Raivoava mies

Olisiko sinulla Suomalainen mies?

Mut joo, ne ei muutu eivätkä parane. Lähdet nyt tai sitten myöhemmin naama mustelmilla, valinta on sinun.

Miksi raivoaa eli kaippa sille joku syy on? Mitäpä jos täräytät miehellesi jotakin takaisin etkä vain nöyristellen alistu toisen pompotteluun. Meillä mies on hallitsevampi ja usein nielen kiukkuni ja vältän pahoja sanoja mutta aloin sitten pitää puoleni ja kyseenalaistamaan miehen sanoja niin suhde meni parempaan balanssiin. Tällä en tarkoita että kannattaa alkaa loukkaamaan miestä tai sanomaan vain painokelvottomia asioita, mutta vähän nostaa selkää suoraksi ja sanoa miehelle jotakin takaisin. Aluksi mies voi hämmentyä ja rähjätä entistä enemmän mutta pidemmällä juoksulla saattaa alkaa kunnioittaa sinua vähän enemmän.

Kaipa sut on hiljalleen alistettu nöyräksi. Ei siinä muu auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää häipyä. Tee jotain konkreettista, vuokraa pieni asunto mihin häivyt mahdollisimman pian. Saat siinä aikaa järjestellä asioita eteenpäin.

Paskat tässä mistään alistamisesta ole kyse. Mies voi jostain syystä huonosti ja se purkautuu noin. Voisitko kysyä siltä, mikä hänellä on hätänä?

Itse olin aivan hirveä parisuhteessani. Suutuin ties mistä ja raivosin exälle. Kun erosimme, niin sen jälkeen raivoni on laantunut. Voin sihuteessa huonosti ja se näkyi näin. Ja kyllä, en saanut sitä sanotuksi. Olen katunut jälkikäteen, mutta miehen rakkaus minua kohtaan kuoli, kun olin niin kamala. PUHUKAA IHMISET PUHUKAA.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinulla Suomalainen mies?

Mut joo, ne ei muutu eivätkä parane. Lähdet nyt tai sitten myöhemmin naama mustelmilla, valinta on sinun.

On ihan suomalainen mies. On joskus ollutkin väkivaltaisia merkkejä, mutta ne loppuivat ennen kuin alkoivatkaan. Ei ole 2vuoteen ollut semmoista enää.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi raivoaa eli kaippa sille joku syy on? Mitäpä jos täräytät miehellesi jotakin takaisin etkä vain nöyristellen alistu toisen pompotteluun. Meillä mies on hallitsevampi ja usein nielen kiukkuni ja vältän pahoja sanoja mutta aloin sitten pitää puoleni ja kyseenalaistamaan miehen sanoja niin suhde meni parempaan balanssiin. Tällä en tarkoita että kannattaa alkaa loukkaamaan miestä tai sanomaan vain painokelvottomia asioita, mutta vähän nostaa selkää suoraksi ja sanoa miehelle jotakin takaisin. Aluksi mies voi hämmentyä ja rähjätä entistä enemmän mutta pidemmällä juoksulla saattaa alkaa kunnioittaa sinua vähän enemmän.

Uskallan kyllä sanoa takaisin ja olen verbaalisesti häntä lahjakkaampi. Mutta siitä hänellä alkaakin enemmän panta kiristää, kun jää kakkoseksi.

Saattaa alkaa tavarat lentelemään ym. Siinä vaiheessa menen kyllä itse lukkoon, koska pelkään, että tekee jotain aivan hullua.

Kun hänellä menee pinna niin silmiin tulee tyhjä katse.. Ei siihen saa enää mitään kontaktia kun suuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Paskat tässä mistään alistamisesta ole kyse. Mies voi jostain syystä huonosti ja se purkautuu noin. Voisitko kysyä siltä, mikä hänellä on hätänä?

Itse olin aivan hirveä parisuhteessani. Suutuin ties mistä ja raivosin exälle. Kun erosimme, niin sen jälkeen raivoni on laantunut. Voin sihuteessa huonosti ja se näkyi näin. Ja kyllä, en saanut sitä sanotuksi. Olen katunut jälkikäteen, mutta miehen rakkaus minua kohtaan kuoli, kun olin niin kamala. PUHUKAA IHMISET PUHUKAA.

