Jos kerran naisen löytäminen on niin vaikeaa niin..

Vierailija kirjoitti:

Miksi te miehet ette mene mukaan johonkin harrastustoimintaan? Löysin oman nörttimieheni yhteisen harrastuksen kautta. Siellä on helpompi tutustuakin ihmisiin kun on puheenaihetta valmiina.

siis missä harrastuksessa otetaan miehet osaksi porukkaa? 

Eli olit itse jo valmiiksi ihastunut nörttimieheesi. Voisin kuvitella, että on siitä lähtötilanteesta hieman helpompaa lähteä hurmaamaan kuin kilpailla tuntemattomasta naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ymmärsi, että asioiden eteen täytyy itse tehdä jotain.

Nyt alkaa polttaa. Hän oli hyvinkin passiivinen ja vetäytyvä, koneella viihtyvä nörttimies. Olin nähnyt hänet harvakseltaan, muutaman kerran ohimennen tätä ennen (oli ystäväni poikaystävän kämppis). Minulla ei ollut minkään valtakunnan tietoa hänestä, onko hän sinkku, voisiko hän olla kiinnostunut, millainen hän on, noin ylipäätään. Muistan vaan kun joku porukan miehistä sanoi hänestä jotain "pilkkaavaa" liittyen kai juuri hänen "nörttimäisyyteensä". Muistan miten kihisin kiukusta sitä ajattelematonta ku*ipäätä kohtaan. Tajusin kai samalla tuolloin että saatan olla ihan pikkuriikkisen ihastunut kyseiseen nörttiin... Sitten tuli eräs ilta kun hän "reipastui" ja tuli juttelemaan. Aluksi tosi kevyttä jutustelua, joka myöhemmin syveni henkilökohtaisemmaksi.

Illan päätteeksi hän koppasi minut syliinsä ja suuteli taidokkaasti (mikä oli outoa ottaen huomioon että hän oli kokematon ennen minua, ainakin omien sanojensa mukaan:). Niin minulle kävi ja sillä tiellä tässä ollaan. Tossa tuo nytkin on koneellaan ja minä omallani. Välillä katsotaan toisiamme hellästi.

<3

Keksitty juttu. Sinulla ei ollut mitään tietoa hänestä, sitten kuitenkin olit ihastunut häneen, miten ihmeessä.  Ja toi koppaaminen ja suutelutarina menee nyt aivan överiksi.

Parempia provoja näin sunnuntai-iltaan, pyydän

Ei ole provo vaan ihan 100% tositarina :).

Ei minulla ollut mitään tietoa hänestä paitsi nimi ja se että hän viettää 95% ajastaan yksin huoneessaan. Kyllä hän sen pari kertaa tuli meidän muiden pariin "viihtymään" (hän ei viihtynyt lainkaan).

Sen aikaa hän siinä hengaili että tajusin että hän on mielestäni aika söötti ja että hänellä on tosi kauniit tummansiniset silmät, joilla hän katseli minua vähän uteliaasti, silloin kun ei katsellut seinille tai lattiaan. Hänessä oli jotain harrypottermaista vetovoimaa, samantyyppiset silmälasitkin.

Kyllä hän oli mielessäni jo ennen sitä "koppausiltaa" (tietysti oli), mutta en tiennyt yhtään mitä hänen päässään liikkuu ja mitä hän ajattelee. Se suudelma sitten tavallaan vastasi näihin kysymyksiini.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Eli olit itse jo valmiiksi ihastunut nörttimieheesi. Voisin kuvitella, että on siitä lähtötilanteesta hieman helpompaa lähteä hurmaamaan kuin kilpailla tuntemattomasta naisesta.

Hän ei tiennyt että minä olin häneen ihastunut (hädin tuskin tiesin itsekään), hän on todennut minulle tämän jälkikäteen itsekin. Että kyllä se oli häneltä "hyppy tuntemattomaan" ja varmasti pelottavaa mutta joskus sitä täytyy vain rohkaistua.

