Vauva erossa vanhemmistaan useamman vuorokauden

Tätä asiaa ei ymmärrettävästi voi tieteellisin menetelmin tutkia. Moni vauva joutuu esimerkiksi sairaalaan, eikä heille siitä vaurioita tule. Mutta miksi vanhemmat haluaisivat olla erossa vauvasta, jos ei ole pakko?

1v6kk jotui sairaalaan pariksi päiväksi, siellä sai/piti vanhemman olla lapsen kanssa 24/7.

Hänelle tulee kylmä kiintymyssuhde, eli oppii ettei äiti (tai isä) tarjoakaan tukea ja lohdutusta.

Ei vauvan iholla tarvitse 24/7 olla, mutta sanotaan että alle vuoden ikäinen ei saisi olla pidempää kuin 2-3 h erossa vanhemmistaan. Yksi vuotiaana yhden päivän jne. Tätä noudatan vauvani kanssa, sillä en halua aiheuttaa hänelle traumoja (liian pitkä erossa oleminen on rinnastettavissa aikuisen paniikkikohtaukseen).

Vierailija kirjoitti:

Tätä asiaa ei ymmärrettävästi voi tieteellisin menetelmin tutkia. Moni vauva joutuu esimerkiksi sairaalaan, eikä heille siitä vaurioita tule. Mutta miksi vanhemmat haluaisivat olla erossa vauvasta, jos ei ole pakko?

Jouduin 60-luvulla alle vuoden ikäisenä viikoksi sairaalaan, vanhempien ei suositeltu käymään ollenkaan, etten turhaan itkisi perään jatkuvasti. Lopputuloksena viikon jälkeen en halunnut aluksi katsekontaktia vanhempiin ollenkaan, katselin ns. heistä ohi.

En kyllä tietoisesti ja vapaaehtoisesti jättäisi vauvaa hoitoon jonkun loman takia..

Vierailija kirjoitti:

Hänelle tulee kylmä kiintymyssuhde, eli oppii ettei äiti (tai isä) tarjoakaan tukea ja lohdutusta.

Ei vauvan iholla tarvitse 24/7 olla, mutta sanotaan että alle vuoden ikäinen ei saisi olla pidempää kuin 2-3 h erossa vanhemmistaan. Yksi vuotiaana yhden päivän jne. Tätä noudatan vauvani kanssa, sillä en halua aiheuttaa hänelle traumoja (liian pitkä erossa oleminen on rinnastettavissa aikuisen paniikkikohtaukseen).

Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan vauva ikä kuukausina + 2 ja vauvan ikä vuosina + 2. Eli esim. 6kk vauvasta voi olla erossa 8 tuntia ja 2-vuotiaana 4 päivää.

Meillä oli vauvavuonna aina jompi kumpi vauvan kanssa, mutta lapsen ehdoilla menty ja katsottu aina pikku hiljaa pidempiä aikoja erossa lapsesta ja lapsi tuttujen isovanhempien kanssa meillä kotona.

Ei traumoja ja terve kiintymussuhde. Ei noita tuntirajoja kannata orjallisesti tuijottaa ja vahtia. Käytännön järki mukana eikä mitään minuuttipeliä.

Vierailija kirjoitti:

Hänelle tulee kylmä kiintymyssuhde, eli oppii ettei äiti (tai isä) tarjoakaan tukea ja lohdutusta.

Ei vauvan iholla tarvitse 24/7 olla, mutta sanotaan että alle vuoden ikäinen ei saisi olla pidempää kuin 2-3 h erossa vanhemmistaan. Yksi vuotiaana yhden päivän jne. Tätä noudatan vauvani kanssa, sillä en halua aiheuttaa hänelle traumoja (liian pitkä erossa oleminen on rinnastettavissa aikuisen paniikkikohtaukseen).

Mä toivon, ettei sun elämästä tule liian rankaa, traumojen välttely ei tosiaan ole halppoa nykyaikana, ja siksi suosittelenkin, että samalla alat säästämään rahaa tuleviin terapiakuluihin.

Kukaan ei voi varmasti sanoa mitä tietylle vauvalle siitä seuraa. Vauvat ovat yksilöitä. Eikä voida käytännössä tehdä kokeita joissa vauva elää vauvavuotensa niin ettei joudu olemaan vuorokautta erossa vanhemmista ja sitten taas sama vauva eläisi vauvavuoden niin että joutuu olemaan esim viikon erossa vanhemmistaan.

Minulla ystävä joka on todella fiksu muta kärsii mielenterveysongelmasta. Oletettavasti traumatisoitunut kun joutui olemaan viikon vuoden ikäisenä sukulaisperheessä ja näki lapsena rankan onnettomuuden ja koulukiusaamista. Luonteeltaan herkkä. Mutta onko herkkä johtuen näistä kokemuksista vai onko kokenut asiat voimakkaasti koska herkkä jo syntymästään.

Ja tottakai vaikuttaa se onko vauva turvallisessa paikassa ollessaan erossa vanhemmistaan. Aivan eri tilanne onko vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa vai esim kotona läheisen mummon hoivissa.

Oma 5 viikkoinen esikoiseni ei suostunut sairaalassa syömään kokeneen hoitajan sylissä maitoa pullosta. Hoitaja oli kokeillut vaikka mitä mutta vauva ei syönyt. Kun tulin paikalle ja otin vauvan niin heti maito maistui pullosta. Eli vauvat kyllä tunnistavat vanhemmat jo todella pienenä. Turha luulla ettei vauvat huomaisi hoitajan vaihtumista.