Olen monesti kysynytkin syytä raivoamiseen. Syyt liittyvät aina minuun. Siihen, miten en tee mitään oikein ja hänen ohjeiden mukaisesti. Hän on kontrollifriikki, enkä todellakaan pysty tekemään kaikkea hän mielikseen. Olen valitettavasti sitä kokeillut suhteen alkuvaiheessa ja se johti siihen, että kadotin itseni. Eikä hän silloinkaan ollut tyytyväinen. Ei tosin raivonnut aivan niin paljoa.

Itsellä on kyllä tunteet hiipuneet sen myötä kun hänen rakkautensa on ehdollista. En tajua miksi olen yrittäny saada tätä kuviota toimimaan. En voi kuitenkaan muuttua semmoiseksi, jonka hän haluaa.

" Miten tuo auto noin päin nyt pihassa?" = raivoamista

" Jostain tullut tahra tähän pöytäliinaan" = pää punaisena huutamista

" Näyttää tämän maidon päiväys menneen vanhaksi" =  pillastumista

Siis miksi sä olet tuon miehen kanssa?

Ei tuo ole normaalia, tiesitkö.

En katselis päivääkään, enkä edes puolta jos mukana kuviossa lapsia.

Terapiaan mies ja yhdessä pariterapiaan ja ensihätään nyrkkeilysäkki miehelle mihin voi purkaa raivonsa.

Vasta kun pääset tuollaisesta eroon niin tajuat että elämä on oikeasti ihanaa kun saa olla ihan tyytyväinen kaikkeen tekemäänsä.

Mun mies kerran arvosteli mun tapaa pilkkoa kasviksia. Siihen loppu se pilkkominen.

En ymmärrä miten kenelläkään aikuisella ihmisellä on varaa tulla kommentoimaan toisten tekemisiä - siis sellaisia joilla ei ole mitään väliä.leikatkoon itse porkkanaa miten tykkää, en puutu siihen. Eikä tartte puuttua munkaan toimiin.

Tunnistin eksässä tuon 'raivo'-syndrooman muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen.

Jos vaikka kaupassa oli ollut sanaharkkaa kassan kanssa, kiihtyi jo siitä kertoessaan niin että verisuonet pullistuivat ja sylki roiskui.

Olikin verenpaineongelmia.

Omasta mielestään vain kertoi/ohjeisti/selvensi, mutta kyllä se oli raivoamista, päivästä toiseen.

Kiihtyi ihan mitättömyyksistä, ei sellaista jaksa.

Ihmisillä on erilaisia energiatasoja, jotkut kanavoivat omaansa näin.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi sä olet tuon miehen kanssa?

Ei tuo ole normaalia, tiesitkö.

En katselis päivääkään, enkä edes puolta jos mukana kuviossa lapsia.

Varmaan siksi, että pelkään sitä, mitä tapahtuu eron jälkeen. Kuinka selviän erosta ja mitä hän tekee. Saa myös kauheat raivarit jos otan eron puheeksi. Tuntuu, että pitäisi olla voimaa alkaa taistelemaan eli tekemään ero hänen kanssaan.

Myöskin käyttää epäsuoria uhkauksia jos puhun erosta. Sitten jos kysyn, että mitä tuo tarkoitti, uhkailetko minua niin ei vastaa siihen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Terapiaan mies ja yhdessä pariterapiaan ja ensihätään nyrkkeilysäkki miehelle mihin voi purkaa raivonsa.

Olen yrittänyt saada häntä terapiaan. Ei suostu. Olemme yhdessä käyneet pariterapiassa, mutta siitä ei oikeastaan ollut hyötyä. Mies ei suostunut puhumaan oikeista ongelmista vaan käänsi puheen aina niihin pieniin asioihin. Asioihin, jotka minä teen väärin. Jos sanoin että huuto ja raivoaminen on ongelmia niin sanoi, ettei hänen tarvitsisi huutaa jos toimisin niinkuin hän neuvoo.