Sinäkään et tiedä kuka sinuun on ihastunut.

Naisen löytäminen on mahdotonta osalle miehiä, jotka todennäköisesti ovat myös niitä, joiden kanssa ei pidä lisääntyä. Nämä miehet luulevat, että kaikkien miesten elämä on samanlaista. He syyttävät tilastaan naisia, vaikka kaikissa populaatiossa osa uroksista ei pääse parittelemaan huonon perimän vuoksi. He kehittävät teorioita, joiden mukaan myös naiset ovat onnettomia. Me saamme lukea näi ajatushimmeleitä joka päivä tältäkin palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen löytäminen ei ole vaikeaa, mutta kieltämättä fiksun ja vähä käytetyn on.

Mies51v

Itse et taida olla kumpaakaan......

olen molempia, mutta silti saan vaatia ainakin käytön puolesta naiselta muuta

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen löytäminen ei ole vaikeaa, mutta kieltämättä fiksun ja vähä käytetyn on.

Mies51v

Itse et taida olla kumpaakaan......

olen molempia, mutta silti saan vaatia ainakin käytön puolesta naiselta muuta

ap

siis mies51v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te miehet ette mene mukaan johonkin harrastustoimintaan? Löysin oman nörttimieheni yhteisen harrastuksen kautta. Siellä on helpompi tutustuakin ihmisiin kun on puheenaihetta valmiina.

siis missä harrastuksessa otetaan miehet osaksi porukkaa? 

-kokkauskurssit

-taistelulajit

-jooga

-puutarhanhoito

-kielikurssit

-lennokin rakentaminen

-roolipelit

Vierailija kirjoitti:

Miksi te miehet ette mene mukaan johonkin harrastustoimintaan? Löysin oman nörttimieheni yhteisen harrastuksen kautta. Siellä on helpompi tutustuakin ihmisiin kun on puheenaihetta valmiina.

Tää harrastukset on joku urbaanilegenda. Mä aloitin nuorempana kaksi eri kamppailulajia sillä silmällä et löytyis mies sieltä. No ei löytynyt. Baarista sen sijaan löytyi. Mikä se harrastus ihan tarkalleen ottaen on mistä se puoliso aina löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olit itse jo valmiiksi ihastunut nörttimieheesi. Voisin kuvitella, että on siitä lähtötilanteesta hieman helpompaa lähteä hurmaamaan kuin kilpailla tuntemattomasta naisesta.

Hän ei tiennyt että minä olin häneen ihastunut (hädin tuskin tiesin itsekään), hän on todennut minulle tämän jälkikäteen itsekin. Että kyllä se oli häneltä "hyppy tuntemattomaan" ja varmasti pelottavaa mutta joskus sitä täytyy vain rohkaistua.

Sinäkään et tiedä kuka sinuun on ihastunut.

Sulla on varmaan ihan hyvä tarkoitus. Nörtit tarvitsevat rohkaisua, mutta sun olisi pitänyt kehitellä uskottavampi tarina. Se koppaus kuule, asettaa aivan liikaa paineita, että kokemattoman nörtin pitäisi heti kun pääse juttelemaan, niin samalla kerralla alkaa koppailemaan ja suutelemaan. Hiljaa hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapaa kaltaisiani naisia missään. Enkä oikein muunlaisiakaan naisia. Olen aika ujo, joten naisen pitäisi olla jotenkin tuttu, että voisin edes periaatteessakaan "hurmata" hänet. Jos nyt pyytäisin jonkun naisen kanssani treffeille, niin en usko, että maailmassa on mahdollista kokea suurempaa katastrofia edes ydinsodan muodossa. Että olen sitten osin sekä omasta tahdostani ja osin taas vastoin tahtoani pysynyt mukavuusalueellani enkä ole lähestynyt tuntemattomia naisia. Eikäpä minua tuntemattomat ihmiset kiinnostakaan siinä mielessä kun edes heitä tunne.

