääsystä ei ollut toivoakaan, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Kun hoitopaikkaa hakiessani selvisi, etten ole yksinhuoltaja eikä perheessä ole alkoholiongelmaa, minulle sanottiin suoraan, ettei kunnallisesta hoitopaikasta ole toivoakaan. Valvottua perhepäivähoitoa ei ollut. Lapsiparkoja jouduttiin pallottelemaan hoitopaikasta toiseen, osa parempia, osa kurjia. Näin siis 70-luvun alkuvuosina.
Mulla on vanhempia tuttavia suurista ikäluokista. He palkkasivat nuoren tytön kotiin hoitamaan lapsiaan 70-luvulla, jos molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kotiapulaiset tekivät myös kotityöt, siivosivat, pesivät pyykin ja laittoivat ruuan lastenhoidon lisäksi. Äiti pääsi työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. On ollut pikkasen helpompaa kuin meillä tänä päivänä. Meillä nykynaisilla alkaa toinen työpäivä, kun päästään kotiin. Ellei ole varakas ja osta palveluita kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen selitys: valvotun päivähoidon puute. Molempien oli pakko olla töissä, että saatiin opintolainat maksettua, mutta kunnalliseen päivähoitoon pääsystä ei ollut toivoakaan, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Kun hoitopaikkaa hakiessani selvisi, etten ole yksinhuoltaja eikä perheessä ole alkoholiongelmaa, minulle sanottiin suoraan, ettei kunnallisesta hoitopaikasta ole toivoakaan. Valvottua perhepäivähoitoa ei ollut. Lapsiparkoja jouduttiin pallottelemaan hoitopaikasta toiseen, osa parempia, osa kurjia. Näin siis 70-luvun alkuvuosina.
Mulla on vanhempia tuttavia suurista ikäluokista. He palkkasivat nuoren tytön kotiin hoitamaan lapsiaan 70-luvulla, jos molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kotiapulaiset tekivät myös kotityöt, siivosivat, pesivät pyykin ja laittoivat ruuan lastenhoidon lisäksi. Äiti pääsi työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. On ollut pikkasen helpompaa kuin meillä tänä päivänä. Meillä nykynaisilla alkaa toinen työpäivä, kun päästään kotiin. Ellei ole varakas ja osta palveluita kotiin.
NAISET ON NYKYAJAN TORPPAREITA. Ensin tehdään vieraan työt ja vapaalla omat työt. Mikä vapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien hedelmällisyysluku on alle 2, ihan turha kertoa omasta tuttavapiiristä kun on tilastotkin.
Suurilla ikäluokilla oli tosiaan itsellään myös monta sisarusta huolehtimassa vanhemmista, hyvä työllisyys ja hyvät tulevaisuudennäkymät. Nykyisillä ei näitä ole ja se tietysti vaikuttaa lapsimäärään.
Me myös maksamme tolkuttoman osuuden runsaista nykyeläkkeistä vaikka emme itse sellaisia tule saamaan.Joo, mutta nykynuorilla hedelmällisyysluku on alle 1,5, joka on pienin koko tilastoidun historian aikana. Ja tilastot ulottuvat tässä pitkästi 1700-luvulle asti.
Ei ole nykynuorilla yleisesti 1,4 vaan tuo on ollut vain kahtena vuonna ja pääasiassa siitä syystä että lapsenhankintaa lykätään juuri nyt selvästi myöhemmälle iälle. 2016 oli vielä 1,6 ja sitä ennen monta vuotta yli 1,8 joka ylittää suuret ikäluokat.
1970-luvulla hedelmällisyys dippasi hetkeksi 1,5:een, jonka jälkeen se nousi taas nopeasti 1,6-1,7:n tasolle ja 1990-luvun alkua kohden jopa yli 1,8:aan. Nyt ollaan pudottu kahtena vuotena peräkkäin jo alle 1,5:n, viime vuonna oltiin sen alle jo selvästi, kun hedelmällisyysluku oli 1,40. Ja tämä vuosi tekee tulemaan uuden ennätyksen hedelmällisyysluvun pienuudessa. Hedelmällisyysluku on 1,3-alkuinen tänä vuonna, ellei sitten jopa 1,2-alkuinen.
