Lue keskustelun säännöt.
Kauhea paniikki päällä töissä. Ahdistaa, itken täällä yksin. AUTTAKAA
08.07.2019 |
Nyt on ihan kauhea paniikki ja ahdistus päällä. Olen ensimmäistä päivää täällä töissä, olen aivan yksin täällä koko talossa, en osaa mitään, täällä ei ole mitään ohjeita enkä voi kysyä keneltäkään ja pomot ei vastaa puhelimeen. Nyt istun ruokatunnilla ja pidättelen itkua ja henkeä ahdistaa. Tekee mieli juosta ulos eikä tulla enää ikinä takaisin. Ahdistaa aivan järkyttävän paljon. Olen nukkunut viime yönä 40 minuuttia. Auttakaa, en kestä enää!!!
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan tosissani. En halua kertoa työstäni tarkemmin. Olen tehnyt samaa työtä ennenkin ja kaiken pitäisi olla tuttua, mutta aloin vain panikoida aivan kamalasti. Ahdistaa.
Delirium tremens aiheuttaa tuota. Olisit ollut juomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Apua, oon niin paniikissa että postailen vauva.fihin."
Hyvä näyttö taas siitä, ettei naisia kannatapalkata.
-miesrekry
Vierailija kirjoitti:
Hyvä näyttö taas siitä, ettei naisia kannatapalkata.
-miesrekry
Miesrekry? Et sitten miesten töitä saanut?
Miksi tämä ketju on täynnä ihan kusipäisiä vastauksia? Mitä te niistä saatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 18-vuotiaana kesätöissä pankissa hyvin (liian) vaativissa tehtävissä.
Tehtävänä oli soitella pitkin päivää ulkomaisiin pankkeihin ja selvittää
virheitä siirroissa yms. Vain yksi ihmine teki työtä ja hän oli 2 vko koulutusjakson aikana potemassa sairaana sydänsuruja ja eroprosessissa. En saanut siis mitään koulutusta työhön.
Joka päivä pelkäsin mennä duuniin, koska olin AIVAN PIHALLA.
En vieläkään tajua, miten selvisin neuvottelupuheleluista Houston-New York ja
joku kysyi puhelimessa, että oliko tämä 20milj. euron siirto oikein vai ei?
Esimiestä ei koko osastolla paljon näkynyt ja olin vähän kuin autiolla saarella.
Painajainen. Olen silti hengissä tuon kokemuksen jälkeen, mutta pankkiurani kyllä
loppui totaalisesti tuohon kokemukseen.
Chillaa. Maailma ei kaatunut päälaelleen tänäänkään. Etkä saa sitä kaatumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
siis mitä ihmettä? Ei nyt vaan voi olla mahdollista, että jätetään ypöyksin ilman perehdytystä ensimmäisenä työpäivänä. Suosittelen kuitenkin menemään Porvoon päivystykseen jos noin kovasti ahdístaa.
Ai ei ole mahdollista vai? Oman ja tuttujen kokemuksella hoitoalalta väittäisin että melko yleistä.
Olen itse entinen lähäri, nyt opiskelemassa toista alaa. Voisin hyvin tehdä keikkaa hoitajana vielä opintojen ohella mutta se ahdistus siitä että uudessa paikassa et tiedä mitään, kukaan ei ole neuvomassa ja kaikki vastuu on kuitenkin sulla... Joo ei kiitos. Lyhytaikaiselle sijaiselle on ihan normia että kukaan ei oikein tervehdi, yrität kysellä neuvoja niin saat vaan mutinaa vastaukseksi tai "emmätiijä, kysy joltain muulta", "emmänytehdineuvoa!". No minäpä tästä lähden sitten kotihoidossa kierrokselle kun on pelkkä asiakakaslistaus, ei mitään muuta, helppoa, eikö? Yksityisessä palvelukodissa olin ekassa vuorossa yksin vastuussa koko omasta osastosta, "työparina" joku kielitaidoton työllistetty eli sama kun olisi ollut yksinään. Mulle ei riittänyt avaimia niin en päässyt osastolta ulos, yritin soitella muille osastoille neuvoja (kun ei ollut mitään perehdytyskansiota, asukaslista ei täsmännyt asukashuoneiden nimiin ym.) mutta ei joko vastattu tai ei osattu neuvoa. Ahdistus alkoi vuoron lopussa olla aika samaa luokkaa kuin AP.lla 😁 että hyvinkin voi olla ihan todellista.
Kyllä tällainen on valitettavan yleistä, vaikka täällä on tullut epäilijöiden kommentteja.
Tuo on tuttua, mitä edellinen kirjoitti. Minulla on samanlaisia kokemuksia, vaikka olen eri alalla. Monessa paikassa ei ole aikaa perehdyttää kunnolla. Pitäisi ehdottomasti saada olla toisen työntekijän parina alussa. Ainakin tällaiselle paniikkiin ja ahdistukseen taipuvaiselle se olisi helpompi aloitus.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Apua, oon niin paniikissa että postailen vauva.fihin."
Minulle ap:n kuvailema paniikki kuulostaa hyvinkin tutulta. Oikeissa töissä en ole ollut, mutta kuntouttavassa ja muissa vastaavissa olen saanut paniikissa itkukohtauksia ja joskus jopa karannut paikalta. En pidä sitä mitenkään epäuskottavana, että tekee tuntemuksistaan aloituksen nettiin jonnekin aktiiviselle palstalle, jotta joku kuulee sen hädän. Ap sentään osasi "huutaa apua" eikä paennut paikalta paniikissa, kuten olen itse joskus tehnyt ja menettänyt varmaan paremman tulevaisuuden osittain sen takia. Nostan hattua ap:lle. Ja on ilo kuulla, että tilanne parani. Varmaan osasyy tuollaiseen paniikkiin on epävarmuus, mutta ehkä ap:llä itseluottamus ajan kanssa lisääntyy, kun huomaa osaavansa.
Tsemppiä ap!
Ei sairaslomaa myönnetä siksi, että työ on liian haastavaa.
Onko tuo ohje ottaa chillisti joskus oikeasti auttanut jotakuta? Eihän sitä olisi koskaan paniikissa, jos osaisi kytkimestä kääntäen vain ottaa chillisti.