Lue keskustelun säännöt.
Kauhea paniikki päällä töissä. Ahdistaa, itken täällä yksin. AUTTAKAA
08.07.2019 |
Nyt on ihan kauhea paniikki ja ahdistus päällä. Olen ensimmäistä päivää täällä töissä, olen aivan yksin täällä koko talossa, en osaa mitään, täällä ei ole mitään ohjeita enkä voi kysyä keneltäkään ja pomot ei vastaa puhelimeen. Nyt istun ruokatunnilla ja pidättelen itkua ja henkeä ahdistaa. Tekee mieli juosta ulos eikä tulla enää ikinä takaisin. Ahdistaa aivan järkyttävän paljon. Olen nukkunut viime yönä 40 minuuttia. Auttakaa, en kestä enää!!!
Kommentit (52)
Minkä takia ahdistut? Jos sua ei olla ohjeistamassa niin ei sulta voida myöskään vaatia että osaisit jotain tehdä. Ota ihan chillisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä sinut on sinne yksin jätetty, jos et osaa mitään? Ja minkätyyppistä työtä? Mitä pitäisi osata? Oletko asiakkaiden kanssa tekemisissä?
Mene lääkäriin, päivystävälle, työpäivän jälkeen.
Muuta neuvoa ei ole, noin voimakkaaseen ahdistukseen.
Eikä ole sinun syysi, ettei ole perehdetetty töihin.
Miksi et kysellyt asioista etukäteen.
En tiedä, mikä minua vaivaa. Tuli vaan kauhea kiire ja tunne, etten selviä. Sellainen kova paniikki ja hätä. Tämä on ihan kamalaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkin sulla puhelin pysyy kourassa.
Lääkäriin, lääkäriin. Saat jotain, joka lievittää ahdistusta ja pystyt nukkumaan..
Sen jälkeen kaikki alkaa näyttämään paremmalta.
Kykenet toimimaan rauhassa, kun et ole paniikissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis mitä ihmettä? Ei nyt vaan voi olla mahdollista, että jätetään ypöyksin ilman perehdytystä ensimmäisenä työpäivänä. Suosittelen kuitenkin menemään Porvoon päivystykseen jos noin kovasti ahdístaa.
4. jatkaa:
Ja mä siis ymmärrän sua hyvin, olen ollut itsekin lähes osaamattomana yksin uudella työpaikalla, ja pomon saanut kiinni puhelimella, jos on saanut. Ihan hiton ahdistavaahan se on, varsinkin, jos työssä pitäisi osata vastata asiakkaiden kysymyksiinkin. Mutta vaikea auttaa, kun ei ole mitään tietoa, minkä tyyppistä työtä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro nyt ihmeessä mitä sinut on jätetty yksin tekemään.
Aloita vaikka juomalla lasi kylmää vettä, se rauhoittaa kummasti.
Sitten menet takaisin työpisteeseesi, ja jos et ole ohjeita saanut, niin odota niitä.
Surullista että sinua ei perehdytetä työhösi, mutta opit kyllä pikku hiljaa.
Muista että sinun ei tarvitse olla täydellinen, hyvä yritys riittää.
Kyllä asiat lutviutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan tosissani. En halua kertoa työstäni tarkemmin. Olen tehnyt samaa työtä ennenkin ja kaiken pitäisi olla tuttua, mutta aloin vain panikoida aivan kamalasti. Ahdistaa.