Terveisin Naispelko26

Mitä sinä oikeastaan pelkäät? Mitä sinulle tapahtuu menet treffeille ja asiat eivät mene niinkuin kuvittelit? Mikä on pahin asia mitä voi tapahtua tavallisessa keskustelussa?

Tuhlaan ihan täysin molempien aikaa (varsinkin naisen). Menee ihan mykkäkouluksi koko homma osaltani. Häpäisen itseni ja ahdistun tentattavana ollessani, tuotan myös vaivaannuttavan tunnelman. Jos taas tuntisin naisen niin en ahdistu ja heittelen jopa vitsiäkin, ehkä jopa veisin keskudteluakin suht sujuvasti eteenpäin.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapaa kaltaisiani naisia missään. Enkä oikein muunlaisiakaan naisia. Olen aika ujo, joten naisen pitäisi olla jotenkin tuttu, että voisin edes periaatteessakaan "hurmata" hänet. Jos nyt pyytäisin jonkun naisen kanssani treffeille, niin en usko, että maailmassa on mahdollista kokea suurempaa katastrofia edes ydinsodan muodossa. Että olen sitten osin sekä omasta tahdostani ja osin taas vastoin tahtoani pysynyt mukavuusalueellani enkä ole lähestynyt tuntemattomia naisia. Eikäpä minua tuntemattomat ihmiset kiinnostakaan siinä mielessä kun edes heitä tunne.

Terveisin Naispelko26

Kokemukseni mukaan sinua voivat auttaa kaikista parhaiten löytämään kumppanin :

1) Naispuoliset ystävät. Joko joku heistä kiinnostuu tai joku heidän ystävistään "löytää" sinut.

2) Onnelliset pariskunnat, jotka rakastavat "naittaa" sinkkuja kavereitaan (luvalla tietysti)

3) Harrastustoiminta, mikä tahansa yhteinen kiinnostuksen kohde luo hyvän pohjan tutustumiselle ja kynnys madaltuu kun tiedät jotain itse kiinnostuksen kohteesta, joten siitä on helpompi puhua.

Eipä minulla mitään ystäviä ole. Että siihen oljenkorteen ei kannata paljoa varata. Harrastuksia taas on, mutta eipä niissä juurikaan sosiaalisuutta vaadita, ja naisia niissä ei juurikaan tapaa.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te miehet ette mene mukaan johonkin harrastustoimintaan? Löysin oman nörttimieheni yhteisen harrastuksen kautta. Siellä on helpompi tutustuakin ihmisiin kun on puheenaihetta valmiina.

siis missä harrastuksessa otetaan miehet osaksi porukkaa? 

-kokkauskurssit

-taistelulajit

-jooga

-puutarhanhoito

-kielikurssit

-lennokin rakentaminen

-roolipelit

Kävin kokkaamassa italialaisia ruokia 3 viikon kurssille ja opettaja pakotti meidät miehet samaan ryhmään ja liesi oli vielä kaukana kaikista naisista.      Italian kurssilla taas oli vain naimisissa olevia naisia, jotka tuli viime hetkellä paikalle ja häipyi heti tunnin jälkeen.

Mitä te noita harrastuksia tarjoatte tutustumispaikoiksi. Ne on vaativia ympäristöjä, mahdottomia ujoille miehille, koska aloite on miehen kontolla ja tilaisuuksia siihen tulee harvoin. Ajoitus pitää saada kohilleen, täytyy osata lukea oikeaa aika, eikä saa jäädä epäröimään, tilanne ehtii muuten mennä ohi. Netti on paras nörteille. Tinder ei ole paras, mutta on sellaisia paikkoja, jossa ulkonäköä ei painoteta niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olit itse jo valmiiksi ihastunut nörttimieheesi. Voisin kuvitella, että on siitä lähtötilanteesta hieman helpompaa lähteä hurmaamaan kuin kilpailla tuntemattomasta naisesta.

