Miten vanhus saadaan siirtymään " laitokseen" jos ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niihin laitoksiin ei tosiaan edes pääse omasta tahdostaan. Pyritään vaan siihen että pysyisivät kotonaan. Meidän dementikko-mummo sytytti asunnossaan tulipalon koska unohti että oli tekemässä ruokaa ja lähti kauppaan. Kauppareissulle lähti talvipakkasissa pelkässä aamutakissa, ja eksyi siihen 2km matkalle ja istuskeli hangessa. Onneksi ohikulkija vei kauppaan lämmittelemään ja soitti ambulanssin. Kaupungin virkailija joka vastaa palveluasumisesta tokaisi minulle että "kaikki vanhukset on vähän hupsuja, eihän sitä vanhusta voi kotoaan riistää pikku sattumusten takia!". Mummon pääsi palveluasumisen piiriin vasta kun unohti syödä, ottaa lääkkeensä ja tulipaloja syttyi oli lähes päivittäin. Mummo myöskin vaelsi rappukäytävässä, huusi ja itki apua koska luuli että painajaiset ovat totta. Sitten mummo sai veritulpan koska ei syönyt lääkkeitään ja joutui sairaalaan.

Onneksi toinen virkailija hommasi paikan vanhainkodista! Mummo odotteli paikan vapautumista sairaalassa n.4kk. Aluksi oli vastaan ja yritti päästä kotiin vaikka väkisin. Mutta parin kuukauden jälkeen ilmoitti kuinka hänen on hyvä olla ja on onnellinen ettei tarvitse olla yksin kotona.

Eli mitä huonompaan kuntoon vanhus ensin ajautuu, sitä paremmin pääsee palveluasumisen piiriin. Tosin varautukaa siihen että jonot on pitkät ja yleensä montaa ei ikäihmisten vointi edes kiinnosta. Itse aloitimme hankkeen saada mummo hoitokotiin v.2015 ja palvelukotiin pääsi 2018. Mummo on nyt 95.

Noin voi käydä, mutta ei tuo onneksi kaikissa kunnissa ole tilanne. Riippuu täysin kunnasta.

Monet kunnat ovat luopuneet kunnallisista vanhainkodeista ja ostavat paikat yksityisiltä voittoa tavoittelevilta usein ulkomaisissa omistuksissa olevilta yhtiöiltä voisi sanoa sijoitusyhtiöiltä... kunnan ostamille paikoille on todella vaikea päästä. Ne paikat maksavat saajansa eläkkeen verran, samat paikat suoraan ostettuna 4000-5000 €/kk.

Jos järki pelaa, niin ei mitenkään. Meillä suvussa 85- ja 87- vuotiaat vanhukset (pariskunta). Molemmat päästään selviä, mutta liikuntakyky huono. Ensin vihjattiin varovasti ja sitten suoremmin, että siitä omakotitalosta, jossa portaat, voisi muuttaa pois. Ei sovi. Kauhistuttaa ajatus, jos sinne tulisi tulipalo, niin kumpikaan ei ehtisi talosta pois.

Oma vaarini pääsi 83-vuotiaana kunnalliseen vanhainkotiin. Muistisairaus tällöin jo pitkällä, kotihoito kävi neljästi vuorokaudessa, meinasi polttaa oman talonsa ja tämän jälkeen kävi äitini kimppuun. Siitä ensin psykogeriatriselle suljetulle osastolle ja sen jälkeen vanhainkotiin. Ehti asua siellä 1,5 vuotta ennen kuolemaansa.