Sulle ei siis ole annettu mitään ohjeita mistään ja jätetty yksin? Ei kai sun silloin tarvitse mitään tehdäkään, ennen kuin joku tulee paikalle ja ohjeistaa. Ymmärrän että tilanne on ahdistava, mutta ei kukaan voi järkevästi odottaa sinun saavan tuossa tilanteessa jotain aikaiseksi. Työnantajan velvollisuus on perehdyttää työhön. Varmasti tuo edellisen yön valvominen vaikuttaa nyt siihen, että paniikkiajatukset saavat herkemmin valtaa. Yritä hengittää hitaasti ja rauhallisesti, niin paniikki menee paremmin ohi. Kun ruokatuntisi loppuu, palaat työpisteellesi ja tilanteen mukaan teet jommankumman seuraavista: a) jos olet saanut jonkinlaiset ohjeet, ylimalkaisetkin, niin yrität tehdä työtäsi niiden mukaan ja korjaat sitten kun pääset kysymään joltain, b) jos et ole saanut lainkaan ohjeita etkä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä, niin et tee ja yrität tavoittaa jonkun, jolta kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan tosissani. En halua kertoa työstäni tarkemmin. Olen tehnyt samaa työtä ennenkin ja kaiken pitäisi olla tuttua, mutta aloin vain panikoida aivan kamalasti. Ahdistaa.
Eli aloitus ei pidä paikkaansa. Väität ettet tiedä/osaa mitään jne. Laita puhelin 10 min kiinni ja meditoi hetki. Näin pääset eroon halusta tehdä uusia AV aloituksia.
Liian haastava työ, hae lääkärintodistus ja lopeta koko homma.
Sulje silmäsi ja hengittele rauhassa sisään ja ulos 50 kertaa. Keskity siihen hengittämiseen ja kuvittele, miten sininen happi tulee sisälle sieraimista, kulkee keuhkoihin ja täyttää koko kroppasi, varpaista ja sormista alkaen.
Sitten mieti, että sinulla EI ole vastuuta tuosta työstä, jos sinua ei ole siihen alkuunkaan perehdytetty. Anna tämä palaute esimiehelle. Noin EI saa toimia, ettei anneta minkäänlaista perehdytystä! Jos joku menee mönkään, et todellakaan ole vastuussa.
Ja sitten ota hetki kerrallaan. Jos joku kysyy tai pyytää jotain, sano suoraan, että "olen tässä ekaa päivää, en ole saanut minkäänlaista perehdytystä, joten voinko pyytää sinua palaamaan asiaan uudelleen huomenna" tai yritä maalaisjärjellä ratkoa asia siltä osin kuin se on mahdollista.
Sinä teet parhaasi, muuta sinulta ei voi vaatia. Ja muista, että moka ei ole sinun, vaan idioottien pomojen.
Ps. Onko sinulla ollut ahdistusta ja/tai paniikkireaktiota ennen? Kuulostaa nimittäin siltä tuo.
Itsekin jäin aikoinani kesäharjoittelijana yksin töihin kun vakiporukka lähti lomille. Selvitin muutaman päivystysluontoisen huoltokeikan ja kun duunarit palasi lomilta vaativat pomolta että antaisi mulle vakipaikan. Olin siellä sitten 8 vuotta.
Jos olet tehnyt samoja hommia ennenkin, selviät kyllä.
Aloita siitä, mikä ensimmäisenä näyttäisi tarvitsevan tehdyksi tulemista. Vaikka kyseessä olisi paperikorin tyhjennys eikä se "kuuluisi toimenkuvaasi", tärkeintä on että saat jotain tehtyä ja siten pään auki.
Itse nuorena vastavalmistuneena olin vähän samanlaisessa tilanteessa, minut jätettiin yksin vastaamaan firman toimistosta. Aloitin sillä että tiskasin kaikki kahvihuoneen tiskit käsin. Paikalla oli kyllä firman duunareita, jotka kysyi enkö osaa käyttää tiskikonetta... Mutta sillä sain tehtyä jotain ja rauhoitettua itseni.
Jos asiakas soittaa, sille voi sanoa: "Anteeksi, olen ensimmäistä päivää töissä. Annatko yhteystietosi, selvitän asian ja soitan takaisin mahdollisimman pian/pyydän esimiestäni soittamaan".
Mikä noin ahdistava paikka voi olla?