Hän ei tiennyt että minä olin häneen ihastunut (hädin tuskin tiesin itsekään), hän on todennut minulle tämän jälkikäteen itsekin. Että kyllä se oli häneltä "hyppy tuntemattomaan" ja varmasti pelottavaa mutta joskus sitä täytyy vain rohkaistua.

Sinäkään et tiedä kuka sinuun on ihastunut.

Sulla on varmaan ihan hyvä tarkoitus. Nörtit tarvitsevat rohkaisua, mutta sun olisi pitänyt kehitellä uskottavampi tarina. Se koppaus kuule, asettaa aivan liikaa paineita, että kokemattoman nörtin pitäisi heti kun pääse juttelemaan, niin samalla kerralla alkaa koppailemaan ja suutelemaan. Hiljaa hyvä tulee.

Tietenkään ei tarvitse, ja joskus onkin hyvä antaa asioille enemmän aikaa. Meillä tämä toimi näin ja lopputulos oli oikein hyvä. Ehkä koppaus on väärä sana, enemmän sillä tavalla hellän määrätietoisesti veti syliinsä..:) en ollut nähnyt sitä puolta hänestä ennen, ajattelin että hän on luonteeltaan analyyttinen, hillitty ja vähän epävarma. Mitä hän onkin, mutta se on vain yksi puoli. Hänen persoonassaan on paljon eri tasoja ja se todella mielenkiintoista ja puoleensavetävää. Tarkoitan että silloin kun hillitty henkilö on kerrankin ei-hillitty niin siinä on jotain...todella seksikästä ;)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ymmärsi, että asioiden eteen täytyy itse tehdä jotain.

Nyt alkaa polttaa. Hän oli hyvinkin passiivinen ja vetäytyvä, koneella viihtyvä nörttimies. Olin nähnyt hänet harvakseltaan, muutaman kerran ohimennen tätä ennen (oli ystäväni poikaystävän kämppis). Minulla ei ollut minkään valtakunnan tietoa hänestä, onko hän sinkku, voisiko hän olla kiinnostunut, millainen hän on, noin ylipäätään. Muistan vaan kun joku porukan miehistä sanoi hänestä jotain "pilkkaavaa" liittyen kai juuri hänen "nörttimäisyyteensä". Muistan miten kihisin kiukusta sitä ajattelematonta ku*ipäätä kohtaan. Tajusin kai samalla tuolloin että saatan olla ihan pikkuriikkisen ihastunut kyseiseen nörttiin... Sitten tuli eräs ilta kun hän "reipastui" ja tuli juttelemaan. Aluksi tosi kevyttä jutustelua, joka myöhemmin syveni henkilökohtaisemmaksi.

Illan päätteeksi hän koppasi minut syliinsä ja suuteli taidokkaasti (mikä oli outoa ottaen huomioon että hän oli kokematon ennen minua, ainakin omien sanojensa mukaan:). Niin minulle kävi ja sillä tiellä tässä ollaan. Tossa tuo nytkin on koneellaan ja minä omallani. Välillä katsotaan toisiamme hellästi.

<3

Keksitty juttu. Sinulla ei ollut mitään tietoa hänestä, sitten kuitenkin olit ihastunut häneen, miten ihmeessä.  Ja toi koppaaminen ja suutelutarina menee nyt aivan överiksi.