Ihan kuin itse olisin kirjottanut tän. Tosin tiedän että miestäni stressaa raha-asiat ja on kuin sekopää kun ei siedä stressiä yhtään. Annoin vaihtoehdot: joko kesäloman aikana kokoaa päänsä ja lakkaa purkamasta ahdistusta muhun tai otan lapset ja häivyn. Nyt ollu rauhallista ekaa kertaa kuukausiin

Vierailija kirjoitti:

Vasta kun pääset tuollaisesta eroon niin tajuat että elämä on oikeasti ihanaa kun saa olla ihan tyytyväinen kaikkeen tekemäänsä.

Mun mies kerran arvosteli mun tapaa pilkkoa kasviksia. Siihen loppu se pilkkominen.

En ymmärrä miten kenelläkään aikuisella ihmisellä on varaa tulla kommentoimaan toisten tekemisiä - siis sellaisia joilla ei ole mitään väliä.leikatkoon itse porkkanaa miten tykkää, en puutu siihen. Eikä tartte puuttua munkaan toimiin.

Niin se varmaan on, että tajuan tämän kaiken kauheuden vasta kunnolla, kun lähden täältä. Ja mietin miksi olen tuhlannut elämästäni 7vuotta tuollaiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistin eksässä tuon 'raivo'-syndrooman muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen.

Jos vaikka kaupassa oli ollut sanaharkkaa kassan kanssa, kiihtyi jo siitä kertoessaan niin että verisuonet pullistuivat ja sylki roiskui.

Olikin verenpaineongelmia.

Omasta mielestään vain kertoi/ohjeisti/selvensi, mutta kyllä se oli raivoamista, päivästä toiseen.

Kiihtyi ihan mitättömyyksistä, ei sellaista jaksa.

Ihmisillä on erilaisia energiatasoja, jotkut kanavoivat omaansa näin.

Hävettää mennä hänen kanssaan ylipäätänsä kauppaan, kun ei ikinä tiedä mitä sieltä suusta tulee. On ylimielinen ja omasta mielestään aina oikeassa. Vieraille ihmisille mun mies ei niinkään huuda. Meillä ongelma on lähinnä se, että raivoaa mulle ja haukkuu vaikkapa siellä kauppareissulla niin että ihmiset katsoo.

Mene itse terapiaan jos et muuten kykene lähtemään. Vaikuttaa sen tason ongelmalta ettei ihan pian ratkea, kun mies ei halua tehdä sille mitään. Varmaan voisit soittaa johonkin tukipuhelimeenkin, kyllähän tuo on kovan luokan henkistä väkivaltaa, ainakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin itse olisin kirjottanut tän. Tosin tiedän että miestäni stressaa raha-asiat ja on kuin sekopää kun ei siedä stressiä yhtään. Annoin vaihtoehdot: joko kesäloman aikana kokoaa päänsä ja lakkaa purkamasta ahdistusta muhun tai otan lapset ja häivyn. Nyt ollu rauhallista ekaa kertaa kuukausiin

Meillä kans mies ei siedä rahaongelmia yhtään. Silloin sen suusta ei tule muuta kuin vi*** saa****a.. Sen jälkeen kun rahaongelmat selätettiin niin oli vuoden rauhallisempi jakso. Nyt taas vuodessa menny koko ajan pahempaan suuntaan. Korjaa siis käytöksensä hetkeksi ja sitten taas alkaa pinna kiristyä ja päässä vippaa. Hänen sosiaalinen verkosto on kaventunut tässä parisuhteemme aikoina paljon. Esimerkiksi hänen paras kaverinsa katkaisi välit. Ei kertonut syytä. Mutta näki yhden aika kovan riidan kun mies sätti mua. Sanoi, ettei ole oikein ja mun pitäisi erota miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Mene itse terapiaan jos et muuten kykene lähtemään. Vaikuttaa sen tason ongelmalta ettei ihan pian ratkea, kun mies ei halua tehdä sille mitään. Varmaan voisit soittaa johonkin tukipuhelimeenkin, kyllähän tuo on kovan luokan henkistä väkivaltaa, ainakin. 

Se voi olla joo, että pitäis saada itsensä ensin semmoiseen kuntoon, että mulla on voimat tehdä se lähtö. Pitää varmaan hakeutua terapiaan. Kuitenkin tässä on vuosia poljettu mua maahan.