Totta. Äitini on syntynyt -52 ja hänen veljensä muutaman vuoden aikaisemmin. Yhteensä se saivat vain kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurten ikäluokkien hedelmällisyysluku on alle 2, ihan turha kertoa omasta tuttavapiiristä kun on tilastotkin.
Suurilla ikäluokilla oli tosiaan itsellään myös monta sisarusta huolehtimassa vanhemmista, hyvä työllisyys ja hyvät tulevaisuudennäkymät. Nykyisillä ei näitä ole ja se tietysti vaikuttaa lapsimäärään.
Me myös maksamme tolkuttoman osuuden runsaista nykyeläkkeistä vaikka emme itse sellaisia tule saamaan.Joo, mutta nykynuorilla hedelmällisyysluku on alle 1,5, joka on pienin koko tilastoidun historian aikana. Ja tilastot ulottuvat tässä pitkästi 1700-luvulle asti.
Ei ole nykynuorilla yleisesti 1,4 vaan tuo on ollut vain kahtena vuonna ja pääasiassa siitä syystä että lapsenhankintaa lykätään juuri nyt selvästi myöhemmälle iälle. 2016 oli vielä 1,6 ja sitä ennen monta vuotta yli 1,8 joka ylittää suuret ikäluokat.
1970-luvulla hedelmällisyys dippasi hetkeksi 1,5:een, jonka jälkeen se nousi taas nopeasti 1,6-1,7:n tasolle ja 1990-luvun alkua kohden jopa yli 1,8:aan. Nyt ollaan pudottu kahtena vuotena peräkkäin jo alle 1,5:n, viime vuonna oltiin sen alle jo selvästi, kun hedelmällisyysluku oli 1,40. Ja tämä vuosi tekee tulemaan uuden ennätyksen hedelmällisyysluvun pienuudessa. Hedelmällisyysluku on 1,3-alkuinen tänä vuonna, ellei sitten jopa 1,2-alkuinen.
Tämä vielä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Demographics_of_Finland#Vital_statistics_…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuo suurten ikäluokkien jälkeinen tilanne on itseään vahvistava kierre. Jos tehdään vain yksi lapsi, jolla ei ole sisaruksia, niin tämä ainoa lapsi vain kasvattaisi omaa taakkaansa, jos hän alkaisi tehdä lapsia (tai >1 lasta). Koska hänenhän odotetaan hoitavan sekä omat vanhat vanhempansa että omat lapsensa, ja tämän lisäksi palkkatyön. Joka globalisoituneessa maailmassa on kilpailun äärimmilleen kiristämä ja tehot todellakin otetaan irti.
Etenkin tämä taakka kaatuu nuorten ikäluokkien naisille, joiden oletetaan kaiken tämän hoitamisen ja huolehtimisen lisäksi olevan vielä tehopakkauksia töissäkin. (Ja kohta vielä asevelvollisia?)
En yhtään ihmettele että nuoret naiset ovat loppuunpalaneita, masentuneita ja jättäytyvät kokonaan työvoiman ulkopuolelle, masennuksen takia tai muuten.Onpa kaukaa haettu selitys eivätkä lapset Suomessa pääsääntöisesti hoida vanhempiaan koska kaikkien on pakko käydä töissä. Toki työttömät voisivat hoitaa, mutta he kaikkein viimeiseksi sen tekisivät.
Ja ne omat lapset ovat jo nelikymppisiä siinä vaiheessa kun vanhemmat alkavat olla hoitoa tarvitsevassa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen selitys: valvotun päivähoidon puute. Molempien oli pakko olla töissä, että saatiin opintolainat maksettua, mutta kunnalliseen päivähoitoon pääsystä ei ollut toivoakaan, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Kun hoitopaikkaa hakiessani selvisi, etten ole yksinhuoltaja eikä perheessä ole alkoholiongelmaa, minulle sanottiin suoraan, ettei kunnallisesta hoitopaikasta ole toivoakaan. Valvottua perhepäivähoitoa ei ollut. Lapsiparkoja jouduttiin pallottelemaan hoitopaikasta toiseen, osa parempia, osa kurjia. Näin siis 70-luvun alkuvuosina.
