Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Misofonia, vertaistukea?
08.07.2019 |
Minulla on misofonia, mutta pärjään sen kanssa kotioloissa ihan hyvin, koska perheeni ei maiskuta, mässytä tai muutenkaan pidä kovaa meteliä syödessään.
Nyt kuitenkin meillä on kylässä mieheni kaveri, joka maiskuttelee, mässyttää ja hörppii ruokapöydässä. En tietenkään voi sanoa hänelle asiasta, koska se olisi outoa ja ihminen yleensä ei voi mitään sille, miten on oppinut syömään.
Pyrinkin olemaan ruokapöydässä eri aikaan ja mieheni on grillannut suurimmaksi osaksi tämän kaverinsa kanssa ja he ovat syöneet ulkona, kun itse syön lapsen kanssa sisällä. Kuitenkin välillä joudun kestämään tuota maiskuttelua, kun kaveri syö jotain sisällä. Silloin yritän keksiä jotain tekemistä toisella puolella asuntoa tai kuuntelen musiikkia ym. Pari kertaa olemme syöneet samassa pöydässä ja olen vain yrittänyt kestää sen hetken.
Minulla nousee aivan kamala raivo kun kuuntelen tuota ja tekisi vain mieli huutaa ja paiskoa tavaroita, enkä todellakaan muuten ole mitenkään tällainen ihminen. Se raivo vain on jotain ihan käsittämätöntä, joka minulla nousee tuosta ja tuntuu, etten voi hillitä itseäni enää kauan kun istun siinä pöydässä.
Pidän kyllä tästä kaverista muuten ja hän on mukava ja juttelemme paljon keskenämme. Ihmisenä hänessä ei ole mitään kamalaa tai inhottavaa, mutta noita syömisensä ääniä en vain kestä.
Vertaistukea muilta, joilla tämä vaiva on? Miten kestän vielä muutaman päivän?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalista elämästä ongelmia tehtailevat ärsyttää. Ei tarvitse olla ennustaja että tämä vaiva vaivaa enimmäkseen naisia.
Jaha, kalikka osui mässyttäjään?
No niin ka näin. Mässytän jos tahdon mässyttää. Jos tuo on ongelma, niin sitten ovesta pihalle.
Menekin todella metsään mässyämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on auttanut perehtyminen Silva-rentoutus- ja mielenhallintamenetelmään. Sen avulla olen saanut poistettua nukahtamisongelmat ja pystyn rentoutumaan ja sulkemaan mieleni "ulkopuolelle" esim. muiden häiritsevät keskustelut junassa.
Varmaan joku muukin rentoutustekniikan opettelu saattaa auttaa. Itselläni tuo ensinmainittu toimii.
Oman miehen syömisäänet on tosi vaikeaa kuultavaa. Hän ei niinkään maiskuta, mutta leukansa loksuu pureskellessa tavalla, jota en ole koskaan kuullut. En uskalla sanoa, kun pelkään, että hän loukkaantuu. Mutta tiettyjen ruokien kanssa on pakko tehdä niin, että syödään eri aikaan. Ja sipsit! Kun niitä ei tietenkään voi syödä edes kulhosta, vaan pitää rapistella koko ajan sitä saa*anan pussia.
Seurustelin joskus miehen kanssa joka maiskutti jäätävästi. Lopulta oli pakko sanoa siitä hänelle että söisitkö suu kiinni. Suuttui kyllä mutta eipä maiskutellu sen jälkeen enää olleskaan. Tein seuraajalleni kyllä ison palveluksen :) Kiitoskirjettä odotellessa :)
Taas yksi keksimällä keksitty "sairaus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on aivan hirveä maiskuttaja. Moni on hänelle sanonut siitä, mutta ei vain opettele syömään suu kiinni. Eikä välitä siitä, että maistuttaa ja mässyttää. Joskus hän puhui äitimme kanssa puhelimessa ja mässytti samalla mandariinia, ja äitiä ärsytti tuo. Äiti ilmeisesti raivostui siitä, ja siskoni vain hihitti "Anteeksi kun mä metelöin". Ja siskoni on nyt 37 v, eli mistään pikkulapsen poskihammattomasta tilanteesta ei ole kyse. Pikkulapsillahan on vain etuhampaat, joten heidän on vähän pakko mässyttää pelkillä etuhampailla suu auki.
Maiskuttaminen on mielestäni sikamasta, melko ryöhkeää käytöstä. Ymmärrän sen silloin, jos on hirveä flunssa ja henki ei yksinkertaisesti kulje nenän kautta, mutta muuten en. Ja tuokin on yleensä ohimenevä tila.
Äitini puuskuttaa, läähättää, voihkii ja ähisee. Ja vielä oikein sanoo "lääh", "puuh", "ääh", "voih", "kääk", jne. Todella ärsyttävää. Joudun nukkumaan tulpat korvissa, jos nukun hänen lähellään. Vanhempiemme kotona saan sentään nukkua tarpeeksi kaukana, ettei hänen ääntelynsä kuulu. Hän siis on "yöeläjä", eli valvoo myöhään ja läähättää kun minä menen jo nukkumaan. Mutta kun olin hänen kaupunkiasunnossaan hänen kanssaan yhtä aikaa, niin tarvitsin kuulosuojaimet ja sen alle tulpat, otin kuulosuojaimet pois kun korvat väsyivät ja olin nukahtamaisillani.
Jos olisin aloittaja, niin varmasti olisin kuulosuojaimet päässä, jos sanominen ei auta. Siskolleni olen monta kertaa, lähes jatkuvasti, sanonut, että opettelisi syömään suu kiinni, mutta ei mene jakeluun. Hänellä kolme lasta, vanhin 8 v ja nuorin kolme, jotka oppivat hyvin helposti tuon sikamaisen tavan.
Itse inhoan suutelun ääntä. Tai siis pussailua, sellaista nopea pus pus pus pus. Joskus tulin junalla puoli Suomea ja takanani istui joku teinipariskunta jotka pussailivat koko matkan. Mietin jo, että eikö heillä rohdu huulet tuosta pussailusta. Onneksi minulla oli nappikuulokkeet mukana ja puhelimeen laturi.
Alue: Aihe vapaa
Minulla sama ongelma eikä puolisoni ikävä kyllä usko siihen, vaikka olen aiheesta yrittänyt hänelle tietoa hankkia.
Minä en pystyisi olemaan tuossa tilanteessa, se olisi täysin kestämätön. Meille ei muutenkaan ole yövieraat tervetulleita mutta jos tuollainen tilanne olisi päässyt syntymään niin minä sanoisin vieraalle. Kertoisin, että meillä on säännöt, että syödään hiljaa eikä nappailla välipalaksi sipsejä jne. Kertoisin myös miksi.
Jos olisit vakavasti pähkinäallerginen, niin kertoisit siitä ja sen aiheuttamista rajoituksista vieraille. Minusta misofoniassa ei ole mitään sen hävettävämpää.
Ja muistutukseksi niille, jotka eivät tiedä tai vähättelevät: kyseessä ei ole psyykkinen vaan neurologinen ongelma.