Parempia provoja näin sunnuntai-iltaan, pyydän

Oma tarina on vähän samanlainen. Oltiin opiskeluaikana samassa kaveripiirissä. Juteltiin jonkun verran kavereina. En osannut kuvitellakaan että tuleva mieheni on minusta kiinnostunut. Kunnes kerran kun oltiin kahdenkesken otti kiinni ja pussasi. Olin täysin yllättynyt ja hämmentynyt ja sitten toisaalta se tuntui niin hyvältä ja luonnolliselta. Alettiin seurustelemaan ja vuosi tästä oltiin naimisissa. Kai siinä huomion kiinnitti se, että toinen oli tosissaan ja pani kaiken peliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tapaa kaltaisiani naisia missään. Enkä oikein muunlaisiakaan naisia. Olen aika ujo, joten naisen pitäisi olla jotenkin tuttu, että voisin edes periaatteessakaan "hurmata" hänet. Jos nyt pyytäisin jonkun naisen kanssani treffeille, niin en usko, että maailmassa on mahdollista kokea suurempaa katastrofia edes ydinsodan muodossa. Että olen sitten osin sekä omasta tahdostani ja osin taas vastoin tahtoani pysynyt mukavuusalueellani enkä ole lähestynyt tuntemattomia naisia. Eikäpä minua tuntemattomat ihmiset kiinnostakaan siinä mielessä kun edes heitä tunne.

Terveisin Naispelko26

Mitä sinä oikeastaan pelkäät? Mitä sinulle tapahtuu menet treffeille ja asiat eivät mene niinkuin kuvittelit? Mikä on pahin asia mitä voi tapahtua tavallisessa keskustelussa?

Tuhlaan ihan täysin molempien aikaa (varsinkin naisen). Menee ihan mykkäkouluksi koko homma osaltani. Häpäisen itseni ja ahdistun tentattavana ollessani, tuotan myös vaivaannuttavan tunnelman. Jos taas tuntisin naisen niin en ahdistu ja heittelen jopa vitsiäkin, ehkä jopa veisin keskudteluakin suht sujuvasti eteenpäin.

Terveisin Naispelko26

Se ei muuten välttämättä ole ihan helppo tilanne naisenkaan osalta. Itse ainakin muistan joskus jännittäneeni treffejä tuntemattoman miehen kanssa niin että tärisin.

Jos nyt ajatellaan että olette kuitenkin molemmat päätyneet sinne treffeille. Treffikumppanisikin on katsonut sinut sen verran kiinnostavaksi että haluaa tutustua sinuun vähintäänkin pintapuolisesti. Et sinä tuhlaa hänen aikaansa koska se aika on varattu näille treffeille, sillä ei ole väliä sovitteko yhteen tms. Treffien tarkoitus on treffeillä käyminen. Tunnelma tulee olemaan vaivautunut treffien alussa, takaan sen :D Sitä se on aina. Joka ikisillä maailman treffeillä on tunnelma ollut alussa vaivautunut. Siitä se sitten joko vapautuu tai ei vapaudu, mutta missään nimessä treffeillä käyminen ei ole ajanhukkaa. Sinun täytyy muistaa että te olette vähän niinkuin samassa veneessä, hän ei ole siellä tekemässä sinulle palvelusta tai sinä hänelle. Te olette molemmat etsimässä jonkinlaista kumppania, lyhytaikaista, pitkäaikaista, seurustelu-/seksi-/fwb tms. Jos vastapuoli "tenttaa" liikaa(mikä voi johtua hermostuneisuudesta), voit kysellä häneltä enemmän ja pyytää häntä kertomaan itsestään.

Jos taas haluat tutustua paremmin ensin ennen kasvokkain juttelua niin jos käyttäisit jotain palvelua tai sivustoa jossa tällainen onnistuu? Kyllähän Tinderissäkin voi jutella vaikka kuinka pitkään tekstimuodossa ennen kasvokkain näkemistä (monet käsittääkseni tekevätkin näin, juuri kyseisestä syystä). Laita myös profiiliisi ihan reilusti että olet ujo ja introvertti, älä teeskentele olevasi mitään muuta kuin olet, kuitenkin ilman turhaa inhorealisimia. Keskity niihin oikeisiin parhaisiin puoliisi.