Mulla on vanhempia tuttavia suurista ikäluokista. He palkkasivat nuoren tytön kotiin hoitamaan lapsiaan 70-luvulla, jos molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kotiapulaiset tekivät myös kotityöt, siivosivat, pesivät pyykin ja laittoivat ruuan lastenhoidon lisäksi. Äiti pääsi työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. On ollut pikkasen helpompaa kuin meillä tänä päivänä. Meillä nykynaisilla alkaa toinen työpäivä, kun päästään kotiin. Ellei ole varakas ja osta palveluita kotiin.
Minä olen tuon lainaamasi kommentin kirjoittaja, 1945 syntynyt yhden lapsen äiti. Meillä ei todellakaan ollut mahdollisuutta palkata kotiapua, ei rahallisesti (ne opintolainat, kas kun mitään opintorahaa ei silloin maksettu) eikä tilaakaan vuokra-asunnossa majoittaa mitään kotiapulaista. Tiukoilla oli talous silloinkin kun molemmat olimme töissä - eivät ne alkupalkat korkeakoulutetuillakaan niin ihmeelliset olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen selitys: valvotun päivähoidon puute. Molempien oli pakko olla töissä, että saatiin opintolainat maksettua, mutta kunnalliseen päivähoitoon pääsystä ei ollut toivoakaan, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Kun hoitopaikkaa hakiessani selvisi, etten ole yksinhuoltaja eikä perheessä ole alkoholiongelmaa, minulle sanottiin suoraan, ettei kunnallisesta hoitopaikasta ole toivoakaan. Valvottua perhepäivähoitoa ei ollut. Lapsiparkoja jouduttiin pallottelemaan hoitopaikasta toiseen, osa parempia, osa kurjia. Näin siis 70-luvun alkuvuosina.
Mulla on vanhempia tuttavia suurista ikäluokista. He palkkasivat nuoren tytön kotiin hoitamaan lapsiaan 70-luvulla, jos molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kotiapulaiset tekivät myös kotityöt, siivosivat, pesivät pyykin ja laittoivat ruuan lastenhoidon lisäksi. Äiti pääsi työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. On ollut pikkasen helpompaa kuin meillä tänä päivänä. Meillä nykynaisilla alkaa toinen työpäivä, kun päästään kotiin. Ellei ole varakas ja osta palveluita kotiin.
Luulen, että sinulla nyt menee sukupolvet sekaisin. Olen itse suuriin ikäluokkiin kuuluva, eikä minulla sen enempää kuin muillakaan tuntemillani samanikäisillä perheellisillä ollut mitään ”nuorta tyttöä” kotiapuna, ei niin ensimmäiselläkään! Sen sijaan minun äidilläni oli 1940-luvulla nuori, kaupunkilaiselämää aloitellut maalaistyttö apulaisena, vaikka äitini oli kotiäiti. Samoin oli monella hänen tuttavallaan. Ja olihan apu todella tarpeen: äidilläni oli siinä vaiheessa kolme alle 5-vuotiasta lasta, eikä edes pesukoneita ollut, muista kodinkoneista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nurinkurista, että nyt on alettu kadehtia suuria ikäluokkia, koska näillä muka menee ja on mennyt taloudellisesti liian hyvin. Sodan jälkeen syntyneiden sekä lapsuus että nuoruus ovat olleet aika köyhää ja vaatimatonta, nykynuoret eivät osaa tai edes tahdo kuvitella, millaista aikaa 1950-60-luvut oikeesti olivat.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä useimmat joutuvat jollain lailla hoitamaan vanhempiaan tai näiden asioita, koska vanhainkoteihin ja dementiayksiköihin pääsee vasta kun kaikki on koko ajan ollut täysin pielessä muutaman vuoden - kymmenen vuotta. Tätä omaisesta huolehtimista tehdään varsinaisen työn ohella tietenkin.
Vapaaehtoista. Kukaan ei pakota huolehtimaan omista vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tuo suurten ikäluokkien jälkeinen tilanne on itseään vahvistava kierre. Jos tehdään vain yksi lapsi, jolla ei ole sisaruksia, niin tämä ainoa lapsi vain kasvattaisi omaa taakkaansa, jos hän alkaisi tehdä lapsia (tai >1 lasta). Koska hänenhän odotetaan hoitavan sekä omat vanhat vanhempansa että omat lapsensa, ja tämän lisäksi palkkatyön. Joka globalisoituneessa maailmassa on kilpailun äärimmilleen kiristämä ja tehot todellakin otetaan irti.