Tuttavaperheeni oli poissa vauvansa luolta 4vrk, mitähän siitäkin on mahtanut aiheutua vauvalle.

Ylenpää jatkaen, ja vauva oli 5kk ikäinen..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä asiaa ei ymmärrettävästi voi tieteellisin menetelmin tutkia. Moni vauva joutuu esimerkiksi sairaalaan, eikä heille siitä vaurioita tule. Mutta miksi vanhemmat haluaisivat olla erossa vauvasta, jos ei ole pakko?

Jouduin 60-luvulla alle vuoden ikäisenä viikoksi sairaalaan, vanhempien ei suositeltu käymään ollenkaan, etten turhaan itkisi perään jatkuvasti. Lopputuloksena viikon jälkeen en halunnut aluksi katsekontaktia vanhempiin ollenkaan, katselin ns. heistä ohi.

En kyllä tietoisesti ja vapaaehtoisesti jättäisi vauvaa hoitoon jonkun loman takia..

Entisaikaan ei ollut kyse pelkästään viikosta. Tällä samalla periaatteella "ettei lapsi ikävöi", pidettiin lasta erossa vanhemmistaan tämän ollessa sairaalahoidossa jopa vuosia. 

Miksi meillä on niin runsaasti nuoria aikuisia, joilla on mielenterveysongelmia? Yhdeksi yhteiseksi tekijäksi on löydetty esim. se, että ovat alle 3v iässä jostain syystä joutuneet eroon vanhemmistaan. Kukaan ei voi sanoa, onko asioilla yhteyttä ongelmien kannalta, mutta joka tapauksessa hylkäämiskokemus (vuorokausien) on monella taakkanaan.

Olin 70-luvulla kaksi yötä sairaalassa leikkauksen vuoksi. Yhtenä päivänä minut vietiin ja kolmantena päivänä oli tarkoitus tulla hakemaan pois. Olin kuitenkin ilmeisen vetäytynyt toisena päivänä, koska sairaalasta oli soitettu ja käsketty tulla katsomaan. Psykologin mukaan hylätyksi tulemisen tunteeni johtuu tästä. Itse en muista mitään, mutta äitini on kertonut myöhemmin asiasta. Eli itse en jättäisi lasta minkään lomamatkan vuoksi, pakkotilanne on kuitenkin pakkotilanne.

Meidän vauva oli ekaa kertaa yökylässä mummolassa 3kk vanhana. Ilta ja yö oli mennyt oikein hyvin, mutta kun hain lapsen kotiin, alkoi hirveä huuto ja raivoaminen, joka kesti pitkälle iltaan. Seuraavan kerran lapsi oli yön yli hoidossa vajaan vuoden vanhana ja silloin teimme niin, että lapsi sai olla kotona ja mummi tuli meille. Se sujui jo paljon paremmin - lapsi tuskin edes huomasi, että oltiin poissa. Itse meinasin toki kuolla ikävään :D Luulen, että nyt 1,5-vuotiaana pärjäisi hoidossa varmaan useammankin päivän. Taitaa olla vaan niin, etten itse raaski olla erossa niin pitkään.

Minä jouduin sairaalaan kahdeksi viikoksi alle vuoden ikäisenä. Sairaala oli sen verran kaukana, että vanhemmat eivät päässeet katsomaan, siihen aikaan töistäkään ei saanut tuohon vapaata. Kun vanhemmat tulivat minua hakemaan, en enää tunnistanut heitä. Sitä en osaa sanoa, mitä seurauksia tuosta on ollut.

Eli keskustelun perusteella muutama vuorokausi poissa vauvan luolta tekee vauvalle pitkäaikaiset ja huonot seuraukset...?

Vierailija kirjoitti:

Eli keskustelun perusteella muutama vuorokausi poissa vauvan luolta tekee vauvalle pitkäaikaiset ja huonot seuraukset...?

Niin, mammojen mutu-tuntuman perusteella!

Itse siirryin kohdusta suoraan lastenkotiin ja adoptiovanhemmat hakivat minut kun olin noim 4kk ikäinen. Ihan täysjärkinen olen mutta vauvana kukaan ei sylitelly ja äiti kertoikin etten suostunut nukkumaan muualla kuin vaunuissa, sylissä en siis viihtynyt lainkaan. Myöhemmin ajateltuna olisin luullut että tuo olisi jättänyt minuun jonkinlaista selvää jälkeä mutta olo on oikein tasapainoinen 😊 omat lapset ovat olleet vauvana jo isovanhemmilla hoidossa, mutta me olemmekin miltein päivittäin tekemisissä joten hoitaja on todella tuttu.

Mä menin töihin, kun esikoinen oli 9 kk. Lapsi oli päivisin omassa kodissaan hyvän ja turvallisen isän kanssa, ja Keltikankaan ohjeen mukaan mentiin, mutta iltaisin kotiin tultuani hän ei halunnut katsoa minua silmiin. Hän istui sylissä, näpräsi paidannappiani ja katseli poispäin.

Tälle lapselle myöhemmin esimerkiksi päiväkodin aloittaminen on ollut iso kriisi.

Sitten minulla on kaksi nuorempaa lasta, jotka olen myös jättänyt isänsä hoitoon samalla tavalla. He ovat ottaneet minut iloisesti vastaan eron jälkeen, ja heille on ollut isompanakin helppoa mennä uusiin tilanteisiin.

Joten sanoisin, että yksilölliset erot asiassa ovat valtavia.