-ap

Mikä tässä tarinassa nyt oli se opetus? Ole ihana mies. Entä jos ei ole? Kyllä tässä itselle on ainakin jäänyt luu käteen naismarkkinoilla. Ja ikää on kohta 50. Ei ole seurusteluja eikä ensisuudelmia muusta puhumattakaan siunaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te noita harrastuksia tarjoatte tutustumispaikoiksi. Ne on vaativia ympäristöjä, mahdottomia ujoille miehille, koska aloite on miehen kontolla ja tilaisuuksia siihen tulee harvoin. Ajoitus pitää saada kohilleen, täytyy osata lukea oikeaa aika, eikä saa jäädä epäröimään, tilanne ehtii muuten mennä ohi. Netti on paras nörteille. Tinder ei ole paras, mutta on sellaisia paikkoja, jossa ulkonäköä ei painoteta niin paljon. 

Jostain syystä miehet tuntuu usein luulevan että sen "aloitteen" pitäisi olla jotain dramaattista ja järisyttävää, ja että tilaisuuksia on vain yksi, jos sen missaa niin on peli menetetty. Tosiasiassa melkein mikä tahansa käy aloitteesta ja tilaisuuksia on noin 30 siinä ajassa kuin sinä kuvittelit että niitä on vain yksi.

"Moi, mitä kuuluu? Mitä sä tykkäät tästä kurssista?" ei ole huonoimmasta päästä keskustelunavauksia. Onko tuo muka liian vaikea? Helppoa, kevyttä, hyväntuulista keskustelua. Älä edes "yritä" heti mitään, asiat menkööt omalla painollaan. Puhu rauhallisesti, hymyillen, viesti olemuksellasi että olet hyvällä tuulella ja sinulla on hyvä olla. Katso mitä hän vastaa ja onko vastauksessa jotain mihin voit tarttua. Jos on niin jatka juttua siihen suuntaan, jos ei niin kysy jotain muuta senhetkiseen paikkaan ja tilanteeseen liittyvää. Juttele hetki ja jatka sitten matkaa omalle paikallesi. Tarkkaile vilkuileeko hän sinua loppupäivän aikana, jos vilkuilee niin se on hyvä merkki. Jos ei niin ei. Joka tapauksessa, aika sen "oikean" aloitteen teolle on tuon päivän tai kokonaisuuden jälkeen. Jos hän on kiinnostunut niin hän viivyttelee tilassa jonkun aikaa. Pistäydy juttelemassa, kerro mitä pidit päivän annista ja kysele viihtyikö hän. Jos tulette näkemään vielä uudestaan niin voit jättää jutun siihen siltä erää, mutta jos tämän oli jonkun päivän/kurssin/muun ajanjakson loppu, niin sitten sinun täytyy tehdä jotakin. Pyytää numeroa/snappia tms. yhteystietoja tai pyytää häntä samantien johonkin, vaikka kahville, juttelemaan lisää. Tosin se voi kyllä olla jo liikaa juttelemista yhdelle päivälle, lähinnä sinulle siis :) mutta pyydä yhteystietoja, kerro ottavasi yhteyttä ja sitten otat yhteyttä. Älä ota yhteyttä häneen heti kun olet päässyt kotiin asti :) vaikka mieli tekisi. Seuraavana päivänä, illalla, on hyvä hetki. Siitä sitten jatkatte tutustumista.

Kuulostaako tuo millään tapaa etäisesti mahdolliselta? :)

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset asiat ovat vaikeita erilaisille ihmisille. 

Minulle matematiikka on 'helppoa' - monelle muulle äärimmäisen vaikeaa. Sitten taas naisjutut ovat minulle liki mahdottomia - monelle muulle ihan helppoja. 

Tee rakkausrintamalla (kaikki mitä sen alle kuuluu) täsmälleen päinvastoin kuin matemaattisissa jutuissa loogisesti tekisit. Rakkaus on täysin epäloogista, kummallista ja 100% aistinvaraista. Sinun on pakko vapautua ja heittää järkesi menemään, silloin kun tavoittelet rakkautta, seksiä tai molempia. Tai laita se säilöön, mistä voit ottaa sen taas kun sitä tarvitset. Mutta ymmärrät pointtini, rakkaudella ei ole paljoa tekemistä järjen kanssa.