Etenkin tämä taakka kaatuu nuorten ikäluokkien naisille, joiden oletetaan kaiken tämän hoitamisen ja huolehtimisen lisäksi olevan vielä tehopakkauksia töissäkin. (Ja kohta vielä asevelvollisia?)
En yhtään ihmettele että nuoret naiset ovat loppuunpalaneita, masentuneita ja jättäytyvät kokonaan työvoiman ulkopuolelle, masennuksen takia tai muuten.
Tämä taakka kaatui jo aikanaan 60-70 -luvun naisille, jotka kävivät jo ansiotyössä, koska kohtuullinen toimeentulo perheelle vaati jo naistenkin ansiotyön panoksen.
Ainakaan minun kotikunnassani ei ollut päiväkotia vielä 60-luvulla. Hoidin kesälomilla tuttavaperheen kolmea lasta, olin siis itse vielä koululainen
Muuna aikana lapset oli hoidossa milloin missäkin, se oli se ainainen riesa, että kuka ottaa ja mihin veisi.
Sekä isän että äidin vanhempien hoito kaatui myös tämän perheen äidin harteille, hän kävi siivoamassa, pesemässä ja asioita hoitamassa, äitinsä oli jo sänkyyn hoidettava ja appivanhemmat puolipöpiä. Ei millään saanut näitä edes vanhainkotiin, siinä oli monta mutkaa.
Miehen tehtävähän se olisi ollut ne omat vanhempansa huolehtia, mutta silloin tämmöiset asiat katsottiin aina kuuluvan naisille. Ja naisilla oli se omatunto, jota miehillä ei tuntunut olevan.
Tätini oli maatalon emäntä ja ihan valtavan työtaakan alla. Kun 70-luvun lopulla pääsi lehmistä eroon, sanoi että kestä enää katsoakaan lehmää kun se muistuttaa siitä ainaisesta väsymyksestä.
Ja tietysti ne appivanhemmat samassa taloudessa vielä, vanhoina ja hoidettavana nekin. Ja lapsia viisi.
Varmaan oli sitä ahdistusta ja masennusta, mutta ei ollut mahdollista potea, pakko oli kestää.
Ei kai sitä silloin ennenkään olisi niitä lapsia niin paljon tehty, jos ehkäisymenetelmät olisi olleet nykyisenlaiset.
Ymmärrän minä, ettei naiset halua mitään lapsilaumataakkaa harteilleen niin kauan kuin se kuitenkin aina naisten päälle kaatuu.
Käyttäjä25661 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainen selitys: valvotun päivähoidon puute. Molempien oli pakko olla töissä, että saatiin opintolainat maksettua, mutta kunnalliseen päivähoitoon pääsystä ei ollut toivoakaan, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Kun hoitopaikkaa hakiessani selvisi, etten ole yksinhuoltaja eikä perheessä ole alkoholiongelmaa, minulle sanottiin suoraan, ettei kunnallisesta hoitopaikasta ole toivoakaan. Valvottua perhepäivähoitoa ei ollut. Lapsiparkoja jouduttiin pallottelemaan hoitopaikasta toiseen, osa parempia, osa kurjia. Näin siis 70-luvun alkuvuosina.
Mulla on vanhempia tuttavia suurista ikäluokista. He palkkasivat nuoren tytön kotiin hoitamaan lapsiaan 70-luvulla, jos molemmat vanhemmat kävivät töissä. Kotiapulaiset tekivät myös kotityöt, siivosivat, pesivät pyykin ja laittoivat ruuan lastenhoidon lisäksi. Äiti pääsi työpäivän jälkeen kotiin lepäämään. On ollut pikkasen helpompaa kuin meillä tänä päivänä. Meillä nykynaisilla alkaa toinen työpäivä, kun päästään kotiin. Ellei ole varakas ja osta palveluita kotiin.
Luulen, että sinulla nyt menee sukupolvet sekaisin. Olen itse suuriin ikäluokkiin kuuluva, eikä minulla sen enempää kuin muillakaan tuntemillani samanikäisillä perheellisillä ollut mitään nuorta tyttöä kotiapuna, ei niin ensimmäiselläkään! Sen sijaan minun äidilläni oli 1940-luvulla nuori, kaupunkilaiselämää aloitellut maalaistyttö apulaisena, vaikka äitini oli kotiäiti. Samoin oli monella hänen tuttavallaan. Ja olihan apu todella tarpeen: äidilläni oli siinä vaiheessa kolme alle 5-vuotiasta lasta, eikä edes pesukoneita ollut, muista kodinkoneista puhumattakaan.
