Lue keskustelun säännöt.
Kolme viikkoa sitten ajattelin eläväni elämäni onnellisinta aikaa
08.07.2019 |
Oli ihan tavallinen päivä, puuhailin tavallisia kotijuttuja kun yhtäkkiä tuo ajatus tuli mieleeni, kaikki oli niin hyvin. Mietin jo siinä kohtaa että kuinkakohan kauan näin voi kestää. Nyt elämä heitti eteen sellaisia asioita, että en tiedä riittääkö jaksaminen.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Kerro lisää.
Olen pahoillani, nn halua, asiat ovat niin raskaita että niistä kirjoittaminenkin tuntuu pahalta. Halusin vaan jostain syystä kirjoittaa tuon ajatuksen ja muiston ulos. Arvostakaa te keillä on asiat just nyt hyvin sitä mitä teillä on, nauttikaa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro enemmän, jää vailinaiseksi tarina muuten.
Muutoin itselleni kävi samalla tyylillä. Mietin ihan samoin, kuinka perushyvin kaikki on ja olin siitä onnellinen. Kaksi päivää ja lapsen terveysongelma iski päin näköä. Alkoi tuskainen vuosi. Nyt taas elämä maistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro lisää.
Olen pahoillani, nn halua, asiat ovat niin raskaita että niistä kirjoittaminenkin tuntuu pahalta. Halusin vaan jostain syystä kirjoittaa tuon ajatuksen ja muiston ulos. Arvostakaa te keillä on asiat just nyt hyvin sitä mitä teillä on, nauttikaa siitä.
Kerro metatasolla.
Vierailija kirjoitti:
Kerro enemmän, jää vailinaiseksi tarina muuten.
Muutoin itselleni kävi samalla tyylillä. Mietin ihan samoin, kuinka perushyvin kaikki on ja olin siitä onnellinen. Kaksi päivää ja lapsen terveysongelma iski päin näköä. Alkoi tuskainen vuosi. Nyt taas elämä maistuu.
Vähän tämän tyyppistä, terveyteen liittyvää, myös meillä nyt, en sen enempää avaa tätä.
Ihanaa että teillä asiat paremmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun kaikki on hyvin ja elämä tasaista tuntuu se niin itsestään selvältä ettei sitä välttämättä osaa arvostaa. Vasta kun se perusturvallisuus järkkyy, tajuaakin yhtäkkiä miten helppoa olikaan.
Sama juttu! Kolme viikkoa sitten luulin, että olen astumassa tai jo astunutkin sisään elämäni rakkaustarinaan. Nyt sitten välit poikki eikä mitään tietoa tulevasta. Ihan paska oli siis tarina enkä ees itekään tajua tätä käännettä. Kolme viikkoa sitten leijuin ilmassa ja nyt ryömiskelen tuolla maan rajassa kontillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta elää TÄSSÄ ja NYT.
Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on TÄSSÄ ja NYT
Et voi hartiat kyssässä pelätä koko ajan: "Milloin tämä loppuu ? "Mitä jos huomenna tulee SE iso pommi? "
Meille on annettu joka päiväksi omat huolemme kannettavaksi, se riittää;
Enempää emme voi kantaa kerralla.
Hyvää kesän jatkoa ja tsemppiä :)
Minäkin luulin olevani onnellinen ja kaikki oli mielestäni hyvin.
Sitten mies kertoi, että hän on päättänyt että eroamme. Sinne meni yli 10 vuotta kestänyt parisuhde.
Kesti kauan oppia, ettei mies enää kuulunut elämääni.
No, opin uuden ajattelutavan, ja luulin että kaikki on hyvin.
SItten minulla todettiin levinnyt syöpä.
No, se selittää hyvin, miksi olen ollut kohta vuoden todella väsynyt, vetämätön, jotenkin pöhkö, huonomuistinen, pihalla kaikesta.
Ja nyt kun tiedän, että elinaikaa on jäljellä maksimissaan muutama vuosi, ajattelen, että kaikki on taas hyvin.
Ei tarvitse miettiä mitä "sitten isona". Voi miettiä, että mtä teen tänään.
Elämä menee muutaman viikon jaksoissa sytostaatien rytmittämänä.
Kolmen kuukauden välein kontrollikuvat.
Kerro lisää.