Totta. Tuolla kirjoittajalla on nyt vuosikymmenet sekaisin. Minun sisko kuuluu suuriin ikäluokkiin ja hän oli 70-luvulla vielä nuori naimaton nainen. Kotiapulaiset katosi perheistä 60-luvulla, sen jälkeen niitä ei ollut kuin joillakin hyvin rikkailla jos niilläkään. Päinvastoin juuri nämä suurten ikäluokkien nuoret naiset aloitteli työelämäänsä juuri itse kotiapulaisina 60-luvulla.
Tästä kyllä näkee, että mielikuvat heittelee näillä nykynuorilla miten sattuu.
Hohhoijaa, ei kannata edes lukea näitä sen enempää kun ei ole käsitystä niin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kukaan ei ainoana lapsena halua joutua hoitamaan sekä vanhoja vanhempiaan että omia lapsia samaan aikaan, ja käymään töissä.
Mikä jätetään silloin mahdottomasta yhtälöstä pois?
Nyt ei kyllä synnytysikäiset edes ole suurten ikäluokkien lapsia pääsääntöisesti. Nyt synnytysikäiset on 80-ja 90-luvulla syntyneitä.
Suuret ikäluokat on tällä hetkellä 1963 syntyneet.Kyllä ainakin 80--luvulla syntyneet ovat suurten ikäluokkien lapsia.
Suurin ikäluokka on tällä hetkellä 1983 syntyneet. Sitä ennen oli 1963 syntyneet.
On kai ne hyvinkin innokkaasti harrastaneet lisääntymispuuhia mutta iso osa 70-luvulla meni aborttiin, joten meitä 70-lukulaisia syntyi sen takia vähän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä useimmat joutuvat jollain lailla hoitamaan vanhempiaan tai näiden asioita, koska vanhainkoteihin ja dementiayksiköihin pääsee vasta kun kaikki on koko ajan ollut täysin pielessä muutaman vuoden - kymmenen vuotta. Tätä omaisesta huolehtimista tehdään varsinaisen työn ohella tietenkin.
Vapaaehtoista. Kukaan ei pakota huolehtimaan omista vanhemmista.
Ei niin. Paitsi omatunto.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat sentään tekivat vähintään yksi tai kaksi lastaa, mutta nyt lapsentekoiässä olevat elävät sinkkuna eivätkä hanki ainuttakaan. Miten tuon saa käännettyä suurten ikäluokkien syyksi?
Linkki tuohon, että elävät sinkkuna?
Eniten sinkkuja on vanhuksissa.
Epäilem, kun suvun historiikkia olen seurannut, että siihen oli monta syytä. Suuret ikäluokat oli niitä, jotka lähtivät maalta kaupunkiin. Yhden sukupolven aikana väki vaihtui kaupungissa ja maaseudulla. ennen kun maalla oli asunut 80% ja kaupungissa 20% niin suhdeluku kääntyi päinvastoin.
Maalla oli suuria perheitä, koska lapsia tehtiin maatöiden avuksi ja talon työvoimaksi. Jo 6v. lapset pistettiin mukaan töihin. 13v. hintelä pikkujätkä heräsi jo paljon ennen koulupäivän alkua metsätöihin isän kanssa. Sitten vasta kouluun. Kun väki muutti kaupunkiin, ei lapsille ollut sillai tarvetta, niitä tehtiin kaksi "muodon vuoks" kun pitäähän niitä nyt olla. Vanhemmat olivat hukassa lapsiensa kanssa kun he eivät olleet saaneet muuta oppia lapsuudesta, kuin että työtä täytyy tehdä. he olivat tottuneet että lapsia kohdellaan samalla tavoin kuin aikuisia. Lapset olivat heille tarpeettomia ja ärsyttäviä. Heitä ei oltu rakastettu lapsena muuna kuin työvoimana pirtissä, pelloilla ja navetoissa ja metsätöissä niin eipä hekään järin lapsirakkaita olleet.